Velkaelvyttäminen ei edistä talousjärjestelmän tervettä muutosta

Länsimaat ovat ajatuneet talouskriisiin, jossa valtiot rahoittavat menojaan velalla. Tämä asettaa koko hyvinvointivaltion kestävyyden kyseenalaiseksi, sillä jos kompastumme hallitsemattomaan velkaantumiseen, on mahdollista, että totalitaariset valtiojärjestelmät lisäävät tulevaisuudessa valtaansa. Taloushistoriassa on esimerkkejä talousjärjestelmistä, joiden epäonnistumiset ovat vaikuttaneet nykypäivän käsityksiin siitä, mikä on oikea tapa kehittää taloutta. Markkinataloudelle vaihtoehtoiset järjestelmät, kuten merkantilismi tai kommunismi, nähdään pelottavina esimerkkeinä joissa ei ole mitään hyvää. On mahdollista, että tulevaisuudessa myös oma talousjärjestelmämme liittyy tähän epäonnistuneiden kokeilujen sarjaan.

Länsimaisissa markkinademokratioissa on paljon hyvää suhteessa epädemokraattisiin maihin, joissa taloudellinen kehitys ja ihmisoikeuksien toteutuminen on  monessa mielessä heikkoa. Tästä huolimatta länsimaiset taloudet kärsivät nekin suurista ongelmista, jotka liittyvät velkaantumisen lisäksi epäeettisiin tuotantotapoihin ja ympäristön kestämättömään hyödyntämiseen. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitut ilmiöt kietoutuvat toisiinsa sitä kautta, että vapaassa markkinataloudessa taloudelliset toimijat - siis ihmiset - hamuavat lyhyen tähtäimen voittoja.

Eduskuntavaalit häämöttävät muutaman viikon päässä ja vaalien suurimmaksi kysymykseksi näyttää muotoutuvan tulisiko Suomen talouden tilannetta helpottaa velkaelvytyksellä vaiko ei. Talouden elvytyksellä tarkoitetaan julkisen sektorin menojen lisäämistä kansantalouden supistumisen pysäyttämiseksi laskukaudella. Tämän ajattelu takana on Keynesiläisten näkemys siitä, että kokonaiskysyntä määrää kokonaistuotannon. Hyvin harva eduskuntavaaliehdas on uskaltanut ottaa selkeän kriittistä kantaa elvytykseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä lyhyellä aikavälillä velkaantumisen pysäyttäminen edellyttää valtion tarjoamien etuuksien supistamista, jota äänestäjät eivät haluaisi.

Elvyttämisestä puhuttaessa on keskeistä tehdä ero elvytyksen ja velkaelvytyksen välillä. Tavallisessa elvytyksessä valtiontalouden ylijäämää pienennetään kokonaiskysynnän kasvattamiseksi. Velkaelvytyksessä maa taas ottaa lainaa. Koska Suomen talous on alijäämäinen, voidaan Suomen kohdalla puhua ainaostaan velkaelvytyksestä. Valtion ylijäämän pienentämistä laskukaudella varmaan harva vastustaa, mutta velkaelvytykseen ainakin moni talousoppinut (Suomessa esim. Juhana Vartiainen) suhtautuu varauksella. Tämä johtuu siitä, että krooninen velkaantuminen on riskipeliä. Velkojen korkoihin ei ainoastaan vaikuta maiden keskuspankkien rahapolittiikka, vaan myös sijoittajien ennakko-odotukset maksukyvystä. Mikäli markkinoilla uskotaan, ettei kansantalous X kykene maksamaan velkojaan, voivat korkomenot nousta äkillisestikin. Näin on käynyt lähihistoriassa esimerkiksi Argentiinalle, Kreikalle ja Islannille.

Kun me Suomalaiset pohdimme velkaelvytyksen järkevyyttä, tulisi minusta miettiä sitä, tuoko kokonaiskysyntää lisäävä piristysruiske ratkaisua kansantaloutemme perusongelmiin, joita ovat alhainen pääoman tuottavuus ja menestyvien kotimaisten yritysten puute. Mikäli pääoman tuottavuutta ei saada lisättyä, tuo velkaelvytys talouteemme parhaimmillaan vain hetkellisen positiivisen hyppyliikkeen. Yritysten kustannuksia laskemalla voidaan oletettavasti lisätä investointeja ja pienyritysten kannattavuutta. Mikäli työvoiman kustannus säilyy maassamme työn tuottavuuteen nähden korkeana, ei tämä taloudellisen toimeliasiuuden lisääminen helpota tavallisia suomalaisia työntekijöitä. Tehtaiden siirtyessä halvemman tulotason maihin, taloutemme perusongelma, siis liian alhainen pääoman tuottavuus säilyy entisellään. Monet poliitikot haluavat uskoa siihen, että Suomessa voidaan säilyttää korkeat työvoimakustannukset, mikäli työtä tehdään täällä entistä tuottavammin. Mielessä herää kuitenkin epäilys siitä, että onko tämä realistista samalla kun monet Aasian maat investoivat huomattavasti koulutukseen, jonka lisäksi heillä on tarjolla paljon edullista työvoimaa.

Blogini sanoma on siis se, että velkaelvytys tuskin tuo ratkaisua Suomen talouden ongelmiin pitkällä tähtäimellä. Minusta velkaantuminen voi myös olla merkittävä uhka länsimaille, sillä jos järjestelmä ei ole kestävä, on markkinademokratioiden kollektiivinen tuho (kuten eräs läheiseni  asian ilmaisi) vain ajan kysymys. Myös kasvukriitikkona pidän velkaantumista vakavana ongelmana, sillä suuri velkataakka lisää painetta talouskasvulle. Maiden tulisi siis pyrkiä työnteon kannattavuuden lisäämiseen, millä tasapainotetaan taloutta. Talouden tasapainottamista tulisi kuitenkin tehdä ympäristön ehdoilla niin, että materiaalista kulutusta verotetaan kovemmin kuin palveluita. Näin on Suomessa jo nyt, mutta kulutusta tulisi verottaa suhteessa hyvinvointi- ja kulttuuripalveluihin entistä roimemmin. 

Demokraattisesti valittavilla poliitikoilla ja etujärjestöillä puuttuu tällä hetkellä rohkeus tehdä Suomen talouden kannalta tärkeitä uudistuksia, kuten palkkatason laskua. Helpompaa on pelata aikaa ja ottaa lainaa hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen. Markkinademokratiassa äänten ostaminen julkisia menoja lisäämällä vaikuttaa olevan hyvä strategia. Mitenköhän äänestäjät osaisivat arvostaa pitkän aikavälin hyvinvointia "hetken hyvän" asemasta? Tämä muutos äänestäjien käyttäytymisessä olisi markkinademokratioiden uskottavuuden kannalta keskeistä.

Lähteitä:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/12/argentiinan-talous-kriisista-toiseen

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/verotjarahat/verotus/arvonlisaverokannatsuomessa/

Vegaaninen mangojuustokakku pääsiäisjuhliin

Lupailin viime talvena, että tekisin vegaanisen juustokakun ja raportoisin sen onnistumista täällä blogin puolella. Eilen tartuin vihdoin tuumasta  toimeen ja tein palmusunnuntain kunniaksi tämän mangojuustokakun, jonka resepti pohjautuu Maijan Makia -blogin ohjeeseen. Tämän kakun haaste on agar agar jauheen onnistunut käyttö, mikä vaati nopeita liikkeitä sekä oikeata mangososeen ja jauheen suhdetta.

Ainekset:

Keksipohja

150 g pipareita tai maidottomia digestive-keksejä

50 g margariinia (laktoositon Keiju)

1/2 dl kasvismaitoa

Täyte

450 g soijatuorejuustoa (Tofutti)

3 rkl perunajauhoja
1,5 dl soijakermaa

loraus sitruunamehua

1 dl sokeria (itse käytin puoli desiä steviasokeria)

2 tl vaniljajauhetta

1 tl kaardemummaa

Kuorrutus

0,75 dl mangososetta

2 tl agar agar jauhetta

tummaa vegaanista suklaata (itse käytin Pirkan luomu suklaata)

Vaihe 1.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Murskaa keksit ja sekoita keksimurska rasvan sekä kasvimaidon kanssa. Levitä massa tasaisesti kakkupohjalle, jonka leveys tulisi olla noin 20 cm. Mikäli käytät 24 cm vuokaa, niin lisää jokaista ainetta 1/5 enemmän kuin tässä reseptissä on neuvottu.

Vaihe 2.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada seos tasaisesti kakkupohjan päälle. Paista  kakkua175 asteessa tasalämmöllä noin 20 minuuttia. Laske sitten lämpötilaa 150 asteeseen ja paista vielä 15 minuuttia.

Vaihe 3.

Kaada puoli desiä vettä kattilaan ja sekoita siihen kaksi teelusikallista agar agar jauhetta. Suosittelen, että käytät tässä "virallista" teelusikkaa, sillä jauhetta on erittäin tärkeä olla juuri oikea määrä. Anna agar-nesteen kiehahtaa ja sekoita se nopein liikkein mangososeen kanssa. Kaada seos heti kakun päälle ja anna hyytyä kylmässä yön yli. Koristele kakku mielesi mukaan ennen tarjoilua. Itse sulatin muutaman rivin tummaa suklaata voinokareen kanssa ja valutin suklaapisaroita haarukan avulla kakun päälle. Viimeistelin koristelun vielä kuvassa olevilla marjoilla joiden nimeä en nyt muista. Onpa noloa! Osaisikohan joku auttaa ja kertoa, että miksi noita kutsuttiinkaan?

Lopuksi

Kakku onnistui minusta hyvin ja testiryhmä, mikä koostui pääosin sekasyöjistä, ei edes tunnistanut sitä vegaaniseksi. Agar agar jauheen käytössä yllätyin siitä, että kakun kuorrute hyytyi juuri ja juuri, vaikka laitoin nestettä vähemmän kuin useimmilla blogeilla oli neuvottu. Kumppanini yritti leipoa minulle syntymäpäiväkakun agarin avulla, mutta kakku ei hyytynyt kunnolla. Siksi halusin itse pelata varman päälle ja laittaa jauhetta nesteeseen enemmän. Ehkä en tehnyt jotakin aivan oikein, mutta lopputulos oli silti hyvä ainakin maun puolesta. Agar-jauhetta voi ostaa ainakin suurista K-kaupoista ja apteekeista.


Vegaanisen kakun tekoon minua innoitti tällä kertaa Cowspiracy-niminen dokkari, jonka kävin eilen katsomassa Bio Rexissä. Dokkari oli ajatuksia herättävä ja sai minut jälleen vakavasti harkitsemaan täysipäiväiseksi vegaaniksi ryhtymistä. Dokkari avasi uskottavasti niitä monia eettisiä ongelmia, mitä lihantuotantoon liittyy. Maito ja lihatuotanto on dokkarin mukaan suurin hiilidioksipäästöjen aiheuttaja globaalilla tasolla ja eläinten kasvatus aiheuttaa laajamittaista metsien tuhoa varsinkin kehitysmaissa. Eläinten järkyttävä kohtelu on mielestäni silti suurin eettinen ongelma, joka teolliseen lihantuotantoon liittyy. Dokkarissa nähtiin tästä taas muutamia esimerkkejä ja vaikkei niitä olisikaan halunnut nähdä, niin on tärkeää etteivät ihmiset sulje eläinten kohtelulta silmiään.

Onneksi tätä kakkua voi kuitenkin nauttia ilman huonoa omaatuntoa. :) Oikein hyvää pääsiäisen odotusta!

Päivitetty: 20.05.2016

Hyviä yrityksiä!

Kuluttajalla ei ole helppoa. Markkinoilla on tarjolla niin paljon tuotteita, että kaupassa menee välillä pää pyöräille. Jos vielä haluaa omien tarpeittensa tyydyttämisen lisäksi tehdä eettisiä valintoja, tuntee itsensä entistä avuttomammaksi. Tämä johtuu siitä, että yksittäisiä yrityksiä koskevista reaaliteeteistä kuluttajilla on usein tarjolla hyvin vähän luotettavaa tietoa. 

Jotain hyödykkeen eettisyydestä voi silti päätellä, vaikka tuotanto tapahtuisikin merten takana. Ainakin se miten kestäviä hyödykkeitä yhtiö valmistaa ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa pakkausmateriaaliensa kierrättämiseen, kertoo jo jotain siitä, ottaako yritys vastuuta toiminnastaan. Paljon puhuvaa on mielestäni myös se, miten hyvää palvelua firma tarjoaa asiakkailleen. Uskon, että laadukas palvelu edellyttää sitä, että työntekijöitä palkataan riittävästi. Minusta eettisen hyödykkeen yksi ominaisuus on se, että sen valmistaminen tarjoaa ihmisille työtä, sen sijaan, että tavaraa tuotetaan mahdollisimman pienellä porukalla...

Seuraavaksi esittelen kaksi yritystä, jotka tekivät minuun vaikutuksen pyrkimyksillään lisätä tuotantonsa ympäristöystävällisyyttä. :) Pysykää siis kuulolla!

Kävin pari viikkoa sitten Stockalla, sillä halusin ostaa uuden meikkivoiteen. Mac nimisen kosmetiikkamerkin pisteellä kävi kuhina, mikä houkutteli myös minut tutustumaan yrityksen tuotteisiin. Erittäin palvelualtis myyjä esitteli minulle brändin meikkivoidevalikoiman ja suositteli herkästi rasvoittuvalle iholleni Studio Flix Fluid - nimistä peiteväriä. Siinä ostoksia tehdessäni, kävi ilmi, että kun palauttaa viisi tyhjää meikkihylsyä liikkseen, Mac palkitsee asiakkaan huulipunalla. Minusta on aivan mahtavaa, ettei Mac ainoastaan ota tyhjiä purkkeja vastaan, vaan jopa kannustaa asiakkaitaan kierrättämään. Loisto juttu!

Olen ollut todella tyytyväinen Macin meikkivoiteeseen, josta iholle jää varsin freesi fiilis. Tässä kuvassa olen juuri levittänyt sitä naamalleni...hah :D Sylissä minulla on uusi perheenjäsenemme Simo. <3

"We don't believe that throwaway and jeans are words that belong together"

Viime syksynä postilaatikostamme tipahti pieni paketti ja ajattelin, että mitäköhän pyöräilykamaa kumppanini on jälleen kerran tilannut. Todellisuudessa se olikin Nudie Jeans farkkumerkin "kotikorjauspaketti" (kuvassa), mikä sisälsi ainakin seuraavat asiat: farkkukankaan palasia paikkojen tekoa varten, neulan, lankaa sekä ohjevihkosen farkkujen korjaamisesta. Poikaystäväni paikkasi ilmaisen paketin välineillä repaleiset farkkunsa ja käyttää niitä edelleen.

Farkkujenkorjausvihkossa yritys kertoo arvoistaan seuraavasti:

Organic and/ or recycled cotton plus social responsibility; with these elements as cornerstones in Nudie Jeans' product development, we strive to reduce footprint, environmentally as well as socially."

Vihkosessa kerrotaan, että asiakas voi tuoda yrityksen liikkeeseen vanhat Nudie Farkkunsa, joita ei halua enää käyttää. Näin toimimalla saa uusista farkuista alennusta 20 %. Vanhoista housuista firma valmistaa uusia farkkuja myytäväksi ja päällystää esimerkiksi huonekaluja, eikä tässä vielä kaikki: Nudie kertoo korjaavansa asiakkaan vanhat farkut ilmaiseksi, jos asiakas ei viitsi/jaksa/halua korjata niitä itse.

Ohjelehtisessään Nudie sanoo välittävänsä myös työntekijöistään. Yritys kertoo kuuluvansa Fear Wear Foundation -järjestöön, joka pyrkii parantamaan vaatealan työntekijöiden oloja. Yhdistykseen kuuluu yli 80 Eurooppalaista yritystä joiden työntekiöiden olosuhteita valvotaan järjestön nettisivujen mukaan tarkasti. Fear Wear Foundation kertoo muun muassa haastattelevansa tehdastyöntekijöitä heidän työympäristönsä ulkopuolella.

On tärkeää, että myös kuluttajat ilmaisevat valinnoillaan (sekä suullisella palautteellaan) yrityksille, että tuotteiden eettisyys ja ympäristöystävällisyys painavat ostovalinnoissa. Tietysti aina jää pientä arvailunvaraa siitä, mitkä yritysten lupauksista paremmista työntekijöiden oloista tai luonnon säästämisestä todella lunastetaan! Tämän takia ostamatta jättäminen on monesti suurin ekoteko ja kannanotto, minkä voit tehdä. Kaikki me silti kulutamme ja mikään parannus ympäristön tilassa tai työntekijöiden oloissa ei ole merkityksetön.

Postauksen loppuun haluan vielä lisätä linkin Hesarissa julkaistuun kolumniin "Tavara ei ole likaa". Artikkeli muistuttaa, ettei kierrättäminen auta ympäristöä muuta kuin siinä tapauksessa, että se todella vähentää raaka-aineiden kulutusta nykytasosta.

Mukavaa viikon jatkoa <3


Lähteet:

HS.fi: Tavara ei ole likaa

Talousala on vielä miesten maailma

Helsingin Sanomat otti maanantaina 2.3 tärkeän teeman esille pääkirjoituksessaan "Tytöt myös talousguruiksi".  Juttu koski lukiolaisten vuoden 2015 Talousguru-kilpailua, jossa nuoret väittelevät pareittain ajankohtaisista talousaiheista. Tänä vuonna kaikki kymmenen  finalistia olivat miehiä. Kuten Helsingin Sanomat toteaa, tämä on merkille pantavaa, sillä yli puolet lukiolaisista on naisia.

Naisten vähyys talousgurukilpailun finaalissa tuskin ketään yllättää. Kun esimerkiksi uutisissa haastatellaan ekonomisteja, ovat nämä lähes poikkeuksetta miehiä. Vaikka itse opiskelen taloustiedettä, en osaa mainita yhtään naisekonomistia nimeltä, jota talousasioista usein kuultaisiin. Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani Hesarin artikkelin, vaikka olenkin toisinaan ihmetellyt talousalan miesvaltaisuutta.

Sukupuolesta puhuttaessa mielessä herää tietysti kysymys, että johtuuko naistaloustieteilijöiden vähyys naisten kiinnostuksen puutteesta alaa kohtaan, vai siitä, ettei heitä pidetä uskottavina? En ole naistutkija, joten en voi tässä muuta kuin spekuloida asiaa, mutta pidän mahdollisena, että molemmat asiat vaikuttavat.

Taloustieteen opetus painottuu tällä hetkellä uusklassisten makro- ja mikrotalousmallien opetteluun ja syvällisempi taloudellisten ilmiöiden ymmärtäminen jää (ainakin omassa opintahjossani) mekaanisen pänttäämisen jalkoihin. Alan tenttikirjat ovat  tyypillisesti vähemmän teoreettisia kuin luennot ja ne pyrkivät tuomaan mukaan opiskeluun käytännön esimerkkejä. Valitettavasti opiskelijoilla ei kuitenkaan aina ole aikaa tai motivaatiota lukea näitä kirjoja, sillä teoreettiset mallit painottuvat koekysymyksissä. Tästä itselleni tulee tunne, että talouden ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtäminen on jätetty liiaksi muille yhteiskuntatieteilijöille. Uskon, että tämä karkottaa taloustieteen luota erityisesti naisia!

Kyllä arvostettuja naisekonomisteja silti maailmasta löytyy ja yhden naisen tiedetään jopa voittaneen taloustieteen nobelin (Elinor Ostrom, 2009). Lukiolaisten talousgurukilpailun on puolestaan voittanut nainen kahdesti. Ehkä naisekonomistien poissaolo julkisuudesta johtuu osittain siitä, että hyvinvointi- ja väestötaloustiede, jotka uskoakseni kiinnostavat varsinkin naisia, eivät ole niitä teemoja joista ekonomisteja tavallisesti kuullaan. Hyvä kysymys onkin, että mistä tämä sitten johtuu?

On sanomattakin selvää, että kun talousmaailman suuret nimet ovat miehiä, voi ihmisille muodostua huomaamattakin asenne, että taloustieteilijän tulisi olla nimen omaan mies. Tämä tietysti vahvistaa entisestään ilmiötä, etteivät esimerkiksi lukiolaistytöt koe taloutta aihepiirinä omakseen. Jos taloustiedettä opetettaisiin enemmän käytännön kautta, veikkaan, että jo se lisäisi naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Toisaalta tämä muutos tarvitsee tuekseen todennäköisesti naisia, joten niin kauan kun taloustiede pysyy hyvin miesvaltaisena, on mahdollista, etteä tieteenalan kehittyminen on hitaampaa. Kaikki kunnioitukseni silti miestaloustieteilijöille. Tuntuu, että menin nyt kirjoituksessani vaarallisille vesille, joten parasta lopettaa!

Naisten eduksi minun on lopuksi mainittava, että itseäni taloustieen opiskeluun ovat motivoineet kaksi naista, vaikkei kumpikaan koulutustaustaltaan ekonomisti olekaan. Yhdysvaltalaiset Juliet Schor ja Naomi Klein ovat tunnettuja nykytalouden kriitikoita. He puhuvat taloutta koskettavista asioista, mutta näkökulmista, jotka eivät vielä ole päässeet taloustieteen ytimeen.

Aika näyttää viitoittavatko he suuntaa uudenlaiselle taloustieteelle!

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille! :)) Pidetään huolta siitä, että kumpaakin sukupuolta arvostetaan.


ps. Tiedän jo valmiiksi, että montaa varmaan kismittää tämä aihe, sillä jo kirjoitukseni alussa tuli ilmi, että myös miehillä on taipumus jäädä joistain asioista sivuun, kuten lukio-opetuksesta. Tällaisissa tilanteissa olisi mielestäni tärkeää tsekata mitä syitä tähän on olemassa ja olisiko opetustapaa esimerkiksi tarvetta monipuolistaa. Mielestäni taloustieteen kohdalla molempien sukupuolten kuuleminen on erityisen tärkeää, koska alan asiantuntijoilla on paljon valtaa.

Linkkejä:

Tämän vuoden talousgurukilpailun voittajan Otso Kirveskarin haastattelu:

Talousguru 2015

Tehokas kasvohoito kotikonstein

Itselläni oli teininä varsin hyvä iho, enkä kärsinyt finneistä. Tullessani täysi-ikäiseksi alkoivat kasvoni kuitenkin rasvoittua, enkä ole saanut virheetöntä ihoa enää takaisin. Finnit ovat kiusallinen asia varmasti kenelle tahansa ja niistä voi joskus olla vaikea päästä eroon.  Otin iho-ongelmat aluksi melko raskaasti ja kokeilin melkein kaikki apteekin aknevoiteet. Ajanmyötä olen oppinut ottamaan ihoasian rennommin, enkä anna sen pahoittaa mieltäni kuten ennen. Tästä huolimatta on mukava löytää uusia keinoja epäpuhtauksien voittamiseen ja tottakai edelleen haaveilen virheettömästä ihosta. Onneksi ihonhoitoon löytyy apteekkien kalliiden purkkien lisäksi ekologisia ja edullisia tapoja. Paljastan tässä blogikirjoituksessa muutamia niksejä finnien hoitoon, joita olen viime aikoina oppinut.

Löysin jokin aika sitten youtubesta videon, jossa kystistä aknea sairastava nainen paljastaa reseptin  hunajanaamion tekemiseen. Tämä naamio on mielestäni niin erinomainen akneihon hoitoon, että haluan jakaa ilosanomaa täällä bloginkin puolella.  Tässä siis ohje kyseisen kasvonaamion tekoon, jos joku muukin haluaa puhdistaa ihoaan kotikonstein. Videon tekijä Cassandra Bankson uskoo, että hunajan teho piilee sen antibakteerisissa ainesosissa.

Tarvitset naamiota varten seuraavat asiat: 

-  3/4 dl hunajaa

-  1ruokalusikallinen oliiviöljyä

-  1 ruokalusikallinen maitoa

 Vaihe 1.
Puhdista ihosi meikeistä ja rasvaa kasvosi kevyesti päivävoiteella. Itse käytän 417- Vitamin Moisturizer voidetta, joka sopii minusta hyvin rasvaisellle iholle.

Vaihe 2.
Sekoita raaka-aineet kulhossa. Itse käytin tätä blogia varten luomuhunajaa ja -maitoa, sekä halpisoliiviöljyä. Nykyään suosin naamion teossa kuitenkin rakeista ja paksua hunajaa.

Vaihe 3.
Levitä naamio kasvoille puhtain käsin niin, että iho peittyy täysin. Anna vaikuttaa noin 10 minuuttia.

Vaihe 4.
Kiehauta vajaa litra vettä ja kaada kiehuva vesi syvään lautaseen. Pidä kasvojasi kulhon yläpuolella 5 - 10 minuuttia pyyhe pääsi päällä siten, että lämmin vesihöyry osuu kasvoillesi. Tämä saa ihohuokosesi avautumaan ja tehostaa naamion vaikutusta huomattavasti.

Näiden vaiheiden jälkeen voit pestä kasvosi naamiosta ja nauttia ihanan raikkaasta ihosta. Cassandra kertoo videollaan, että lopun hunajaseoksen voi vaikka sekoittaa suolan kanssa, jolloin sitä voi käyttää vartalon kuorintaan. Tämänkin olen kokeillut ja hunaja/suola -seos kuorii minusta ihoa todella miellyttävästi.

Lisävinkkejä ekologisempaan ihonhoitoon:

- Suolasaippua on ekologinen ja ennen kaikkea erittäin tehokas ihon epäpuhtauksien häädössä. Itse ostin pari päivää sitten ensimmäisen suolasaippuani Ruohonjuuresta ja ihoni kunto parani välittömästi.

-Eräs kaverini paljasti, että kesällä on kätevä hoitaa ihoa "koivunmahlaliuoksella". Liuos tehdään niin, että koivunlehtiä liotetaan puhtaassa vedessä, jonka jälkeen sillä pestään kasvot. Koivunlehdistä voi tehdä myös naamion, mistä olen kirjoittanut myös bloogini.

- Sauna auttaa minulla iho-ongelmiin. Tiedän, että kaikki eivät allekirjoita tätä, mutta itse olen kokenut kuuman ja kuivan ilman vähentävän ihon rasvaisuutta. Joissain ihottumissa sauna saattaa kuitenkin päinvastoin lisätä tulehdusreaktiota. Kannattaa siis konsultoida saunan turvallisuutta ihotautilääkäriltä, jos on epävarma siitä sopiiko sauna omalle iholle.

- Mutanaamio on ekologinen ja tehokas keino ihon virkistämiseen. Esimerkiksi Lush-kauppa myy monenlaisia mutanaamioita.

- Ruusuvesi voi rauhoittaa tulehtunutta akne-ihoa. Sitä on helppo valmistaa myös kotona. Lue aiheesta lisää täältä.

- Jos ihosi on herkästi rasvoittuva, kosteusvoidetta kannattaa käyttää vain silloin tällöin jos iho kuivuu. Itse en välttämättä laita kosteusvoidetta edes ennen meikkaamista.

-  Meikkiä ei kannata käyttää jatkuvasti, koska ihon tulisi voida hengittää mahdollisimman paljon.

- Olen kuullut muutamasta lähteestä, että maidoton ruokavalio voi vähentään finnejä. Tätä kannattaa ehkä kokeilla kaksi kuukautta ja katsoa onko siitä apua. Muistathan kuitenkin keskustella alan asiantuntijan kanssa (ravintoterapeutti tai terveydenhoitaja) maidon korvaamisesta ruokavaliossasi ennen kuin teet pysyviä muutoksia ravintotottumuksiisi.

Suolasaippua on ihoni paras kaveri. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua jollekulle. Tiedän miten ikäviä iho-ongelmat voivat olla. Kuitenkin kokemuksesta voin kertoa, että niihinkin löytyy monenlaista apua. Täytyy vain löytää ne keinot, jotka toimivat itsellä. :)

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Päivitetty 12.8.2016.

Profeetta Muhammad-pilapiirroskohun jälkipyykki

Tammikuun alun surulliset tapahtumat Ranskassa synnyttivät länsimaissa mielenosoituksia sananvapauden puolesta. Pariisin tragedioista seuranneella kirjoittelulla on ollut paljon samoja piirteitä kuin Tanskan vuoden 2005 tapahtumilla, jolloin Jyllands Post julkaisi karikatyyrejä profeetasta. Myös tuolloin länsimaissa painotettiin sananavapauden tärkeyttä, johon tulisi sisällyttää myös uskontojen kritisoiminen...

Tämän kertainen Muhammad-pilapiirrosjupakka toi mielestäni esiin monia mielenkiintoisia asioita länsimaisen median ja some-kulttuurin dynamiikasta. Ennen kuin panttivankitilanne ranskalaisessa ruokakaupassa oli edes päättynyt, julkisessa keskustelussa oli jo muotoutunut tietynlainen asenneilmapiiri pilapiirrosten julkaisemista kohtaan. Tiivistetysti pilakuvat haluttiin nähdä sananvapauden toteutumisen kannalta tarpeellisina ja näin pilapiirrosten tekijät kuolivat tärkeän asian puolustajina! Tämä näkemys pilapiirroksista valtasi nopeasti sosiaalisen median ja kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa jakoivat facebook ja twitter tileillään Je Suis Charlie -iskulausetta ja kuvaa. Länsimaissa oli syntynyt vahva yhteishenki "sananvapauden" puolesta ja tuntuu, että ihmisillä poliitikoista taviksiin oli tarve päästä osoittamaan sitoutumisensa asialle.

Itsellenikin sananvapaus on tärkeä arvo ja mielestäni sosiaalinen media on suuri mahdollisuus globaalille sananvapaudelle. Minusta kuitenkin Charlie Hedbo -pilapiirrostragedia oli hyvä osoitus siitä, ettei sananvapaus takaa sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu olisi moniäänistä. Koin, että suurin osa lehdisitä tulkitsi Charlie Hedbo -pilapiirroksia samalla tavalla välttäen syvällisemmän keskustelun sananvapaudesta; kuten esimerkiksi siitä mikä on sananvapauden suhde muihin tärkeisiin arvoihin, kuten monikulttuurisuuteen ja solidaarisuuteen.

Pariisin iskujen kohdalla yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi voitu enemmän pureutua siihen, mitä pilakuvilla ylipäätään halutaan saavuttaa ja mikä olisi paras tapa edistää sananvapautta globaalilla tasolla. Tällöin pilapiirrosten julkaisu olisi voinut kirvoittaa avointa keskustelua  sananvapauden tärkeyden painottamisen lisäksi siitä, millaista sananvapautta me länsimaissa haluamme tukea. Onko sananapaus aina toivottavaa vai voiko vihapuhe tai tarkoituksellinen toisten loukkaaminen olla joskus tuomittavaa? Charlie Hedboon hyökänneiden terroristien tekoja ei tietenkään voi puolustella. Silti fyysinen väkivalta ei mielestäni kuitenkaan ole ainoa väkivallan muoto. Myös henkinen väkivalta voi olla tuhoisaa ja pahimmillaan aiheuttaa tarpeetonta suvaitsemattomuutta ihmisten välille. 

Eräs ystäväni sanoi, ettei edes viitsi ottaa kantaa sananvapausasiaan facebookissa, koska tietää suurimman osan ihmisistä imeneen itseensä jo tietyt asenteet. Valtavirtahypetyksestä poikkeavat näkökulmat herättävät herkästi ihmisissä ennakkoluuloja  ja ne tulkitaan väärin (esimerkiksi Charlie Hedbo jupakan kohdalla terrorismin puolusteluksi), koska hyvis- ja pahismielipiteet ehdittiin jo eritellä ennen kuin ehdittiin ajatella. Tämä on mielestäni vakava uhka analyyttiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle!

Allekirjoittaneesta on erittäin loogista, että myös medialla on suuri houkutus lietsoa voimakkaita tunteita ja joskus jopa vastakkainasettelua. Faktahan on se, että  raflaafia otsikoita sisältävät uutiset keräävät usein enemmän klikkauksia kuin analyyttista pohdintaa sisältävät artikkelit, jotka ovat usein myös varsin pitkiä. Kuitenkin kulttuurien henkisen kasvun kannalta olisi erittäin toivottavaa, että media kykenisi tuomaan esille myös näkökulmia, jotka eivät sillä hetkellä ole niin sanotusti muodissa. Median pitäisi minusta myös kunnostautua siinä, että se toisi julkisissa keskusteluissa useammin esiin epäjohdonmukaisuuksia, jotka ovat tavallaan hyvin luonnollinen osa ihmisryhmien ajattelua.

Charlie Hedbo- tragedian asettaminen sananvapauden viitekehykseen myös meillä Suomessa, oli mielestäni jossain määrin ristiriitaista sen kanssa miten suomalaiset ovat reagoineet esimerkiksi makeisten nimiin tai lastenkirjojen kuvituksiin. Uusimmista Peppi tuotannoista on esimerkiksi poistettu neekeri sana (mikä on minusta hyvä asia) ja neekerinpusut ovat nykään vain pusuja. Näitä muutoksia ei kuitenkaan ole leimattu sananvapauden kaventamiseksi. Sen sijaan profeetta Muhammadin kuvaaminen alasti maassa turbaani päässä nähdään sananvapautena... Vai mitenköhän moni sittenkään ehti edes nähdä pilakuvia, ennen kuin julisti olevansa Charlie itsekin.

Lopuksi: Tämän blogipostauksen päätteeksi haluan jakaa linkin kahteen lähteeseen, joissa minusta käsiteltiin pilapiirrosilmiötä ja ääri-islamia syvällisemmin, kuin mihin suurimmat päivälehdet Suomessa kykenivät. Olin aivan otettu toissapäivänä a-studio talk:ia katsellessani miten rakentavaa ja analyyttistä keskustelua osapuolet radikaali-Islamista kävivät. Lisää myös tällaista kiitos!

Lähteissä astetta syvällisempää pohdintaa:

A- Studio: Talk, pelottava ääri-islam

Mourning the Parisian Journalists Yet Noticing the Hypocristy

Toivelistalla valkoinen joulu

Kohta se taas koittaa: jouluaatto tuoksuineen, äänineen ja perinteineen. Monille joulu merkitsee hiljentymistä ja aikaa läheisten parissa. Kuten monet muut, olen alkanut iän myötä arvostamaan joulun tunnelmaa enemmän ja lahjoista on tullut vähemmän tärkeitä. Nykymaailma on niin hektinen, että yhteiskunnan pysähtyminen muutamaksi vuorokaudeksi tuntuu aivan erityiseltä! Rauhallinen mieli on jotain mitä ei voi ostaa tavaratalosta eikä edes alennusmyynneistä.

Vaikka lahjat minustakin kuuluvat jouluun, olen aina vierastanut niiden antamiseen liittyvää sosiaalista painetta. Ennen pyhiä kaduilla kuulee harvakseltaan kuinka ihmiset tuskailevat mitä ostavat sille tai tälle. Itsekin sorrun toisinaan stressaamaan moisista, mutta sisimmissäni ajattelen sen olevan turhaa. Miksi ottaa joulusta painetta, kun arjessa on sitä jo ihan tarpeaksi? Olenkin pyrkinyt siihen, että ostan lahjat vain muutamille läheisilleni, enkä kanna niistä huolta. Tiedän, että perheelleni- ja ystävillenikin merkitsee enemmän kiireetön yhdessäolo kuin ostetut lahjat. Olen myös pyrkinyt korvaamaan tavaralahjoja erilaisilla lahjakorteilla, sillä elämyslahjoissa yhdistyy minusta monta hyvää asiaa. Ensinnäkin ne voivat olla yhteistä tekemistä, ne eivät jää nurkkiin lojumaan ja suurempi osa niiden hinnasta tulee työpanoksesta.

Viime viikkolla Mtv3:en iltauutisista kävi ilmi, että moni  suomalainen suosii elämyslahjoja tavaralahjojen sijaan ja hoitolahjakortti on naisten ykkössuosikki joululahjaksi. Samassa televisiolähetyksessä päiviteltiin miten suomalaiset käyttävät joululahjoihin tänä vuonna vähemmän rahaa kuin viime vuonna. Joulukaupan supistumista käsiteltiin myös ylen nettiuutisissa 8.12. Artikkeliin yhdistetyssä haastattelussa kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala ja SAK:n kenttäjohtja Arttu Laine puhuvat ostamisen vähentymisestä koituvista "riskeistä". Pekkalan mielestä kaupanalan kysyntää pitää kehittää "kolmella v-sanalla". Nämä kolme sanaa ovat vastuu, verotus ja verkko. Vastuuseen Pekkalan mielestä kuuluu se, että muistetaan kaupanalan työllistävän huomattavan paljon ihmisiä. YLE:n mukaan alalta on ennustettu katoavan tänä ja ensi vuonna yhteensä 9000 työpaikkaa. Pekkalan mielestä on tärkeää, ettei tällainen kehitys jatku.

Itseäni kummastutti ettei joulukaupan hiipumista koskevassa uutisoinnissa huomioitu ostamisen ekologisia vaikutuksia. Kaikki me tiedeämme, että maailma suorastaan huutaa kulutuksen vähentämistä ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ehtymisen ja jätemäärän paisumisen takia. Vaikka Pekkalan ja Laineen haastattelusta saa kuvan, että joululahjoihin käytetyn rahamäärän väheneminen johtuu huonosta taloustilanteesta, itse en usko tämän olevan ainoa syy. Olen kuullut monelta tuttavaltani, etteivät he aio ostaa paljoa joululahjoja, koska haluavat viettää joulua vähemmän kulutuskeskeisesti. Itsekin voin rehellisesti sanoa, että ostaisin enemmän joululahjoja, jos en olisi tietoinen  kuluttamiseen liittyvistä eettisistä ja ekologisista ongelmista.

Ilmastonmuutoksesta koskevassa blogitekstissäni sanoin, että minusta median pitäisi ottaa vahvempi rooli ekologisesti kestävämmän kulttuurin edistämisessä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etteivät suurimmat viestimet ole tässä ainoastaan passiivisia, vaan peräti jarruttavat positiivista kehitystä. Juhani Pekkalan kolmeen v:hen tulisi minusta lisätä vihreys ja tätä kautta hänen ensimmäinen terminsä vastuu saisi sisällön, joka vastaisi sanan todellista merkitystä.

Jouluun on vielä vajaa viikko aikaa ja jännitys tiivistyy, että sataako aattona tänä vuonna lunta !!! <3 En malta odottaa, että ensimmäinen paksu lumikerros peittää Helsingin ja voin istua suuri glögimuki kädessä ikkunalaudalla ja nauttia hiljaisuudesta.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Lähteet:

Joulukauppa hiipuu tänäkin vuonna

Tässä ovat joulun hittilahjat