Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Helppo vegaaninen hillolla kuorrutettu juustokakku

Eilen meillä herkuteltiin tällaisella hillolla kuorrutetulla juustokakulla. Kakku muistuttaa isäni jo vuosia valmistamaa vadelmahillojuustokakkua, joka on lempi jälkiruokani. Isäni käyttämä resepti oli alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa. Kiitos nykyajan ruokateknologian, kakku on mahdollista valmistaa myös vegaanisesti, eikä se ole yhtään sen vaikeampaa kuin tavallisen juustokakun teko.



Ainekset

Pohja

15 Digestive keksiä
100 grammaa sulatettua sinistä Keiju-margariinia

Juustotäyte

1dl vaahtoutuvaa soijakermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
200 g vegaanista maustamatonta tuorejuustoa (Toffutti, S-Market)
1 dl perunajauhoja

Hillokuorrute

Mitä tahansa herkullista ja helposti levittyvää hilloa.

Huom: Ainesmäärät on mitoitettu piirakkavuoalle, jonka halkaisija on 20 cm.



Valmistus

Laita uuni lämpeämään tasalämpöohjelmalla 175 asteiseksi. Sulata voi pehmeäksi mikrossa tai hellalla. Murskaa joukkoon keksit. Painele keksi-voimössö tasaisesti piirakkavuoalle.

Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia 175 asteessa. Ota pohja muutamaksi minuutiksi jäähtymään esipaiston jälkeen.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon muut ainekset. Kaada juustotäyte piirakkapohjan päälle ja paista kakkua 175 asteessa alalämpöohjelmalla noin puoli tuntia.

Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä. Levitä päälle haluamaasi hilloa. 

Nyt kakkusi on valmis herkuteltavaksi. Eikö ollutkin helppoa?

PS: Mietin kakkua syödessäni, että se voisi olla tosi hyvä myös esim. lakkahillotäytteellä.



Ihanaa ja aurinkoista syyssunnuntain jatkoa <3

maanantai 18. syyskuuta 2017

Loistava luontaistuoteripsiväri

Vihdoin löysin sen. Olen etsinyt sitä jo pitkään ja välillä olen etsinnöissäni epäonnistunut. Tämän tuloksena ovat olleet turvoneet pandasilmät, sekä kymmenet hukkaan heitetyt eurot. Nyt minun ei tarvitse enää etsiä, koska löysin vihdoin etsimäni; eli loistavan luontaistuoteripsivärin. :D


Hyväksi luontaistuoteripsiväriksi osoittautui yllättäen benecos -tuotemerkin edullinen multi-effect maskara, jonka ostin Ruohonjuuresta hintaan 9,6 euroa. Benecosin maskaralla saa ihanan pitkät ripset joitka eivät paakkuunnu ja väri pysyy ripsissä tosi hyvin. Olen aiemmin kokeillut esim. Dr. Hauschkan huomattavasti kalliimpaa ripsiväriä, joka ei pysynyt ripsissäni ollenkaan, vaan levisi aina pitkin naamaa muutama tunti meikkaamisen jälkeen.



Miksi sitten hankkia luontaistuoteripsiväri tavallisen ripsivärin sijaan? Itselleni syy on yksinkertainen. Silmäni ovat hyvin herkät, joten haluan käyttää mahdollisimman hellävaraisia ja vähän ärsyttäviä meikkejä. Lisäksi pyrin vähentämään kaikenlaisten synteettisten aineiden kulutusta, koska uskon niiden olevan haitallisia myös luonnolle.


Postauksen loppuun minun on pakko vielä hehkuttaa tätä ihanaa syksyä. Rakastan sitä, kun ulkona on kirpsakka sää ja ilmassa leijailee lehtien tuoksu. Jatkuisipa tämä aurinkoinen syysilma mahdollisimman pitkään.

<3

maanantai 4. syyskuuta 2017

Taloudellisen voiton teko ei ole tieteen tehtävä

Etlan tutkijat Annu Kotiranta ja Antti-Jussi Tahvanainen sanoivat Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.9, että "kaupallistuminen on tieteen edun mukaista." He perustelevat näkökantansa sillä, että kaupallisuuden on nähty parantavan myös tieteen laatua. Kotiranta ja Tahvanainen eivät kuitenkaan mainitse missä tieteen laadun ja kaupallisuuden positiivinen kytkös on havaittu. Täten heidän väitteensä tieteen laadun paranemisesta kaupallisuuden seurauksena jää pelkäksi "korulauseeksi."

Kotirannan ja Tahvanaisen vieraskynän olisi voinut jättää omaan arvoonsa harvinaisen surkeana tutkijoiden ulostulona mediassa, jos se ei kertoisi samalla laajemmasta asennemuutoksesta. Hallituksen yliopistoihin kohdistamat leikkaukset, pääministeri Sipilän letkautukset kaikenmaailman dosenteista, sekä useat kannanotot tieteen kaupallistamisen puolesta todistavat, että tieteen riippumattomuuden vaalimista nähdä enää tärkeänä. Tämä huolestuttaa minua.

Mielestäni tieteen ydintehtävä on tuottaa sekä uutta että luotettavaa tietoa yhteiskunnalle, ja luotettavuuteen sisältyy oleellisesti myös tieteen riippumattomuus. Kaupallisesti tuotettu tieto voi olla uutta ja merkittävää, muttei koskaan riippumatonta. Vaikka kaupallisin tarkoitusperin tehty tutkimus voi ulkopuolisesta vaikuttaa täysin tieteellisin kriteerein tehdyltä, ei tieteen kuluttaja voi ikinä täysin tietää, mitä tutkimus esimerkiksi jättää kertomatta. Vaikka tämä koskee kaikkea tutkimusta, on selvää, että kaupallisten toimijoiden intressit ovat erilaiset kuin yhteiskunnan. Siksi kaupallisesti kerättyyn tietoon tulee aina suhtautua erityisellä varauksella. Kaupallisten toimijoiden motiivit tiedon tuottamisessa ovat kaupallisia, kun taas yhteiskunnan motiivi rahoittaa tutkimusta on usko laadukkaan tiedon tärkeään rooliin yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Väite siitä, että kaupallistuminen olisi tieteen edun mukaista sisältää väistämättä oletuksen, että kaikki tärkeä tieto olisi aina myös kaupallisesti arvokasta. Ei tarvitse olla professori jotta voisi ymmärtää, ettei näin suinkaan aina ole. On paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimusaiheita, jotka eivät kiinnosta kaupallisia rahoittajia. Joskus tieteellinen tieto saattaa myös olla kaupallisten intressien kanssa ristiriidassa. Hyviä esimerkkejä tällaisista tutkimusaiheista ovat esimerkiksi kehitysmaihin ja köyhyyteen liittyvät tutkimukset. Myös ympäristön hyvinvointia koskeva tutkimus ei välttämättä kiinnosta liikemaailman toimijoita. Entä onko talousjärjestelmäämme kriittisesti suhtautuva tutkimus sitten asia, joka voittoa tavoittelevia yrityksiä voisi kiinnostaa? Epäilen vahvasti, vaikka tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä tutkimusaiheita tässä ajassa.

Kotiranta ja Tahvanainen hämmästelevät artikkelissaan sitä, että tutkijat eivät käytä nykyistä enempää aikaa tuottamansa tiedon kaupallistamiseen. He ehdottavat ratkaisuksi esimerkiksi hallinnollisten työtehtävien karsimista ja muutaman kiky-minuutin lisäämistä työpäivään. Mielestäni tutkijoiden hallinnollisten työtehtävien karsinta on järkevää, mutta siitä vapautuva aika pitäisi käyttää kaupallisesti merkityksettömän tiedon keruuseen! Tämä muistuttaisi tutkijoita siitä, ettei heidän tehtävänsä ole rikastuttaa valtiota rahallisesti vaan tiedollisesti.

Loppuun minun on välttämätöntä todeta, että Etla:n uskottavuus karisi jutun seurauksena silmissäni merkittävästi. Kirjoitus todistaa jo itsessään sen, miten elinkeinoelämän tavoitteet eivät palvele laadukkaan tiedon tuottamista.