Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

maanantai 24. elokuuta 2015

Mustikkavalkosuklaajuustokakku

Juustokakut ovat suuri rakkauteni. Niinpä päätin leipoa sellaisen taas viime viikonloppuna. Maistoin pari viikkoa sitten ystäväni häissä aivan taivaallista mustikkavalkosuklaakakkua ja havaitsin makuyhdistelmän olevan tosi herkullinen. Täten ryhdyin suunnittelemaan siitä juustokakkuversiota. Olin kuitenkin aluksi pessimistinen sen suhteen, voisinko tehdä tämänkin kakun vegaanisesti, koska en ollut varma onko kaupoissa maidotonta valkosuklaata. Ruohonjuuri ei kuitenkaan jättänyt minua tälläkään kertaa pulaan, siltä löysin sieltä riisimaidosta valmistettua valkosuklaata, mikä oli viimeinen reseptistäni puuttuva palanen. :)



























Ainekset:

Pohja 

150 g digestive keksejä (McVities the orginal Digestive)
75 g voita (sinistä Keiju-levitettä)

Täyte

450 g maustamatonta tofutuorejuustoa (Tofutti)
200 g riisimaitovalkosuklaata (Bonvita ja Ruohonjuuri)
1,5 d kaurapohjaista vispautuvaa vaniljakastiketta (Oatlay)
1 pieni Reilun Kaupan banaani
50 g suomalaisia mustikoita
1 tl vaniljasokeria tai -pulveria
1,5 d sokeria (itse käytin steviaa mitä tarvitsee 0,5 vähemmän kuin normisokeria)
3 rkl perunajauhoja

Pintakerros

1,5 dl mustikkabonaa tai pilttiä
1 pussillinen vegegeeliä
2 dl vettä

Koristeluun voit käyttää halutessasi esim.

hasselpähkinärouhetta
mustikanvarpuja
banaania 
tummaa suklaata























Ohje

Vaihe 1. 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Murskaa keksit pieneksi jauhoksi ja sekoita keksimurska rasvan kanssa. Levitä massa tasaisesti kakkupohjalle, jonka leveys tulisi olla noin 20 cm. Mikäli käytät 24 cm vuokaa, niin lisää jokaista ainetta 1/5 enemmän kuin tässä reseptissä on neuvottu.

Vaihe 2. 


Kuumenna suklaa pehmeäksi vesihauteessa.

Vaihe 3.

Sekoita täytteen ainekset kuohkeaksi (suklaa mukaan lukien) sähkövatkaimella ja kaada seos tasaisesti kakkupohjan päälle. Paista  kakkua 200 asteessa tasalämmöllä noin 20 minuuttia. Laske sitten lämpötilaa 175 asteeseen ja paista vielä 30 minuuttia.

Vaihe 4.

Kun kakku on jäähtynyt tarpeaksi, laita se jääkaappiin kovettumaan vähintään kolmeksi tunniksi.


Vaihe 5.

Sekoita yksi pussillinen vegegeeliä kylmään veteen ja lämmitä seosta pienellä teholla, kunnes se alkaa kiehumaan. Sekoita kiehuva vegegeelineste mustikkapiltin kanssa. Hämmennä seosta kunnes se on hieman jäähtynyt ja kaada massa kakun päälle. Levitä veitsen avulla kuorrute tasaiseksi.

Vaihe 6.

Koristele kakku haluamallasi tavalla. Kuvissa näkyy oma ratkaisuni!


Mikään ei ole niin mukavaa, kuin viettää aurinkoista viikonloppua ystävien tai perheen kanssa järven rannalla luonnon äänten keskellä. Mökkeilyyn kuuluu tietysti myös hyvä ja eettinen ruoka, kuten vegekakku ;)






























Taas kerran olen iloisesti yllättynyt siitä, että tämäkin kakku onnistui tehdä ilman eläinperäisiä tuotteita. Postauksessani "Eläinten asialla voi olla muukin kuin vegaani", sanoin, että suurin ongelma vegaaniksi ryhtymisessä on ulkona syömisen vaikeus. Otan sanani takaisin, sillä sain selville, että työpaikallani saa aina vegaaniruokaa erikseen pyydettäessä. Tätä kakkua leipoessani huomasin, että vegaaniruoan valitsemisen ehkä suurin este sittenkin on sen kalleus. Vaikka riisimaitosuklaa oli maultaan yhtä herkullista kuin tavallinen valkosuklaa, oli sen hinta yli tuplasti tavallista kalliimpi. Sama pätee vegegeeliin suhteessa liivatteeseen. On ihan tyhmmää, että eettisempi ja ympäristöystävällisempi ruoka on kalliimpaa kuin tavallinen. Miksei tällekin asialle tehdä jotain poliitikkojen toimesta, jos sielläkin ilmastonmuutoksesta kerta ollaan huolissaan?

Mukavaa ja maukasta alkavaa viikkoa!

lauantai 15. elokuuta 2015

Ravintola Pompei: Aitoa italialaista tunnelmaa, vaikkei Italiassa ollakaan

Söimme ystäväni kanssa pizza vegetarianan puoliksi. Hintaa pizzalla oli 13 euroa.

Viime vappuna menimme ystävieni kanssa etsimään ravintolaa Helsingin Kruununhaasta ja bongasimme pienen pizzerian Snellmanninkadulta. Ravintola Pizzeria Pompei oli tuolloin aivan täynnä, joten emme mahtuneet sinne syömään, mutta paikan herkullinen tuoksu ja italialainen tunnelma jäivät mieleen. Tänä kesänä olenkin lounastanut ravintolassa kaksi kertaa ja voin ilokseni kertoa syöneeni siellä elämäni tähän mennessä parhaan pizzan. Pompei sijaitsee samoissa tiloissa minne 70-luvulla perustettiin kaupungin ensimmäinen pizzeria, joten onkin ihan paikallaan, että ravintola pystyy tarjoamaan myös tänä päivänä Helsingin parasta italialaisruokaa.


Ravintola Pompein ruokalistalta löytyy pääosin (kuten arvata voi) pizzoja ja pastoja. Listalla on useampi kasvisruokavaihtoehto, mutta vegaaniruokaa tässä ravintolassa ei ainakaan pyytämättä juuri ole tarjolla. Hintataso Pompeissa on Helsingin mittakaavassa edullinen. Koko setti; siis pääruoka, jälkkäri ja olut irtosivat 23 eurolla. Ravintolassa saa palvelua suomeksi, mutta sopivan italialaisella aksentilla, niin että hetken voi tuntea olevansa kaupunki Pompeiissa Italiassa, eikä Helsinkiläisessä ravintolassa herkuttelemassa. ;)



Pizzeria Pompein pienen koon ja suosion vuoksi, kannattaa varsinkin ilta-aikaan varata pöytä. Paikka on by the way aivan täydellinen romanttisille treffeille, koska yksi ravintolan pöydistä on piilossa  uteliailta katseilta seinän takana. Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan mieleen tuova tunnelma saa varmasti kenet tahansa lempeälle tuulelle. ;)

Snelmanninkatu 16, 00170 Helsinki
09-135 4827

maanantai 10. elokuuta 2015

Made in -merkinnät antavat vihiä tuotteen eettisyydestä





























Yrittäjä on Suomessa ahtaalla. Palkkakustannukset kun ovat täällä tuottavuuteen nähden korkeat. Talouden globalisaatio on johtanut yritysten joukkopakoon maista, missä valmistuskustannukset ovat suuret. Suomi kuuluu näihin maihin, sillä täällä työntekijöille maksetaan kohtuullista palkkaa, työturvallisuudesta huolehditaan ja ympäristövaikutuksia valvotaan. Monissa kehitysmaissa tilanne on usein toinen. Yritykset eivät epäröi käyttää ihmisten köyhyyttä hyväkseen maksamalla mahdollisimman pientä palkkaa. Myös työturvallisuudesta saatetaan tinkiä, mistä on osoituksena Rana Plazan-kaltaiset traagiset tehdasonnettomuudet. Tässä talousjärjestelmässä näyttävät voittavan eettisistä asiosta piittamattomat kuluttajat ja voitot käärivät suuryritykset. On mahdollista, että suuri työikäinen väestö tulee pitämään palkkatason köyhissä maissa matalana teollistumisesta huolimatta, eikä absoluuttinen köyhyys häviä niin kuin talousoptimistit mielellään uskovat.

Suomessa korkeasta palkkatasosta ja turvallisista työoloista halutaan pitää kiinni, mutta työntekijöiltä edellytetään entistä ahkerampaa työntekoa. Työajan pidentämistä yhteiskuntasopimuksen avulla ajava pääministerimme Juha Sipilä totesi vastikään A-Studiossa, ettei Suomi selviä muuta kuin tekemällä "työtä", "työtä" ja "työtä". Työajan pidentämisen ilman palkallista korvausta uskotaan tuovan investointeja Suomeen, mikä lisäisi ajan myötä myös työpaikkojen määrää.

Kansalaisia on myös kannustettu ostamaan lisää kotimaassa tuotettuja hyödykkeitä. "Kymppi kuussa lisää luo 10 000 uutta työpaikkaa", kuuluu Suomalaisen Työ Liiton "Sinivalkoinen jalanjälki" -kampanjan slogan. Kampanjan nettisivujen mukaan hankkeen tavoitteena on muistuttaa kuluttajia siitä, että tehdyillä ostovalinnoilla on merkitystä. Näin ilman muuta on, koska kulutusvalintojen tekeminen on markkinataloudessa ikään kuin äänestämistä sen puolesta, mitä halutaan lisää. Mutta tiedämmekö kaupan kassalla minkä puolesta äänestämme?



























Tehokkaan markkinaratkaisun syntyminen edellyttää, että kuluttajalla on riittävästi informaatiota kulutuspäätöksen tueksi. Muuten kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa optimaalisella tavalla. Reaalimaailmassa vallitsee kuitenkin lähes aina epäsymmetrisen informaation häiriö, koska tuottajalla on tuotteesta huomattavasti enemmän tietoa kuin ostajalla. Tämä pätee erityisesti hyödykkeiden eettisiin ominaisuuksiin. Kuluttajan tietotasoa kulutushyödykkeiden kohdalla ei olla riittävästi pyritty lisäämään. Suomi vastusti vuonna 2014 EU-säädöstä, joka velvoittaisi merkitsemään valmistusmaan kaikkiin tuotteisiin ja laista väännetään ilmeisesti yhä kättä Euroopan komissiossa. On täysin vapaan markkinatalouden ihanteiden vastaista, että valmistusmaan kaltaista informaatiota penätään kuluttajilta.

On totta, että globalisaatio on hyödyttänyt myös osaa maailman köyhistä. Kuitenkaan tämä ei tee hyväksyttäväksi sitä, että yritykset maksavat kohtuuttoman pientä palkkaa työntekijöille, tai hyödyntävät paikallisille kuuluvia luonnonvaroja kestämättömästi. Ostamalla halpatyövoimalla tehtyä tavaraa, ihmisillä on varaa kerskakulutukseen. Halpojen hintojen takana on kuitenkin paljon negatiivisia ulkoisvaikutuksia, mitä ei hintoihin olla sisällytetty. Tämä tekee halpatuotannosta epäeettistä.

Itse pyrin suosimaan kotimaista, tai muuten eettiseksi mieltämiäni tuotteita aina mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin eettisten kulutuspäätösten teko on monesti hankalaa, koska luotettavaa ja vertailukelpoista informaatiota on niin vähän tarjolla. Toivotaan, että tähän saataisiin mahdollisimman pian muutos ja Aasian halpahalleissa työskenteleville ihmisille vähintäänkin palkankorotus. Ehkä sitten minunkaan ei tarvitsisi tuijottaa enää made in- merkkejä.



Tällaisia ajatuksia heräsi suomalaisten tuotteiden kuluttamisesta kaksi viikkoa sitten Mikkelin Kenkäverossa.  Kaikki tähän postaukseen lisätyt kuvat on otettu sieltä. Kenkäverossa on kiva viettää aikaa vaikkei mitään ostaisikaan.

Ensi kerralla kirjoitan eräästä kotimaisesta design merkistä, minkä tuotteisiin tutustuin ja ihastuin Kenkäverossa. Uskon, että uusi suomalainen menestysyritys on syntynyt!

Aurinkoista viikon jatkoa <3

Lähteeni näet tekstiin lisätyistä linkeistä. Lisäksi eri maiden palkka- ja työturvallisuuseroista kiinnostuneiden kannattaa tsekata tämä juttu: Vertaa vaatteiden made in- maita

maanantai 3. elokuuta 2015

Viherpiipertäjän lempismoothie


Noniin, tänään huomasin, että kyllä se herkkujen popsiminen alkaa jossain vaiheessa AINA tuntua kropassa. Aamulla oli niin turvonnut olo lomalla herkuteltujen jätskiannosten, pullien, piirakoiden ja kuplivien ansiosta, että päätin aloittaa määräämättömän kestoisen terveysruokakuurin. Aloitin terveysdieetin tekemällä iltapalaksi kannullisen raikasta minttuavokadovadelma -smoothieta, mikä on tosi hyvää! Äitini teki minulle vastaavankaltaisen "pirtelön" viime kesänä ja minun on tehnyt sitä siitä asti mieli. :)


Ainekset

2 suurta annosta

2 pientä avokadoa
2 dl vihreää teetä
200 g suomalaisia pakastevadelmia
1 Reilun Kaupan banaani
5 lehteä vahvaa minttua
3 dl vettä
2 dl soijajogurttia



Ohje: Keitä noin puolitoista desiä vihreää teetä ja lisää siihen puoli desiä kylmää vettä. Laita raaka-aineet sekä nesteet blenderiin ja sekoita. Koristele lasi halutessasi esim basilikanlehdillä.


That's it! Smoothie on valmis :) 


Oih, olisivatpa basilikaniput ja yrtit aina niin vehreitä kuin tähän aikaan vuodesta! Myös rottaveljekset Sauli ja Simo sekä Kalle-poitsu ovat päässeet osalliseksi kesän vehreydestä. <3

Mukavaa viikon alkua =)