Herkuttelua Helsingin sydämessä

Viime perjantaina minulla oli alkusyksyn viimeinen tentti. Päätin ottaa viikonloppuna kouluhommien suhteen hieman rauhallisemmin ja palkita itseni edeltävien päivien työurakasta. Noin puoli vuotta sitten Helsingin Kaivopihalle avattiin sympaattinen La Crêperie Cafê. Olen kävellyt usein kyseisen kahvilan ohi ja haaveillut paikan suolaisista ja makeista crepeistä. 

Jälkiruoka-crepejä kahvila maustaa muun muassa nutellalla, marjoilla ja jäätelöllä. Suolaisia crepejä voi puolestaan tilata esimerkiksi mozzarella, halloumi tai feta täytteellä. Olen hulluna lettuihin ja kun ne täytetään herkuilla tulen vieläkin hullummaksi. Eilinen vierailu La Crêperie Cafêssa oli siis erittäin odotettu.

Kumppanini otti alkajaisiksi ison kupin lattea, joka tarjoiltiin juuri oikeanlaisesta kupista ja kahvi oli todella herkullista. Latteja saa kahvilasta kaksi annosta kuudella eurolla ja sama tarjous koskee nutella-caacaota. Saakohan mistään muualta Helsingin ydinkeskustasta yhtä hyvää erikoiskahvia näin edulliseen hintaan? Kahviossa ei ollut lauantaina viiden aikaan kuin yksi asiakas meidän lisäksemme. La Crêperie on sympaattisesti sisustettu, mutta ehkä paikan sijainti hieman levottomalla Kaivopihalla lasisine seinineen karkottaa asiakkaita?

Ei siinä ehtinyt kissaa sanoa, kun olimme istahtaneet kahvilaan ja hyväntuulinen omistaja toi meille alkusalaatit. Salaattien reunassa oli humusta ja kermaviilikastiketta, jotka kuulemma tehdään ravintolassa itse. Pitäjä kertoi meille ylpeänä, että La Crêperiellä on oma kokki ja ettei mitään osteta valmiina. Pistin ruokaillessamme merkille, että kahvila työllistää pieneen kokoonsa nähden varsin monta henkilöä. Tämä on aika harvinaista Helsingissä, missä monissa paikoissa palvelukustannuksista on tingitty roimasti.

Maukkaiden alkusalaattien jälkeen crepit tuotiin pöytään kuin sormia napsauttamalla. Itse otin mozzarella ja pestolla maustetun crepin, mihin lisättiin vielä pyynnöstäni paprikaa. Hintaa crepillä oli 9 euroa. Seuralaiseni otti feta, oliivi, paprika ja tomaatti crepin, joka oli saman hintainen. Alla oleva kuva on kumppanini crepistä.

La Crêperie saa minulta hyvät arvostelut hinta-laatu suhteesta, ystävällisestä palvelusta ja monipuolisesta ruokalistasta. Kahvilan tunnelmassa olisi kuitenkin vielä kehitettävää, mutta kaiken kaikkiaan paikassa on mielestäni paljon potentiaalia ja voin sitä kaikille suositella.

La Crêperien jälkeen suuntasimme City Centeriin, jonne on avattu uusi BeGood Wellness Bar. Paikka on konseptiltaan Helsingissä vielä harvinaisuus, koska drinkkilistan sijaan kahvila tarjoilee smoothieita ja raakaruokaa. Baari/kahvila tarjoilee myös orgaanista kahvia, terveellisiä välipaljoa ja virkistäviä mehuja. Mielestäni on kovin piristävää, että Helsingin pubiutumisen vastavoimaksi on ilmestynyt hyvänolon baari, joka erottuu joukosta. Mielenkiintoista tulee olemaan miten  konsepti tulee menestymään kaupungissamme ensihuuman jälkeen.

Valitsin Bee-tiful Body nimisen smoothien, jossa oli mausteena rakastamaani inkivääriä. Juoma oli hyvänmakuinen ja kustansi 5,9 euroa. Seuralaiseni otti Sweet Sixteen -nimisen chilillä maustetun smoothien, joka oli varsin maukas sekin. Kannattaa ehdottomasti käydä fiilistelmässä tätä paikkaa, mistä voi saada hyviä inspiraatoita oman keittiön smoothieisiin ja terveysvälipaloihin.

Namnam.

Hih. Tästä kuvasta taitaa näkyä, että allekirjoittaneella on rankka viikko takana.
Hyvä kun pysyin hereillä =D

Maistuvaa maanantaita =)

Yrittämistä ei tehdä helpoksi

Ei, nyt en puhu yrittämisestä taloudellisessa mielessä, vaan siitä viitseliäisyydestä, mitä ekologisten valintojen tekeminen edellyttää. Jos haluaa esimerkiksi ostaa vähemmän muovia sisältäviä tuotteita, vaatii tämä usein sitä, että lähtee tekemään ostoksia omaa lähikauppaa kauemmaksi. Ympäristöystävälliset tuotteet ovat usein myös kalliimpia kuin tavalliset ja tästä syystä niiden hankinta edellyttää myös kohtalaista taloudellista tilannetta. Näistä asioista huolimatta monet viitsivät tehdä suuriakin uhrauksia oman ekologisen jalanjälkensä pienentämiseksi. Valitettavasti joskus siitä huolimatta, että itse olisi halukas muuttamaan kulutustottumuksiaan ekologisempaan suuntaan, ei siihen tarjota mahdollisuutta.

Blogitekstissäni Pieniä arkisia asioita, kerroin kuinka ostan pesuaineet Ruohonjuuresta, missä ne voi täyttää omaan astiaan. Mielestäni tämä on ollut hyvä keino pienentää kulutukseni jätemäärää. Olen myös ollut toiveikas, että pakkausmateriaalien kierrättäminen  tulee lisääntymään merkittävästi lähitulevaisuudessa. Kauppareissuni viime viikolla horjutti kuitenkin hieman tätä optimismia.

Viikko sitten perjantaina menin Ruohonjuureen tekemään vakio-ostoksiani. Harmikseni kaupan

pesuainehyllyyn oli ilmestynyt tyhjä kolo siihen kohtaan, missä suuria pesuainekanistereita ennen pidettiin. Niiden ylöpuolelle oli ilmestynyt lappu, missä kerrottiin että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on kieltänyt pesuaineiden täyttömyynnin Suomessa. Olin kuin ällikällä lyöty. Olen käyttänyt samoja pesunestepulloja jo yli vuoden, ja niiden täyttämisestä on muodostunut itselleni arkirutiini. Kyseinen myyntikonsepti on myös antanut itselleni toivoa siitä, että ekologisempia kulutusratkaisuja kyllä kehitetään, kun kysyntää niille vain on riittävästi.

Vaikka pesuaineiden täyttömyynti kiellettiinkin, saa päivittäiskosemetiikkaa, yhä täyttää samoihin muovipurkkeihin, mikä tuntuu ristiriitaiselta. Shampoiden ja saippuoiden kanssahan ihminen on enemmän suorassa kosketuksessa kuin mitä pesuaineiden kanssa. En voinut muuta kuin pudistella päätäni ja täyttää ostoskorini vastaavilla yksittäispakatuilla tuotteilla. Mukaan ottamani tyhjät muovitölkit nakkasin liikkeen roskikseen. Kun menin Ruohonjuuren kassalle maksamaan ostokseni, oli jonossa minun edessäni nuorehko nainen, jolla oli mukanaan myös tyhjä muoviastia. Tyttö näytti yhtä murheelliselta kuin varmaan minäkin ja avautui kassalle pettymyksestään. "Ihan tyhmää, ettei näitä saa enää täyttää. En voi ymmärtää tätä", asiakas manasi. Kassamyyjä kehoitti naista ystävällisesti antamaan palautetta suoraan Tukes:ille. Hän kertoi, että Ruohonjuuren sivuilla on linkki palautteen antamiseen. En malttanut odottaa kotiinpäsyä, että pääsisin kirjoittamaan valitusta.

Ensin halusin kuitenkin selvittää Tukes:in syyt pesuaineiden täyttöpalvelumyynnin kieltoon. Ylen nettisivuilla julkaistun artikkelin mukaan asetus on EU:n säätämä. Syynä pesaineiden itsetäytön kieltämiseen on artikkelin mukaan se, että kun asiakas täyttää pesuainetta omaan pulloonsa, ei pullon etiketti enää välttämättä vastaa sen sisältöä. Tällöin esimerkiksi myrkytystapauksissa ei voida varmasti tietää mitä potilas on syönyt. Lukiessani syyn en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa! Miten on mahdollista, että asetusten säätäminen perustuu tällaiseen logiikkaan? Voihan myrkytystapauksissa joka tapauksessa olla täysin epäselvää mitä potilas on syönyt. Hän saattaa olla eri paikassa, missä oli silloin kun söi jotakin myrkyllistä, tai kotona voi olla niin monta purkkia, ettei pystytä selvittämään mitä on maistettu. Tai sitten kuluttaja on voinut neljän seinän sisällä kaataa ainetta eri purkkiin...

Nämä muoviroskat jaksavat ihmetyttää aina uudelleen ja uudelleen.
Roskis on  heti kulman takana.

Tämän lisäksi en ymmärrä miksi täyttöpalvelumyynti piti kieltää ylipäätään kokonaan. Miksei voida vain vaatia, että kuluttaja täyttää pesunestettä aina samaan purkkiin, missä sen osti, jolloin pakkausseloste ja sisältö vastaavat edelleen toisiaan. Jos pakkausmateriaalien kierrättämisen lisäämisen estävät tällaiset syyt, voimme heittää hyvästit toivolle jätemäärän merkittävästä vähenemisestä. On myös aiheellista kysyä, missä määrin yksittäisen kuluttajan turvallisuutta tulisi suojella yhteisen hyvän kustannuksella. Puhdas luonto on kuitenkin viime kädessä myös kuluttajan etu.

Jossain vaiheessa Tukes suostui harkitsemaan pesuaineiden täyttöpalvelumyynnin jatkamista siten, että kaupat ottaisivat käyttöön tarroja, jotka liimattasiin aina pesuainetta myytäessä purkkeihin. Taloussanomat uutisoi kuitenkin 11.9, että Tukes on päätynyt siihen, ettei pesuaineiden irtomyyntiä jatketa toistaiseksi edes tarroituksella. Taloussanomien mukaan Tukes on pyytänyt Euroopan Komissiolta tulkintaohjetta pesuaineiden irtomyyntiasiaan.

Pakkausmateriaalien kierrättämisestä pitäisi tulla enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja muutosta tuskin tulee tapahtumaan, elleivät kuluttajat aktiivisesti vaadi vaihtoehtoja kertakäyttömuovin rinnalle. Haluankin Ruohonjuuren tavoin rohkaista kaikkia niitä antamaan Tukes:ille palautetta, joiden mielestä ainakin verrattain vaarattomien pesuaineiden irtomyynti tulisi sallia. Laitan asiakaspalautteita varten linkin tämän tekstin alle. Pistetään kapuloita tämän naurettavuuden rattaisiin!

Oikein mukavaa syysviikonloppua kaikille =)

Ruohonjuuren asiakaspalautelinkki

Lähteet:

"Tukes kielsi pesuaineiden täyttöpalvelumyynnin - Saksassa EU-asetus ei estä myyntiä".
yle.fi
Haettu 18.10.2014

Ruohonjuuri. "Pesuaineiden täyttöpalvelu voi tulevaisuudessa palata Ruohonjuuriin".
www.ruohonjuuri.fi
Haettu 18.10.2014

Taloussanomat.
"Pesuaineiden irtomyynti pysyy kiellettynä: "Suomi pyytää tulkintaohjetta"
www.taloussanomat.fi
Haettu 18.10.2014

Kirppikselle taas

Huomenna olisi tarkoitus mennä myymään jäähallin kirppikselle. Viime vuonna olin elokuun lopulla kaupittelemessa Hietaniemen kirppiksellä ja myin varmaan noin neljäsosan kaikesta omaisuudestani. Tällä kertaa myyntiin ei ole kertynyt niin paljon tavaraa kuin viimeeksi, mutta myymäni vaatteet ja korut ovat mielestäni ehkä kivempia kuin vuosi sitten. En malta odottaa, että pääsen huomenna kirpputorin vilinään. :) Olen aina tykännyt kauppahalleista, toreista ja kirpputoreista, koska ne ovat niin täynnä elämää. Toivon myös kovasti, että vaatteet ja korut sekä erityisesti kirjani saisivat uudet hyvät kodit! Laitan tähän alle muutamia kuvia huomenna myyntiin tulevista tavaroista. Jos sinulla ei ole huomiselle aamupäivälle muuta tekemistä ja asut pk-seudulla, niin mikäpä olisi leppoisampi tapa viettää sunnuntaita, kuin tulla käymään Jäähallin kirpputorilla. :)

Pöytämme on numero 79. Se on sivupöytä heti keskellä  kuudennellä pöytärivillä sisäänkäynnistä katsottuna vasemmalla puolella. Kirpputori on avoinna asikkaille lauantaisin ja sunnuntaisin kello

9.00 - 13.30.

Aion myydä huomenna kuvassa näkyvät kirjat, joisa Musta Orkidea on ollut yhtenä kirjavinkkinä blogillani. Juang Changin Villijoutsenet kuuluu omien lempikirjojeni top viitoseen. Aion pyytää kirjoista 2 eurosta 4 euroon.

Myyntiin tulevat myös yllä olevat riipukset. Hinnasta sovitaan paikan päällä. ;)

Myös nämä korut etsivät kohta uutta kotia.

Yllä oleva sininen huppari ja harmaa neule ovat vanhoja lempivaatteitani. Nyt on kuitenkin aika kierrättää ne eteenpäin. Myös pyörillä kuvioitu huivi saa huomenna toivottavasti uuden omistajan 2 eurolla.

Joitakin bilemekkosia ja toppeja tulee myös olemaan
kaupan.

Parit aurinkolasit lähtevät myös pilkkahintaan!

Meillä on myynnissä huomenna myös paljon vaatteita joista ei ole mainintaa täällä blogin puolella. Myyntiin tulee myös joitain yksittäsiä astioita ja kodinkoneita. Kaikki tavarat ovat hyväkuntoisia ja laadukkaita. En halua myydä mitään roinaa :)

Jokatapauksessa oikein hyvää viikonloppua kaikille. Ihanaa miten kirppisinto on noussut Helsingissä niin huippuunsa. Miksi ostaa uutta tavaraa, kun suurimmalla osalla meistä on materiaa jo yli tarpeen!

Kampauksia ja tukka-asiaa

Viimeisen viiden vuoden aikana toinen toistaan kauniimmat kampaukset ovat palanneet takaisin katukuvaan. Ensin tulivat letit, sitten erilaiset kieputuskampaukset ja lopulta valkkinutturat. Ihailin pitkään muiden tekemiä kampauksia uskaltamatta itse kokeilla hiuksiini uusia juttuja. Minulla oli sellainen kuva, että kampauksen tekeminen on kamalan vaikeaa ja aikaa vievää. Kun kuitenkin opettelin tekemään ranskalaisen letin ja valkkinutturan, jäin hiusten laittamiseen koukkuun. Tämän jälkeen olen halunnut kokeilla hiuksiini aina vain uusia juttuja. Kampausten tekeminen on mielestäni eräänlaista rentouttavaa aivojumppaa, joka tuo kivaa piristystä arkeen! Alla esittelen kampauksia, joita olen innostunut itselleni väkertämään. Lisään loppuun myös muutamia niksejä, jotka olen hiustenlaiton saralla oppinut. Toivon, että blogiteksti rohkaisisi jotakuta muutakin itseään "huonona kampaajana" pitävää kokeilemaan hiuksiinsa uusia tyylejä. 

Tekee myös mieli korostaa, että kampausten tekeminen on mielestäni melko edullinen ja ekologinen tapa hoitaa ulkonäköään. Itse tarvitsen pelkkiä hiuslenkkejä, tukevia pinnejä, kamman sekä hiuslakkaa kampauksiini. Kampauksia voi siis kehitellä loputtomiin, ilman, että tarvitsee juurikaan ostaa mitään uutta. Joskus myös likaiset hiukset voi "peittää" väsäämällä itselleen tiukan nutturan. ;) Ilman fööniä, kiharrinta tai suoristusrautaa pärjää mielestäni vallan mainiosti ja hiukset pysyvät paremmassa kunnossa.

Alla siis vinkkejä ja kampausideoita aloittelijoille! =)

Nuttura ilman valkkia. Alunperin tein nutturan aina valkin avulla, koska se on niin helppoa. Nykyään käytän nutturan teossa kuitenkin vain pinnejä. Olen oppinut, että nutturan teko helpottuu, kun hiuksia nostelee vähän taakse kuten yllä vasemmalla olevassa kuvassa. Sen jälkeen pyöritä hiuksesi pyöreäksi palloksi takaraivolle ja kiinnitä napakasti pinneillä sekä ylhäältä että alhaalta.

Kieputusponnari. Harjaa kuivat hiuksesi sivulle. Lähde kierittämään tukkasi reunaa ensin toiselta sivulta taakse. Kun olet saanut tiukan kierteen takaraivosi ympäri laita kierteen tueksi pinni. Tämän jälkeen lähde kierittämään toiselta sivulta tukkaasi tiukasti kunnes saavutat kohdan mihin toinen kierre päättyi. Irrota pinni ja sido hiuksesi ohuella lenkillä ponnarille.

Viiden minuutin solmunuttura. Jaa hieman kosteat hiuksesi kahteen osaan ikään kuin kahdeksi ponihännäksi. Pidä osioita käsissäsi ja tee hiuksista iso solmu takaraivosi keskelle. Tämän jälkeen tee vielä yksi tiukka solmu ja piiloita harottamaan jäävät hiustenlatvat nutturan taakse parilla pinnillä. Halutessasi voit levittää hiuslakkaa nutturan tueksi. Tämä nuttura on tosi nopea tehdä!

Lettinuttura. Tee ranskalainen letti hieman kosteisiin hiuksiin. Ranskalaisessa letissä on ideana, että aina letittäessä otetaan sivulta pikkuisen hiuksia mukaan lettiin. Letin onnistumisessa oleellista on tarpeaksi tiukka ote ja käsiä kannattaa pitää lähellä päätä. Kun olet letittänyt hiukset ja sitonut ne ohuella ponnarilla, kierritä lettisi roikkuva osa sivulle ja kiinnitä parilla pinnillä.

Solmuletti. Tämä helppo sivuletti onnistuu viidessä minuutissa. Sain idean tähän Kayley Melissalta, joka julkaisee youtubessa paljon tosi hyviä videoita eri kampausten tekemisestä. Linkki Kayleyn solmunutturavideoon tässä: Knotted Braid. 

Kiharat ilman lämpöä. Olen aina ollut kateellinen ihmisille, joilla on luonnonkiharat. Onneksi kiharat on kuitenkin helppo saada itselleen myös keinotekoisesti ja ilman kiharrinta. Keinoja tähän on monia. Yksi hyvä tapa on jakaa kosteat hiukset kahteen osaan, letittää ne ranskalaisittain ja nukkua yön yli. Toinen tapa on tehdä hiuksiin monta minisykeröä kuten yllä olevassa kuvassa ja nukkua ne päässä yön yli. Kampaus voi tuntua vähän epämukavalta yöllä, mutta kyllä kauneuden vuoksi voi vähän kärsiä, vai mitä naiset? ;)

Nuttura pienistä solmuista. Tämä kampaus on henkilökohtainen suosikkini, mutta myös työläin ja vaatii hitusen kärsivällisyyttä. Tee ensin jakaus jommalle kummalle sivulle. Sen jälkeen erota päälaelta kaksi ylintä tukkaosioita. Laita ne hetkeksi pinnillä ylös. Sen jälkeen erota myös hiustesi alempi osa vaikka hainhampaalla. Tämän jälkeen vapauta ylemmästä hiusosiostasi puolet tukasta ja kieritä osio rullaksi melkein hiuksen päähän saakka. Solmi sitten hius taakse yhdeksi solmuksi ja kiinnitä solmu pinnillä. Tee sama toiselle päälakesi yläosan hiusosiolle ja kiinnitä solmu taakse toisen solmun viereen. Kun solmut ovat valmiit ja haluamassasi kohdassa, irrota alaosan hiuksia kiinni pitävä klipsi. Jaa loput hiuksesi kolmeen osaan ja solmi jokainen osioista solmuiksi. Kampaus vaatii tosi paljon pinnejä, jotta solmut saa riittävän tukevasti oikeisiin kohtiin. Kampaus on mielestäni kuitenkin kivan näköinen olemalla samalla juhlava ja vähän pörröinen.

Helsingin Sanomissa oli muuten syyskuun alussa juttu ekokampaamoista otsikolla "Hiukset kuntoon ekologisesti". Ekokampaamot käyttävät värjäykseen pelkästään kasvivärejä, jotka ovat hellävaraisia päänahalle eivätkä haalene pesussa. Laitan linkin erääseen ekokampaamoon tähän alle, jos jotakuta kiinnostaa mennä kokeilemaan.

EkoHius ekokampaamo

Tämä käyttämäni Lushin Zest (19.90 €)  hiushyytelö on eko-vaihtoehto tavallisille hiuslakoille.

Hiusvinkkejä

- kampausten teko onnistuu yleensä parhaiten kosteisiin hiuksiin

- on todella tärkeää, että valitsee riittävän napakoita pinnejä (parhaita pinnejä myy mielestäni Hennes & Mauritz vaikken kauppaketjun suuri fani olekaan)

- harjan käyttöä ei kannata säästellä kampauksia tehdessä

- joskus hiusten laitto onnistuu paremmin, kun ei katso itseään peilin kautta ja luottaa tuntoaistiinsa

- hiusten kunnon kannalta on hyvä, jos tukkaa ei pese liian usein 

- myös kuumaa vettä ja föönausta kannattaa välttää, sillä ne kuluttavat hiusta
- Lush Cosmetics myy ekologisia shamppoita, hoitoaineita ja hiusten muotoilutuotteita, joita ei ole testattu eläimillä ja minkä pakkaukset voi kierrättää myymälässä.

Erityiskiitokset tämän postauksen lopuksi vielä sille ystävälleni, joka aina jaksaa neuvoa hiustenlaitossa ;) Tiedät kuka olet!

Pelastaako resurssitehokkuus meidät?

Sirpa Pietikäinen ja Jatez Potocnik visioivat HS vieraskynässä vihreämpää talouskasvua 27.08.2014 otsikolla "Resurssitehokkuus vie kohti kestävää talouskasvua". He kirjoittavat artikkelissaan seuraavasti:

"Taloutemme ei voi selviytyä, saati kasvaa jos emme siirry todelliseen kierrätysyhteiskuntaan."

Mielestäni Pietikäisen ja Potocnikin ajatukset kestävämmän talouskasvun saavuttamisesta kierrätystä ja resurssitehokkuutta lisäämällä ovat tervetulleita. Tästä huolimatta rohkenen silti kyseenalaistaa ajatuksen, että talouskasvusta koituvat ympäristöongelmat olisivat ratkaistavissa ilman kulutustarpeiden vähentämistä.Ympäristövaikutukset voidaan viedä niin minimiin kuin mahdollista, mutta suurin osa tuontannosta vaatii kuitenkin edes jonkin verran luonnonvaroja. Palveluiden kulutusta olisi  tärkeä lisätä, mutta tässä kohtaamme ennen pitkää erään toisen kasvurajoitteen, nimittäin ihmisten käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Toisaalta palveluiden laatu voi parantua tietenkin loputtomiin, mutta onko tämäkään realistista, ilman että materiaalinen kulutus kasvaa siinä samalla? Entä miten laadullinen kehityksen tuottama arvonlisäys voidaan erotella inflaatiosta, jos se on täysin irtikytketty materiasta? Esimerkiksi taloustieteen professori Antti Ripatti sanoi minulle, että "aina voidaan tehdä esimerkiksi parempia elokuvia", mikä tuottaa immateriaalista kasvua. Eikö tällaisessa materiaalivapaassa teknologisessa kehityksessä törmätä kuitenkin myös makuasioihin? Se onko jokin elokuva kokemuksena parempi kuin edellinen, riippuu siitä keneltä kysytään... En vain tajaua tätä ekonomistien logiikkaa! 

Takaisin Pietikäisen ja Potocnikin vieraskynäkirjoitukseen. Kaksikko tuo esille karuja lukuja siitä, miten ihmiskunta jo nyt kuluttaa luonnonvaroja yli kestävän tason.  He kirjoittavat artikkelissaan seuraavasti:

"On ennustettu, että luonnonvarojen kysyntä kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä samalla, kun ruoan, rehun ja kuitujen kysyntä kasvaa noin 70 prosenttia. Kun nyt kulutamme noin puolentoista maapallon verran luonnonvaroja vuodessa, kulutuksemme nousisi saman tahdin jatkuessa noin neljään maapallolliseen vuoteen 2050 mennessä."

Yllä kuvatut lukemat eivät yllätä. Vaikka luonnonvarojen henkeä kohti laskettu kulutus ei länsimaissa kasvaisikaan nykyisestä, tulee maapallon väestömäärä nousemaan vuoteen 2050 mennessä ennusteista riippuen 8.5 - 10.00 miljardiin ihmiseen. Lisäksi väkirikkaiden ja nopeasti kasvavien talouksien keskiluokka ottaa mallia länsimaisesta kulutuskäyttäytymisestä. 

Jos kulutamme jo nyt luonnonvaroja yli kestävän tason, ei mielestäni ole realistista, että voimme ylläpitää kyseistä elintasoa pitkällä aikavälillä ilman, että joudumme tinkimään kulutustarpeistamme. En kuitenkaan näe tätä hyvinvoinnin näkökulmasta ongelmana, koska hyvinvointia voidaan tavoitella muilla keinoin. Monesti blogillani mainitsemani vapaa-ajan lisääminen olisi uudenlaisen hyvinvoinnin tavoittelussa tärkeässä roolissa. Myös harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tulisi pyrkiä vahvistamaan. Vapaa-ajan lisäämistähän (siis työajan lyhentymistä) ajaa tällä hetkellä vasemmistonuoret. Heidän mielestään työntekijöiden ansioiden pitäisi kuitenkin säilyä samana lyhyemmästä työviikosta huolimatta. Tämä on mielestäni epärealistista eikä edesauta kulutuksen vähentämistä. 

Hesarin vieraskynäkirjoitus oli mielestäni hyvä esimerkki siitä, että edes kaikista ympäristötietoisimmat poliitikot eivät näe ainakaan vielä talouskasvun hillitsemistä yhtenä vaihtoehtona. Kaiken kaikkiaan mielestäni on erittäin tärkeää, että taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten vähentäminen saadaan liikkeelle ja resurssitehokkuuden lisääminen on varmasti askel oikeaan suuntaan. Toisaalta tuntuu, että ihmiskunnalla on niin suuria ongelmia edessään, ettei aikaa olisi hukattavissa hankalien ratkaisujen välttelyyn. Myös kulutuksen vähentäminen tulee nähdä kestävän kehityksen yhtenä pääelementtinä.

Alla linkki artikkelin lukemiseen ja vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin haastatteluun.

 Ensi kerralla yritän kirjoittaa jostain pirteämmästä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Resurssitehokkuus vie kohti kestävää talouskasvua

Vasemmistonuorten ehdotus työaikadebattiin

Teksti päivitetty 23.7.2015.

Suunniteltu vanheneminen

Meillä jokaisella varmasti on kokemuksia tilanteista, joissa olemme ostaneet jonkin tuotteen ja joutuneet karvaasti pettymään sen lyhyeeseen käyttöikään. Itselleni kävi näin muun muassa pari vuotta sitten, kun ostin kameran, joka hajosi lyhyen ajan jälkeen käyttökelvottomaksi. Samsung olisi veloittanut pelkästä korjausarvioinnista 50 euroa, joten en lopulta lähettänyt kameraa edes huoltoon vaan heitin sen roskiin. Hehkulamppuhuijaus-dokumentti (The light bulb conspiracy 2010) avaa kuluttajalle niitä mekanismeja joiden takia tuotteet nykypäivänä hajoavat ennen kuin niihin on ehtinyt edes kiintymään. Dokumentti paljastaa, ettei tuotteiden halpa hinta yksin selitä hyödykkeiden nopeaa hajoamista, vaan niitä varta vasten suunnitellaan lyhytikäisiksi. Mekanismia kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi (planned obsolescence) ja sen perimmäisin tavoite on pitää talouden pyörät pyörimässä.

Miten tähän oikein on tultu? Ilmiö juontaa juurensa aina 1920-luvun Yhdysvaltoihin, jolloin joukko lamppuyhtiöitä solmi salaisen sopimuksen hehkulamppujen kestoiästä. Kartellin nimi oli Phoebus ja sen jäsenten piti sakon uhalla huolehtia siitä, etteivät niiden tuottamat lamput palaisi pidempään kuin tuhat tuntia. Kartellin tavoitteena oli vauhdittaa hehkulamppuja koskevaa kysyntää. Tätä ennen lamput olivat nimittäin palaneet moninkertaisia tunteja. Dokumentissa vieraillaan Livermoren paloasemalla, missä juhlitaan satavuotiaan hehkulampun syntymäpäivää (lamppu palaa muuten vieläkin ja alla on linkki sitä seuraavaan web kameraan =D). Phoebuskartellin elinikää on arvuuteltu ja wikipedian artikkelin mukaan sen nykyistä olemassaoloa spekuloidaan yhä. Oli hehkulamppujen elinikää säätelevä kartelli purettu tai ei, ovat lyhytikäiset hehkulamput ainakin toistaiseksi tulleet jäädäkseen.

Dokumentissa näytetään miten tulostimesta poistetaan mikrosiru, joka on ohjemoinut laitteen antamaan vikailmoituksen tietyn ruiskaisumäärän jälkeen. Kun siru poistetaan netistä löytyvän opetusvideon avulla, tulostin alkaa toimia jälleen. Myöskään nuorekkaaksi ja ympäristöystävälliseksi brändätty Apple ei saa dokkarilta puhtaita papereita. Vuonna 2005 joukko amerikkalaisia kuluttajia nosti Applea vastaan ryhmäkanteen, koska iPodien akut eivät kestäneet puoltatoista vuotta pidempään. Oikeudenkäyntiprosessin seurauksena Apple sitoutui pidentämään iPodiensa käyttöikää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Kuinka mahtavaa...

Hehkulamppuhuijaus-dokumentti ei keskity ainostaan antamaan esimerkkejä suunnitellusta vanhenemisesta, vaan dokumentissa pohditaan myös syitä miksi lyhytikäiset tuotteet ovat lyöneet itsensä niin hyvin läpi. Tämän ymmärtämiseksi meidän on jälleen katsottava vajaat sata vuotta taaksepäin. Vuonna 1929 Yhdysvallat ajautui syvään lamaan Wall Street pörssiromahduksen jälkeen. Tämä loi otolliset olosuhteet suunnitellun vanhenemisen prosessille, joka lisää työllisyyttä kiihdyttämällä kokonaiskysyntää. Mekanismin logiikka on yksinkertainen; mitä nopeammin tuotteet menettävät kuluttajan silmissä arvonsa, sitä enemmän kuluttajat ostavat ja tätä paremmin yrityksillä ja kansantaloudella menee... 

Olemme siis ilmiselvästi umpikujassa! Elämme talousjärjestelmässä, minkä vakaus perustuu siihen, että kuluttajat ostavat ja mieluiten mahdollisimman paljon. Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen, että tällainen järjestelmä on rajallisten resurssien planeetalla täysin kestämätön. Dokumentissa vieraillaankin Afrikassa, jossa kertakäyttökulttuurin välittömät lieveilmiöt ovat nähtävissä. Ghanalainen ympäristöaktivisti, Mike Anane, esittelee suurta kaatopaikkaa, minne länsimaat kiikuttavat kodinkonejätteitään. Anane kertoo miten kaatopaikan tilalla oli ennen kaunis joki täynnä kalaa. Nykyään alue on pelkkä pölyinen energiajätteiden hautausmaa, missä lapset keräävät paljain käsin pieniä metallinosia talteen jätteiden seasta. Anane on varmaan oikeassa sanoessaan, etteivät tulevat sukupolvet tule ikinä antamaan anteeksi sitä, miten holtittomasti nykyiset sukupolvet kehittyneissä maissa tuhlaavat luonnonvaroja.

Mutta onko syy sitten yksilössä vai järjestelmässä? Dokumenttiin haastateltu legendaarisen suunnittelijan Brooks Stevensin poika Kipp Stevens on sitä mieltä, ettei kukaan pakota kuluttajaa menemään kaupaan vaan hän tekee sen omasta tahdostaan. Tähänhän kauneuteen vapaa markkinatalous perustuu. Ranskalainen taloustieteen emeritusprofessori Serge Latouche on taas sitä mieltä, että vika on järjestelmässä. Jatkuvaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän moottorit - luototus, suunniteltu vanheneminen ja mainonta - saavat ihmiset kuluttamaan tavaroita vastuuttomasti. Latouche on yksi maailman tunnetuimmista kasvukriitikoista ja tyrmää jatkuvan kasvun realistisuuden. Hän sanoo, että "se joka uskoo että rajaton kasvu ja rajallinen planeetta ovat sovitettavissa yhteen on joko hullu tai sitten hän on ekonomisti". Professori lisää vielä, että "valitettavasti nykyään meistä kaikista on tullut ekonomisteja". Kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita Latouchen näkemystä ympäristön ja yritysten etujen välisestä ristiriidasta. Kestäviä lamppuja valmistamaan ryhtyneen Warner Philipisin mielestä suunnitellun vanhenemisen ongelmasta voitaisiin päästä, jos luonnonvaroille löydettäisiin oikea hinta ja kulutuksesta syntyvät ulkoisvaikutukset ryhdyttäisiin hinnoittelemaan korkeammin. Mutta kannustaako kasvupakko tällaisiin uudistuksiin?

Mielestäni Hehkulamppuhuijaus on kaiken kaikkiaan erittäin kiinnostava taloustieteen näkökulmasta. Taloustieteessähän yleisesti ottaen uskotaan, että vapaat markkinat takaavat parhaiden tuotteiden menestyksen markkinoilla. Dokumentti tuo kuitenkin ilmi porsaanreijän markkinatalouden hyötyä maksimoivassa mekanismissa, koska jos parhaita tuotteita (tässä asiayhteydessä siis kestävimpiä) ei ole yrityksille kannattavaa tuottaa, olemme rakenteellisessa umpikujassa... Tässäpä pieni pähkinä purtavaksi jokaiselle maailman ekonomistille!

Hehkulamppuhuijaus ei ole pelkästään erittäin tärkeä ja ajankohtainen dokumentti, vaan myös viihdyttävä ja hauska katselukokemus. :) Suosittelen jokaista joka ei vielä sitä ole nähnyt katsomaan pätkän youtubesta.

Hyvää sunnuntain jatkoa! <3

Dokkari:

Hehkulamppuhuijaus


Muita lähteitä:

Livermoren 113-vuotais hehkulamppu

Applea vastaan nostettu ryhmäkanne

Phoebuskartell

iPod's Dirty Secret -video

Smoothie piristää päivää

Ajattelin tehdä taas postauksen juomasta, joka tuo hemmottelun mukavasti arkeen. Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana kovasti innostunut tekemään erilaisia smoothieita. Alun perin käytin tehosekoitinta pääasiassa drinkkien valmistukseen, mutta sittemmin innostuin käyttämään sitä myös sosekeittojen, pirtelöiden ja smoothieiden tekemiseen. Blenderi onkin minulle ehkä rakkain keittiöväline teepannun jälkeen. Smoothieiden ehdoton etu on mielestäni se, että niiden tekemisessä vain taivas on rajana. Smoothieisiin kun voi laittaa melkein mitä vain hedelmiä, marjoja tai vihanneksia ja erittäin harvoin sitä epäonnistuu!

Olen koonnut alle omat smoothie suosikkini niistä lukuisista versioista joita olen tehnyt. Kaikki reseptit ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

Keltainen unelma 

3 annosta

- 2 dl täysappelsiini mehua

- 2 banaania

- 3 lohkoa säilykepersikkaa

- 2dl maustamatonta soijajogurttia
- 2 dl kauramaitoa

-  1 rkl soijajauhoa

Tämä hedelmäinen smoothie on raikas ja sopii mielestäni hyvin vaikka kesäaamun brunssille.

Ohje: Kaada täysmehu ja jogurtti sekottimeen. Lisää myös persikka ja banaani. Sekoita niin perusteellisesti, että hedelmät ovat sekoittuneet täysin nesteeseen. Mausta tämän jälkeen juoma soijajauholla. Ripottele lopuksi halutessasi smoothien päälle kooshiutaleita ja koristele lasi vaikka banaanilla tai mansikalla.

Mustikka suukko

4 annosta

- 400 g pakastemustikoita

-  2 dl maustamatonta soijajogurttia
-  loraus kauramaitoa (Oatlay)

- 1/2 dl Marlin sokeritonta mustaherukkamehutiivistettä

- 2 rkl soijajauhoa

Tämä makean makuinen, mutta terveellinen smoothie toimii hyvänä energiapommina esimerkiksi tenttiin pänttäävälle opiskelijalle. ;) Juoma on myös hyvä jälkkäri vähän terveellisempää vaihtoehtoa haluavalle.

Ohje: Sulata mustikoita tovi huoneenlämmössä niin

etteivät ne ole aivan jäisiä, mutta silti vielä kylmiä.

Sulatuksen jälkeen kaada mustikat blenderiin ja sekoita kunnes marjat ovat muusaantuneet. Lisää sitten nesteet ja sekoita uudelleen. Lopuksi mausta soijajauholla ja sekoita vielä hieman. Juoman voi koristella vaikka paloilla tummaa suklaata.

Inkivääri-/kookosherkku

3 annosta

- 3 banaania

- 3 dl kauramaitoa

- 3 dl maustamatonta soijajogurttia

- 1/2 dl kookoskermaa

- sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Tämä smoothie on henkilökohtainen suosikkini. En voi kuitenkaan ottaa siitä kredittiä itselleni, koska maistoin hyvin smantapaista juomaa Helsingin Kaisaniemen Steam coffee - kahvilassa, mistä sain kimmokkeen pirtelön valmistukseen kotona.

Ohje: Raasta pieni määrä inkivääriä raastimella. Kaada jogurtti, kauramaito ja kookoskerma blenderiin. Sekoita hieman ja lisää sitten banaanit  ja raastettu inkivääri. Sekoita jälleen ja tarkista maku.

Huom: Inkiväärin kanssa kannattaa tunnetusti olla varovainen, sillä sen maku on erittäin vallitseva, jos sitä laittaa vahingossa liikaa. Inkivääriä kannattaa siis ensin raastaa vain pieni määrä ja lisätä tarvittaessa myöhemmin.

Marjarakkaus

4 annosta

- 200 g pakastemustikoita

-100 g pakastevadelmia

- 100g pakastemustaherukoita

- 1/2 dl Marlin sokeroimatona mustaherukkatäysmehua

-  pieniä mintunlehtiä (noin 20 kpl)

- loraus vettä

Marjojen ystäville tämä smoothie on varmasti mieleen. Marlin mustaherukkamehu ja mintunlehdet ovat maun kannalta aivan oleelliset.

Ohje: Yhtä yksinkertaista kuten edellisissä. Laita ainekset blenderiin ja sekoita. Vettä kannattaa lisätä pikkuhiljaa, sillä vaikka se tekee juomasta juoksevampaa, laimentaa se myös makua. Lisää siis vettä pienin lorauksin kerrallaan, kunnes smoothien koostumus ja maku ovat hyvät.

Suklaamuru
2 annosta
- 500 ml Alpro soyan choco juomaa
- 2 banaania
- 2 dl maustamatonta soijajogurttia
- 40 g Fair Maryn 70% tummaa suklaata
- loraus kauramaitoa

Tämä makea herkku on kylmänä tarjoiltuna mitä mahtavin hellejuoma ja sopii karkkihiirille ;)

Ohje: Laita suklaanpalat blenderiin ja sekoita kunnes suklaasta on tullut jauhomaista. Lisää jogurtti ja suklaajuoma sekä banaani.





Huom: Halutessasi voit tehdä tästä juomasta  kevyemmän jättämällä suklaan pois ja sekoittamalla juomaan sen sijaan yhden ruokalusikallisen verran raakaa kaakaojauhoa.

Maukasta ja hottista loppukesää =)

ps. Pakko lisätä tänne vielä yksi blenderin ehdoton vahvuus: blenderiin voi kätevästi käyttää kaikenlaiset jo vähän vaille pilaantuneet heldelämät ja vihannekset, jolloin ne saa vielä hyötykäyttöön. Ruoan pois heittäminenhän olisi varsinaista hulluutta. ;)