Kampausideoita syksyyn

Syksy on taas täällä ja syystuulten mukana ovat tulleet kouluarki ja pimeät illat. Pitkä talvi on edessä päin, eikä lumi tuo valoa varmaan vielä pitkään aikaan. Itse tarvitsen syksyisin erityisen paljon arkea piristävää tekemistä.  Yksi juttu millä saan hyvää mieltä pitkiin opiskelupäiviin ovat kivat kampaukset. Kauneuden hoito ja itsestä huolta pitäminen ovat asioita, jotka vaikuttavat ainakin omaan mielialaani positiivisesti ja saavat ajatukset pois arjen stressitekijöistä. 

Tässä neljä kampausta, joita olen tehnyt itselleni syyskuun aikana. :)

Nuttura rusetilla

Ohje: Sido hiuksesi korkealle ponnarille päälaelle. Kiharra ponnarilla kiinnitetyt hiukset (kuten tämän Kayleyn videon viimeisessä metodissa) ja kierittele kukin kiharrettu hiussuortuva pinnillä ylös.  Koristele kampaus vaikka juhlavalla nauhalla tai kaulakorulla. Tuloksena on kuvassa oleva tyttömäinen nuttura. 

ps. Tiedän, että mainostin aikaisemmin, etten yleensä käytä kiharrinta, fööniä tms. Täytyy myöntää, että olen kuitenkin innostunut käyttämään uudelleen piikkikiharrintani, jonka hankin vuosia sitten. Syynä tähän on, että olen oppinut nopeat metodit hiustenkihartamiseen Kayleyn vinkkejä noudattamalla. 

Sivunuttura kalanruotoletillä

Ohje: Tee itsellesi sivujakaus vaikka pinniä apuna käyttämällä jommalle kummalle puolelle. Suihkuta hiuksiisi suolavettä ja sido hiuksesi kevyesti ohuella muovisoljella ponnarille. Letitä sitten hiuksesi kalanruotoletille ja sido letti hiusnauhalla. Kierittele letti sitten nutturalle ja kiinnitä parilla pinnillä. Dadaa! Tuloksena on kuvassa oleva 20-luku tyylinen kampaus.

Ranskalainen letti alhaalta ylös nutturalla höystettynä

Ohje: Erottele edessä olevat hiukset ylös puoliponnarille. Suihkuta auki oleville niskahiuksillesi vaikka suolavettä tai hiuskiinnettä. Kumarra sitten pää alaspäin eteen ja ala letittämään ylhäältä alas (siis niskasta ylöspäin). Itse tein ranskalaisen letin ja päästyäni edessä olevalle puoliponnarille saakka, otin ponnarilla olevat hiukset mukaan lettiin. Tämän jälkeen kieritin letin vapaana roikkuvan osan ylös nutturalle ja laitoin vielä hiuksiin donitsin, jotka ovat muuten taas muodissa, hah hah. :D 

Lettinutturakamapaus

Ohje: Tee keskijakaus hiuksiisi ja laita jomman kumman puolen tukka hainhampaalla tai hiuslenkillä pois tieltä. Tämän jälkeen ryhdy letittämään toista puolta sisäänpäin aina alas niskaan saakka. Sido sitten letti hiuslenksulla ja letitä toinen puoli. Sido toinenkin letti ponnarilla, minkä jälkeen sinulla on kaksi vapaana olevaa ponihäntää. Sido ne tyvistä keskenään, jolloin kolme hiusponnaria yhtyvät yhdeksi ponnariksi. Tämän jälkeen tee kalanruotoletti loppuihin hiuksiin ja sido sekin hiuslenkillä. Kierittele sitten kalanruotoletti taakse pienelle nutturalle. Pirteä lettikampaus on nyt valmis :) 

Huom. Tässä kampauksessa kannattaa käyttää muovisia hiuslenksuja, koska hiuslenksuja tulee kampaukseen niin monta. 

Pahoittelut, jos nämä ohjeet tuntuvat vaikeilta ymmärtää. Kysykää ihmeessä, jos jokin ohjeista ei auennut, niin neuvon lisää. :)

Pakko muuten mainostaa, että olen aivan rakastunut tähän "Erittäin hieno" -tuotesarjan hoitoaineeseen, mikä ei ole ainakaan hinnalla pilattu. Tuote tekee hiuksistani todella pehmeät ja kiiltävät. Suosittelen. Toinen hiustenhoitoniksi mikä tässä tekee mieli mainita, on että kun sekoittaa ruokasoodaa shampoon kanssa ja pesee hiukset seoksella, tukasta tulee todella helppo ja miellyttävä käsitellä.

Tämmöistä rennompaa meininkiä tällä kertaa Mailiksen Maailmassa  :) 

Mukavaa syksyn alkua! <3

Dynaaminen järjestelmä tarvitsee päätöksentekijänsä

Suomen työttömyysaste hipoo tällä hetkellä 10 prosenttia. Viimeisten viikkojen yhteiskuntasopimushässäkässä on puhuttu paljon naisista: erityisesti julkisella sektorilla työskentelevät naisvaltaiset alat kun joutuvat hallitusten kaavailemien leikkausten maksajiksi. Työn kustannusleikkausten liittäminen tasa-arvokysymykseen on kyllä perusteltu, mutta miehet on tässäkin asiayhteydessä jätetty tasa-arvokeskustelun ulkopuolelle. Ne ihmiset ketkä tällä hetkellä maksavat elämänlaadullaan ja elintasollaan Suomen liian korkeasta palkkatasosta ovat työttömät, joista noin 123 000 tuhatta on miehiä ja 109 000 naisia. 

Hallituksen ehdottamat ratkaisut suomalaisen työn kustannusten leikkaamisesta viidellä prosentilla ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua ja närää. Seitsemän vuotta kiskantätinä työskenneltyäni ymmärrän hyvin, että sunnuntailisien leikkaaminen 25 prosentilla tuntuu työntekijöistä ikävältä. Mielestäni kuitenkin sunnuntailisien ja ylityökorvausten laskeminen, julkisten sektorin lomien lyhentäminen, työnanatajan sosiaalimaksujen pienentäminen, ensimmäisen sairaspäivän  ja muutaman kansallisen lomapäivän muuttaminen palkattomiksi, ovat parempia ratkaisuja kuin odotella uutta Nokiaa tai työn tuottavuuden kasvua.

Olin eilen huomattavan pettynyt arvostamani vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön lausuntoihin Ylen A-Studiossa, missä hallituksen pyrkimys ajaa työelämän uudistukset työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta, eivät saaneet puoluejohtajalta ymmärrystä. Niinistö sanoi, että monet taloustieteilijät suhtautuvat varauksella siihen, voidaanko palkkojen alennuksella saada talous nousuun, koska palkanlasku vähentää kokonaiskysyntää. Talousasioista on mielipiteitä niin paljon kuin teorioitakin ja tässä tulee yksi lisää: Suomi ei tällä hetkellä ensisijaisesti tarvitse kotimaisen kysynnän kasvua, vaan viennin vilkastumista, koska valtion tase on alijäämäinen. Näin nopean velkaantumisen oloissa kotimaista kysyntää ei pidä ylläpitää velkarahalla. Viennin määrään vaikuttaa eniten hintataso suhteessa hyödykkeiden laatuun, ja nopeiten kotimaisen tuotannon kilpailukykyä voidaan lisätä juuri kustannusleikkauksilla. Tuottavuuden kasvattaminen on käytännössä paljon hankalampaa ja tavoitteen saavuttaminen poliittisilla toimenpiteillä, kuten koulutustason parantamisella on mahdollista, mutta epävarmaa. Lisäksi tuottavuuden pitäisi kasvaa enemmän kuin kilpailijamaissa, jotta sillä olisi merkittävä vaikutus suomalaisen työn kysyntään.

Olen joidenkin muiden asiaa kommentoineiden kanssa samoilla linjoilla siitä, että lomarahojen leikkaus olisi sunnuntailisien laskemista parempi ratkaisu työn kustannusten laskemiseksi, koska se jakautuisi tasaisemmin palkansaajien kesken. Lomarahojen osittainen leikkaus sopisikin pääministeri Sipilälle. Lauri Lyly totesi kuitenkin 17.9 Helsingin Sanomissa, että "emme ole valmiita neuvottelemaan viiden prosentin palkan alennuksesta." Lauri Lylyn ehdottomalla asenteella on se riski, ettei lomarahojen leikkauksista päästä ammattijärjestöjen kesken sopimukseen. Palkkojen alennus olisi kuitenkin ekologisesti ja poliittisesti paljon fiksumpi ratkaisu, kuin työajan pidennys! Ekologisemmassa yhteiskunnassa kulutetaan vähemmän, mutta nautitaan enemmän ajasta harrastusten, palveluiden ja läheisten parissa. Vapaa-ajan määrä jakautuu niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa erittäin epätasaisesti kansalaisten kesken. Osa ihmisistä kun on erittäin työllistettyjä, mikä voi aiheuttaa stressiä, kun taas toisilla vapaa-aikaa on liikaakin, kun työtä ei ole tarjolla. Kokonaisuuden kannalta olisi siis parempi jakaa työtä tasaisemmin palkanalennusten avulla. Se mihin puolestaan pitäisi mielestäni panostaa työssä olevien ihmisten aseman parantamiseksi, on lisätä riittävän henkilöstön palkkaamista koskevaa valvontaa esimerkiksi julkisella sektorilla. Myös työntekijöiden tauotusta koskevan lainsäädännön tarkempi valvonta erityisesti palvelualoilla olisi tärkeää.

Sipilän hallitusta on kritisoitu erityisesti siitä, että se on astunut ammattijärjestöjen tontille tekemällä "pakkopäätöksiä". Kuitenkin dynaamisen järjestelmän edellytys joskus on, että mikäli yksi osapuoli ei allekirjoita tavoitteita, päätökset voidaan silti viedä läpi. Ammattijärjestöt perustettiin alunperin siksi, etteivät työnantajat voisi riistää työntekijöitään. Tämän vuoksi ammattijärjestöillä tulee aina olla paikka yhteiskunnassamme! Kuitenkaan ammattijärjestöjä ei olla perustettu, jotta ne voisivat kyykyttää hallitusta. Hallitus on demokraattisesti valittu maamme korkein päätäntäelin, ja sillä tulee voida olla mandaatti tehdä tiukan paikan tullen myös työelämää koskevia päätöksiä.

Erityisesti tänä aikana, kun Suomeen pyrkii tuhansia pakolaisia, tarvitsemme työelämän, mikä pystyy työllistämään mahdollisimman monia. Työn teossa ei ole kyse ainoastaan palkasta, vaan myös kuulumisesta yhteiskuntaan, sosiaalisista suhteista ja omanarvontunteesta. Tämän vuoksi SAK:n vastahakoisuus selkeiden työn kustannustasoa koskevien tavoitteiden asettamista kohtaan ihmetyttävät kovasti.

Lähteeni näät tekstiin lisätyistä linkeistä :)

Kaikki irti kookosöljystä

Kun kookosöljystä tuli hitti Suomessa muutama vuosi sitten, innostuin itsekin ostamaan meille. Söin öljyä välillä jopa suoraan purkista, koska ajattelin mainosten uhrina sen olevan terveellistä superfoodia. Jälkikäteen eri kasvirasvojen terveysvaikutusten vertailuissa on kuitenkin todettu, että kookosöljy on kasviperäisistä rasvoista epäterveellisin ja se luetellaan ns. koviin rasvoihin. Nykyään en siis enää syö enää juurikaan kookosöljyä, lukuun ottamatta silloin, jos käytän sitä paistamiseen. Kookosöljy on kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaöljy ja vuosien varrella olenkin löytänyt sille lukuisia eri käyttötarkoituksia, joista osan olen oppinut ystäviltäni. Alla olen listannut kaiken, mihin tätä ihanaa luomutuotetta käytän. Ehkäpä listassa on jokin uusi käyttötarkoitus sinullekin. :)

1. Silmien kostuttaja

Kulutin muutamia vuosia sitten satoja euroja erilaisiin silmätippoihin, sillä kärsin erittäin kuivista silmistä. Juuri kaikki apteekin kostutustipat aiheuttivat kuitenkin silmissäni ärsytystä ja niiden käyttö siksi oikeastaan vain pahensi tilannetta. Lopulta olin niin epätoivoinen, että päätin kokeilla silmiini kookosöljyä. Se auttoi oireisiini erittäin hyvin ja siitä asti olen käyttänyt kookosöljyä silmien kostuttajana lähes päivittäin. Silmälääkärini ei pitänyt kovinkaan paljoa ideasta, sillä hän sanoi, ettei ole ikinä lukenut tutkimuksia kookosöljyn turvallisuudesta silmäoireiden hoidossa. Ainoa jäljellä oleva lääketieteellinen konsti silmäoireitteni helpottamiseen oli kuitenkin enää kortisonitippoihin siirtyminen, joten tein päätöksen jatkaa kookosöljyn käyttöä. Lisäksi yleislääkärini oli silmälääkärin kanssa eri mieltä ja sanoi kookosöljystä, että käytä vaan.

 Pesen aina kädet huolellisesti ennen öljyn laittamista silmiini ja silmiäni varten minulla on oma erillinen koookosöljypurkki.  Viime vastaanotolla silmälääkärini totesi, että silmäni näyttävät terveeltä, eikä silmissäni näkynyt mitään merkkejä siitä, että kookosöljy niitä jotenkin ärsyttäisi. Suosittelen siis kuivasilmäisyydestä kärsiville ehdottomasti kookosöljyn kokeilemista, mutta kannattaa tottakai keskustella asiasta ensin oman lääkärin kanssa.

2. Vartalovoide

Kookosöljy ei ole kovinkaan tehokas kosteuttaja, mutta se tuoksuu hyvälle ja antaa ihanan hehkun erityisesti sääriin ja dekolteehen.

3. Silmämeikin poistoaine

Kookosöljy poistaa tehokkaasti silmämeikin ja on taatusti halvempi kuin viralliset meikinpoistoaineet. Paluuta tavallisten meikinpoistoaineisiin ei meikäläisellä enää ole! Miksi maksaa erilaisia kemikaaleja sisältävästä kosmetiikasta, kun saman asian ajaa ekologinen ja edullinen luonnontuote?

4.  Hiuslatvojen kostuttaja

Tukkani latvat ovat kärsineet kovasti hiusten vaalentamisesta ja ne ovat usein kuivat sojottaen epämääräisesti joka suuntaan. Hieron aina suihkun jälkeen pienen nokareen kookosöljyä käsieni välissä ja levitän sitä latvoihin. Tämä on parantanut hiusteni kuntoa selvästi. Joskus levitän kookosöljyä iltaisin koko hiuksiin ja pesen shampoolla sen seuraavan aamuna pois ja tämä tekee hiuksistani todella pehmeät ja kiiltävät.

5. Hierontaöljy

No yllättäen tätäkin öljyä voi käyttää hierontaan! :D

6.  Suun purskutteluun

Kookosöljyllä väitetään olevan antiseptinen vaikutus, joten sitä voi käyttää esimerkiksi suun terveyden ylläpitoon. Oil-pullingista eli kookosöljyllä purskuttelusta voi lukea lisää esim. It ain't hard to tell -blogilta, missä aiheesta oli kattava postaus.

7. Kovilla muovi-, kaakeli- tai laminaattipinnoilla olevien tahrojen poistoon

Öljy poistaa tehokkaasti joitain sellaisia läikkiä, mitä tavallisella saippualla ei pysty pinnoilta puhdistamaan.

Kaiken kaikkiaan kookosöljy on minusta loistotuote, koska sitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen. Lisäksi se on ekologinen ja varsin edullinen luonnontuote. Kannattaa rohkeasti kokeilla jos et vielä ole ennättänyt sitä hankkimaan. Takaan, ettet tule pettymään. 

Päivitetty 14.3.2016

Mustikkavalkosuklaajuustokakku

Juustokakut ovat suuri rakkauteni. Niinpä päätin leipoa sellaisen taas viime viikonloppuna. Maistoin pari viikkoa sitten ystäväni häissä aivan taivaallista mustikkavalkosuklaakakkua ja havaitsin makuyhdistelmän olevan tosi herkullinen. Täten ryhdyin suunnittelemaan siitä juustokakkuversiota. Olin kuitenkin aluksi pessimistinen sen suhteen, voisinko tehdä tämänkin kakun vegaanisesti, koska en ollut varma onko kaupoissa maidotonta valkosuklaata. Ruohonjuuri ei kuitenkaan jättänyt minua tälläkään kertaa pulaan, siltä löysin sieltä riisimaidosta valmistettua valkosuklaata, mikä oli viimeinen reseptistäni puuttuva palanen. :)

Ainekset:

Pohja 

150 g digestive keksejä (McVities the orginal Digestive)
75 g voita (sinistä Keiju-levitettä)

Täyte

450 g maustamatonta tofutuorejuustoa (Tofutti)
200 g riisimaitovalkosuklaata (Bonvita ja Ruohonjuuri)
1,5 d kaurapohjaista vispautuvaa vaniljakastiketta (Oatlay)
1 pieni Reilun Kaupan banaani
50 g suomalaisia mustikoita
1 tl vaniljasokeria tai -pulveria
1,5 d sokeria (itse käytin steviaa mitä tarvitsee 0,5 vähemmän kuin normisokeria)
3 rkl perunajauhoja

Pintakerros

1,5 dl mustikkabonaa tai pilttiä
1 pussillinen vegegeeliä
2 dl vettä

Koristeluun voit käyttää halutessasi esim.

hasselpähkinärouhetta
mustikanvarpuja
banaania 
tummaa suklaata

Ohje

Vaihe 1. 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Murskaa keksit pieneksi jauhoksi ja sekoita keksimurska rasvan kanssa. Levitä massa tasaisesti kakkupohjalle, jonka leveys tulisi olla noin 20 cm. Mikäli käytät 24 cm vuokaa, niin lisää jokaista ainetta 1/5 enemmän kuin tässä reseptissä on neuvottu.

Vaihe 2. 

Kuumenna suklaa pehmeäksi vesihauteessa.

Vaihe 3.

Sekoita täytteen ainekset kuohkeaksi (suklaa mukaan lukien) sähkövatkaimella ja kaada seos tasaisesti kakkupohjan päälle. Paista  kakkua 200 asteessa tasalämmöllä noin 20 minuuttia. Laske sitten lämpötilaa 175 asteeseen ja paista vielä 30 minuuttia.

Vaihe 4.

Kun kakku on jäähtynyt tarpeaksi, laita se jääkaappiin kovettumaan vähintään kolmeksi tunniksi.

Vaihe 5.

Sekoita yksi pussillinen vegegeeliä kylmään veteen ja lämmitä seosta pienellä teholla, kunnes se alkaa kiehumaan. Sekoita kiehuva vegegeelineste mustikkapiltin kanssa. Hämmennä seosta kunnes se on hieman jäähtynyt ja kaada massa kakun päälle. Levitä veitsen avulla kuorrute tasaiseksi.

Vaihe 6.

Koristele kakku haluamallasi tavalla. Kuvissa näkyy oma ratkaisuni!

Mikään ei ole niin mukavaa, kuin viettää aurinkoista viikonloppua ystävien tai perheen kanssa järven rannalla luonnon äänten keskellä. Mökkeilyyn kuuluu tietysti myös hyvä ja eettinen ruoka, kuten vegekakku ;)

Taas kerran olen iloisesti yllättynyt siitä, että tämäkin kakku onnistui tehdä ilman eläinperäisiä tuotteita. Postauksessani "Eläinten asialla voi olla muukin kuin vegaani", sanoin, että suurin ongelma vegaaniksi ryhtymisessä on ulkona syömisen vaikeus. Otan sanani takaisin, sillä sain selville, että työpaikallani saa aina vegaaniruokaa erikseen pyydettäessä. Tätä kakkua leipoessani huomasin, että vegaaniruoan valitsemisen ehkä suurin este sittenkin on sen kalleus. Vaikka riisimaitosuklaa oli maultaan yhtä herkullista kuin tavallinen valkosuklaa, oli sen hinta yli tuplasti tavallista kalliimpi. Sama pätee vegegeeliin suhteessa liivatteeseen. On ihan tyhmmää, että eettisempi ja ympäristöystävällisempi ruoka on kalliimpaa kuin tavallinen. Miksei tällekin asialle tehdä jotain poliitikkojen toimesta, jos sielläkin ilmastonmuutoksesta kerta ollaan huolissaan?

Mukavaa ja maukasta alkavaa viikkoa!

Ravintola Pompei: Aitoa italialaista tunnelmaa, vaikkei Italiassa ollakaan

Söimme ystäväni kanssa pizza vegetarianan puoliksi. Hintaa pizzalla oli 13 euroa.

Viime vappuna menimme ystävieni kanssa etsimään ravintolaa Helsingin Kruununhaasta ja bongasimme pienen pizzerian Snellmanninkadulta. Ravintola Pizzeria Pompei oli tuolloin aivan täynnä, joten emme mahtuneet sinne syömään, mutta paikan herkullinen tuoksu ja italialainen tunnelma jäivät mieleen. Tänä kesänä olenkin lounastanut ravintolassa kaksi kertaa ja voin ilokseni kertoa syöneeni siellä elämäni tähän mennessä parhaan pizzan. Pompei sijaitsee samoissa tiloissa minne 70-luvulla perustettiin kaupungin ensimmäinen pizzeria, joten onkin ihan paikallaan, että ravintola pystyy tarjoamaan myös tänä päivänä Helsingin parasta italialaisruokaa.

Ravintola Pompein ruokalistalta löytyy pääosin (kuten arvata voi) pizzoja ja pastoja. Listalla on useampi kasvisruokavaihtoehto, mutta vegaaniruokaa tässä ravintolassa ei ainakaan pyytämättä juuri ole tarjolla. Hintataso Pompeissa on Helsingin mittakaavassa edullinen. Koko setti; siis pääruoka, jälkkäri ja olut irtosivat 23 eurolla. Ravintolassa saa palvelua suomeksi, mutta sopivan italialaisella aksentilla, niin että hetken voi tuntea olevansa kaupunki Pompeiissa Italiassa, eikä Helsinkiläisessä ravintolassa herkuttelemassa. ;)

Pizzeria Pompein pienen koon ja suosion vuoksi, kannattaa varsinkin ilta-aikaan varata pöytä. Paikka on by the way aivan täydellinen romanttisille treffeille, koska yksi ravintolan pöydistä on piilossa  uteliailta katseilta seinän takana. Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan mieleen tuova tunnelma saa varmasti kenet tahansa lempeälle tuulelle. ;)

Osoite:

Snelmanninkatu 16, 00170 Helsinki

Puhelin:

09-135 4827

Made in -merkinnät antavat vihiä tuotteen eettisyydestä

Yrittäjä on Suomessa ahtaalla. Palkkakustannukset kun ovat täällä tuottavuuteen nähden korkeat. Talouden globalisaatio on johtanut yritysten joukkopakoon maista, missä valmistuskustannukset ovat suuret. Suomi kuuluu näihin maihin, sillä täällä työntekijöille maksetaan kohtuullista palkkaa, työturvallisuudesta huolehditaan ja ympäristövaikutuksia valvotaan. Monissa kehitysmaissa tilanne on usein toinen. Yritykset eivät epäröi käyttää ihmisten köyhyyttä hyväkseen maksamalla mahdollisimman pientä palkkaa. Myös työturvallisuudesta saatetaan tinkiä, mistä on osoituksena Rana Plazan-kaltaiset traagiset tehdasonnettomuudet. Tässä talousjärjestelmässä näyttävät voittavan eettisistä asiosta piittamattomat kuluttajat ja voitot käärivät suuryritykset. On mahdollista, että suuri työikäinen väestö tulee pitämään palkkatason köyhissä maissa matalana teollistumisesta huolimatta, eikä absoluuttinen köyhyys häviä niin kuin talousoptimistit mielellään uskovat.

Suomessa korkeasta palkkatasosta ja turvallisista työoloista halutaan pitää kiinni, mutta työntekijöiltä edellytetään entistä ahkerampaa työntekoa. Työajan pidentämistä yhteiskuntasopimuksen avulla ajava pääministerimme Juha Sipilä totesi vastikään A-Studiossa, ettei Suomi selviä muuta kuin tekemällä "työtä", "työtä" ja "työtä". Työajan pidentämisen ilman palkallista korvausta uskotaan tuovan investointeja Suomeen, mikä lisäisi ajan myötä myös työpaikkojen määrää.

Kansalaisia on myös kannustettu ostamaan lisää kotimaassa tuotettuja hyödykkeitä. "Kymppi kuussa lisää luo 10 000 uutta työpaikkaa", kuuluu Suomalaisen Työ Liiton "Sinivalkoinen jalanjälki" -kampanjan slogan. Kampanjan nettisivujen mukaan hankkeen tavoitteena on muistuttaa kuluttajia siitä, että tehdyillä ostovalinnoilla on merkitystä. Näin ilman muuta on, koska kulutusvalintojen tekeminen on markkinataloudessa ikään kuin äänestämistä sen puolesta, mitä halutaan lisää. Mutta tiedämmekö kaupan kassalla minkä puolesta äänestämme?

Tehokkaan markkinaratkaisun syntyminen edellyttää, että kuluttajalla on riittävästi informaatiota kulutuspäätöksen tueksi. Muuten kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa optimaalisella tavalla. Reaalimaailmassa vallitsee kuitenkin lähes aina epäsymmetrisen informaation häiriö, koska tuottajalla on tuotteesta huomattavasti enemmän tietoa kuin ostajalla. Tämä pätee erityisesti hyödykkeiden eettisiin ominaisuuksiin. Kuluttajan tietotasoa kulutushyödykkeiden kohdalla ei olla riittävästi pyritty lisäämään. Suomi vastusti vuonna 2014 EU-säädöstä, joka velvoittaisi merkitsemään valmistusmaan kaikkiin tuotteisiin ja laista väännetään ilmeisesti yhä kättä Euroopan komissiossa. On täysin vapaan markkinatalouden ihanteiden vastaista, että valmistusmaan kaltaista informaatiota penätään kuluttajilta.

On totta, että globalisaatio on hyödyttänyt myös osaa maailman köyhistä. Kuitenkaan tämä ei tee hyväksyttäväksi sitä, että yritykset maksavat kohtuuttoman pientä palkkaa työntekijöille, tai hyödyntävät paikallisille kuuluvia luonnonvaroja kestämättömästi. Ostamalla halpatyövoimalla tehtyä tavaraa, ihmisillä on varaa kerskakulutukseen. Halpojen hintojen takana on kuitenkin paljon negatiivisia ulkoisvaikutuksia, mitä ei hintoihin olla sisällytetty. Tämä tekee halpatuotannosta epäeettistä.

Itse pyrin suosimaan kotimaista, tai muuten eettiseksi mieltämiäni tuotteita aina mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin eettisten kulutuspäätösten teko on monesti hankalaa, koska luotettavaa ja vertailukelpoista informaatiota on niin vähän tarjolla. Toivotaan, että tähän saataisiin mahdollisimman pian muutos ja Aasian halpahalleissa työskenteleville ihmisille vähintäänkin palkankorotus. Ehkä sitten minunkaan ei tarvitsisi tuijottaa enää made in- merkkejä.

Tällaisia ajatuksia heräsi suomalaisten tuotteiden kuluttamisesta kaksi viikkoa sitten Mikkelin Kenkäverossa.  Kaikki tähän postaukseen lisätyt kuvat on otettu sieltä. Kenkäverossa on kiva viettää aikaa vaikkei mitään ostaisikaan.

Ensi kerralla kirjoitan eräästä kotimaisesta design merkistä, minkä tuotteisiin tutustuin ja ihastuin Kenkäverossa. Uskon, että uusi suomalainen menestysyritys on syntynyt!

Aurinkoista viikon jatkoa <3

Lähteeni näet tekstiin lisätyistä linkeistä. Lisäksi eri maiden palkka- ja työturvallisuuseroista kiinnostuneiden kannattaa tsekata tämä juttu: Vertaa vaatteiden made in- maita

Viherpiipertäjän lempismoothie

Noniin, tänään huomasin, että kyllä se herkkujen popsiminen alkaa jossain vaiheessa AINA tuntua kropassa. Aamulla oli niin turvonnut olo lomalla herkuteltujen jätskiannosten, pullien, piirakoiden ja kuplivien ansiosta, että päätin aloittaa määräämättömän kestoisen terveysruokakuurin. Aloitin terveysdieetin tekemällä iltapalaksi kannullisen raikasta minttuavokadovadelma -smoothieta, mikä on tosi hyvää! Äitini teki minulle vastaavankaltaisen "pirtelön" viime kesänä ja minun on tehnyt sitä siitä asti mieli. :)

Ainekset

2 suurta annosta

2 pientä avokadoa

2 dl vihreää teetä

200 g suomalaisia pakastevadelmia

1 Reilun Kaupan banaani

5 lehteä vahvaa minttua

3 dl vettä

2 dl soijajogurttia

Ohje: Keitä noin puolitoista desiä vihreää teetä ja lisää siihen puoli desiä kylmää vettä. Laita raaka-aineet sekä nesteet blenderiin ja sekoita. Koristele lasi halutessasi esim basilikanlehdillä.

That's it! Smoothie on valmis :) 

Oih, olisivatpa basilikaniput ja yrtit aina niin vehreitä kuin tähän aikaan vuodesta! Myös rottaveljekset Sauli ja Simo sekä Kalle-poitsu ovat päässeet osalliseksi kesän vehreydestä. <3

Mukavaa viikon alkua =)