Voiko huonoista lähtökohdista huolimatta menestyä?

Minusta tuntuu, että syrjäytymistä ja huono-osaisuutta selitetään yleisimmin ihmisestä itsestä riippumattomilla tekijöillä. Viimeisin esimerkki aiheesta on Maija Aallon pakina, joka julkaistiin 2.3 Helsingin Sanomissa. Kirjoitus oli vastalause Akavan johtajan Sture Fjäderille, joka väitti Twitterissä, että on ihmisen oma syy, jos hän ei kouluttaudu.

Aallon pakinassa kerrottu vastaa eittämättä todellisuutta varsin hyvin. Yhteiskuntatieteissä on jo pitkään tunnettu fakta, että huono-osaisuus periytyy. Alkoholismi, köyhyys ja työttömyys ovat todistetusti elämäntilanteita, jotka ovat yleisempiä niiden ihmisten keskuudessa, joiden vanhemmat kärsivät samoista ongelmista. Omasta mielestäni tämän asian painottaminen ei kuitenkaan ole paras tapa kannustaa huono-osaista ihmistä pääsemään elämässään eteenpäin. Kerron miksi. Tällainen tapa puhua huono-osaisuudesta huono-osaiselle on vähän kuin taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "voi sinua kun asiasi ovat niin ikävästi. Tulet tuskin ikinä pääsemään pitkälle, mutta muista ettei se ole sinun syysi."

On myös fakta, että vaikka huono-osaisuus periytyy opittujen toimintatapojen ja asenteiden kautta, elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa oman elämän suunnan kääntäminen ei ole mahdottomuus, toisin kuin sodan ja absoluuttisen köyhyyden runtelemissa maissa syntyneille köyhille lapsille. Meillä yhteiskunta on tehnyt paljon sen eteen, etteivät luokkaerot kasaantuisi. Tästä huolimatta Suomessa etenkin nuorten miesten syrjäytyminen on harmillisen yleistä. Kapakat eivät ole pullollaan työikäisiä ihmisiä aamupäivisin esimerkiksi Thaimaassa, vaikka investoinnit yhteiskunnallisten erojen pienentämiseksi ovat Suomessa paljon suuremmat. Minusta siis myös näkökulma, että oman elämän kulku on viime kädessä omissa käsissä, on meidän yhteiskunnassamme yksi perusteltu lähestymistapa syrjäytymiseen, jos katsotaan isoa kuvaa.

Itse olen nähnyt elämässäni monia vaikeista oloista pitkälle päässeitä ihmisiä. On mielenterveysongelmaisia, vaikeista fyysisistä sairauksista kärsiviä, köyhyydessä kasvaneita ja alkoholistien lapsia, jotka ovat kouluttautuneet ja päässeet elämässään hyvin eteenpäin. Totuus taitaa jossain määrin olla se, että kaikilla meillä on joitain vaikeuksia voitettavinamme, vaikkeivät ne aina näkyisi ulospäin. Yläluokan perheissäkin voi olla suuria ongelmia: kaikkea hyvinvointia ei saavuteta rahalla ja koulutuksella.

Toisaalta puhuttaessa koulutuksesta ja syrjäytymisestä, olisi tärkeää myös muistaa, ettei kaikkien tarvitse olla lääkäreitä tai pankkiireja. On täysin ok olla siivooja, lähihoitaja tai bussikuski. Nämäkin työt ovat tärkeitä ja tulevat tuskin ikinä täysin häviämään. Yhteiskunnassa pitää kuitenkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla ihmisillä olisi paikka  työelämässä, ja että työllä kuin työllä tulee toimeen. Tämä kuitenkin vaatii koko talousjärjestelmämme tarkempaa tarkastelua, mutta yritän olla menemättä tällä kertaa liian syvälle siihen. ;)

Blogini viesti tänään on siis se, että eriarvoisuutta pitää vähentää, mutta yhtä oikeata keinoa siihen tuskin on. Joskus ymmärrys on paikallaan, mutta Suomessa nuoria voi kannustaa eteenpäin myös viestillä, että olemme niin onnekkaita, että voimme täällä vaikuttaa omaan elämäämme aika paljon, eikä koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa isoja asioita. Tämä positiivinen viesti on myös eräänlaista pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvostamista. Se on malli, joka tuskin kenenkään mielestä on yhdentekevä yhteiskunnan tasa-arvon näkökulmasta.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Terkkuja flunssan kourista :)

ps. Tekstin lähteet voit lukea tekstiin upotetuista linkeistä.