Suosikkivälipalani kaupasta top 5

Mitä ostaa välipalaksi, jos haluaa suosia vegaanisia ja ekologisia tuotteita, mutta pyrkii myös syömään terveellisesti? Alla lista niistä välipaloista, joita itse tykkään syödä erityisesti iltapäivisin, tai salitreenin jälkeen. :) Olen rankannut välipalat lempparijärjestykseen kriteereinä maku, terveellisyys, hinta ja ekologisuus.

5. Alpron Go On rahkat

Jos et ole vielä maistanut näitä älyttömän hyviä Alpron Go On -rahkoja niin mars kauppaan heti. Ne ovat todella herkullisia ja sisältävät runsaasti kasviproteiinia. Miinukset rahkaherkut saavat kuitenkin runsaasta sokerista ja pakkausjätteestä.

4. Halva Bar -patukka

Jos haluan hemmotella itseäni vaikka salitreenin jälkeen, on Halva Bar -patukka valintani. Halva on tehty seesaminsiementahnasta ja sisältää paljon proteiinia. Nuhteet patukat saavat sisältämästään palmuöljystä.

3. Froosh -smoothiet

Kaikki ovat varmaan noteeranneet nämä ihanat Frooshin -smoothiet. Frooshit ovat tosi hyvän makuisia ja joskus ostan niitä, jos haluan tainnuttaa karkkinälkäni. On mahtavaa, että Frooshit myydään lasipullossa, joten pakkauskääreen voi kierrättää. Frooshit saavat välipalarankingissäni kuitenkin vasta kolmannen sijan, koska ne eivät oikein vie meikäläiseltä nälkää; eli niiden kaveriksi on melkein pakko ostaa jotain muutakin naposteltavaa. 

2. Hamppusnacks

Hamppusnacks on todella hyvä nälän sammuttaja ja voimaruoka kasvissyöjälle. Yksi pussi on myös erittäin riittoisa ja näitä on helppo napostella reissun päällä. Hamppusnacks sisältää erilaisia siemeniä ja on myös gluteeniton.

1. Reilun Kaupan bansku

Ykkösvälipalavalintani on reilun kaupan banaani. Banaanissa on kaikki mitä hyvässä ja ekologisessa välipalassa pitääkin olla; banaani on terveellinen, hyvänmakuinen ja täyttävä pikkusyötävä. Kirsikkana kakun päällä bansku on kääritty luontoäidin omaan pakkauskääreeseen. Banaanilla väitetään olevan myös lukuisia terveyshyötyjä, joista voi lukea lisää täältä.

Toivottavasti joku sai tästä postauksesta vähän ideoita seuraavalle kauppareissulle.

Reipasta maanantaita

 <3

Voiko huonoista lähtökohdista huolimatta menestyä?

Minusta tuntuu, että syrjäytymistä ja huono-osaisuutta selitetään yleisimmin ihmisestä itsestä riippumattomilla tekijöillä. Viimeisin esimerkki aiheesta on Maija Aallon pakina, joka julkaistiin 2.3 Helsingin Sanomissa. Kirjoitus oli vastalause Akavan johtajan Sture Fjäderille, joka väitti Twitterissä, että on ihmisen oma syy, jos hän ei kouluttaudu.

Aallon pakinassa kerrottu vastaa eittämättä todellisuutta varsin hyvin. Yhteiskuntatieteissä on jo pitkään tunnettu fakta, että huono-osaisuus periytyy. Alkoholismi, köyhyys ja työttömyys ovat todistetusti elämäntilanteita, jotka ovat yleisempiä niiden ihmisten keskuudessa, joiden vanhemmat kärsivät samoista ongelmista. Omasta mielestäni tämän asian painottaminen ei kuitenkaan ole paras tapa kannustaa huono-osaista ihmistä pääsemään elämässään eteenpäin. Kerron miksi. Tällainen tapa puhua huono-osaisuudesta huono-osaiselle on vähän kuin taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "voi sinua kun asiasi ovat niin ikävästi. Tulet tuskin ikinä pääsemään pitkälle, mutta muista ettei se ole sinun syysi."

On myös fakta, että vaikka huono-osaisuus periytyy opittujen toimintatapojen ja asenteiden kautta, elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa oman elämän suunnan kääntäminen ei ole mahdottomuus, toisin kuin sodan ja absoluuttisen köyhyyden runtelemissa maissa syntyneille köyhille lapsille. Meillä yhteiskunta on tehnyt paljon sen eteen, etteivät luokkaerot kasaantuisi. Tästä huolimatta Suomessa etenkin nuorten miesten syrjäytyminen on harmillisen yleistä. Kapakat eivät ole pullollaan työikäisiä ihmisiä aamupäivisin esimerkiksi Thaimaassa, vaikka investoinnit yhteiskunnallisten erojen pienentämiseksi ovat Suomessa paljon suuremmat. Minusta siis myös näkökulma, että oman elämän kulku on viime kädessä omissa käsissä, on meidän yhteiskunnassamme yksi perusteltu lähestymistapa syrjäytymiseen, jos katsotaan isoa kuvaa.

Itse olen nähnyt elämässäni monia vaikeista oloista pitkälle päässeitä ihmisiä. On mielenterveysongelmaisia, vaikeista fyysisistä sairauksista kärsiviä, köyhyydessä kasvaneita ja alkoholistien lapsia, jotka ovat kouluttautuneet ja päässeet elämässään hyvin eteenpäin. Totuus taitaa jossain määrin olla se, että kaikilla meillä on joitain vaikeuksia voitettavinamme, vaikkeivät ne aina näkyisi ulospäin. Yläluokan perheissäkin voi olla suuria ongelmia: kaikkea hyvinvointia ei saavuteta rahalla ja koulutuksella.

Toisaalta puhuttaessa koulutuksesta ja syrjäytymisestä, olisi tärkeää myös muistaa, ettei kaikkien tarvitse olla lääkäreitä tai pankkiireja. On täysin ok olla siivooja, lähihoitaja tai bussikuski. Nämäkin työt ovat tärkeitä ja tulevat tuskin ikinä täysin häviämään. Yhteiskunnassa pitää kuitenkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla ihmisillä olisi paikka  työelämässä, ja että työllä kuin työllä tulee toimeen. Tämä kuitenkin vaatii koko talousjärjestelmämme tarkempaa tarkastelua, mutta yritän olla menemättä tällä kertaa liian syvälle siihen. ;)

Blogini viesti tänään on siis se, että eriarvoisuutta pitää vähentää, mutta yhtä oikeata keinoa siihen tuskin on. Joskus ymmärrys on paikallaan, mutta Suomessa nuoria voi kannustaa eteenpäin myös viestillä, että olemme niin onnekkaita, että voimme täällä vaikuttaa omaan elämäämme aika paljon, eikä koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa isoja asioita. Tämä positiivinen viesti on myös eräänlaista pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvostamista. Se on malli, joka tuskin kenenkään mielestä on yhdentekevä yhteiskunnan tasa-arvon näkökulmasta.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Terkkuja flunssan kourista :)

ps. Tekstin lähteet voit lukea tekstiin upotetuista linkeistä.

Lehtikaali-omenasmoothie

Olin viime viikonloppuna poikaystäväni sukulaisilla kylässä ja kutsuilla tarjottiin mitä herkullisimpia terveysmehuja. Mielestäni kaikista maukkain ja energisoivin maistamistani mehuista oli lehtikaali-omenasmoothie, jota minun oli pakko tietysti tehdä kotona itsekin. Havaitsin, että smoothieen menee tosi paljon vihreää, joten se on helppo tapa nauttia päivän "rehuannos". Olen para-aikaa flunssan kourissa ja tuntuu, että tämä vihersmoothie toi helpotusta myös tukkoiseen oloon. Poikaystäväni sukulaiset olivat maistaneet samantyyppistä mehua italialaisessa smoothie-baarissa ja ihastuivat lehtikaali-omenamehuun kovasti. Smoothien/mehun valmistamiseksi tarvitset....

Mehukoneen tai blenderin 

ja

- ruukullisen lehtikaalia

-kourallisen mintunlehtiä

- 2 omenaa

- 4 dl omenamehua

- 05 dl agavesiirappia tai ruokosokeria

Pese yrtit ja kuori omenat. Pilko omenat pieniksi paloiksi ja leikkaa haluttu määrä mintunlehtiä ja lehtikaalia nipuista. Lisää sitten kaikki ainekset blenderiin ja sekoita. Koristele lasi halutessasi vaikka omenaviipaleella ja yrtin varrella.

Ja ei kun nautiskelemaan. ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja hyvää kodittomien eläinten päivää! <3

Hurahda sinäkin aromaöljyihin

Minun ja aromaöljyjen rakkaustarina alkoi, kun rupesin käymään säännöllisesti hieronnoissa. Jostain syystä aikoja oli useimmiten vapaana vain aromaterapiahierontaan, joten päädyin ikään kuin vahingossa menemään kyseiseen käsittelyyn. Aromaterapiahieronta paljastui tavalliseksi hieronnaksi, jossa käytetään aromaattisia hierontaöljyjä. Ihastuin aromaattisten öljyjen tuoksumaailmaan, mitä edesautti valloittava hierojani Jaana, joka aina huolellisesti valitsi sen hetkiseen fiilikseeni sopivimmat öljyt. Jaana on hyvin vakuuttunut öljyjen myönteisistä henkisistä ja fyysistä vaikutuksista. Jotkut öljyt kuulemma lievittävät kipuja, jotkut taas rentouttavat ja toiset lisäävät seksuaalista halukkuutta. Eri öljyjä käytetään siis erilaisiin tarkoituksiin.

Jaanan kannustamana hankin aluksi itselleni kotiin ruohonjuuresta aromaöljykynttilän ja ensimmäisen aromaöljyni -laventeliöjyn. Sittemmin WC-kaappiimme on kertynyt melkoinen arsenaali erilaisia tuoksuöljyjä. Välillä poltan kotona aromaöljykynttilää, jos haluan rentoutua. Kun meille tulee vieraita, saatan myös laittaa WC:n nurkkaan aromakynttilän palamaan, joka tuo mukavaa luksusta vessassa istumiseen. ;) Toisinaan tiputan nukkumaan mennessä muutaman tipan aromaöljyä tyynyliinalle, jotta pehmeät tuoksut saisivat minut näkemään mukavia unia. En ole ihan varma onko tämä toiminut, mutta hyvä tuoksu on minusta joka tapauksessa miellyttävä tapa vaipua uneen. 

Useimmiten käytän aromaöljyjäni kuitenkin pyykinpesussa ja hajuvesien korvikkeina. Minulla on migreenitaipumus, enkä siksi pysty käyttämään useimpia hajuvesiä tai hajustettuja pesuaineita. Kuitenkaan aromaöljyt eivät lähtökohtaisesti aiheuta minulle päänsärkyä, huonoa oloa tai allergisia reaktioita. Laitan aromaöljyä yleensä aina aamulla ranteisiini ja pyykkiä pestessäni nestamäisen pesuaineen sekaan. On ihanaa, että pyykkiä pestessä koko asunto tuoksuu kevyesti esimerkiksi ruusuöljylle. Toisaalta on myös kiva, että hajusteetonta pesuainetta voi tuunata kevyillä tuoksuilla. Välillä sekoitan aromaöljyjä myös vartalovoiteisiin tai itse tekemääni hunajakuorinta-aineeseen. Erilaisia öljyjä voi myös sekoittaa keskenään, jolloin voi luoda mielenkiintoisia tuoksuyhdistelmiä. Aromaöljyjä on niin monenlaisia, että niistä löytää helposti myös miehille sopivan tuoksun, kuten teepuun tai eukalyptuksen.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan aromaöljyjä, joille löytyy lukuisia käyttötarkoituksia. Alla vielä lista ostamistani öljyistä ja mihin niitä käytän:

- laventeli (nukkumaan mennessä, tuoksuna, pyykinpesussa)

- sitruuna (parfyyminä, hunajakuorinta-aineeseen sekoitettuna)

- eukalyptus (WC:n raikastajana, flunssan karkottajana)

- kamomilla (flunssan karkottajana, rentouttajana)

- ruusu (tuoksuna, pyykinpesussa)

- teepuu (pyykinpesussa, WC:n raikastajana, pesuaineena)

- ylang ylang (tuoksuna)

- jasmine (tuoksuna)

Tuoksuöjyjä, joita voi ostaa itselleen esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Mukavaa viikonloppua <3

Kurkumalatte rentouttaa kehon ja mielen

Suomalaiset ovat todellista kahvikansaa. Vaikka rakastankin kahvia, niin olen erittäin herkkä kofeiinille ja ideaalimäärä kahvia on minulle yksi kuppi päivässä ja kaksi ehdoton maksimi. Rakastan kuitenkin kuumia juomia ja esimerkiksi kofeiinittomat teelaadut eivät mielestäni maistu yhtä hyville kuin kofeiinilliset. Niinpä kurkumalatte (kultainen maito) on vastaus kaikkiin toiveisiini; se sisältää tuskin ollenkaan kofeiinia, rauhottaa kehon ja mielen ja on todella herkullista. Lisäksi laten oranssi sävy saa minut aina pirteäksi. Ainakin Ruohonjuuresta ostettavan kurkumalattejauheen ainesoat ovat aika vakuuttavat. Jauhe on 100 prosenttisesti luomua ja sisältää kurkumaa (54 %), kaakaota, kanelia, vaniljaa, inkivääriä, lakritsia ja mustapippuria.

Kurkumalatte on myös helppo valmistaa. Itse teen latteni kahteen desiin mantelimaitoa, johon sekoitan puoli teelusikallista kurkumalatteseosta ja ruokalusikallisen tummaa siirappia. Sitten kuumennan maitoa muutaman minuutin hellalla tai mikrossa, niin että juoma lämpenee, muttei kuitenkaan kiehu. Mielestäni kurkumalatte on parasta, kun se on makeutettu kunnolla, koska muuten juoman maku muistuttaa liiaksi keittoa.

Sen lisäksi, että kurkumalatte on niiiiiiiiiiin herkullista, kurkumalla väitetään olevan lukuisia myönteisiä terveysvaikutuksia. Kurkuman kerrotaan parantavan muistia, olevan anti-inflamatorinen ja parantavan ruoansulatusta. En tiedä pitävätkö väitteet paikkansa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) 

Juoma on niin maukasta, että jos se vieläpä edistää hyvää terveyttä, on tämä pelkkää plussaa!

Ja eikun kaikki kurkumalattea testailemaan. <3

Rakas pikku possu

Vietin tämän joulun perinteisesti taas vanhempieni luona kiireettömyydestä nauttien. Pyhien jälkeen äitini pyysi minua käymään läpi kirjahyllyn lastenkirjat ja kertomaan hänelle mitkä niistä haluan säästettävän. Niinpä kävin läpi kymmeniä satukirjoja, jotka ovat jääneet muistoksi minun ja siskoni lapsuudenajasta. Minulla on usein ollut vanhempieni luona käydessä muka niin kiire, etten ole ottanut aikaa entisten kirjojeni katselemiseen. Kun nyt palasin selailemaan kirjoja, muistot lapsuuden mukavista lukuhetkistä tulvivat mieleeni. Hyllyssä oli muun muassa kirja elefantista, joka oli värikäs ja muiden mielestä siksi outo. Useita Walter Moersin hulvattoman hauskoja Kapteeni Siniparta -kirjoja ja Mauri Kunnaksen satuja, joista suosikkini oli Yökirja. Se kertoo mitä kaikkea oikein silloin tapahtuu, kun koiramäki nukkuu. Kaapissa oli myös sympaattisia Pikku kanisisko - ja Pekka töpöhäntä -kirjoja, joista jälkimmäiset ovat alun perin kuuluneet äidilleni. Kirjojen joukosta löytyi myös satu, jonka olin ehtinyt unohtaa, mutta välittömästi sen nähdessäni muistin kuinka paljon siitä pidin. Kirjan nimi on Rakas pikku possu (kirjoittanut. Ulf Nilsson ja Eva Eriksson) ja se puhuttelee minua tänäkin päivänä niin paljon, että luin sen oitis kannesta kanteen.

Kirja kertoo kuolemaisillaan olevasta vastasyntyneestä possusta, jonka kaksi lasta pelastavat tehotuotantotilalta. Lapset alkavat kasvattamaan  possua kotona. Siasta tulee perheenjäsen ja isän empimisestä huolimatta jopa ruokailee yhdessä muun perheen kanssa, nukkuu isän vatsan päällä ja istuu ikkunalaudalla kuin lemmikkikoira. Possu kasvaa kasvamistaan suureksi karjuksi ja lopulta possun pitämisestä kaupunkiasunnossa tulee niin hankalaa, että isä päättää viedä possun päiviltä, pystymättä siihen lopulta kuitenkaan. Possu päättää, ettei voi enää jäädä taloon elelemään ja karkaa ulos metsään. Ulkona possu kirmaa niityllä ja polskii lammessa onnellisena vapaudestaan.

Lukiessani kirjaa, minulle tulivat kyyneleet silmiin. Niin ajankohtainen ja koskettava kirja on vielä 2010-luvullakin. Kirja käsittelee lapsen kielellä niinkin syvällisiä asioita, kuin onko oikein teljetä eläin joka voisi olla meille yhtä rakas kuin lemmikkikoiramme, ahtaaseen karsinaan koko elämäksi? Entä onko oikein syödä lihaa, jos itsellä ei kuitenkaan ole sydäntä tappaa eläintä? Kirja myös korostaa eläimen ja ihmisen yhtäläisyyksiä. Kaikki me haluamme olla vapaita. Useimmista meistä kasvaa myös aikuisia, jolloin aika lapsuudenkodissa jää menneisyyteen.

Rakas pikku possu -kirja herätti mielessäni myös kysymyksen, millainen mahtaa olla lastenkirjojen rooli ihmisen arvomaailman ja asenteiden muodostumisessa? Mietin myös sitä, luetaankohan lapsille yhä perinteisiä satukirjoja, vai ladataanko kirjat iPadille, joista ne luetaan? Syntyykö ihmisillä samanlainen tunnesuhde virtuaalikirjoihin, kuin kirjoihin, joiden kuvat ja tekstit ovat paperilla? Säilyvätkö digikirjat yhtälailla vuosia niin, että ihminen voi saada kontaktin entiseen minäänsä lukemalla vanhaa kirjaansa? Vai katoavatko modernit satukirjat vuosikymmenten saatossa, kun iPadeistä ja tietokoneista tulee vanhoja ja ne kärrätään kaatopaikalle? Näihin kysymyksiin en tietenkään tiedä vastausta, mutta olen onnellinen, että tulin käyneeksi läpi noita vanhoja kirjoja. Vielä onnellisempi olen siitä, että minulle on pienenä luettu kirjoja, jotka käsittelevät ihmisten eläinsuhdetta syvällisellä tavalla.

Hyvää ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017!

<3

Kirjan tiedot:

Kirjoittajat: Ulf Nilsson, Eva Eriksson.
Teoksen alkuperäisnimi: Älskade lilla gris.
Painovuosi 1982.
Kustantaja WSOY.

Kasvissyöjän ennenaikainen joulu

Viime sunnuntaina oli kirjaimellisesti kasvissyöjän ennenaikainen joulu. Menin hyvää aavistamatta lähialepaamme ostamaan lounasta. Olin varautunut syömään  taas sen saman tutun kasviskiusauksen, joka on niitä harvoja kasviseineksiä, mitä on pystynyt ostamaan pienestä Alepastamme. Marssin eineshyllylle ja kuinka ollakaan, kasviskiusauksen viereen oli ilmestynyt Vege pizza. Naamani vääntyi melkoiseen hymyyn, kun havaitsin, ettei pizza ole pelkästään kasvis vaan myös vegaaninen. Sitten huomasin, että hyllylle oli ilmestynyt myös muun muassa vegaaninen makaroonilaatikko, vegaanisia karjalanpiirakoita, vegaaninen riisipuuro ja vegaanisia "lihapiirakoita". Melkein hypin ilosta. Kasviseinesten alla oli iso kyltti; tästä hyllystä kasvisruokaa. Tässä postauksessa arvioin joidenkin vege-einesten maun.

Vege Pizza
(Saarioinen)

Vege Pizzan herkuttelin kotiin tultuani saman tien. Mielestäni pizza oli tosi maukas ja sopivasti maustettu. Plussaa pizza saa siitä, että siinä oli päällä vegaanista juustoa, jota ei edes maista maidottomaksi. Pizza on tuskin kovin terveellinen, mutta vastapainoksi söin ison annoksen itusalaattia.

Kouluarvosana makukokemukselle: 8 

Kalorimäärä: 440 kcal (vastaavan jauhelihapizzan kalorimäärä 500 kcal)
Eineksen hinta: 1,75 €

Karjalanpiirakat
(HoviRuoka)

Iltapalaksi nautin kaksi vegaanista karjalanpiirakkaa keiju-margarinillä. Piirakat olivat mielestäni aivan yhtä hyviä kuin maitoon leivotut riisipiirakat.

Kouluarvosana makukokemukselle: 9

Kalorimäärä: 202 kcal/100 g (vastaava maitoon leivotun piirakan kalorimäärä 240 kcal per 100 g)
Eineksen hinta: 1,08 € (4 kpl)

Makaronilaatikko
(HoviRuoka)

Seuraavana päivänä vegaanieinesten maistelu jatkui ja pakko oli tietysti maistaa myös vegaanista makaronilaatikkoa. Minun on kuitenkin rehellisyyden nimissä tunnustettava, että tämän ruoan isoa fania minusta ei tullut, sillä eines oli melko mauton ja jätti raskaan olon. Jos tätä jatkossa ostan, niin minusta siitä riittää hyvin kahteen ruoka-annokseen. Makaronilaatikon plussa on se, että se sisältää paljon runsasproteiinista seitania.

Kouluarvosana makukokemukselle: 6
Kalorimäärä; 165 kcal/ 100 g
Eineksen hinta: 2,09 €

Maidoton Riisipuuro
(HoviRuoka)

Kävin seuraavana päivänä TAAS Alepassa ostoksilla ja nappasin tällä kertaa ostoskärryyn mm kookosmaitoon valmistetun riisipuuron. Tämä puuro on oikeasti einekseksi ihan mielettömän hyvää. Vaikka puuro maistuu hyvältä sellaisenaankin, ripottelin puuron päälle kanelia ja stevia-sokeria. Puuron kanssa söin ruisleivän vegaanisella juustolla, jota muuten on vihdoin myytävänä myös lähialepassani. <3

Kouluarvosana makukokemukselle: 9 1/2
Kalorimäärä: 93 kcal/100 g (maitoon valmistetun riisipuuron kalorimäärä vastaavasti 100 kcal)
Eineksen hinta: 1,7 €

Aseman VegeMöttönen sweet-chili
(Helsingin Makkaratehdas)

Iltapalaksi herkuttelin Aseman VegeMöttösen, jonka kanssa sopii erinomaisesti mielestäni jokin kevyt keitto. VegeMöttönen on nimittäin erittäin kaloripitoinen pläjäys. Itse möttönen on mielestäni hyvää, vaikken yleensä tykkää syödä uppopaistettuja ruokia. Valitsemani luomu sipulikeitto taas ei ollut järin maukasta, enkä ostaisi sitä uudelleen. Varmasti kaupasta löytyy parempia vegaanisia keittoja VegeMöttösen kanssa herkuteltavaksi.

Pakko kertoa, että möttönen aiheutti minulle lieviä vatsan väänteitä. Oma vatsani on nimittäin aika herkkä rasvaisille jutuille. Kannattaa siis olla varovainen möttösten kanssa, jos vatsasi on herkkä!

Aseman VegeMöttönen

Kouluarvosana makukokemukselle: 7 1/2
Kalorimäärä: 271 kcal/100g (lihapiirakan kalorimäärä vastaavasti 260 kcal)
Eineksen hinta: 2,98 €

Itsehän en ole varsinaisesti vegaani, mutta valitsen vegaanisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Ajattelen, että jos minulla on mahdollisuus valita tuote, minkä tuottaminen ei ole edellyttänyt eläinten kärsimystä, miksen valitsisi sitä? On hienoa seurata miten vegaanisten valintojen tekeminen helpottuu kokoajan. Vegaaniset tuotteet eivät ole vain vegaaneille, vaan kenelle tahansa, joka haluaa edistää eläinten hyvinvointia omilla valinnoillaan edes silloin tällöin. Yksikään teko ei ole turha, vaan edistää ruoantuotannon eläin- ja ilmastoystävällisyyttä kannustaen yrityksiä kehittämään hyödykkeitä, joiden tuotannossa eettisyys on otettu huomioon.

Kävin muuten viime viikonloppuna Helsingin Aleksanterinkadun joulukadulla ja erään silmälasiliikkeen (joka on heti Marimekon myymälän vieressä) ikkunassa on ihana rottateema. Kyseisessä kuvassa näkyvät kaksi valkoista ja yksi ruskea rotta ovat aivan kuin omat kesyrottani Sauli Simo ja Kalle. <3 <3 <3

Eläinystävällistä joulun odotusta!