Matkustaja Mosulista

Kuva Pixabay.

Tavallisesti päiväni ovat melko ennalta suunniteltuja, mutta joskus arki pääsee yllättämään, kuten eräänä kesäkuisena torstaina, jona olin suunnitellut viettäväni vapaapäivää. Aikeissani oli mennä erään sukulaisen luokse, käydä kiertelemässä kaupoissa ja viedä Lavi-koira pitkälle kävelylle. Toisin kuitenkin kävi. Kun olin matkalla sukulaiseni luokse, sain yllättäen tekstiviestin, jossa tarjottiin työvuoroa Kirkkonummelle kello kolmesta alkaen iltapäivällä. Oletin automaattisesti vuoron olevan vasta seuraavalle päivälle joten varasin vuoron. Pian sain kuitenkin tiedon, että vuoro alkaisi jo vajaan tunnin kuluttua. Täten jouduin hautaamaan alkuperäiset suunnitelmani ja suuntaamaan välittömästi Helsingin rautatieasemalle. Juna-asemalla tajusin, että minun pitäisi ostaa junalippu. Juna oli kuitenkin juuri lähdössä, enkä ehtinyt lippuautomaatille, mikä pisti jännittämään saisinko lippua ollenkaan ostettua. Minulla ei nimittäin ollut mobiililaitetta eikä käteistä, joten ainoa maksuvälineeni oli Visa Electron.

Sisällä junassa tajusin, että unohdin tarkastaa voiko kyseisessä vaunusta ylipäätään ostaa lippua (siis kuinka vaikeaa tämä voi olla). Vastapäätä minua istui kaksi muuta matkustajaa; suomalaisen näköinen keski-ikäinen nainen ja nuori maahanmuuttajataustainen mies. Päädyin kysymään naiselta pystyikö hänestä kyseisessä vaunussa ostamaan lippua. Keskustellessamme asiasta maahanmuuttajan näköinen nuori mies vastapäätä kysyi minulta englanniksi juttelimmeko lipuista. Ilmeisesti hän osasi hieman suomea tai sitten ymmärsi jotenkin elekielestä, että puhuimme matkalipuista. Kerroin hänelle, että olen huolestunut voisiko lippua kyseisestä vaunusta ostaa. Tähän hän totesi, että hänellä on ylimääräinen lippu Kirkkonummelle, jonka hän voi minulle antaa. Olin tietysti kiitollinen. Hän myös leimasi lippuni, koska en hölmönä edes tiennyt missä sen voi tehdä (avuton nainen hädässä :D). Istuessamme takaisin junan loosiin uteliaisuuteni tätä kanssamatkustajaa kohtaan heräsi. Kysyin mieheltä mistä hän on kotoisin. Olen kotoisin Irakin Mosulista mies vastasi. 

Irakin Mosul tuo mieleeni ensisijaisesti  ISIS-terroristijärjestön, pölyiset kadut ja luodinreidät töhrityissä betoniseinissä, itkevät vauvat naisten sylissä ja väsyneiden miesten kasvot. Näitä uutiskuvia olen monen muun suomalaisen tavoin seurannut jatkuvalla syötöllä televisiosta. Nyt Mosulin tilanne tuli hetkeksi hieman lähemmäksi minua. Aloimme keskustella miehen kanssa ja kävi ilmi, että hän työskenteli Irakissa toimittajana. Ilahduin tästä, koska toimittajan työ on jo pitkään ollut haaveeni ja olen aina innokas keskustelemaan alan ammattilaisten kanssa. Mies kertoi, ettei toimittajan työ Irakin Mosulissa ole monen paikallisen silmissä houkutteleva työ, koska se on erittäin vaarallista. Kuulemma lähes kaikki hänen irakilaiset toimittajaystävänsä on murhattu. Siksi hän katsoi parhaaksi paeta perheensä luota Eurooppaan.

Keskustelumme jatkui. Kerroin hänelle, että olen juuri valmistunut yliopistosta pääaineenani taloustiede, mutta monet alan työt eivät tunnu omalta. Tässä vaiheessa kanssamatkustajani alkoi hymyillä ja kertoi, että hänkin opiskeli taloustiedettä Irakissa, eikä myöskään kokenut tieteenalaa aivan omaksi jutukseen. Kuulemma Irakissa valtio voi päättää, mitä kukakin menee opiskelemaan ja hänet passitettiin lukemaan taloustiedettä. Mies kertoi, että hän haluaisi kovasti työskennellä toimittajana myös Suomessa, mutta on huolissaan oppiiko hän kielen ja onko alalla töitä.

Saadin matka Irakista Suomeen on ollut vaarallinen. Hän pakeni ensin Irakista sotaa käyvään Syyriaan, missä hän joutui toisinaan esittämään ISIS-terroristijärjestön tukijaa suojautuakseen ISIK:sen vainolta. Häntä yritettiin myös taivutella liittymään ISIS-terroristijärjestön riveihin. Kun Saad pakeni kolmen auton ryhmässä Syyriasta Turkkiin, jonon viimeinen auto pommitettiin maan tasalle ja kaikki autossa olleet siviilit kuolivat. Turkista hän pakeni Eurooppaan Välimeren yli kumiveneellä.

Kuva Pixabay.

Ennen kuin saavuimme Kirkkonummelle otin miehen nimen ylös, jotta voisin hyvittää hänelle jotenkin ilmaiseksi saamani lipun. Keskustelumme tuoksinnassa kävi ilmi, että Saad Assadista on kirjoittanut aiemmin myös ruotsinkielinen Yle. Saadin perhe asuu edelleen Irakin Mosulissa ja Saad on erittäin huolissaan perheensä turvallisuudesta. ISIS on kiduttanut Saadin perheenjäseniä, koska sai tietää, että perhe oli piilotellut Saadia. Saadin äiti on sydänsairas, mutta Irakin Mosulissa ei ole toimivaa terveydenhuoltoa tai edes postijärjestelmää, eikä äidille siksi voi lähettää lääkkeitä.  

Koen suunnatonta kunnioitusta Saadia kohtaan, joka kaikkien sodan kauhujen jälkeen jaksaa vielä yrittää uutta alkua Suomessa. Oli myös todella kasvattavaa tavata ihminen, jossa näkee niin paljon itseään, mutta kuka on läpikäynyt meidän aikamme suurimmat humanitääriset kriisit. Kun uutisissa seuraavan kerran puhutaan sodankäynnistä Irakin Mosulissa, sodan jaloissa kärsivät siviilit eivät ole minulle enää kasvottomia.

Haastattelin Saad Almoslyä Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomen Punaisella Ristillä on lahjoituskeräys Irakin Mosulin siviilien auttamiseksi. Rahalahjoituksen voi antaa tästä linkistä: Irakin apua tarvitsevat

Rauhaisaa viikon jatkoa!

Toivottavasti se aurinko sieltä taas pilkistäisi.

Suussa sulavat vadelma-valkosuklaamuffinssit

Tänään vietettiin äitienpäivää ja halusin leipoa omalle äidilleni jotakin herkullista. Toisaalta minulla ei ollut kovinkaan paljoa aikaa hääräillä aamulla keittiössä, joten päätin leipoa muffinsseja. Muffinssit ovat superhelppoja leivonnaisia valmistaa, koska niiden valmistus sisältää vain muutaman työvaiheen eli raaka-aineiden pilkkomisen ja sekoittamisen keskenään. Tein ensimmäistä kertaa tänään vadelma-maitosuklaamuffinsseja ja täytyy sanoa, että yhdistelmä oli mielestäni mitä herkullisin.

Ainekset

1 dl mitä tahansa kasvimaitoa

- noin 100 g valkoista riisimaitosuklaata (Bonvita Rice Milk, Ruohonjuuri)

- 100 g tuoreita vadelmia

- 1dl siirappia

- 2dl rypsiöjyä

- 2 banaania

- 5dl jauhoja

- 2tl leivinjauhoja

- 1tl vaniilinisokeria

- ripaus himalan suolaa

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kasvimaito, öljy ja siirappi keskenään kulhossa ja lisää vaniliinisokeri, leivinjauho ja suola. Soseuta banaanit haarukalla ja kaada sose taikinanesteeseen. Sekoita hyvin ja lisää kulhoon jauhot. Pilko valkosuklaa pieniksi paloiksi ja lisää suklaamurut sekä vadelmat taikinaan. 

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista muffinsseja noin 25 minuuttia uunissa. Anna muffinssien jäähtyä lautasella ainakin 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Hyvää äitenpäivää kaikille maailman mammoille! 

Kannattaa muuten napata yllä oleva K Ruoka -lehti Keskon kaupassa vieraillessa, koska siinä on erinomaisia reseptejä kuten ohje vegaanisen juustokakun valmistukseen. :)

<3

Maailman paras hajuvesi ja vartalovoide

Samettisen pehmeän tunteen iholle jättävä vegaaninen vartalovoide, joka tuoksuu taivaalliselta ja minkä tuotot annetaan lyhentämättöminä eläinsuojelutyöhön. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?  No aivan totta se on, sillä Lush kauppa myy Charity Pot nimistä vartalovoidetta, joka on kuulunut luottotuotteisiini jo pitkään. En kerta kaikkiaan keksi parempaa tapaa lahjoittaa rahaa eläinsuojelutyöhön kuin saada samalla ihana vartalovoide, jonka pakkausmateriaalinkin voi kierrättää Lush-kaupassa. 

 Charity Pot sisältää myös upeita ainesosia kuten vaniljaa, jojoba öljyä, aloe veraa, oliiviöljyä ja ylang ylang öljyä. Rasvan tuoksu on todella rauhoittava ja tykkään levittää sitä ennen nukkumaan menoa. Purkin hinta on varsin tyyris (n. 25 €), mutta se on todella riittoisa.

Toinen ihan loistotuote, joka tekee mieli myös täällä vinkata on Lush kaupan Vanillary-hajuvesi. Se on Charity Potin tavoin vegaaninen ja tietysti ihanan tuoksuinen. Vanillary on unisex tuote, eli sopii hyvin niin naisille kuin miehille. Olen aika herkkä hajusteille migreenitaipumuksen takia, joten en pysty todellakaan kaikkia hajuvesiä käyttämään. Vanillary ei kuitenkaan ikinä ole aiheuttanut minulle päänsärkyä, vaan päin vastoin. Tuote kustantaa about 36 €.

Tällaisia tuotesuosituksia tällä kertaa :)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!

Kuinka hoidan hiuksiani

 Hiukseni olivat vielä jokin aika sitten tosi huonossa kunnossa. Tukkani oli kuiva ja osa hiuksista lyhyitä. Lyhyiden hiuksien suuri määrä ei voi johtua muusta kuin kolmesta asiasta: Joko osa hiuksistani ei yksinkertaisesti kasva enää tietyn pisteen jälkeen, tai sitten hiuksia irtoaa päästä tai ne katkeavat. Pidän keskimmäistä vaihtoehtoa kohdallani todennäköisempänä, koska takkutukkani kampaamisen yhteydessä hiuksia on irronnut melko paljon. Näiden huomioiden myötä olen ryhtynyt kiinnittämään enemmän huomiota tapaani käsitellä hiuksia ja olenkin tunnistanut joitakin asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa tukkani huonoon kuntoon. 

Ensinnäkin, käytin ennen muovista hiusharjaa. Harja meni syvälle takkuihin, mutta irrotti samalla hiuksia tehokkaasti. Sain jatkuvasti putsata harjaa hiustupoista. Ne hiukset, jotka irtoavat harjatessa päästä, kasvavat tietysti pikku hiljaa takaisin ollen lyhempiä kuin suurin osa tukasta. Näitä muuta tukkaa lyhyempiä suortuvia on vaikea saada hyvin piiloon esim. kampauksia tehdessä.

Kiinnitettyäni huomiota siihen suureen määrään hiuksia, joita harjauksen yhteydessä päästäni irtosi, ryhdyin muuttamaan harjaustottumuksian. Nykyään  pidän tukastani harjatessani aina hellästi kiini. Tällöin harja ei kisko hiuksia niiden juurista ja hiuksia irtoaa huomattavasti vähemmän. Olen yrittänyt kaiken kaikkiaan myös vähentää hiusten harjaamista ylipäätään, jotta  hiusten lähtö vähenisi. 

Kaikista suurin hiustenharjaustottumusteni mullistaja on kuitenkin ollut tavallisen muoviharjan vaihto korkealuokkaiseen puuharjaan. Käyttämäni Moroccanoil-hiusharjan harjakset ovat erittäin hellävaraiset ja irroittavat siksi hiuksia tavallista muoviharjaa huomattavasti vähemmän. Harja on ostettu Stockmannilta, ja hinta oli varsin tyyris, eli vähän yli 50 euroa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harja on rahan arvoinen ja voi säilyä käyttökelpoisena läpi elämän.

Uskon, että kovakouraisen harjaamisen lisäksi hiusteni lähtöön on vaikuttanut myös ikä ja Suomen kuiva talvi-ilma. Olen kuullut, että ikävuosien kertyessä, hiusten elinikä voi lyhentyä. Ikänumeroille ei tietysti mahda mitään, mutta onneksi hiusten kuivuutta on mahdollista vähentää. Paras keino, minkä tähän olen löytänyt, on hiusten sively öljyilä ennen tukan pesua. Yleensä annan öljyn vaikuttaa yön yli, mutta joskus laitan öljyhoidon päähän myös pari tuntia ennen pesua. Toisinaan levitän öljyä myös kuiviin latvoihin vaikken pesisikään sitä samana vuorokautena pois. 

Ennen käytin tukan hoidossa kookosöljyä, mutta vielä paremmin hiuksia hoitaa mielestäni arganiaöljy.  Arganiaöljy on maailman hintavin kasviöljy ja se on tunnettu ihon ja hiusten kuntoa parantavista ominaisuuksistaan. Kirjaimellisesti hiukseni ovat kuin uudet sen jälkeen kun olen tehnyt arganiaöljy-hoidon. Käytän Moroccoanoil-tuotemerkin hoitoöljyä, jonka olen saanut lahjaksi poikaystävältäni ja tuote on kuulemma hankittu Helsingin Stockmannilta (54 €). Vaikka tämänkin tuotteen hinta onkin aika suolainen, on purkki erittäin riittoisa ja laadukas. Kaiken maailman olaplex-hiuskäsittelyt kalpenevat mielestäni arganiaöljyn rinnalla! 

Arganiaöljyn tehosta vakuuttuneena olen vaihtanut myös shampooni ja hoitoaineeni tuotteisiin, jotka sisältävät tätä luonnon omaa eliksiiriä. Rakastamani Lush-tuotemerkki on ryhtynyt valmistamaan shampoopalaa, joka sisältää arganiaöljyä (hinta noin 15 €). Tällä hetkellä käytän OGX-tuotemerkin arganiaöljy hoitoainetta (noin 14 €), mutta haaveilen laadukkaasta hoitoaineesta, jonka pakkausmateriaali olisi kierrätettävissä. Tuotevinkit otetaan ilolla vastaan. :)

Ainoa arganiaöljyn käytössä minua huolestuttava asia on sen eettisyys. Yritin etsiä arganiaöljyn tuotantovaikutuksista tietoa netistä, mutta tiedot olivat varsin ristiriitaisia. Mainostajien sivuilla ylistettiin arganiaöljyn olevan tärkeä tulonlähde  erityisesti naisille, jotka vastaavat pääosin arganiapuun viljeystä Marokossa. Sen sijaan Maailman Kuvalehden -blogikirjoituksen mukaan monikansalliset yritykset ovat syrjäyttäneet tuotannossa paikallisia yrittäjiä, ja puun hyödyntäminen on ollut ekologisesti kestämätöntä.  Aiheesta on kuitenkin saatavissa tuskin ollenkaan ajankohtaista tietoa, enkä onnistunut selvittämään kuinka paljon puun viljely on lisääntynyt sen jälkeen, kun kauneudenhoitoteollisuus on ryhtynyt sitä enenevissä määrin hyödyntämään. Puun arvon nousu kansainvälisessä kaupassa voi myös motivoida sen suojelemiseen ja viljelyyn, mutta sitä onko näin käytännössä tapahtunut on vaikea sanoa. Jos sinulla on asiasta tietoa, kuulen mielelläni siitä kommenttikentän kautta tai sähköpostitse!

Yllä mainitsemieni vinkkien lisäksi olen kiinnittänyt hiusten hoidossa huomiota myös siihen, miten paljon käytän tukan käsittelyssä kuumaa. Föönaus, hiusten suoristaminen ja kihartaminen kuumilla raudoilla luonnollisesti vaurioittaa hiuksia. Siksi vältän näiden käyttöä aina kuin vain mahdollista. Yritän myös pestä tukkani aina haalealla vedellä.

Tämmöisä kauneudenhoitohöpinöitä tänään. :)

Kannattaa testata arganiaöljytuotteita (mutta samalla pitää silmät ja korvat auki sen eettisyyteen liittyen). Erityisesti suosittelen testaamaan ylistämääni puuharjaa.

Hyvää viikon jatkoa!

Suosikkivälipalani kaupasta top 5

Mitä ostaa välipalaksi, jos haluaa suosia vegaanisia ja ekologisia tuotteita, mutta pyrkii myös syömään terveellisesti? Alla lista niistä välipaloista, joita itse tykkään syödä erityisesti iltapäivisin, tai salitreenin jälkeen. :) Olen rankannut välipalat lempparijärjestykseen kriteereinä maku, terveellisyys, hinta ja ekologisuus.

5. Alpron Go On rahkat

Jos et ole vielä maistanut näitä älyttömän hyviä Alpron Go On -rahkoja niin mars kauppaan heti. Ne ovat todella herkullisia ja sisältävät runsaasti kasviproteiinia. Miinukset rahkaherkut saavat kuitenkin runsaasta sokerista ja pakkausjätteestä.

4. Halva Bar -patukka

Jos haluan hemmotella itseäni vaikka salitreenin jälkeen, on Halva Bar -patukka valintani. Halva on tehty seesaminsiementahnasta ja sisältää paljon proteiinia. Nuhteet patukat saavat sisältämästään palmuöljystä.

3. Froosh -smoothiet

Kaikki ovat varmaan noteeranneet nämä ihanat Frooshin -smoothiet. Frooshit ovat tosi hyvän makuisia ja joskus ostan niitä, jos haluan tainnuttaa karkkinälkäni. On mahtavaa, että Frooshit myydään lasipullossa, joten pakkauskääreen voi kierrättää. Frooshit saavat välipalarankingissäni kuitenkin vasta kolmannen sijan, koska ne eivät oikein vie meikäläiseltä nälkää; eli niiden kaveriksi on melkein pakko ostaa jotain muutakin naposteltavaa. 

2. Hamppusnacks

Hamppusnacks on todella hyvä nälän sammuttaja ja voimaruoka kasvissyöjälle. Yksi pussi on myös erittäin riittoisa ja näitä on helppo napostella reissun päällä. Hamppusnacks sisältää erilaisia siemeniä ja on myös gluteeniton.

1. Reilun Kaupan bansku

Ykkösvälipalavalintani on reilun kaupan banaani. Banaanissa on kaikki mitä hyvässä ja ekologisessa välipalassa pitääkin olla; banaani on terveellinen, hyvänmakuinen ja täyttävä pikkusyötävä. Kirsikkana kakun päällä bansku on kääritty luontoäidin omaan pakkauskääreeseen. Banaanilla väitetään olevan myös lukuisia terveyshyötyjä, joista voi lukea lisää täältä.

Toivottavasti joku sai tästä postauksesta vähän ideoita seuraavalle kauppareissulle.

Reipasta maanantaita

 <3

Voiko huonoista lähtökohdista huolimatta menestyä?

Minusta tuntuu, että syrjäytymistä ja huono-osaisuutta selitetään yleisimmin ihmisestä itsestä riippumattomilla tekijöillä. Viimeisin esimerkki aiheesta on Maija Aallon pakina, joka julkaistiin 2.3 Helsingin Sanomissa. Kirjoitus oli vastalause Akavan johtajan Sture Fjäderille, joka väitti Twitterissä, että on ihmisen oma syy, jos hän ei kouluttaudu.

Aallon pakinassa kerrottu vastaa eittämättä todellisuutta varsin hyvin. Yhteiskuntatieteissä on jo pitkään tunnettu fakta, että huono-osaisuus periytyy. Alkoholismi, köyhyys ja työttömyys ovat todistetusti elämäntilanteita, jotka ovat yleisempiä niiden ihmisten keskuudessa, joiden vanhemmat kärsivät samoista ongelmista. Omasta mielestäni tämän asian painottaminen ei kuitenkaan ole paras tapa kannustaa huono-osaista ihmistä pääsemään elämässään eteenpäin. Kerron miksi. Tällainen tapa puhua huono-osaisuudesta huono-osaiselle on vähän kuin taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "voi sinua kun asiasi ovat niin ikävästi. Tulet tuskin ikinä pääsemään pitkälle, mutta muista ettei se ole sinun syysi."

On myös fakta, että vaikka huono-osaisuus periytyy opittujen toimintatapojen ja asenteiden kautta, elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa oman elämän suunnan kääntäminen ei ole mahdottomuus, toisin kuin sodan ja absoluuttisen köyhyyden runtelemissa maissa syntyneille köyhille lapsille. Meillä yhteiskunta on tehnyt paljon sen eteen, etteivät luokkaerot kasaantuisi. Tästä huolimatta Suomessa etenkin nuorten miesten syrjäytyminen on harmillisen yleistä. Kapakat eivät ole pullollaan työikäisiä ihmisiä aamupäivisin esimerkiksi Thaimaassa, vaikka investoinnit yhteiskunnallisten erojen pienentämiseksi ovat Suomessa paljon suuremmat. Minusta siis myös näkökulma, että oman elämän kulku on viime kädessä omissa käsissä, on meidän yhteiskunnassamme yksi perusteltu lähestymistapa syrjäytymiseen, jos katsotaan isoa kuvaa.

Itse olen nähnyt elämässäni monia vaikeista oloista pitkälle päässeitä ihmisiä. On mielenterveysongelmaisia, vaikeista fyysisistä sairauksista kärsiviä, köyhyydessä kasvaneita ja alkoholistien lapsia, jotka ovat kouluttautuneet ja päässeet elämässään hyvin eteenpäin. Totuus taitaa jossain määrin olla se, että kaikilla meillä on joitain vaikeuksia voitettavinamme, vaikkeivät ne aina näkyisi ulospäin. Yläluokan perheissäkin voi olla suuria ongelmia: kaikkea hyvinvointia ei saavuteta rahalla ja koulutuksella.

Toisaalta puhuttaessa koulutuksesta ja syrjäytymisestä, olisi tärkeää myös muistaa, ettei kaikkien tarvitse olla lääkäreitä tai pankkiireja. On täysin ok olla siivooja, lähihoitaja tai bussikuski. Nämäkin työt ovat tärkeitä ja tulevat tuskin ikinä täysin häviämään. Yhteiskunnassa pitää kuitenkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla ihmisillä olisi paikka  työelämässä, ja että työllä kuin työllä tulee toimeen. Tämä kuitenkin vaatii koko talousjärjestelmämme tarkempaa tarkastelua, mutta yritän olla menemättä tällä kertaa liian syvälle siihen. ;)

Blogini viesti tänään on siis se, että eriarvoisuutta pitää vähentää, mutta yhtä oikeata keinoa siihen tuskin on. Joskus ymmärrys on paikallaan, mutta Suomessa nuoria voi kannustaa eteenpäin myös viestillä, että olemme niin onnekkaita, että voimme täällä vaikuttaa omaan elämäämme aika paljon, eikä koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa isoja asioita. Tämä positiivinen viesti on myös eräänlaista pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvostamista. Se on malli, joka tuskin kenenkään mielestä on yhdentekevä yhteiskunnan tasa-arvon näkökulmasta.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Terkkuja flunssan kourista :)

ps. Tekstin lähteet voit lukea tekstiin upotetuista linkeistä.

Lehtikaali-omenasmoothie

Olin viime viikonloppuna poikaystäväni sukulaisilla kylässä ja kutsuilla tarjottiin mitä herkullisimpia terveysmehuja. Mielestäni kaikista maukkain ja energisoivin maistamistani mehuista oli lehtikaali-omenasmoothie, jota minun oli pakko tietysti tehdä kotona itsekin. Havaitsin, että smoothieen menee tosi paljon vihreää, joten se on helppo tapa nauttia päivän "rehuannos". Olen para-aikaa flunssan kourissa ja tuntuu, että tämä vihersmoothie toi helpotusta myös tukkoiseen oloon. Poikaystäväni sukulaiset olivat maistaneet samantyyppistä mehua italialaisessa smoothie-baarissa ja ihastuivat lehtikaali-omenamehuun kovasti. Smoothien/mehun valmistamiseksi tarvitset....

Mehukoneen tai blenderin 

ja

- ruukullisen lehtikaalia

-kourallisen mintunlehtiä

- 2 omenaa

- 4 dl omenamehua

- 05 dl agavesiirappia tai ruokosokeria

Pese yrtit ja kuori omenat. Pilko omenat pieniksi paloiksi ja leikkaa haluttu määrä mintunlehtiä ja lehtikaalia nipuista. Lisää sitten kaikki ainekset blenderiin ja sekoita. Koristele lasi halutessasi vaikka omenaviipaleella ja yrtin varrella.

Ja ei kun nautiskelemaan. ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja hyvää kodittomien eläinten päivää! <3