Turkistrendi mietityttää

Viime vuosina ovat Helsingin katukuvassa yleistyneet erilaiset turkisasusteet erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Vaikka en haluaisi näyttää turkiksia kohtaan kokemaani puistatusta avoimesti, niin jos joku tulee lähelleni turkiksen tai sen näköisen kanssa, on minun aina tuijotettava vähintään sen verran, että osaan päättää onko kyseessä oikea turkki vaiko tekokuitu. Vaikka turkis sisältää ihan samanlaisia eettisiä ongelmia kuin vaikka lihan- tai maidon syöminen, on turkiksista tullut eräänlainen epäeettisen kuluttamisen symboli. Luettuani Helsingin Sanomissa 28.3 julkaistun artikkelin suomalaiselta kettutarhalta, jäin pohtimaan turkiskysymystä ja sitä miksi se on kaikesta eläimiin kohdistetusta hyväksikäytöstä se vastemielisin. Onko tämä perusteltu reaktio vaiko seuraus onnistuneesta kampanjoinnista turkiksia vastaan?

Osittain turkiksiin kohdistettu kritiikki johtuu varmasti siitä,  että turkki on niin silmiinpistävä esimerkiksi nahkakenkiin verrattuna, mikä ei tietenkään ole analyyttinen peruste tuomita juuri turkiksia. Nahka voidaan kuitenkin nähdä siinä mielessä turkista eettisempänä, että se on usein tuotettu elintarviketeollisuuden sivutuotteena (ei silti missään nimessä aina), kun taas turkis on yleensä pääasiallinen syy turkiseläinten hyväksikäyttöön. Turkisten kohdalla ei myöskään voi olla kyse siitä, etteikö kuluttaja olisi tiennyt, että turkki on peräisin eläimestä. Joskus tekonahka on niin samankaltaista aidon nahkan kanssa, ettei niitä tunnista toisistaan edes koskettamalla. Itse olen kuitenkin aina pystynyt erottamaan tekoturkin aidosta ilman tuotelappujen lukemista. Kolmannekseen turkikset ovat myös erittäin kalliita ja siksi niitä tyypillisesti kuluttavat ylemmät tuloluokat, jolla ilmiselvästi olisi varaa valita mitä kuluttaa.

Olen miettinyt, ovatko turkikset yleistyneet katukuvassa siksi, että kuluttajat suosivat tällä hetkellä luonnollisia raaka-aineita ja turkis mielletään sellaiseksi. Kyllähän metsästäjäkeräilijätkin muinaisessa Suomessa lämmittivät itseään turkeilla, mietin itsekseni. Tässä argumentissa on kuitenkin se ongelma, että maailma on nykyään hyvin erilainen turkistuotannon(kin) näkökulmasta, kuin entisaikaan. Turkiseläimet eivät ole yleensä saaneet elää vapaudessa, vaan erittäin kyseenalaisissa oloissa ihmisen hyödykkeenä. Vapaudessa eläneestä eläimestä tehdyn turkistuotteen voisin itse periaatteessa ostaa, jos kyseessä olisi runsaslukuinen laji, kuten vaikka citykani. Näin tuotetut turkit ovat kuitenkin eittämättä poikkeus.

Turkisten eduksi suhteessa liha- ja maitotuotteisiin voisi lukea sen, että päivittäisillä kulutusvalinnoilla on kaikista suurin vaikutus oman kulutuksen eettisyyteen. Jos syö lihaa ja käyttää maitotuotteita päivittäin vs. ostaa kerran vuodessa turkiksen, on jälkimmäinen eittämättä parempi vaihtoehto eettisestä näkökulmasta. Tästä huolimatta turkiksen osto saisi osakseen varmasti huomattavasti enemmän paheksuntaa, kuin lihan ja maidon kulutus. Turkiksia vastaan on tässä yhteydessä sen sijaan argumentti, että turkis on paljon helpompi jättää ostamatta kuin ryhtyä täysipäiväiseksi vegaaniksi.

Täten olen tullut turkismietinnöissäni lopputulokseen, ettei turkiksia kohtaan koettu paheksunta ole pelkästään tekopyhyyttä ja mielikuviin perustuvaa. Itse ostettu turkis viestii siitä, ettei kuluttaja ole valmis jättämään eettisistä syistä ostamatta edes turkista. Kuitenkin turkiksia kritisoidessa olisi hyvä tiedostaa ne monet eläinperäisiin tuotteisiin liittyvät ongelmat joita itse kuluttaa (siis jos sellaisia kuluttaa). Tehokkainta eläinoikeusvaikuttamista on aina omien kulutusvalintojen muokkaaminen eettisemmiksi. Menen tässä myös itseeni!

Oscar Wilde turkiksessaan...tai siis jonkun muun turkiksessa.

Tällaisia ajatuksia tästä arasta aiheesta Mailiksessa! 

Lähteet:

Animalia; nahka

Vegaaniliitto

Kuvat:

Pixabay