Rakas pikku possu

Vietin tämän joulun perinteisesti taas vanhempieni luona kiireettömyydestä nauttien. Pyhien jälkeen äitini pyysi minua käymään läpi kirjahyllyn lastenkirjat ja kertomaan hänelle mitkä niistä haluan säästettävän. Niinpä kävin läpi kymmeniä satukirjoja, jotka ovat jääneet muistoksi minun ja siskoni lapsuudenajasta. Minulla on usein ollut vanhempieni luona käydessä muka niin kiire, etten ole ottanut aikaa entisten kirjojeni katselemiseen. Kun nyt palasin selailemaan kirjoja, muistot lapsuuden mukavista lukuhetkistä tulvivat mieleeni. Hyllyssä oli muun muassa kirja elefantista, joka oli värikäs ja muiden mielestä siksi outo. Useita Walter Moersin hulvattoman hauskoja Kapteeni Siniparta -kirjoja ja Mauri Kunnaksen satuja, joista suosikkini oli Yökirja. Se kertoo mitä kaikkea oikein silloin tapahtuu, kun koiramäki nukkuu. Kaapissa oli myös sympaattisia Pikku kanisisko - ja Pekka töpöhäntä -kirjoja, joista jälkimmäiset ovat alun perin kuuluneet äidilleni. Kirjojen joukosta löytyi myös satu, jonka olin ehtinyt unohtaa, mutta välittömästi sen nähdessäni muistin kuinka paljon siitä pidin. Kirjan nimi on Rakas pikku possu (kirjoittanut. Ulf Nilsson ja Eva Eriksson) ja se puhuttelee minua tänäkin päivänä niin paljon, että luin sen oitis kannesta kanteen.

Kirja kertoo kuolemaisillaan olevasta vastasyntyneestä possusta, jonka kaksi lasta pelastavat tehotuotantotilalta. Lapset alkavat kasvattamaan  possua kotona. Siasta tulee perheenjäsen ja isän empimisestä huolimatta jopa ruokailee yhdessä muun perheen kanssa, nukkuu isän vatsan päällä ja istuu ikkunalaudalla kuin lemmikkikoira. Possu kasvaa kasvamistaan suureksi karjuksi ja lopulta possun pitämisestä kaupunkiasunnossa tulee niin hankalaa, että isä päättää viedä possun päiviltä, pystymättä siihen lopulta kuitenkaan. Possu päättää, ettei voi enää jäädä taloon elelemään ja karkaa ulos metsään. Ulkona possu kirmaa niityllä ja polskii lammessa onnellisena vapaudestaan.

Lukiessani kirjaa, minulle tulivat kyyneleet silmiin. Niin ajankohtainen ja koskettava kirja on vielä 2010-luvullakin. Kirja käsittelee lapsen kielellä niinkin syvällisiä asioita, kuin onko oikein teljetä eläin joka voisi olla meille yhtä rakas kuin lemmikkikoiramme, ahtaaseen karsinaan koko elämäksi? Entä onko oikein syödä lihaa, jos itsellä ei kuitenkaan ole sydäntä tappaa eläintä? Kirja myös korostaa eläimen ja ihmisen yhtäläisyyksiä. Kaikki me haluamme olla vapaita. Useimmista meistä kasvaa myös aikuisia, jolloin aika lapsuudenkodissa jää menneisyyteen.

Rakas pikku possu -kirja herätti mielessäni myös kysymyksen, millainen mahtaa olla lastenkirjojen rooli ihmisen arvomaailman ja asenteiden muodostumisessa? Mietin myös sitä, luetaankohan lapsille yhä perinteisiä satukirjoja, vai ladataanko kirjat iPadille, joista ne luetaan? Syntyykö ihmisillä samanlainen tunnesuhde virtuaalikirjoihin, kuin kirjoihin, joiden kuvat ja tekstit ovat paperilla? Säilyvätkö digikirjat yhtälailla vuosia niin, että ihminen voi saada kontaktin entiseen minäänsä lukemalla vanhaa kirjaansa? Vai katoavatko modernit satukirjat vuosikymmenten saatossa, kun iPadeistä ja tietokoneista tulee vanhoja ja ne kärrätään kaatopaikalle? Näihin kysymyksiin en tietenkään tiedä vastausta, mutta olen onnellinen, että tulin käyneeksi läpi noita vanhoja kirjoja. Vielä onnellisempi olen siitä, että minulle on pienenä luettu kirjoja, jotka käsittelevät ihmisten eläinsuhdetta syvällisellä tavalla.

Hyvää ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017!

<3

Kirjan tiedot:

Kirjoittajat: Ulf Nilsson, Eva Eriksson.
Teoksen alkuperäisnimi: Älskade lilla gris.
Painovuosi 1982.
Kustantaja WSOY.