Osallistuin tänään Kelan järjestämään kestävän kehityksen seminaariin, jonka teemana oli, miksi kestävä kehitys kiinnostaa niin harvoja. Keskusteluissa pohdittiin myös tarpeellisia muutoksia kestävän htoiminnassyvinvoinnin saavuttamiseksi, sekä riskejä, joita otetaan, jos muutosta ihmiskunnan arvoissa ei tapahdu välittömästi.
Seminaarin avasi Kelan johtava tutkija, valtiotieteiden tohori Tuula Helne. Tutkijan mielestä on tärkeää muuttaa kestävän kehityksen määritelmää niin, ettei keskiössä ole enää taloudellinen kestävyys vaan kestävä ihmisyys. Helnen mielestä pitäisi pyrkiä rationaaliseen hyvinvointikäsitykseen, jossa hyvinvointi nähdään vahvasti kytkeytyneenä luontoon ja kasvuympäristöön. Tässä kestävyysmallissa pääroolin saavat eri tarvekategoriat: having, loving, being, doing. Hän nimeää tämän neliapialamalliksi, joka haastaisi vallitsevan "Mikkihiiri" kestävyyskäsityksen. Jälkimmäisessa Mikin pää kuvastaa koonsa puolesta talouden voimakasta asemaa kestävyyden määritelmässä, kun taas sosiaalinen- ja ekonoginen kestävyys ovat vain sivuseikkoja, niin kuin Mikkihiiren korvat.
Helnen jälkeen vuorossa oli Työterveyslaitoksen tutkija Antti Kasvio. Hän pohti kestävää kehitystä suhteessa työhön. Kasvio sanoi, että tarvitaan neljän prosentin talouskasvu, jottei maailman työttömyys lisääntyisi. Nopea väestönkasvu lisää painetta maailmantalouden kasvulle, jotta nuoret sukupolvet saataisiin työllistettyä. Tutkija kuitenkin muistuttaa, että talouskasvun ylläpitäminen on vaikeaa, koska kulutamme jo nyt yli olemassa olevien luonnonvarojen. Kasvion mielestä vuoden 2015 eduskuntavaalien tulos oli takapakki kestävälle kehitykselle Suomessa, koska hallituspuolueet tulevat todennäköisesti leikkaamaan juuri kestävään kehitykseen suunnatuista investoinneista.
Seminaari jatkui yhteiskuntatieteiden maisterin, Tuuli Hirvilammen puheenvuorolla. Tässä esityksessä pohdittiin nykyihmisen minäkäsitystä, johon liittyy ihmisen nostaminen muiden luontokappaleiden yläpuolelle. Hirvilammen mielestä ihmiset eivät koe ympäristön tuhoamista toiminnaksi, joka sattuu lopulta omaan nilkkaan, koska uskomme hallitsevamme luontoa. Tutkija kyseenalaistaa tämän ja heittää ilmaan ajatuksen, että kenties luonto hallitseekin ihmistä. Hänestä ihmisen tulisi mieltää itsensä osaksi lajien verkostoa. Täten hyvinvointiajattelua pitäisi kehittää niin, että ihminen voi hyvin, kun koko verkosto voi hyvin. Hirvilammi pitää siis epätodennäköisenä sitä, että ekologiset ja sosiaaliset kriisit ovat ratkaistavissa, jos ihminen kokee olevansa luonnon yläpuolella.
Viimeisenä luennoitsijana seminaarissa oli dosentti Marjatta Bardy Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hänen esityksensä teema oli sukupolvitietoisuus ja ajantaju. Bardyn mielestä kiire asettaa ihmiset erillisiksi luonnosta ja tekojemme seurauksista. Ymmärsin dosentin puheen niin, että jos emme tunnista paikkaamme sukupolvien ketjussa, emme ymmärrä kuinka kauaskantoisia seurauksia toimillamme on. Bardy esitti epämiellyttävän kysymyksen siitä, kuinka tulemme vastaamaan lapsillemme ja lapsenlapsillemme, kun he kysyvät, miksemme ryhtyneet riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Bardy muistuttaa, että vuonna 2015 tullaan pitämään kaksi kansainvälistä ilmastokokousta, jotka voivat olla käänteen tekeviä. Hän kuitenkin painotti, ettei ilmastonmuutos ole ainoa ihmiskunnan haaste, eikä muita ongelmia sovi unohtaa. Seminaarissa mainittiin muun muassa biodiversiteetin merkittävä heikkeneminen.
Kelan järjestämä kestävän kehityksen seminaari oli aiheen vakavuudesta huolimatta voimaannuttava. On upeaa päästä keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka ovat pohtineet samoja asioita kuin itse. Hienoa oli myös se, että kestävää kehitystä käsitteleviä keskusteluja Suomessa järjestetään, vaikka teema johdattaa meidät aikamme vaikeimpien kysymysten äärelle... Kysymysten, jotka monesti haluaisimme unohtaa.
Hyvää kansainvälistä ympäristöpäivää Mailiksen Maailmasta. Seminaarin yleisökeskustelun voi katsoa alla olevasta linkistä.
Oma puheenvuoroni alkaa kohdassa 13.40:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti