Buen vivir - hyvää elämää etsimässä

Osallistuin viime viikolla Kepan järjestämään seminaariin; Alternatives to development. Tapahtuman piti Eduardo Gudynas, joka on yksi Latinalaisen Amerikan tunnetuimmista yhteiskuntatieteilijöistä. Tapahtuma oli avoin kaikille, mutta yleisö koostui pääosin eri järjestöjen toimijoista (Siemenpuu, Attac, Kepa), sekä yliopistojen ja korkeakoulujen jatko-opiskelijoista tai opettajista. Seminaarissa keskusteltiin traditionaalisen kestävän kehityksen käsitteestä ja kehitysajattelun uusista tuulista.

Gudynasin mukaan traditionaaliseen kestävän kehityksen käsitteeseen sisältyy oleellisesti kasvutavoite, joka taas vahvasti liittyy modernisaatioajatteluun, millä oli pitkään vankka asema kehityspolitiikassa. Modernisaatiokäsitys perustuu oletukseen, että taloudellisesti köyhemmät valtiot tulevat seuraamaan lännen kehityskulkua kohti teollisuusyhteiskunta,  minkä vallanpitäjät ovat yleensä nähneet myönteisenä asiana.  Gudynasin mielestä se kenestä voi tulla poliittinen toimija ja millä kielellä politiikkaa puhutaan on modernisaatiokäsityksen vahvan aseman vuoksi tarkasti rajattua. Hänestä nykypäivän poliittisessa kielessä luonto taloudellistetaan ja siitä tulee resurssi, jolla ei ole itseisarvoa, mikä omalta osaltaan sekin juontaa juurensa juuri modernisaatioajattelusta. Kaikki ihmiset, eivät kuitenkaan osaa taikka halua argumentoida yhteiskunnallisia näkemyksiään modernisaation kielellä (”to speak modernicks”). Alkuperäiskansan jäsen voi esimerkiksi argumentoida, ettei kaivosta voi rakentaa vuoren juurelle, koska vuori voi suuttua siitä Gudynas selittää. Modernisaation antroposentrisessä kielessä vuori ei kuitenkaan voi olla toimija.  Myös käsitteet kuten luonnon resurssit ja ekosysteemipalvelut ovat Gudynasin mielestä esimerkkejä siitä, miten luonto usein materialisoidaan ja nähdään arvokkaana ainoastaan ihmisten tarpeiden tyydyttämisen kautta.

Etelä-Amerikassa suuria tuotantoaloja ovat kaivostoiminta, soijan viljely ja öljynporaus, joista kaikista on koitunut vakavia haittoja ympäristölle ja paikallisille ihmisille. Vaikka ympäristönsuojelusta puhutaankin jatkuvasti enemmän, on luontoa haittaava toiminta silti jatkuvassa kasvussa Etelä-Amerikassa, Gudynas sanoo. Erityisen vakavaa ympäristön hyväksikäyttö on ollut Perussa, jossa paikalliset pienviljelijät ovat monilla alueilla menettäneet toimeentulonsa kaivostoiminnan takia. Maassa onkin järjestetty useita mielenosoituksia pienviljelijöiden ja alkuperäiskansojen toimesta, joissa on kuollut ihmisiä  (katso linkki aiheesta). Nykyään Etelä-Amerikassa elävät alkuperäiskansat saavat valtioilta hyvitystä ympäristön pilaantumisesta. Tämä on johtanut kiistoihin alkuperäiskansojen välille, koska aina ole selvää kuka ympäristöhaitoista kärsii eniten. Alkuperäiskansojen väliset riidat valtion hyvityksistä kuvastaa Gudynasin mielestä hyvin sitä, kuinka ajattelutapa monissa Etelä-Amerikan maissa on muuttunut ns. ”compensatory state” suuntaan. Kompensaatioyhteiskunta perustuu Gudynasin mukaan ajatteluun, että menetykset ympäristön hyvinvoinnissa voidaan kompensoida rahalla! Hänestä”raha” voi olla työtä, sairaaloita tai pääomaa, mutta kompensaatio on aina taloudellisessa muodossa. Buen Vivir - Etelä-Amerikan vaihtoehtoinen kehitysliike - on syntynyt kritiikkinä juuri kompensaatioyhteiskunnalle.

Buen vivir, suomeksi ”hyvää elämää”, on Andeilla elävien alkuperäiskansojen keskuudesta muualle Etelä-Amerikkaan levinnyt yhteiskunnallinen liike, joka suhtautuu kriittisesti perinteiseen kestävän kehityksen käsitykseen, missä taloudellisilla tekijöillä on päärooli. Buen Vivir on hyvin lähellä Euroopassa paremmin tunnettua degrowthia, mutta liikkeiden ero on Gudynasin mielestä se, ettei Buen vivir ole kiinnostunut taloudellisesta kasvusta millään lailla, vaan suhtautuu siihen neutraalisti. Liikkeen sisällä on eri suuntauksia, mutta niitä kaikkia yhdistää ajatus yhteisöstä, johon kuuluu ihmisten lisäksi luonto ja sen eläimet. Ideologiaan kuuluu luontokappaleiden itseisarvo, mikä on riippumaton ihmisten intresseistä. Buen vivir:sä ei Eduardon mukaan suhtauduta kriittisesti tieteeseen, mutta ollaan skeptisiä ”totuuksien tieteitä” kohtaan. Buen vivir peräänkuuluttaakin tiedon moninaisuuden ymmärtämistä sen sijaan, että etsittäisiin vain yhtä totuutta.

Buen vivir:ssä on tärkeää myös liikkeen paikkasidonnaisuus. Tämän vuoksi Gudynas ei usko, että tulemme näkemään globaalia Buen vivir– liikettä. Gudynas ei ylipäätään usko globaalien ratkaisujen voimaan sosiaalisten tai ekologisten ongelmien ratkaisemisessa. Ymmärsin hänen ajattelevan näin siksi, että laitettaessa kestävä kehitys globaaliin kontekstiin, siitä tulee ihmisille kaukaista. Ehkä meidän Suomessakin tulisi siksi miettiä kestävää kehitystä enemmän paikallisista ratkaisuista käsin. Tällöin ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä kestävä kehitys käytännön tasolla vaatii, jolloin on helpompi lähteä ajamaan muutoksia myös kansainvälisen politiikan tasoille.

Teksti on koottu Eduardo Gudynasin Kepan järjestämässä Alternatives to development -seminaarissa pitämien puheiden pohjalta. Toivon, että olen ymmärtänyt häntä oikein ja että blogiteksti antaa hänen näkemyksilleen oikeutta.

Vaihteeksi taas tällainen yhteiskunnallisempi blogikirjoitus. =)

Hyvää viikonloppua!