Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 27. lokakuuta 2017

Hääpukuni tarina - mistä ostin ja miksi halusin käytetyn puvun


Olen ehdottomasti hääihminen, enkä olisi voinut olla enempää innoissani, kun päätimme viime talvena pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa mennä naimisiin. Kuten monelle muullekin morsiamelle, hääpäiväni yksi isoimmista kysymyksistä oli minkälaisessa puvussa haluan astella avioon. 

Melkein heti kihlautumisemme jälkeen menin äitini, siskoni ja kahden tyttökaverini kanssa sovittamaan häämekkoja morsiuspukuliikkeisiin. Oli ihanaa sovittaa toinen toistaan upeampia pukuja, mutta minun on myönnettävä, että häämekkojen hinta oli minulle järkytys. Useimmat näyttävät puvut kustantavat reippaasti yli tuhat euroa. Tämä on mielestäni aika suuri summa mekosta, jota käyttää vain kerran. Ajattelin, että voisin silti olla valmis sijoittamaan kyseisen summan hääpukuun, jos löytäisin unelmieni mekon, joka on myös eettisesti valmistettu. Eettisyydellä tarkoitan tässä asiayhteydessä sitä, ettei pukua ole tehty maassa, jossa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia, eikä se sisällä eläinperäisiä raaka-aineita kuten sulkia tai turkista.

Bongasin eräästä häälehdestä Lillian Westin mekon, johon ihastuin ikihyviksi. Menimme  äitini ja siskoni kanssa katsomaan pukua Porvoossa sijaitsevaan Valkoinen Kreivitär -hääpukuliikkeeseen. Pettymyksekseni mekko oli tosimaailmassa aivan erinäköinen kuin lehden kuvassa. Puku näytti halvalta, vaikka se kustansi 1300 euroa. Lisäksi mekko oli valmistettu Myanmarissa, missä tuskin kunnioitetaan työntekijöiden hyvinvointia. Tämän hääpukusovituksen jälkeen päätin, etten halua ostaa uutta hääpukua, joka on valmistettu matalin tuotantokustannuksin.

Kuva: MillaSini photography

Ryhdyin seuraavaksi etsimään unelmieni häämekkoa häätori.fi palvelusta, eikä siinä kestänyt kauaakaan kun törmäsin Kenneth Winstonin pitsiunelmaan. Sovin myyjän kanssa tapaamisen ja menin sovittamaan mekkoa myyjän kotiin. Vaikka mekossa oli joitakin asioita joista 
en pitänyt, näin heti, että taitava ompelija voisi muokata puvun mieleiseksini. Teimme siis kaupat.

Mekon oston jälkeen otin yhteyttä Helsingissä sijaitsevaan hääpukuliike Zazzabellaan, joka toimii myös ompelimona. Zazzabellan ompelija pienensi mekkoani, vaihtoi koristevyön yksinkertaiseen satiininauhaan ja lisäsi pukuun ohuet spagettiolkaimet. Mekkoon tehdyt muutokset maksoivat noin 280 euroa. Koska maksoin puvusta 600 euroa, tuli puvun kokonaishinnaksi 880 euroa. Säästin siis käytetyn häämekon ostamalla noin 300 euroa ja sain silti unelmieni hääpuvun.


Kuva: MillaSini photography

Tämän blogikirjoituksen viesti on, että kannattaa vakavasti  harkita myös käytetyn hääpuvun ostoa. :) Monet morsiamet myyvät uudenveroisia hääpukuja netissä ja käytetyn mekon osto on myös ekoteko! Kierrätyksen ansiosta mekot eivät ole kertakäyttökamaa, vaan siirtyvät morsiamelta toiselle. Puvusta voi kuitenkin tehdä uniikin teettämällä pukuun muutoksia.

Alla vielä muutamia esimerkkejä paikoista, joista voi hankkia Suomessa valmistetun morsiuspuvun ja pari suosikkiani häätori.fi palvelussa tällä hetkellä myynnissä olevista puvuista. :)

Kuva: MillaSini photography


Suomessa ommellun morsiusmekon voi hankkia ainakin seuraavista liikkeistä:




Suosikkini häätori.fi:ssä myytävissä olevista mekoista:





Onnea täydellisen morsiusmekon metsästykseen <3