Niiden äänellä ketkä eivät voi puhua

Eveliina Lundqvist on ottanut tärkeän roolin. Hän on päättänyt toimia niiden puolestapuhujana, ketkä eivät itse kykene oikeuksiaan ajamaan. Pelkästään Suomessa teurastetaan vuosittain 54 miljoonaa eläintä. Siitä huolimatta, että kyse on valtavasta tuotantoalasta, on mediaan tihkunut tähän asti maito- ja lihatuotannon eettisistä epäkohdista vain hetkittäistä tietoa. Tuotantoeläimet kasvatetaan tavallisesti suurissa halleissa, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Eläintiloja kuvanneet aktivistit ovat saaneet tappouhkauksia ja joutuivat käymään kuvien julkaisemisesta oikeutta.

Suurta osaa kuluttajista kiinnostaa eläinten olot. Tämän osoittaa mielestäni se, että monet elintarvikeyhtiöt ovat ryhtyneet valmistamaan elintarvikkeita, joissa ei ole eläinkunnan tuotteita. Soijamaidot ja tofuvalmisteet ovat kysyttyjä! Maataloustuotantoa tuetaan EU-varoin - siis veronmaksajien rahoilla - mutta tästä huolimatta tuotantotilojen arkea ei ole katsottu tarpeelliseksi paljastaa kuluttajille. Ihmisille tarjotaan tyypillisesti vain yksi ikkuna maatalouseläinten arkeen, joka on mainostajien ja markkinoijien välittämä.

Eveliina Lundqvistin esikoiskirja, "Salainen päiväkirja eläintiloilta" antaa ihmisille mahdollisuuden lukea tuotantoeläinten arjesta näkökulmasta, mistä ei tähän mennessä  vielä koskaan Suomessa yhtä kattavasti ole kirjoitettu. Eveliina toimi vuoden ajan harjoittelijana 20 eri tuotantotilalla Suomessa ja sai työskennellä kanojen, possujen, lehmien ja lampaiden parissa. Eveliina ikään kuin soluttautui tuottajien arkeen, minkä seurauksena hän pääsi näkemään kuinka eläimiä kohdellaan, silloin kun toimittajia ei ole paikalla. Eveliina korostaa heti kirjansa johdannossa: "tämän kirjan näkemykset ja havainnot ovat minun. Jos joku muu olisi seisonut saappaissani, hän olisi varmasti nähnyt ja kokenut asiat toisin". Kirjailija kuitenkin lisää uskaltavansa väittää, ettei ole liioitellut.

Lundqvistin kirja paneutuu yksityiskohtaisesti tuotantoeläinten oloihin ja tekstistä huomaa, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseensa hyvin. Eveliina on maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja teki gradunsa kanojen mahdollisuuksista toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään tehotuotannossa. Eveliina havainnoi tuotantoeläimiä usein eläinten käyttäytymisestä olemassa olevan tutkimustiedon näkökulmasta. Eveliina sanoo kirjassaan uskovansa, etteivät monet tilalliset tunne tuotanoeläinten tarpeita tai lajityypillistä käyttäytymistä.

Kirja ei anna eläinten oloista auvoista kuvaa kuten arvata voi ja saattaa lukijansa syvällisen yhteiskunnallisen ja eettisen pohdinnan pariin. Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, että eläimiä kohdellaan kuin esineitä, jotka eivät tunne kipua, kaipausta tai tylsistymistä? Kirja avaa hyvin myös sitä, miten tuottajat ja mainostajat ovat kyenneet markkinoimaan eläinkunnan tuotteet nerokkaasti. Toisaalta ehkä monet kuluttajat haluavat elää haavemaailmassa, jossa eläimillä on kaikki hyvin. Näin on helpompi pitää kiinni vanhoista kulutustottumuksista eikä miettiä omien valintojensa seurauksia. Sorrun tähän itsekin!

Markkinoijat puhuvat virikekanaloista, vapaan kanan munista ja maitopurkin lehmä pistetään keinuun tonttulakki päässä. Kirja tuo esille toisenlaisen todellisuuden, jossa raskaana olevat emakot ahdetaan kääntymisen estäviin häkkeihin, kymmenet tuhannet kanat isoon halliin vailla päivänvaloa ja lehmät erotetaan vasikoistaan, mikä aiheuttaa nille ahdistusta. Lundqvistin havaintojen mukaan vaikeat olosuhteet saavat eläimet käyttäytymään toisiaan kohtaan aggressivisesti ja esimerkiksi stressaantuneet broilerit nokkivat toisiaan. Kanalassa Eveliinan tärkeimpiä tehtäviä oli pyyhkiä veriläikät kananmunista, ennen kuin ne pakattiin myytäväksi.

Vaikka kirja on melko rankkaa luettavaa, on Eveliina mielestäni onnistunut kirjoittamaan vaikeasta aiheesta pehmeästi ja eläinten kärsimyksillä liiaksi mässäilemättä. Itse uppouduin Eveliinan kirjaan niin syvälle, että luin sen läpi parissa päivässä. Harvoin kohdalleni sattuu kirjoja, jotka tempaisevat näin vahvasti mukaansa. 

Eveliinan kirja on tietysti vain yksi perspektiivi tehomaataloudesta, mutta mielestäni on tärkeää, että kuluttajat saavat eläinten kohtelusta toisenkin näkökulman mainostajien luomien mielikuvien rinnalle. Myös taloustieteessä ajatellaan, että informaatio on tärkeää tehokkaan markkinaratkaisun syntymisen kannalta. Mikäli kaupan toisella osapuolella (tässä tapauksessa tuottajilla) on enemmän markkinaratkaisun kannalta oleellista tietoa, vaihdanta häiriintyy, eikä kuluttaja voi tehdä ostovalintaansa omaa psyykkistä hyötyään maksimoiden. Olisin halunnut kirjoittaa taloustieteen epäsymmetrisen informaation ongelmasta tämän aiheen yhteydessä enemmänkin, mutta huomasin, etten ole siihen motivoitunut. Sanoin aiheesta jo sanottavani pari vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomissa, johon kirjoitin mielipidekirjoituksen otsikolla "Sikavideoiden julkaisu voidaan perustella taloustieteellisesti". Blogipostauksen lopussa on linkki, mistä voit halutessasi käydä artikkelin lukemassa.

Eveliinan kirjan voi ostaa vaikkapa Helsingin Kaivopihan ihanasta Rosebud nimisestä kirjakaupasta 23 euron hintaan. Tässä vielä linkki kirjakaupan nettikauppaan:

Rosebud

Jos et tarvitse kirjaa omaksesi, voi sitä myös kysellä rohkeasti meikäläiseltä lainaksi! Pistetään hyvät kirjat kiertämään.

Sikavideoiden julkaisu voidaan perustella taloudellisesti

Taloustieteen opetus kaipaa uudistamista myös meillä Suomessa

Taloustieteen opetustavasta on käyty viime aikoina kuumaa keskustelua. Debatti leimahti liekkeihin, kun The Guardian julkaisi 9.5 artikkelin otsikolla "University Economics teaching isn't an education: it's a $9,000 lobotomy". Artikkelin mukaan opiskelijat 19 eri valtiosta ovat ryhtyneet vaatimaan monipuolisempaa taloustieteen opetusta kapeiden markkinatalouden toimintaa kuvaavien mallien rinnalle. Artikkelissa visioidaan synkkää tulevaisuutta, mikäli opetustapaa ei muuteta monipuolisemmaksi:

"The result is that the generation next in line to run our economy, from Whitehall departments or corporate corner-offices, discuss policy without touching on "broader social impacts and moral implications of economic decisions"."

Itse yhdyn taloustieteen opetuksen uudistamista vaativiin opiskelijoihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Helsingin yliopiston taloustieteen opetus olisi mielestäni yksinomaan huonoa. Meillä löytyy jo kursseja, jotka antavat hyvää pohjaa myös eettiselle ajattelulle. Kuitenkin se mikä mielestäni ainakin taloustieteen kandivaiheen opetuksesta oleellisesti puuttuu, on kriittisen tutkiva lähestymistapa opittaviin asioihin. Talousteorioita käydään läpi hyvin kapeista markkinatalouden ja uusklassien taloustieteen malleista käsin, eikä opiskelijoita rohkaista kyseenalaistamaan teorioita tai ajattelemaan itse.

Mielestäni iso kandivaiheen opetuksen ongelma on siis juuri kriittisen lähestymistavan puuttuminen. Tämä asia voitaisiin korjata lisäämällä opetustarjontaan ainakin yksi sellainen valinnainen kurssi, missä kävisi vierailevia luennoitsijoita muilta yhteiskuntatieteen aloilta. Mielestäni tämä olisi järkevää, koska kokonaisten johdantokurssien käyminen on varsin työlästä, eivätkä ne käsittele usein taloutta enempää, kuin yhden tai kahden luennon verran (nimimerkillä kokemusta on ;)). Moni kuittaa varmasti tämän ehdotuksen sanomalla, että opiskelijoiden tulee itse olla aktiivisia hankkimaan monipuolista tietoa alastaan. Itse olen sitä mieltä, että muutoksen tulee tulla myös laitoksen sisältä. Kurssi mikä sisältäisi luennoitsijoita eri aloilta, olisi laitokselta suora viesti opiskelijoille siitä, että muillakin yhteiskuntatieteen aloilla on ymmärrystä taloudesta ja myös heitä kannattaa kuunnella. Tällä hetkellä ainakin itse aistin jännitteitä taloustieteilijöiden ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden välillä. Puhumme eri kieltä ja molemmminupuoleinen arvostus on osittain hukassa. Tämä ei edistä minkään tieteenalan kehitystä!

Toinen asia mikä mielestäni kaipaa muutosta, on opetustapa luennoilla. Ainakin kandivaiheen luennot noudattavat tyypillisesti kaavaa, jossa opettaja yrittää käydä minuuttiaikataululla läpi kaiken kurssikirjassa selitetyn. Tämä ei mielestäni ole järkevää siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki opiskelijat osaavat lukea. Paljon hyödyllisempää opiskelijoiden oppimisen kannalta olisi se, että opettaja valikoisi joitakin kurssin kannalta keskeisimpiä ja vaikeatajuisimpia asioita ja keskittyisi luennoilla niihin. Jos luennoilta jätettäisiin kaikki turha jo kirjasta opitun asian läpikäyminen väliin, jäisi tunneilla varmasti enemmän aikaa myös opettajan ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Tunneilla voitaisiin myös enemmän keskustella reaalimaailman ilmiöistä ainakin silloin, jos ne liittyvät kurssin aihealueeseen.

Yllä mainittujen asioiden lisäksi muuttaisin suurimman osan taloustieen luennoista pakollisiksi. Perustelu ehdotukselleni on se, että nykyään taloustieteen kandivaiheen opiskelu painottuu pitkälti kurssikirjojen opiskelemiseen, sen sijaan, että opiskelijat kävisivät luennoilla. Omalla kohdallani itsenäinen neljän seinän siällä opiskelu menee helposti pänttäämiseksi, jonka tähtäimenä on pelkkä kurssilta läpipääsy. Tämäkään tyyli ei mielestäni ole hyvä taloustieteen syvällisen ymmärtämisen kannalta.

Tarvitsisimme luentoja joissa opiskelija kävisi luentojen itsensä takia. Nykyään monet opiskelijat eivät käy luennoilla, koska niillä ei opi uutta, eikä niillä ole pakko käydä. Jos kurssien opetustapaa kuitenkin muutettaisiin interaktiivisemmaksi ja niistä tehtäisiin pakollisia, uskon että kaikki hyötyisivät uudistuksesta. Kurssin suorittaminen voisikin osittain perustua luentoihin ja osittain tenttiin. Tiedän, että monet kanssaopiskelijoistani ovat varmasti luentojen pakollisuudesta kanssani eri mieltä. Suomalaiset opiskelijat ovat erittäin kiireisiä käydessään usein töissä opiskelujen ohella. Kuitenkin mielestäni laadukkaampaa ja reaalimaailman kysymyskiä monipuolisemmin käsittelevää opetusta on mahdollista lisätä vain siten, että myös opiskelijat panostavat opiskeluun aiempaa enemmän (minä itse mukaan lukien ;)).

Tässä olivat omat ehdotukseni taloustieteen opiskelun kehittämiseksi. Olen erittäin hyvilläni, jos joku taloustieteen opiskelijia viitsisi kommentoida blogillani ajatuksiaan aiheesta. Nämä ideat eivät ole täysin omiani vaan osa niistä on kanssaopiskelijoideni esittämiä.

Mielestäni maailma tarvitsee taloustieteilijöitä, jotka osaavat ottaa kantaa päivän polttaviin asioihin ja tuovat aktiivisesti taloustieteellistä näkökulmaa hyvinvoinnista käytäviin keskusteluihin. Tarvitsemme myös taloustieteilijöitä, jotka kuuntelevat muita tieteenaloja ja etsivät vastauksia taloustieteen kysymyksiin omien poteroidensa ulkopuolelta. Tarvitsemme taloustieteilijöitä, jotka eivät ota mitään tietoa annettuna, vaan miettivät vastaukset reaalimaailman ongelmiin viime kädessä itse. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijoiden omalle pohdinnalle annetaan tilaa ja siihen rohkaistaan sisällyttämällä opetukseen myös kirjoja, joihin professorit itse suhtautuvat varauksella. Taloustieteilijöiden pitäisi myös aktiivisemmin tuoda uusia teemoja julkiseen keskusteluun talouskriisin ja kasvuhypetyksen rinnalle. Taloustiede on hyvin laaja ala, jolla on paljon teoriaa, mitä voidaan hyödyntää myös eettisten kysymysten tarkastelussa. Kuitenkin tuntuu, että julkisessa keskustelussa taloustieteen oppeja siteerataan valikoivasti, mikä osisttain vaikuttaa siihen, että alasta muodostuu helposti monille kylmä kuva. Esimerkiksi julkisten palveluiden kilpailuttamista perustellaan usein markkinatalouden tehokkuutta selittävillä teorioilla, mutta kun taas on kyse siitä, pitäisikö esimerkiksi hyödykkeisiin lisätä tietoa tuotteen alkuperämaasta tai eläinten oloista, kukaan ei muistuta taloustieteen epäsymmetrisen informaation -ilmiöstä, missä tehokas markkinaratkaisu estyy, kun vaihdannan osapuolilla on tuotteesta eri määrä oleellista tietoa.

Seuraava blogini tuleekin käsittelemään juuri epäsymmetristä informaatiota vaihdannassa, mikä on mielestäni yksi taloustieteen hedelmällisimpiä teorioita juuri eettisen kuluttamisen näkökulmasta.