Pelastaako resurssitehokkuus meidät?

Sirpa Pietikäinen ja Jatez Potocnik visioivat HS vieraskynässä vihreämpää talouskasvua 27.08.2014 otsikolla "Resurssitehokkuus vie kohti kestävää talouskasvua". He kirjoittavat artikkelissaan seuraavasti:

"Taloutemme ei voi selviytyä, saati kasvaa jos emme siirry todelliseen kierrätysyhteiskuntaan."

Mielestäni Pietikäisen ja Potocnikin ajatukset kestävämmän talouskasvun saavuttamisesta kierrätystä ja resurssitehokkuutta lisäämällä ovat tervetulleita. Tästä huolimatta rohkenen silti kyseenalaistaa ajatuksen, että talouskasvusta koituvat ympäristöongelmat olisivat ratkaistavissa ilman kulutustarpeiden vähentämistä.Ympäristövaikutukset voidaan viedä niin minimiin kuin mahdollista, mutta suurin osa tuontannosta vaatii kuitenkin edes jonkin verran luonnonvaroja. Palveluiden kulutusta olisi  tärkeä lisätä, mutta tässä kohtaamme ennen pitkää erään toisen kasvurajoitteen, nimittäin ihmisten käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Toisaalta palveluiden laatu voi parantua tietenkin loputtomiin, mutta onko tämäkään realistista, ilman että materiaalinen kulutus kasvaa siinä samalla? Entä miten laadullinen kehityksen tuottama arvonlisäys voidaan erotella inflaatiosta, jos se on täysin irtikytketty materiasta? Esimerkiksi taloustieteen professori Antti Ripatti sanoi minulle, että "aina voidaan tehdä esimerkiksi parempia elokuvia", mikä tuottaa immateriaalista kasvua. Eikö tällaisessa materiaalivapaassa teknologisessa kehityksessä törmätä kuitenkin myös makuasioihin? Se onko jokin elokuva kokemuksena parempi kuin edellinen, riippuu siitä keneltä kysytään... En vain tajaua tätä ekonomistien logiikkaa! 

Takaisin Pietikäisen ja Potocnikin vieraskynäkirjoitukseen. Kaksikko tuo esille karuja lukuja siitä, miten ihmiskunta jo nyt kuluttaa luonnonvaroja yli kestävän tason.  He kirjoittavat artikkelissaan seuraavasti:

"On ennustettu, että luonnonvarojen kysyntä kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä samalla, kun ruoan, rehun ja kuitujen kysyntä kasvaa noin 70 prosenttia. Kun nyt kulutamme noin puolentoista maapallon verran luonnonvaroja vuodessa, kulutuksemme nousisi saman tahdin jatkuessa noin neljään maapallolliseen vuoteen 2050 mennessä."

Yllä kuvatut lukemat eivät yllätä. Vaikka luonnonvarojen henkeä kohti laskettu kulutus ei länsimaissa kasvaisikaan nykyisestä, tulee maapallon väestömäärä nousemaan vuoteen 2050 mennessä ennusteista riippuen 8.5 - 10.00 miljardiin ihmiseen. Lisäksi väkirikkaiden ja nopeasti kasvavien talouksien keskiluokka ottaa mallia länsimaisesta kulutuskäyttäytymisestä. 

Jos kulutamme jo nyt luonnonvaroja yli kestävän tason, ei mielestäni ole realistista, että voimme ylläpitää kyseistä elintasoa pitkällä aikavälillä ilman, että joudumme tinkimään kulutustarpeistamme. En kuitenkaan näe tätä hyvinvoinnin näkökulmasta ongelmana, koska hyvinvointia voidaan tavoitella muilla keinoin. Monesti blogillani mainitsemani vapaa-ajan lisääminen olisi uudenlaisen hyvinvoinnin tavoittelussa tärkeässä roolissa. Myös harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tulisi pyrkiä vahvistamaan. Vapaa-ajan lisäämistähän (siis työajan lyhentymistä) ajaa tällä hetkellä vasemmistonuoret. Heidän mielestään työntekijöiden ansioiden pitäisi kuitenkin säilyä samana lyhyemmästä työviikosta huolimatta. Tämä on mielestäni epärealistista eikä edesauta kulutuksen vähentämistä. 

Hesarin vieraskynäkirjoitus oli mielestäni hyvä esimerkki siitä, että edes kaikista ympäristötietoisimmat poliitikot eivät näe ainakaan vielä talouskasvun hillitsemistä yhtenä vaihtoehtona. Kaiken kaikkiaan mielestäni on erittäin tärkeää, että taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten vähentäminen saadaan liikkeelle ja resurssitehokkuuden lisääminen on varmasti askel oikeaan suuntaan. Toisaalta tuntuu, että ihmiskunnalla on niin suuria ongelmia edessään, ettei aikaa olisi hukattavissa hankalien ratkaisujen välttelyyn. Myös kulutuksen vähentäminen tulee nähdä kestävän kehityksen yhtenä pääelementtinä.

Alla linkki artikkelin lukemiseen ja vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin haastatteluun.

 Ensi kerralla yritän kirjoittaa jostain pirteämmästä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Resurssitehokkuus vie kohti kestävää talouskasvua

Vasemmistonuorten ehdotus työaikadebattiin

Teksti päivitetty 23.7.2015.

Suunniteltu vanheneminen

Meillä jokaisella varmasti on kokemuksia tilanteista, joissa olemme ostaneet jonkin tuotteen ja joutuneet karvaasti pettymään sen lyhyeeseen käyttöikään. Itselleni kävi näin muun muassa pari vuotta sitten, kun ostin kameran, joka hajosi lyhyen ajan jälkeen käyttökelvottomaksi. Samsung olisi veloittanut pelkästä korjausarvioinnista 50 euroa, joten en lopulta lähettänyt kameraa edes huoltoon vaan heitin sen roskiin. Hehkulamppuhuijaus-dokumentti (The light bulb conspiracy 2010) avaa kuluttajalle niitä mekanismeja joiden takia tuotteet nykypäivänä hajoavat ennen kuin niihin on ehtinyt edes kiintymään. Dokumentti paljastaa, ettei tuotteiden halpa hinta yksin selitä hyödykkeiden nopeaa hajoamista, vaan niitä varta vasten suunnitellaan lyhytikäisiksi. Mekanismia kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi (planned obsolescence) ja sen perimmäisin tavoite on pitää talouden pyörät pyörimässä.

Miten tähän oikein on tultu? Ilmiö juontaa juurensa aina 1920-luvun Yhdysvaltoihin, jolloin joukko lamppuyhtiöitä solmi salaisen sopimuksen hehkulamppujen kestoiästä. Kartellin nimi oli Phoebus ja sen jäsenten piti sakon uhalla huolehtia siitä, etteivät niiden tuottamat lamput palaisi pidempään kuin tuhat tuntia. Kartellin tavoitteena oli vauhdittaa hehkulamppuja koskevaa kysyntää. Tätä ennen lamput olivat nimittäin palaneet moninkertaisia tunteja. Dokumentissa vieraillaan Livermoren paloasemalla, missä juhlitaan satavuotiaan hehkulampun syntymäpäivää (lamppu palaa muuten vieläkin ja alla on linkki sitä seuraavaan web kameraan =D). Phoebuskartellin elinikää on arvuuteltu ja wikipedian artikkelin mukaan sen nykyistä olemassaoloa spekuloidaan yhä. Oli hehkulamppujen elinikää säätelevä kartelli purettu tai ei, ovat lyhytikäiset hehkulamput ainakin toistaiseksi tulleet jäädäkseen.

Dokumentissa näytetään miten tulostimesta poistetaan mikrosiru, joka on ohjemoinut laitteen antamaan vikailmoituksen tietyn ruiskaisumäärän jälkeen. Kun siru poistetaan netistä löytyvän opetusvideon avulla, tulostin alkaa toimia jälleen. Myöskään nuorekkaaksi ja ympäristöystävälliseksi brändätty Apple ei saa dokkarilta puhtaita papereita. Vuonna 2005 joukko amerikkalaisia kuluttajia nosti Applea vastaan ryhmäkanteen, koska iPodien akut eivät kestäneet puoltatoista vuotta pidempään. Oikeudenkäyntiprosessin seurauksena Apple sitoutui pidentämään iPodiensa käyttöikää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Kuinka mahtavaa...

Hehkulamppuhuijaus-dokumentti ei keskity ainostaan antamaan esimerkkejä suunnitellusta vanhenemisesta, vaan dokumentissa pohditaan myös syitä miksi lyhytikäiset tuotteet ovat lyöneet itsensä niin hyvin läpi. Tämän ymmärtämiseksi meidän on jälleen katsottava vajaat sata vuotta taaksepäin. Vuonna 1929 Yhdysvallat ajautui syvään lamaan Wall Street pörssiromahduksen jälkeen. Tämä loi otolliset olosuhteet suunnitellun vanhenemisen prosessille, joka lisää työllisyyttä kiihdyttämällä kokonaiskysyntää. Mekanismin logiikka on yksinkertainen; mitä nopeammin tuotteet menettävät kuluttajan silmissä arvonsa, sitä enemmän kuluttajat ostavat ja tätä paremmin yrityksillä ja kansantaloudella menee... 

Olemme siis ilmiselvästi umpikujassa! Elämme talousjärjestelmässä, minkä vakaus perustuu siihen, että kuluttajat ostavat ja mieluiten mahdollisimman paljon. Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen, että tällainen järjestelmä on rajallisten resurssien planeetalla täysin kestämätön. Dokumentissa vieraillaankin Afrikassa, jossa kertakäyttökulttuurin välittömät lieveilmiöt ovat nähtävissä. Ghanalainen ympäristöaktivisti, Mike Anane, esittelee suurta kaatopaikkaa, minne länsimaat kiikuttavat kodinkonejätteitään. Anane kertoo miten kaatopaikan tilalla oli ennen kaunis joki täynnä kalaa. Nykyään alue on pelkkä pölyinen energiajätteiden hautausmaa, missä lapset keräävät paljain käsin pieniä metallinosia talteen jätteiden seasta. Anane on varmaan oikeassa sanoessaan, etteivät tulevat sukupolvet tule ikinä antamaan anteeksi sitä, miten holtittomasti nykyiset sukupolvet kehittyneissä maissa tuhlaavat luonnonvaroja.

Mutta onko syy sitten yksilössä vai järjestelmässä? Dokumenttiin haastateltu legendaarisen suunnittelijan Brooks Stevensin poika Kipp Stevens on sitä mieltä, ettei kukaan pakota kuluttajaa menemään kaupaan vaan hän tekee sen omasta tahdostaan. Tähänhän kauneuteen vapaa markkinatalous perustuu. Ranskalainen taloustieteen emeritusprofessori Serge Latouche on taas sitä mieltä, että vika on järjestelmässä. Jatkuvaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän moottorit - luototus, suunniteltu vanheneminen ja mainonta - saavat ihmiset kuluttamaan tavaroita vastuuttomasti. Latouche on yksi maailman tunnetuimmista kasvukriitikoista ja tyrmää jatkuvan kasvun realistisuuden. Hän sanoo, että "se joka uskoo että rajaton kasvu ja rajallinen planeetta ovat sovitettavissa yhteen on joko hullu tai sitten hän on ekonomisti". Professori lisää vielä, että "valitettavasti nykyään meistä kaikista on tullut ekonomisteja". Kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita Latouchen näkemystä ympäristön ja yritysten etujen välisestä ristiriidasta. Kestäviä lamppuja valmistamaan ryhtyneen Warner Philipisin mielestä suunnitellun vanhenemisen ongelmasta voitaisiin päästä, jos luonnonvaroille löydettäisiin oikea hinta ja kulutuksesta syntyvät ulkoisvaikutukset ryhdyttäisiin hinnoittelemaan korkeammin. Mutta kannustaako kasvupakko tällaisiin uudistuksiin?

Mielestäni Hehkulamppuhuijaus on kaiken kaikkiaan erittäin kiinnostava taloustieteen näkökulmasta. Taloustieteessähän yleisesti ottaen uskotaan, että vapaat markkinat takaavat parhaiden tuotteiden menestyksen markkinoilla. Dokumentti tuo kuitenkin ilmi porsaanreijän markkinatalouden hyötyä maksimoivassa mekanismissa, koska jos parhaita tuotteita (tässä asiayhteydessä siis kestävimpiä) ei ole yrityksille kannattavaa tuottaa, olemme rakenteellisessa umpikujassa... Tässäpä pieni pähkinä purtavaksi jokaiselle maailman ekonomistille!

Hehkulamppuhuijaus ei ole pelkästään erittäin tärkeä ja ajankohtainen dokumentti, vaan myös viihdyttävä ja hauska katselukokemus. :) Suosittelen jokaista joka ei vielä sitä ole nähnyt katsomaan pätkän youtubesta.

Hyvää sunnuntain jatkoa! <3

Dokkari:

Hehkulamppuhuijaus


Muita lähteitä:

Livermoren 113-vuotais hehkulamppu

Applea vastaan nostettu ryhmäkanne

Phoebuskartell

iPod's Dirty Secret -video

Smoothie piristää päivää

Ajattelin tehdä taas postauksen juomasta, joka tuo hemmottelun mukavasti arkeen. Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana kovasti innostunut tekemään erilaisia smoothieita. Alun perin käytin tehosekoitinta pääasiassa drinkkien valmistukseen, mutta sittemmin innostuin käyttämään sitä myös sosekeittojen, pirtelöiden ja smoothieiden tekemiseen. Blenderi onkin minulle ehkä rakkain keittiöväline teepannun jälkeen. Smoothieiden ehdoton etu on mielestäni se, että niiden tekemisessä vain taivas on rajana. Smoothieisiin kun voi laittaa melkein mitä vain hedelmiä, marjoja tai vihanneksia ja erittäin harvoin sitä epäonnistuu!

Olen koonnut alle omat smoothie suosikkini niistä lukuisista versioista joita olen tehnyt. Kaikki reseptit ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

Keltainen unelma 

3 annosta

- 2 dl täysappelsiini mehua

- 2 banaania

- 3 lohkoa säilykepersikkaa

- 2dl maustamatonta soijajogurttia
- 2 dl kauramaitoa

-  1 rkl soijajauhoa

Tämä hedelmäinen smoothie on raikas ja sopii mielestäni hyvin vaikka kesäaamun brunssille.

Ohje: Kaada täysmehu ja jogurtti sekottimeen. Lisää myös persikka ja banaani. Sekoita niin perusteellisesti, että hedelmät ovat sekoittuneet täysin nesteeseen. Mausta tämän jälkeen juoma soijajauholla. Ripottele lopuksi halutessasi smoothien päälle kooshiutaleita ja koristele lasi vaikka banaanilla tai mansikalla.

Mustikka suukko

4 annosta

- 400 g pakastemustikoita

-  2 dl maustamatonta soijajogurttia
-  loraus kauramaitoa (Oatlay)

- 1/2 dl Marlin sokeritonta mustaherukkamehutiivistettä

- 2 rkl soijajauhoa

Tämä makean makuinen, mutta terveellinen smoothie toimii hyvänä energiapommina esimerkiksi tenttiin pänttäävälle opiskelijalle. ;) Juoma on myös hyvä jälkkäri vähän terveellisempää vaihtoehtoa haluavalle.

Ohje: Sulata mustikoita tovi huoneenlämmössä niin

etteivät ne ole aivan jäisiä, mutta silti vielä kylmiä.

Sulatuksen jälkeen kaada mustikat blenderiin ja sekoita kunnes marjat ovat muusaantuneet. Lisää sitten nesteet ja sekoita uudelleen. Lopuksi mausta soijajauholla ja sekoita vielä hieman. Juoman voi koristella vaikka paloilla tummaa suklaata.

Inkivääri-/kookosherkku

3 annosta

- 3 banaania

- 3 dl kauramaitoa

- 3 dl maustamatonta soijajogurttia

- 1/2 dl kookoskermaa

- sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Tämä smoothie on henkilökohtainen suosikkini. En voi kuitenkaan ottaa siitä kredittiä itselleni, koska maistoin hyvin smantapaista juomaa Helsingin Kaisaniemen Steam coffee - kahvilassa, mistä sain kimmokkeen pirtelön valmistukseen kotona.

Ohje: Raasta pieni määrä inkivääriä raastimella. Kaada jogurtti, kauramaito ja kookoskerma blenderiin. Sekoita hieman ja lisää sitten banaanit  ja raastettu inkivääri. Sekoita jälleen ja tarkista maku.

Huom: Inkiväärin kanssa kannattaa tunnetusti olla varovainen, sillä sen maku on erittäin vallitseva, jos sitä laittaa vahingossa liikaa. Inkivääriä kannattaa siis ensin raastaa vain pieni määrä ja lisätä tarvittaessa myöhemmin.

Marjarakkaus

4 annosta

- 200 g pakastemustikoita

-100 g pakastevadelmia

- 100g pakastemustaherukoita

- 1/2 dl Marlin sokeroimatona mustaherukkatäysmehua

-  pieniä mintunlehtiä (noin 20 kpl)

- loraus vettä

Marjojen ystäville tämä smoothie on varmasti mieleen. Marlin mustaherukkamehu ja mintunlehdet ovat maun kannalta aivan oleelliset.

Ohje: Yhtä yksinkertaista kuten edellisissä. Laita ainekset blenderiin ja sekoita. Vettä kannattaa lisätä pikkuhiljaa, sillä vaikka se tekee juomasta juoksevampaa, laimentaa se myös makua. Lisää siis vettä pienin lorauksin kerrallaan, kunnes smoothien koostumus ja maku ovat hyvät.

Suklaamuru
2 annosta
- 500 ml Alpro soyan choco juomaa
- 2 banaania
- 2 dl maustamatonta soijajogurttia
- 40 g Fair Maryn 70% tummaa suklaata
- loraus kauramaitoa

Tämä makea herkku on kylmänä tarjoiltuna mitä mahtavin hellejuoma ja sopii karkkihiirille ;)

Ohje: Laita suklaanpalat blenderiin ja sekoita kunnes suklaasta on tullut jauhomaista. Lisää jogurtti ja suklaajuoma sekä banaani.





Huom: Halutessasi voit tehdä tästä juomasta  kevyemmän jättämällä suklaan pois ja sekoittamalla juomaan sen sijaan yhden ruokalusikallisen verran raakaa kaakaojauhoa.

Maukasta ja hottista loppukesää =)

ps. Pakko lisätä tänne vielä yksi blenderin ehdoton vahvuus: blenderiin voi kätevästi käyttää kaikenlaiset jo vähän vaille pilaantuneet heldelämät ja vihannekset, jolloin ne saa vielä hyötykäyttöön. Ruoan pois heittäminenhän olisi varsinaista hulluutta. ;)