Helsingin Sanomat otti maanantaina 2.3 tärkeän teeman esille pääkirjoituksessaan "Tytöt myös talousguruiksi". Juttu koski lukiolaisten vuoden 2015 Talousguru-kilpailua, jossa nuoret väittelevät pareittain ajankohtaisista talousaiheista. Tänä vuonna kaikki kymmenen finalistia olivat miehiä. Kuten Helsingin Sanomat toteaa, tämä on merkille pantavaa, sillä yli puolet lukiolaisista on naisia.
Naisten vähyys talousgurukilpailun finaalissa tuskin ketään yllättää. Kun esimerkiksi uutisissa haastatellaan ekonomisteja, ovat nämä lähes poikkeuksetta miehiä. Vaikka itse opiskelen taloustiedettä, en osaa mainita yhtään naisekonomistia nimeltä, jota talousasioista usein kuultaisiin. Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani Hesarin artikkelin, vaikka olenkin toisinaan ihmetellyt talousalan miesvaltaisuutta.
Sukupuolesta puhuttaessa mielessä herää tietysti kysymys, että johtuuko naistaloustieteilijöiden vähyys naisten kiinnostuksen puutteesta alaa kohtaan, vai siitä, ettei heitä pidetä uskottavina? En ole naistutkija, joten en voi tässä muuta kuin spekuloida asiaa, mutta pidän mahdollisena, että molemmat asiat vaikuttavat.
Taloustieteen opetus painottuu tällä hetkellä uusklassisten makro- ja mikrotalousmallien opetteluun ja syvällisempi taloudellisten ilmiöiden ymmärtäminen jää (ainakin omassa opintahjossani) mekaanisen pänttäämisen jalkoihin. Alan tenttikirjat ovat tyypillisesti vähemmän teoreettisia kuin luennot ja ne pyrkivät tuomaan mukaan opiskeluun käytännön esimerkkejä. Valitettavasti opiskelijoilla ei kuitenkaan aina ole aikaa tai motivaatiota lukea näitä kirjoja, sillä teoreettiset mallit painottuvat koekysymyksissä. Tästä itselleni tulee tunne, että talouden ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtäminen on jätetty liiaksi muille yhteiskuntatieteilijöille. Uskon, että tämä karkottaa taloustieteen luota erityisesti naisia!
Kyllä arvostettuja naisekonomisteja silti maailmasta löytyy ja yhden naisen tiedetään jopa voittaneen taloustieteen nobelin (Elinor Ostrom, 2009). Lukiolaisten talousgurukilpailun on puolestaan voittanut nainen kahdesti. Ehkä naisekonomistien poissaolo julkisuudesta johtuu osittain siitä, että hyvinvointi- ja väestötaloustiede, jotka uskoakseni kiinnostavat varsinkin naisia, eivät ole niitä teemoja joista ekonomisteja tavallisesti kuullaan. Hyvä kysymys onkin, että mistä tämä sitten johtuu?
On sanomattakin selvää, että kun talousmaailman suuret nimet ovat miehiä, voi ihmisille muodostua huomaamattakin asenne, että taloustieteilijän tulisi olla nimen omaan mies. Tämä tietysti vahvistaa entisestään ilmiötä, etteivät esimerkiksi lukiolaistytöt koe taloutta aihepiirinä omakseen. Jos taloustiedettä opetettaisiin enemmän käytännön kautta, veikkaan, että jo se lisäisi naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Toisaalta tämä muutos tarvitsee tuekseen todennäköisesti naisia, joten niin kauan kun taloustiede pysyy hyvin miesvaltaisena, on mahdollista, etteä tieteenalan kehittyminen on hitaampaa. Kaikki kunnioitukseni silti miestaloustieteilijöille. Tuntuu, että menin nyt kirjoituksessani vaarallisille vesille, joten parasta lopettaa!
Naisten eduksi minun on lopuksi mainittava, että itseäni taloustieen opiskeluun ovat motivoineet kaksi naista, vaikkei kumpikaan koulutustaustaltaan ekonomisti olekaan. Yhdysvaltalaiset Juliet Schor ja Naomi Klein ovat tunnettuja nykytalouden kriitikoita. He puhuvat taloutta koskettavista asioista, mutta näkökulmista, jotka eivät vielä ole päässeet taloustieteen ytimeen.
Aika näyttää viitoittavatko he suuntaa uudenlaiselle taloustieteelle!
Oikein hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille! :)) Pidetään huolta siitä, että kumpaakin sukupuolta arvostetaan.
ps. Tiedän jo valmiiksi, että montaa varmaan kismittää tämä aihe, sillä jo kirjoitukseni alussa tuli ilmi, että myös miehillä on taipumus jäädä joistain asioista sivuun, kuten lukio-opetuksesta. Tällaisissa tilanteissa olisi mielestäni tärkeää tsekata mitä syitä tähän on olemassa ja olisiko opetustapaa esimerkiksi tarvetta monipuolistaa. Mielestäni taloustieteen kohdalla molempien sukupuolten kuuleminen on erityisen tärkeää, koska alan asiantuntijoilla on paljon valtaa.
Linkkejä:
Tämän vuoden talousgurukilpailun voittajan Otso Kirveskarin haastattelu:
Talousguru 2015
Naisten vähyys talousgurukilpailun finaalissa tuskin ketään yllättää. Kun esimerkiksi uutisissa haastatellaan ekonomisteja, ovat nämä lähes poikkeuksetta miehiä. Vaikka itse opiskelen taloustiedettä, en osaa mainita yhtään naisekonomistia nimeltä, jota talousasioista usein kuultaisiin. Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani Hesarin artikkelin, vaikka olenkin toisinaan ihmetellyt talousalan miesvaltaisuutta.
Sukupuolesta puhuttaessa mielessä herää tietysti kysymys, että johtuuko naistaloustieteilijöiden vähyys naisten kiinnostuksen puutteesta alaa kohtaan, vai siitä, ettei heitä pidetä uskottavina? En ole naistutkija, joten en voi tässä muuta kuin spekuloida asiaa, mutta pidän mahdollisena, että molemmat asiat vaikuttavat.
Taloustieteen opetus painottuu tällä hetkellä uusklassisten makro- ja mikrotalousmallien opetteluun ja syvällisempi taloudellisten ilmiöiden ymmärtäminen jää (ainakin omassa opintahjossani) mekaanisen pänttäämisen jalkoihin. Alan tenttikirjat ovat tyypillisesti vähemmän teoreettisia kuin luennot ja ne pyrkivät tuomaan mukaan opiskeluun käytännön esimerkkejä. Valitettavasti opiskelijoilla ei kuitenkaan aina ole aikaa tai motivaatiota lukea näitä kirjoja, sillä teoreettiset mallit painottuvat koekysymyksissä. Tästä itselleni tulee tunne, että talouden ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtäminen on jätetty liiaksi muille yhteiskuntatieteilijöille. Uskon, että tämä karkottaa taloustieteen luota erityisesti naisia!
Kyllä arvostettuja naisekonomisteja silti maailmasta löytyy ja yhden naisen tiedetään jopa voittaneen taloustieteen nobelin (Elinor Ostrom, 2009). Lukiolaisten talousgurukilpailun on puolestaan voittanut nainen kahdesti. Ehkä naisekonomistien poissaolo julkisuudesta johtuu osittain siitä, että hyvinvointi- ja väestötaloustiede, jotka uskoakseni kiinnostavat varsinkin naisia, eivät ole niitä teemoja joista ekonomisteja tavallisesti kuullaan. Hyvä kysymys onkin, että mistä tämä sitten johtuu?
On sanomattakin selvää, että kun talousmaailman suuret nimet ovat miehiä, voi ihmisille muodostua huomaamattakin asenne, että taloustieteilijän tulisi olla nimen omaan mies. Tämä tietysti vahvistaa entisestään ilmiötä, etteivät esimerkiksi lukiolaistytöt koe taloutta aihepiirinä omakseen. Jos taloustiedettä opetettaisiin enemmän käytännön kautta, veikkaan, että jo se lisäisi naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Toisaalta tämä muutos tarvitsee tuekseen todennäköisesti naisia, joten niin kauan kun taloustiede pysyy hyvin miesvaltaisena, on mahdollista, etteä tieteenalan kehittyminen on hitaampaa. Kaikki kunnioitukseni silti miestaloustieteilijöille. Tuntuu, että menin nyt kirjoituksessani vaarallisille vesille, joten parasta lopettaa!
Naisten eduksi minun on lopuksi mainittava, että itseäni taloustieen opiskeluun ovat motivoineet kaksi naista, vaikkei kumpikaan koulutustaustaltaan ekonomisti olekaan. Yhdysvaltalaiset Juliet Schor ja Naomi Klein ovat tunnettuja nykytalouden kriitikoita. He puhuvat taloutta koskettavista asioista, mutta näkökulmista, jotka eivät vielä ole päässeet taloustieteen ytimeen.
Aika näyttää viitoittavatko he suuntaa uudenlaiselle taloustieteelle!
Oikein hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille! :)) Pidetään huolta siitä, että kumpaakin sukupuolta arvostetaan.
ps. Tiedän jo valmiiksi, että montaa varmaan kismittää tämä aihe, sillä jo kirjoitukseni alussa tuli ilmi, että myös miehillä on taipumus jäädä joistain asioista sivuun, kuten lukio-opetuksesta. Tällaisissa tilanteissa olisi mielestäni tärkeää tsekata mitä syitä tähän on olemassa ja olisiko opetustapaa esimerkiksi tarvetta monipuolistaa. Mielestäni taloustieteen kohdalla molempien sukupuolten kuuleminen on erityisen tärkeää, koska alan asiantuntijoilla on paljon valtaa.
Linkkejä:
Tämän vuoden talousgurukilpailun voittajan Otso Kirveskarin haastattelu:
Talousguru 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti