Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Löytökoirasta elämänkumppani


Olin jo lapsesta saakka haaveillut koiran hankkimisesta, kunnes viime kesäkuussa vihdoin rohkaistuin ja yhdessä avopuolisoni kanssa päätimme antaa kodin löytökoiratarhalta kotoisin olevalle koiralle. Minä liputin erityisesti löytökoiran puolesta, kun taas puolisolleni olisi käynyt hyvin myös tavallinen koira. Seuraavaksi avaan hieman syitä sille, miksi halusin hankkia koiran juuri löytöeläinkodista.

Minusta tuntui järkevältä hankkia entinen kulkukoira, koska olin valmis ottamaan tietoisen riskin, että koiran luonnetta täytyy työstää tavallista enemmän. Tähän vaikutti se, että uskon yleisesti ottaen koulutuksen tehoon erilaisten käytöshäiriöiden ja pelkojen lievittämisessä, jos on valmis näkemään vähän vaivaa. Olen myös tavannut useita rescue-koiria ja niiden onnellisia omistajia ja nämä myönteiset kokemukset tietysti rohkaisivat ottamaan kotiimme karuissa oloissa varttuneet koiruuden. Lisäksi mielessäni ei ollut mitään tiettyä rotua, johon olisin erityisen viehättynyt... Tai no juu. Itseasiassa olen aina pitänyt sekarotuisista koirista, joita suurin osa katukoirista on. Vaikka rotukoirissakin löytyy terveitä ja vähemmän terveitä rotuja ja yksilöitä, sekarotuiset koirat ovat geeniperimältään monimuotoisempia, jolloin sisäsiittoisuusongelma ei ole yhtä todennäköinen. Lisäksi olen aina suhtautunut rodun jalostukseen kriittisesti! Monien koirarotujen kohdalla jalostusta ei ole tehty koiran terveyttä ajatellen ja siksi minusta tuntui hyvältä hankkia koira joka ei tule kennelistä. En silti missään nimessä halua tässä yleistää kaikkea koiran jalostusta epäeettiseksi. Tunnen henkilökohtaisesti koiran kasvattajia jotka tiedän fiksuiksi ja eettisesti toimiviksi, mutta valitettavasti toiminnassa on mukana myös ihmisiä, jotka eivät jalostuksesta koituvia terveysongelmia huomioi. Sitä paitsi koirille  kärsimystä aiheuttava jalostus on yleisesti hyväksyttyä ja laillista (viittaan tässä esim. liian ahtaisiin hengitysteihin, karvattomuuteen ynnä muuhun). Hankkimalla löytökoiran, minun ei tarvinnut vaivata päätäni sillä, menevätkö rahani tällaisen toiminnan hyväksi.


Löytökoiran hankkimiseen vaikuttivat tietysti myös kokemukset katukoirista ulkomailla. Viime talven reissu Thaimaassa avasi silmäni sille, miten älyttömästi joissain maissa on katukoiria, joista monet kärsivät silmin nähden moninaisista terveysongelmista. Koirilla oli loisia, ihosairauksia, purema-arpia ja törröttäviä kylkiluita. Kulkukoiran elämä ei siis vaikuttanut miltään luksukselta, vaikka tietysti koirat saavat elää vapaina. Kuitenkin monet kulkukoirista vaikuttivat väsyneiltä ja onnettomilta ainakin Thaimaan Krabilla. Katukoirat ja muut kodittomat lemmikkieläimet eivät ole myöskään pelkkä eläinoikeuskysymys; osa kulkukoirista sairastaa myös ihmisiin tarttuvia sairauksia kuten vesikauhua. World Animal Awareness Societyn mukaan maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että maailmassa elää noin 20 miljoonaa katukoiraa ja 60 miljoonaa -kissaa. Itse voisin muutaman reissukokemuksen perusteella veikata, että ongelma on koirien osalta todellisuudessa vieläkin suurempi!

Kun mietin löytökoiran hankintaa, hain tietoa aiheesta paljon netistä. Joillakin koirasivustoilla ja erityisesti keskustelupalstoilla varoiteltiin katukoirista ja niiden tuomista vaikeuksista. Mielestäni on hyvä, että myös löytökoiran hankkimiseen liittyvistä riskeistä varoitellaan, jotta epärealistiset kuvitelmat siitä, miten entinen löytökoira palkitsee kyltymättömällä rakkaudellaan omistajansa koko loppuelämän ajan riisutaan pois. Löytökoira on usein jollain tasolla varautunut eläin, jolla voi olla pelkoja, joiden voittaminen vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Hankimme itse koirayksilön, joka oli päätynyt koiratarhalle pentuna, samalla kun sen emo otettiin sinne huostaan. Lisäksi koiramme oli viettänyt ennen meille tuloa noin kuukauden sijaisperheessä, joten tiesimme koiran tavasta sopeutua kotioloihin enemmän kuin monissa muissa tapauksissa. Koiramme Lavrik vaikutti kaikin tavoin siis mahdollisimman ongelmattomalta yksilöltä ollakseen rescue-koira ja sellaiseksi se on myös osoittaunut. Siitä huolimatta hän on tavallista kotikoiraa pelokkaampi uusia asioita ja kovia ääniä kohtaan, sekä ylikorostuneen varautunut vieraiden ihmisten kanssa. Tästä huolimatta Lavi on kuitenkin meitä kohtaan erittäin rakastava ja leikkisä, enkä olisi voinut kuvitella itselleni ihanampaa koiraa. Silti käytännön kokemus on myös vahvistanut sitä, että rescue-koirat ovat lemmikkeinä vaativia, eivätkä varmasti sovi ihan jokaiselle ihmiselle. Rescue-koiran otettuani olen kohdannut myös ihmisiä joilla on mielestäni kuitenkin aiheettomia ennakkoluuloja entisiä katukoiria kohtaan; ihmisiä jotka kokevat että löytökoirat pitäisi vain lopettaa tai ettei rescue-koira ole yhtä rakastettava ja arvokas kuin rotukoira. Nämä rivien välistä sanotut kommentit olen jättänyt omaan arvoonsa, mutta rescue-koiran hankkijan kannattaa varautua tällaisiin reaktioihin.


Sitten vielä lopuksi järjestöön, jonka kautta Lavi meille tuli. Saimme Lavin tosiaan Viipurinkoirat  ry nimisen organisaation kautta. Järjestö on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen siinä, miten se panostaa siihen, että koirille välitetään hyvät kodit, eikä miten löytökoirista saadaan mahdollisimman paljon rahaa irti. Järjestö muun muassa edellyttää kirjallisen hakemuksen täyttämistä ennen adoptioprosessin käynnistämistä, jonka jälkeen se haastattelee uudet potentiaaliset koiranomistajat ja ennen koiran ottamista tulee allekirjoittaa sopimus, jossa lupaa mm. olla lopettamatta koiraa ilman lääketieteellisesti pätevää syytä. Vastineeksi ostaja saa melko edullisesti oman koiran, jolla on jo osa rokotuksista (kuten vesikauhu) ja mikrosiru hankittu, sekä ongematilanteissa neuvovat löytökoira-asinatuntijat. Mielestäni tällainen lemmikinhankintakäytäntö tulisi ulottaa ihan kaikkiin eläimen ostoprosesseihin, koska uskon, että jo pelkän hakemuksen täyttäminen voi sulkea osan niistä henkilöistä pois, jotka eivät ole harkinneet lemmikin hankintaa kunnolla. Oli se sitten koiratarha tai koti, niin eläimellä on eittämättä aina paras olla siellä, missä siitä aidosti välitetään ja mihin sen hoitoon on sitouduttu, eikä siksi koiria pitäisi antaa ihan kenelle vaan.


Tällaiset ovat omat kokemukseni tähän saakka rescue-koiran omistajana olosta. :) Kannustan kyllä kaikkia harkitsemaan uutta koiraa miettiessä vakavasti myös rescue-koiran adoptoimista. Rescue-koira ei ehkä lemmikkinä ole se helpoin mahdollinen, mutta aran koiran kasvattaminen perheenjäseneksi on kiehtova kokemus, missä jokainen askel kohti molemminpuolista luottamista on palkitseva. 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Helppo ja herkullinen parsasienipizza (vegaaninen)




Pizzaa on helppo tehdä myös vegaanisesti, koska hyvin varustetut ruokakaupat ovat nykyään pullollaan erilaisia vegaanisia juustoja, jotka ovat kehittyneet viime vuosina huimasti. Tämä onkin suuri askel kohti eläinystävällisempää ruokateknologiaa, koska vielä viisi vuotta sitten juusto oli jotain mitä vegaaniruokavaliossa on vaikea korvata. Toki vegaanijuustoissa on yhä laatueroja ja omasta mielestäni paras hintalaatusuhde on Violifen tuotteissa. Pakko muuten mainita tässä kohtaa, että K-Kauppa veloittaa kasvirasvajuustoista jopa tuplasti enemmän kuin S-Kauppa, joten kasvissyöjänä kannattaa suosia S-Ryhmän kauppoja. Alla resepti suosikkipizzaani, mitä on jo useampi kerta tullut tänä kesänä leivottua. :P



Ainekset 
(3  pizzapalaa)

Pohja
3,5 dl durumvehnäjauhoja
2 dl haaleaa vettä
2 rkl öljyä
1tl suolaa
25 g hiivaa

Tomaattipyreetäyte
200 g tomaattipyreetä
1 rkl öljyä
1/2 dl vettä
suolaa
pippuria

Päälliset
Tomaattia
Sipuli
Parsaa
Herkkusieniä
Violife-juustoa (For Pizza)


Ohje

Pohja: Murenna hiiva kulhoon ja liuota se veteen. Sekoita joukkoon suola, öljy ja osa jauhoista. Alusta taikina sileäksi lisäten pikkuhiljaa loput jauhoista. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 30 minuuttia.

Taikinan kohotessa voit pilkkoa vihannekset sekä keittää parsan pehmeäksi (keittoaika n. 5-10 min riippuen parsan paksuudesta) ja laittaa uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun taikina on kohonnut kauli se ohueksi ja laita pelkkä pohja noin viideksi minuutiksi esipaistumaan uunin keskitasolle. Tällä aikaa voit sekoittaa tomaattikastikkeen (vaihtoehtoisesti voit tehdä sen jo edellisenä päivänä jolloin kastike ehtii maustua erinomaisesti). Kun pizzapohja on esipaistunut, ota se hetkeksi jäähtymään ja voitele se sitten tomaattipyreellä. Lisää sitten pilkotut vihannekset ja lisää päälle hieman vielä pippuria ja suolaa ja laita pizza jälleen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.  Tämän jälkeen ota pizza uunista ja lisää raastetut tai höylätyt juustoviipaleet pizzan päälle ja paista vielä viisi minuuttia. Soijajuusto menee uunissa kovaksi nopeasti, joten näin juustosta tulee koostumukseltaan hyvää ja pizza näyttää myös herkulliselta. Ja ei kun herkuttelemaan!


Pakko kertoa täällä bloginkin puolella iloisesta perhetapahtumasta. Sain puolitoista viikkoa sitten elämäni ensimmäisen koiran ja siksi arki on ollut viime päivinä aikamoista uuden opettelua niin Lavrikille (kotoisammin Laville) kuin minulle ja avopuolisolleni. Olen silti tosi onnellinen tästä elämänmuutoksesta ja Lavi on luonteeltaan todella lempeä ja ystävällinen koira. Lavi on lemmikkinä ensimäiseksi koiraksi kuitenkin myös haastava, sillä hän on alunperin kotoisin Viipurin koiratarhalta ja kapunkielämä on pikkuiselle kovin uutta ja toisinaan myös pelottavaa. Haasteista huolimatta löytökoiran ottaminen oli minulle se ainoa oikea vaihtoehto! Seuraavassa blogitekstissäni; "Löytökoirasta elämänkumppani" kerron prosessista ja kokemuksistamme Lavin kanssa enemmän.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesän must-ruoka on vegaaninen spydäri


Eräs ystäväni kertoi minulle vilkuilleensa välillä blogini reseptejä kiinnostuneena ja ajatelleensa, että niitä olisi kiva kokeilla. Kuitenkin reseptit ovat hänestä  tuntuneet liian työläiltä tai jokin ainesosa turhan erikoiselta. Niinpä päätin ottaa palautteen tosissani ja laiittaa seuraavaksi blogiini reseptin ruokaan, joka valmistuu 20 minuutissa, koostuu vain muutamasta raaka-aineesta ja on superherkullinen. Tämä vegespydäri on oiva kesäruoka eikä taatusti jätä vatsaa nälkäiseksi.


Ainekset

- soijamakkaraa (esim. Wheaty, Frankenstein; K-Market)
- perunoita
- vihreitä papuja
- kevätsipulia
- rapsiöljyä

- suolaa 
- mustapippuria
- paprikajauhetta

- spydärin päälle Oatlayn Imat Fraicheä (K-Market)


Ohje

Pilko perunat ohuiksi siivuiksi ja sipuli pieneksi silpuksi. Laita jotain kasviöljyä kuumenemaan täydellä teholla pannulle ja lisää mausteet. Alenna sitten hieman lämpöä (nyt hella voi olla noin 3/4 maksimikuumuudesta) ja lisää perunat. Paista perunoita noin 5 minuuttia käännellen niitä välillä lastalla. Lisää sitten sipulit ja paista vielä niitä vielä  hetki (noin 5 min).  Seuraavana ovat vuorossa pavut ja sillä välin kun ne paistuvat (taas noin 5 min) voit leikata soijanakit pieniksi paloiksi. Kun pavut ovat sulaneet pannulla lisää joukkoon soijanakkipalat ja anna niiden paistua kunnes nakkipalat ovat saaneet kauniin ruskean värin. Tarkista maku ja mikäli mausteita on riittävästi ruoka on heti valmis nautittavaksi!




Ihastuttavia vegaanisia ruokahetkiä ja mukavaa loma-aikaa <3

Seuraavaksi luvassa resepti vegaaniseen pizzaan!