Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lämmittävä punajuurikeitto


Uusin suosikkivihannekseni on ehdottomasti punajuuri. Sitä onkin tullut käytettyä ruonlaitossa harvakseltaan sen jälkeen, kun äkkäsin, että punajuuria voi ostaa esikeitettynä (tiedän, en tajua, miten oivalsin tämän vasta nyt). Punajuuri on superhyvää esimerkiksi kasvispihveissä, pastoissa, keitoissa ja salaateissa.

Viime viikonloppuna tein vegaanisen borschkeiton, jonka resepti on jälleen kerran muunneltu versio toisesta reseptistä. En tiedä oliko se punajuuren sisältämien vitamiinien vai pirteän värin ansiota, mutta koin oloni astetta energisemmäksi niinä päivinä, joina nautin tätä soppaa aimoannoksen.


Raaka-aineet

4 punajuurta
1 porkkana
2 perunaa
1/2 valkokaalia
50 g juuriselleriä
1 sipuli
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl tummaa soijarouhetta

2 rkl valkoviinietikkaa
1 l kasvilientä

1 tl timjamia
1 laakerinlehti
suolaa
mustapippuria
valkopippuria

Lisukkeeksi

Oatlayn vegecreme fraichea



 Laita litra vettä kattilaan lämpimään ja lisää kasviliemikuutio. Sillä aikaa, kun liemi lämpenee, kuullota pilkottu sipuli, porkkana, valkokaali ja selleri öljyssä toisessa kattilassa. Lisää joukkoon mausteet, tomaattipyree ja etikka. Kun seos on hetken maustunut, kaada joukkoon pieneksi pilkotut punajuurikuutiot.

Kasvisliemen kiehuessa, kaada se kattilaan, jossa olet esipaistanut vihanneksia. Lisää keiton joukkoon kuoritut ja pieneksi pilkotut perunat. Ynnää keittoon vielä laakerinlehti ja keittele soppaa noin tunti miedolla lämmöllä. Muutamaa minuuttia ennen kuin otat keiton liedeltä, kaada joukkoon tumma soijarouhe. Tarkista maku.

Mikäli kaikki on kunnossa, keitto on valmis. Tarjoile keitto vegaanisen cremenfraichen kera.


Keitto on muunneltu versio Vege, tuoreita makuja kotikeittiössä -kirjasta (s. 109). En voi liikaa ylistää tätä Alex Niemisen ja Riikka Sukulan järkälettä, joka on pullollaan helppoja ja herkullisia kasvisruokia. Kirja olisi mielestäni loistava joululahjaidea ystävälle tai perheenjäsenelle, joka ymmärtää hyvän ruoan päälle. =)

Mukavaa joulun odotusta!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Helppo vegaaninen omenapiirakka


Sain vanhemmiltani pari viikkoa sitten suuren määrän herkullisia omenoita, mikä innoitti minua leipomaan pitkästä aikaa omenapiirakkaa. Piirakka onnistui hyvin, ja mietin, miksen leivo hedelmäpiirakoita useammin. Alla resepti kuvissa näkyvään omenapiirakkaan, joka on vegaaniversio Kotikokki.fi palvelussa julkaistusta "Kaikkien kehumasta omenapiirakasta."



Ainekset

Pohja

200 g kasvimargariinia
1.5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kauramaitoa

Täyte

4 omenaa
kanelia 
siirappia


Ohje: 

Sulata margariini pehmeäksi. Lisää rasvaan sokeri, vaniljasokeri, leivinjauho ja kauramaito. Lisää seuraavaksi pienissä erissä jauhot taikinaan. Vaivaa taikina tasaiseksi "klöntiksi" ja säästä sitä pieni pala täytettä varten. Painele taikina rasvattuun piirakkavuokaan (halkaisija 24 cm) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Esipaista piirakkapohjaa 5 minuuttia.

Leikkaa sillä aikaa omput viipaleiksi. Asettele omenanlohkot piirakkapohjalle ja ripottele päälle kanelia. Kaada omenien päälle myös hieman siirappia, ja murusta sivuun laittamasi taikina omenalohkojen päälle.

 Paista piirakkaa tasalämmöllä noin 35 minuuttia.

Tarjoile piirakka esim. kauravaniljajäätelön tai -kastikkeen (Oatlay) kanssa.



Vajaa kolme viikkoa sitten perheemme kasvoi jälleen yhdellä nokalla, kun 3-vuotias Lissu-koira muutti meille Liettuasta. Olemme hyvin onnellisia uudesta perheenjäsenestä. <3

Ihania herkkuhetkiä toivottaen

Mailis

perjantai 27. lokakuuta 2017

Hääpukuni tarina - mistä ostin ja miksi halusin käytetyn puvun


Olen ehdottomasti hääihminen, enkä olisi voinut olla enempää innoissani, kun päätimme viime talvena pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa mennä naimisiin. Kuten monelle muullekin morsiamelle, hääpäiväni yksi isoimmista kysymyksistä oli minkälaisessa puvussa haluan astella avioon. 

Melkein heti kihlautumisemme jälkeen menin äitini, siskoni ja kahden tyttökaverini kanssa sovittamaan häämekkoja morsiuspukuliikkeisiin. Oli ihanaa sovittaa toinen toistaan upeampia pukuja, mutta minun on myönnettävä, että häämekkojen hinta oli minulle järkytys. Useimmat näyttävät puvut kustantavat reippaasti yli tuhat euroa. Tämä on mielestäni aika suuri summa mekosta, jota käyttää vain kerran. Ajattelin, että voisin silti olla valmis sijoittamaan kyseisen summan hääpukuun, jos löytäisin unelmieni mekon, joka on myös eettisesti valmistettu. Eettisyydellä tarkoitan tässä asiayhteydessä sitä, ettei pukua ole tehty maassa, jossa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia, eikä se sisällä eläinperäisiä raaka-aineita kuten sulkia tai turkista.

Bongasin eräästä häälehdestä Lillian Westin mekon, johon ihastuin ikihyviksi. Menimme  äitini ja siskoni kanssa katsomaan pukua Porvoossa sijaitsevaan Valkoinen Kreivitär -hääpukuliikkeeseen. Pettymyksekseni mekko oli tosimaailmassa aivan erinäköinen kuin lehden kuvassa. Puku näytti halvalta, vaikka se kustansi 1300 euroa. Lisäksi mekko oli valmistettu Myanmarissa, missä tuskin kunnioitetaan työntekijöiden hyvinvointia. Tämän hääpukusovituksen jälkeen päätin, etten halua ostaa uutta hääpukua, joka on valmistettu matalin tuotantokustannuksin.

Kuva: MillaSini photography

Ryhdyin seuraavaksi etsimään unelmieni häämekkoa häätori.fi palvelusta, eikä siinä kestänyt kauaakaan kun törmäsin Kenneth Winstonin pitsiunelmaan. Sovin myyjän kanssa tapaamisen ja menin sovittamaan mekkoa myyjän kotiin. Vaikka mekossa oli joitakin asioita joista 
en pitänyt, näin heti, että taitava ompelija voisi muokata puvun mieleiseksini. Teimme siis kaupat.

Mekon oston jälkeen otin yhteyttä Helsingissä sijaitsevaan hääpukuliike Zazzabellaan, joka toimii myös ompelimona. Zazzabellan ompelija pienensi mekkoani, vaihtoi koristevyön yksinkertaiseen satiininauhaan ja lisäsi pukuun ohuet spagettiolkaimet. Mekkoon tehdyt muutokset maksoivat noin 280 euroa. Koska maksoin puvusta 600 euroa, tuli puvun kokonaishinnaksi 880 euroa. Säästin siis käytetyn häämekon ostamalla noin 300 euroa ja sain silti unelmieni hääpuvun.


Kuva: MillaSini photography

Tämän blogikirjoituksen viesti on, että kannattaa vakavasti  harkita myös käytetyn hääpuvun ostoa. :) Monet morsiamet myyvät uudenveroisia hääpukuja netissä ja käytetyn mekon osto on myös ekoteko! Kierrätyksen ansiosta mekot eivät ole kertakäyttökamaa, vaan siirtyvät morsiamelta toiselle. Puvusta voi kuitenkin tehdä uniikin teettämällä pukuun muutoksia.

Alla vielä muutamia esimerkkejä paikoista, joista voi hankkia Suomessa valmistetun morsiuspuvun ja pari suosikkiani häätori.fi palvelussa tällä hetkellä myynnissä olevista puvuista. :)

Kuva: MillaSini photography


Suomessa ommellun morsiusmekon voi hankkia ainakin seuraavista liikkeistä:




Suosikkini häätori.fi:ssä myytävissä olevista mekoista:





Onnea täydellisen morsiusmekon metsästykseen <3

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Helppo vegaaninen hillolla kuorrutettu juustokakku

Eilen meillä herkuteltiin tällaisella hillolla kuorrutetulla juustokakulla. Kakku muistuttaa isäni jo vuosia valmistamaa vadelmahillojuustokakkua, joka on lempi jälkiruokani. Isäni käyttämä resepti oli alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa. Kiitos nykyajan ruokateknologian, kakku on mahdollista valmistaa myös vegaanisesti, eikä se ole yhtään sen vaikeampaa kuin tavallisen juustokakun teko.



Ainekset

Pohja

15 Digestive keksiä
100 grammaa sulatettua sinistä Keiju-margariinia

Juustotäyte

1dl vaahtoutuvaa soijakermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
200 g vegaanista maustamatonta tuorejuustoa (Toffutti, S-Market)
1 dl perunajauhoja

Hillokuorrute

Mitä tahansa herkullista ja helposti levittyvää hilloa.

Huom: Ainesmäärät on mitoitettu piirakkavuoalle, jonka halkaisija on 20 cm.



Valmistus

Laita uuni lämpeämään tasalämpöohjelmalla 175 asteiseksi. Sulata voi pehmeäksi mikrossa tai hellalla. Murskaa joukkoon keksit. Painele keksi-voimössö tasaisesti piirakkavuoalle.

Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia 175 asteessa. Ota pohja muutamaksi minuutiksi jäähtymään esipaiston jälkeen.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon muut ainekset. Kaada juustotäyte piirakkapohjan päälle ja paista kakkua 175 asteessa alalämpöohjelmalla noin puoli tuntia.

Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä. Levitä päälle haluamaasi hilloa. 

Nyt kakkusi on valmis herkuteltavaksi. Eikö ollutkin helppoa?

PS: Mietin kakkua syödessäni, että se voisi olla tosi hyvä myös esim. lakkahillotäytteellä.



Ihanaa ja aurinkoista syyssunnuntain jatkoa <3

maanantai 18. syyskuuta 2017

Loistava luontaistuoteripsiväri

Vihdoin löysin sen. Olen etsinyt sitä jo pitkään ja välillä olen etsinnöissäni epäonnistunut. Tämän tuloksena ovat olleet turvoneet pandasilmät, sekä kymmenet hukkaan heitetyt eurot. Nyt minun ei tarvitse enää etsiä, koska löysin vihdoin etsimäni; eli loistavan luontaistuoteripsivärin. :D


Hyväksi luontaistuoteripsiväriksi osoittautui yllättäen benecos -tuotemerkin edullinen multi-effect maskara, jonka ostin Ruohonjuuresta hintaan 9,6 euroa. Benecosin maskaralla saa ihanan pitkät ripset joitka eivät paakkuunnu ja väri pysyy ripsissä tosi hyvin. Olen aiemmin kokeillut esim. Dr. Hauschkan huomattavasti kalliimpaa ripsiväriä, joka ei pysynyt ripsissäni ollenkaan, vaan levisi aina pitkin naamaa muutama tunti meikkaamisen jälkeen.



Miksi sitten hankkia luontaistuoteripsiväri tavallisen ripsivärin sijaan? Itselleni syy on yksinkertainen. Silmäni ovat hyvin herkät, joten haluan käyttää mahdollisimman hellävaraisia ja vähän ärsyttäviä meikkejä. Lisäksi pyrin vähentämään kaikenlaisten synteettisten aineiden kulutusta, koska uskon niiden olevan haitallisia myös luonnolle.


Postauksen loppuun minun on pakko vielä hehkuttaa tätä ihanaa syksyä. Rakastan sitä, kun ulkona on kirpsakka sää ja ilmassa leijailee lehtien tuoksu. Jatkuisipa tämä aurinkoinen syysilma mahdollisimman pitkään.

<3

maanantai 4. syyskuuta 2017

Taloudellisen voiton teko ei ole tieteen tehtävä

Etlan tutkijat Annu Kotiranta ja Antti-Jussi Tahvanainen sanoivat Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.9, että "kaupallistuminen on tieteen edun mukaista." He perustelevat näkökantansa sillä, että kaupallisuuden on nähty parantavan myös tieteen laatua. Kotiranta ja Tahvanainen eivät kuitenkaan mainitse missä tieteen laadun ja kaupallisuuden positiivinen kytkös on havaittu. Täten heidän väitteensä tieteen laadun paranemisesta kaupallisuuden seurauksena jää pelkäksi "korulauseeksi."

Kotirannan ja Tahvanaisen vieraskynän olisi voinut jättää omaan arvoonsa harvinaisen surkeana tutkijoiden ulostulona mediassa, jos se ei kertoisi samalla laajemmasta asennemuutoksesta. Hallituksen yliopistoihin kohdistamat leikkaukset, pääministeri Sipilän letkautukset kaikenmaailman dosenteista, sekä useat kannanotot tieteen kaupallistamisen puolesta todistavat, että tieteen riippumattomuuden vaalimista nähdä enää tärkeänä. Tämä huolestuttaa minua.

Mielestäni tieteen ydintehtävä on tuottaa sekä uutta että luotettavaa tietoa yhteiskunnalle, ja luotettavuuteen sisältyy oleellisesti myös tieteen riippumattomuus. Kaupallisesti tuotettu tieto voi olla uutta ja merkittävää, muttei koskaan riippumatonta. Vaikka kaupallisin tarkoitusperin tehty tutkimus voi ulkopuolisesta vaikuttaa täysin tieteellisin kriteerein tehdyltä, ei tieteen kuluttaja voi ikinä täysin tietää, mitä tutkimus esimerkiksi jättää kertomatta. Vaikka tämä koskee kaikkea tutkimusta, on selvää, että kaupallisten toimijoiden intressit ovat erilaiset kuin yhteiskunnan. Siksi kaupallisesti kerättyyn tietoon tulee aina suhtautua erityisellä varauksella. Kaupallisten toimijoiden motiivit tiedon tuottamisessa ovat kaupallisia, kun taas yhteiskunnan motiivi rahoittaa tutkimusta on usko laadukkaan tiedon tärkeään rooliin yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Väite siitä, että kaupallistuminen olisi tieteen edun mukaista sisältää väistämättä oletuksen, että kaikki tärkeä tieto olisi aina myös kaupallisesti arvokasta. Ei tarvitse olla professori jotta voisi ymmärtää, ettei näin suinkaan aina ole. On paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimusaiheita, jotka eivät kiinnosta kaupallisia rahoittajia. Joskus tieteellinen tieto saattaa myös olla kaupallisten intressien kanssa ristiriidassa. Hyviä esimerkkejä tällaisista tutkimusaiheista ovat esimerkiksi kehitysmaihin ja köyhyyteen liittyvät tutkimukset. Myös ympäristön hyvinvointia koskeva tutkimus ei välttämättä kiinnosta liikemaailman toimijoita. Entä onko talousjärjestelmäämme kriittisesti suhtautuva tutkimus sitten asia, joka voittoa tavoittelevia yrityksiä voisi kiinnostaa? Epäilen vahvasti, vaikka tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä tutkimusaiheita tässä ajassa.

Kotiranta ja Tahvanainen hämmästelevät artikkelissaan sitä, että tutkijat eivät käytä nykyistä enempää aikaa tuottamansa tiedon kaupallistamiseen. He ehdottavat ratkaisuksi esimerkiksi hallinnollisten työtehtävien karsimista ja muutaman kiky-minuutin lisäämistä työpäivään. Mielestäni tutkijoiden hallinnollisten työtehtävien karsinta on järkevää, mutta siitä vapautuva aika pitäisi käyttää kaupallisesti merkityksettömän tiedon keruuseen! Tämä muistuttaisi tutkijoita siitä, ettei heidän tehtävänsä ole rikastuttaa valtiota rahallisesti vaan tiedollisesti.

Loppuun minun on välttämätöntä todeta, että Etla:n uskottavuus karisi jutun seurauksena silmissäni merkittävästi. Kirjoitus todistaa jo itsessään sen, miten elinkeinoelämän tavoitteet eivät palvele laadukkaan tiedon tuottamista.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kukkaseppele kanervista (DIY)

Tänä kesänä olen ihastunut korviani myöten kukkaseppeleisiin. Innostukseni seppeleisiin sai kunnolla nostetta, kun ostin omiin häihini seppeleen. Se oli niin kaunis, että mietin, miksei aidoista kukista tehdyillä seppeleillä voisi koristaa itseään muulloinkin. Kukkaseppele on älyttömän helppo tehdä ja kun Suomen kesäniityt ovat pullollaan kukkia, niin mikä olisikaan kätevämpi asuste kuin itse tehty seppele. 

Alla ohje seppeleen tekoon, johon valitsin tällä kertaa kanervia. Kanervaseppele olisi minusta upea loppukesän morisamelle tai kaasoille, joilla on beiget tai mustat asut.


Seppeleen tekoon tarvitset ainakin kukkia, kukkateippiä, rautalankaa, rautalankaleikkurit ja mittanauhan. Kukkateippiä voi ostaa esim. kukkakaupoista.


Vaihe 1. Mittaa ensin pääsi ympärys, jotta tiedät kuinka paljon leikata rautalankaa. 

Vaihe 2. Tämän jälkeen mittaa rautalankaa tuplasti pääsi ympärysmitan verran ja summaa mittaan vielä muutamia senttejä koukkua varten. Taita leikkaamasi rautalanta kaksinkertaiseksi ja muotoile siitä tasainen ympyrä. Kieritä ympyrän päissä vapaana törröttävät rautalangan päät toistensa ympäri ja väännä siitä pieni koukku. Muodosta umpinaisesta päästä ympyrä (katso postauksen neljännestä kuvasta mallia).


Vaihe 2. Leikkaa kukkienvavarsia kanervoista. 


Vaihe 3. Ala kiinnittämään leikkaamiasi kukkia seppeleen runkoon kukkateipillä. Kiinnittämällä enemmän ja paksumpia kukkavarsia saat muhkeamman seppeleen. Itse halusin seppeleestä kuitenkin tällä kertaa siron, joten kiinnitin kukkia seppeleeseen vain sen verran, että rautalanka peittyi.

Vaihe 4. Halutessasi kiinnitä seppeleesi päähän satiininauhaa, jolla voit kiinnittää seppeleen päähäsi. Itse en tehnyt tätä, koska mökillämme ei ollut satiininauhaa.

Nyt herkkä ja kaunis seppeleesi on valmis :) 


Alla vielä kuvia seppeleestä päässäni ja erilaisista seppeletyyleistä. 





Herkkä seppele harsokukista.


Värikäs seppele pioneista ja ruusuista.


Morsiusseppele lehdistä ja ruusuista. Ostin seppeleeni Kukkakauppa Madonnasta ja se kustansi 60 euroa.

Mukavaa kesän jatkoa :)