Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Monikulttuurisuus voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita



Tällä viikolla on puhuttu paljon monikulttuurisuudesta ja haluan itsekin kommentoida aihetta täältä mökkipirtistä käsin, koska pidän sitä tärkeänä. 

Noin 65 vuotta sitten omat isovanhempani pakenivat Suomeen sodan runteleman Saksan epävakaita oloja. He onnistuivat muuttamaan pois kotimaastaan oikealla hetkellä. Työikäisen väestön maastapakoa kontrolloitiin koko ajan Itä-Saksassa tiukemmin ja vuonna 1961 rakennettiin die Berliner Mauer. Isovanhempieni pääsy turvallisesti Suomeen oli onnellisten sattumien summa. Isoäitini kertoi, että he väittivät junassa poliisille olevansa menossa lomamatkalle. Samaan aikaan isoäitini toivoi mielessään, ettei poliisi tutkisi junan seinällä roikkuvaa takkia, jonka sisään oli piilotettu perheen hopeiset aterimet. Löytö olisi paljastanut heidät pakolaisiksi.

Isovanhempieni elämä muuttui vakaaksi ja turvalliseksi Suomessa. Kun he saapuivat maahan, heillä ei ollut muuta kuin kolme matkalaukkua ja pöytähopeat. Kymmenen vuoden kuluttua he omistivat omakotitalon ja auton. Lisäksi he saivat ilmaisen koulutuksen lapsilleen, jotka sittemmin ovat pärjänneet elämässään hyvin.

Sodat ja epävarmuus eivät ole maailmasta kadonneet. Syyrian sota jatkuu jo neljättä vuotta, ja neljä miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Ne harvat, jotka raunioituneeseen maahan ovat jääneet, kärsivät muun sodankäynnin lisäksi ISIS-joukkojen aiheuttamasta väkivallasta ja pelosta. Myös köyhyys ja ympäristön pilaaminen synnyttävät pakolaisvirtoja ja inhimillistä hätää ympäri maapalloa. 

Silloin kun isovanhempani muuttivat Suomeen, maailma oli haavoittuvainen, mutta pakolaisia ei ollut niin paljon kuin tänä päivänä. Pakolaisia on maailmassa itseasissa nyt enemmän kuin koskaan aiemmin on raportoitu,  mikä on osoitus siitä, että maailma on epäonnistunut hädänalaisten ihmisten auttamisessa. 

Vaikka isovanhempani pakenivat Suomeen oman maansa vaikeaa tilannetta, oli heillä se etu, että isoisäni osasi suomea ja hänellä oli valmis työpaikka panimomestarina odottamassa. Isoisäni oli asunut lapsena Suomessa ja tuona aikana opittu kielitaito loi hyvän pohjan rakentaa tulevaisuutta uudessa maassa. 

Vaikka monikulttuurisuus aiheuttaa joissakin suomalaisissa pelkoa ja epäluuloja, suhtautuu moni kansainvälistymiseen myönteisesti. Tämän osoittaa viidentoista tuhannen ihmisen mielenosoitus Helsingin keskustassa monikulttuurisuuden puolesta viime keskiviikkona. Meillä on unelma - tapahtumaan osallistuneet kokoontuivat kaduille vastustamaan muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia.

Mielenosoituksen luonnehditaan tapahtuman face-sivuilla olevan "monikulttuurisen ja avoimen Suomen puolesta". Tämä sai minut pohtimaan, mitä monikulttuurisuus itselleni merkitsee ja millaisia muotoja toivon monikulttuurisuuden Suomessa saavan.

Itselleni monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että eri kulttuureista ja maista tulevat ihmiset voivat elää rauhanomaisesti yhdessä yhteiskunnan sääntöjä noudattaen. Tarkoitan tällä sitä, että kannatan monikulttuurista Suomea, mutten kannata kaikkia tapoja, mitä eri kulttuurit pitävät sisällään. Esimerkiksi naisten oikeudet ovat erilaiset eri kulttuureissa. Mielestäni sukupuolten välistä tasa-arvoa tulee edistää Suomessa kaikilla tasoilla, eikä vain asioissa, jotka koskettavat kantasuomalaisia. Esimerkiksi burkaan pukeutumista en voi itse hyväksyä. Minusta kanssakäyminen kasvokkain on niin tärkeä osa yhteisöön kuulumista, että pelkään kasvojen peittämisen huonontavan naisten mahdollisuuksia integroitua yhteiskuntaan. Mielestäni tällaisista asioista pitää voida puhua ilman, että tulee leimatuksi rasistiksi.

Monikulttuurisuus merkitsee minulle myös sitä, että eri kieliä ja kulttuureja vaalitaan, eikä sitä, että yksi kieli jyrää muiden yli. Esimerkiksi se, että yhä useammassa Helsinkiläisessä ravintolassa pyydetään asiakasta puhumaan englantia, ei edusta minulle monikulttuurisuutta. Itse haluan ainakin rohkaista maahanmuuttajia oppimaan suomea, mutta pyrin olemaan ymmärtäväinen, jos joku vasta opettelee suomenkieltä ja tarvitsee siinä apua. Suomea ei kukaan opi sormia napsauttamalla ja pääasia on, että maahanmuuttajat haluavat kieltä oppia. Kieli on keskeinen osa kulttuuria, koska kielissä on ilmaisuja, joita ei voi kääntää. Toisaalta jos menen itse käymään ulkomailla, yritän aina oppia muutamat tervehdykset ja kiitokset kyseisen maan kielellä. Rikkaalla kieliperinnöllä on itseisarvoa!

Uskon, että kaikissa kulttuureissa on jotain kaunista ja mielenkiintoista, mistä muut kulttuurit voivat ottaa oppia. Kulttuurien sekoittuminen puolestaan synnyttää uudenlaisia  kulttuureja. Historia myös osoittaa, ettei rauhaa ja vakaata yhteiskuntaa voida rakentaa epäluuloilla, mutta samalla meidän on oltava rehellisiä itsellemme siitä, että eri kulttuurien kohtaamiset tuottavat väistämättä myös ristiriitoja, eikä niitä voida lakaista maton alle. Peloistakin on voitava puhua! Niitä on sekä kantaväestöllä että maahanmuuttajilla. Keskustelun tulee kuitenkin olla rakentavaa ja hienotunteista.

Olen onnellinen siitä, että suomalaiset reagoivat Immosen kirjoituksiin näkyvästi ja heti, koska historiassa on aivan liian paljon esimerkkejä siitä, millaisia muotoja muukalaisviha voi pahimmillaan saada! Lisäksi muukalaisvihamielisyys on imagotappio Suomelle, joka tarvitsee hyvät kansainväliset suhteet voidakseen vaikuttaa asioihin myönteisesti.

Onneksi ajottaisista ikävistä uutisista huolimatta, maailmaa viedää jatkuvasti eteenpäin eri lähtökohdista tulevien ihmisten välisellä yhteistyöllä. Mielestäni omalla sukupolvellani on kaikki potentiaali rakentaa humaanimpaa ja monikulttuurisempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle. Sosiaalisen median ja ihmisten liikkuvuuden kasvun seurauksena, yhä useampi meistä on jollakin tapaa mukana monikansallisissa yhteisöissä. Olen vakuuttunut siitä, että kaikista eniten ennakkoluuloja vähentävät käytännön kokemukset erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.


Mukavaa viikonloppua =)

          Isovanhempani Elizabeth ja George avioituivat vuonna 1945. Heidän tarinansa jatkui
Suomessa. Heillä oli onnea!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Persikkamantelirisotto



























Jos joku vielä epäilee, ettei vegaaniruoalla saa vatsaa täyteen, suosittelen syömään annoksen persikkamantelirisottoa! Tämä herkullinen ja helppo ruoka on täydellinen kesälounas, eikä jätä oloa liian kevyeksi. Ihastuin kyseiseen ruokaan jo useampi vuosi sitten, kun isäni kokkasi sitä minulle. Alkuperäisessä reseptissä on riisin sijaan cous cousia, joten pääraaka-aineena voi käyttää myös sitä. Isä oli kuullut reseptin melontakaveriltaan, joka valmistaa laatupöperöt aina kaksikon yhteisillä melontareissuilla. Kiitokset siis Ristolle ;)



























Ainesosat

(4 pientä annosta)

0,5 dl vettä
kasvisliemikuutio
nokare margariinia (sininen Keiju)
2 limeä
puolikas sipuli
1,5 dl risottoriisiä
200 g kuivattuja aprikooseja
80 g manteleita
tuoretta persiljaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria



1. Laita puoli litraa vettä liedelle kuumenemaan ja lisää kasvisliemikuutio.

2. Pilko sipuli pieniksi paloiksi ja kuullota ne pannulla Keiju-rasvassa. Lisää myös risottoriisi. Kuullota sitäkin tovi.

3. Kaada kiehuva kasvisliemi kattilaan. Keitä riisiä noin viisi minuuttia suurella teholla (mutta älä täydellä) noin 15 minuuttia aina välillä sekoittaen. Lisää mausteet ja tarkista maku.

4. Sillä aikaa kun riisi kypsenee, paista manteleita pienessä määrässä öljyä pannulla, kunnes ne ruskistuvat.

5. Leikkaa kuivatut persikat haluamasi kokoisiksi ja lisää ne risottoon.

6. Ota mantelit liedeltä ja anna niiden jäähtyä viisi minuuttia.

7. Purista 1 limen mehu risottoon ja raasta molempien limejen kuori risottoon. Sekoita hyvin.

8. Lisää vielä mantelit sekaan ja sekoita.

Ruoka on valmis. Bon appetit!



Pakko lisätä tähän kuvat tämän kesän lempijätskistäni! Siis Tofu Linen caramel tuutti on niiiiiiin hyvää, että oon syöny sellaisen monta kertaa viikossa. Päivän piristys oli, kun niitä löytyi tänään mökin lähi-Siwasta.

Maukasta viikon jatkoa :)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Onnistuneita ostoksia UFF:sta

Kuten olen jo blogillani kertonut, ostan vaatteeni pääsääntöisesti kierrätettynä. Käyn shoppailemassa UFF:ssa sekä satunnaisesti kirppareilla. Vielä kolme vuotta sitten, en erityisemmin panostanut pukeutumiseeni. Opiskelijana en voinut ostaa laadukkaita vaatteita aina kun niitä tarvitsin ja vierastin second hand liikkeitä, koska ajattelin, etten sieltä kuitenkaan mitään löytäisi. Jossain vaiheessa minua alkoi kuitenkin kiinnostamaan vaatteiden ostaminen käytettyinä. Haluuni ostaa kierrätettyä vaikuttivat ympäristöarvot, sekä ärsyynnykseni siitä miten vaatekaupat yrittävät tuputtaa asiakkailleen kaikenlaista krääsää erilaisin lisämyyntikampanjoin (saisiko olla kynsilakkaa, korua, sukkaa jne jne). Kun aloitin etsimään kivaa päällepantavaa kierrätyskaupoista, opin leikittelemään tyyleillä ja kokeilemaan rohkeasti erikoisempia vaatteita. Koska vaatteet ovat käytettyinä melko halpoja, uskallan ottaa riskejä ja ostaa myös sellaista minkä istumisesta omaan tyyliini en aluksi ole ihan satavarma.

Olen huomannut, että UFF:sta löytyy pilkkahintaan laadukasta ja tyylikästä päällepantavaa  (ainakin naisille) ja olenkin hurahtanut aika syvästi second hand -shoppailuun. ;) Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa Iso-Robertinkadun ja Sörkän UFF:eissa ja tein erinomaisia löytöjä. Alla niistä ja muutamista aiemmista UFF-löydöistäni kuvakooste!


Mekko: S-twelve, 17 euroa
Liivi:  Only, 7 euroa
Tekonahkalaukku: 8 euroa
Kaikki ostettu Iso Robertinkadun UFF:sta. :)




Toppi: 8 euroa; Iso Robertinkadun UFF.
Musta neuletakki: 8 euroa,  merkki Fauna - By topknit; Tullinpuomin Uff.



Toppi: 7 euroa, merkki Brivatar Pori; Iso Roban Uff.
Kaulaketju: 4 euroa; Iso Roban Uff.
Kello: 8 euroa; Sörnäisten Uff.
Puukengät: noin kymmenen euroa, merkki O.I.S; Tullinpuomin Uff.





Neuletakki: 23 euroa, Marimekko; Iso Roban Uff.
Hihaton paita: 7,5 euroa, Esprit; Sörnäisten Uff.



Juhlamekko; 11 euroa, Miss Posh; Sörkän Uff.

Kierrätettyjen vaatteiden kuluttamisessa parasta on se, että vaatteita ikään kuin vuokraa myymälästä, mikäli niitä myös palauttaa aikanaan kierrätykseen. Itse kierrätän jatkuvasti second hand -vaatteina ostamaani tavaraa takaisin myymälöihin. Olen pyrkinyt eroon asenteesta, että minun pitäisi välttämättä "omistaa" kaikki ostamani vaatteet pysyvästi, vaan pistän ne heti kiertoon, jos en enää käytä niitä.

Sen lisäksi, että vaatteiden kierrättäminen voi vähentää uuden ostamista, saattaa kierrätettyjen vaatteiden hankkiminen säästää huomattavia summia rahaa. Minulla kuluu vaatteisiin ehkä noin viisikymppiä kuussa, mikä on aika vähän suhteessa siihen, kuinka paljon ostan UFF:sta. Sitten kun minun on pakko ostaa jotain ei-second handia, minulla on varaa panostaa laatuun.

Kannattaa rohkeasti vierailla second hand liikkeissä, koska valikoimat niissä ovat nykyään todella kattavia. Itsensä hemmottelu vaatteilla on mahdollista tehdä ekologisemminkin, jos on valmis näkemään vähän vaivaa. 

Tällainen postaus tällä viikolla. Oikein ihanaa kesäviikonloppua :)

HUOM: UFF ei ole hyväntekeväisyysjärjestö, vaan voittoa tavoitteleva yhdistys. Jos haluat antaa vaatteet hyväntekeväisyyteen, suosittelen UFF:in sijaan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin tai Pelastusarmeijan keräyksiä.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Vinkkejä kierrätysvaatteiden metsästykseen




























Koska olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut mieltymyksestäni kierrätettyihin vaatteisiin, ajattelin, että olisi ihan paikallaan kertoa täällä vinkkejä siitä, miten tekee parhaat löydöt kirppareilla ja second hand -myymälöissä. Puhun tässä postauksessa eniten UFF:sta, koska ostan vaatteeni yleensä sieltä. :))

Miten löydät etsimäsi?


- Kierrätyskaupoissa tarjonta on usein suurta. Second hand myymälässä vierailuun kannattaa sen vuoksi varata riittävästi aikaa, ainakin jos on tositarkoituksella liikenteessä.

- Tutustu myös niihin vaaterekkeihin, jotka on merkitty eri vaatekoolle, kuin mikä on sinun kokosi. Olen huomannut, että löydän esim isojen kokojen hyllyistä itselleni sopivaa päällepantavaa ja välillä taas XS hyllystä. 

- Second hand -myymälöiden tarjonnassa on huimia eroja. Itse löydän parhaiten vaatteita Töölön Tullinpuomin UFF:sta sekä Iso Robertinkadun myymälästä. 

- Kirpparilla shoppaillessa kannattaa kiinnittää huomiota myyjän pukeutumiseen. Kun löydät myyjän, joka pukeutuu mielestäsi tyylikkäästi, on todennäköistä, että hän myy myös sinua kiinnostavaa päällepantavaa. 

- Iäkkäiden naisten myyntivalikoima kannattaa myös kirpparilla katsastaa. Hehän saattavat myydä ihanaia vintage vaatteita, jotka ovat yleensä myös erittäin laadukkaita.

- Viimeisenä vinkkinä huomio, mikä pätee oikeastaan kaikenlaiseen vaatteiden osteluun; Kannattaa jättää erittäin suositut muotivaatteet ostamatta, jos haluat ostaa vaatteita, jotka kestävät aikaa. Aina välillä katukuvaan tulee vaatteita ja asusteita, jotka on kaikilla. Tällaisiin vaatteisiin tulee yleensä nopeasti ähky ja ne päätyvät kaapin pohjalle.






Ja vielä käytännön vinkkejä kierrätysvaatteiden kulutukseen


- Kierrätetyt vaatteet kannattaa varmuuden vuoksi pestä ennen ensimmäsitä käyttöä. Esim UFF ei pese vaatteita ennen niiden myymistä! Vaatteita voi myös pakastaa, jolloin epätoivotut vieraat kuolevat pois. 


- Kierrätettyinä ostetut kengät on suositeltavaa desinfioida ennen käyttöä, koska erilaiset jalkasienet tarttuvat herkästi puhdistamattomilta pinnoilta. 

- Jos haluaa päästä erittäin halvalla, UFF:ssa kannattaa vierailla tasarahapäivinä. Liike järjestää myymälöissään aleviikkoja, jolloin vaatteet halpenevat päivä päivältä siten, että viimeisenä päivänä kaikki lähtee kahdella eurolla. Tykkäämällä UFF:sta Facessa, saat ajankohtaista tietoa tasarahapäivistä.

- UFF:ssa usein shoppailevan kannattaa hankkia kantiskortti, jolla saa 10 prosenttia alennusta yli kymmenen euron ostoksista. Kortti kustantaa 5 euroa.

- Kierrätysvaatteita kannattaa etsiä, myydä ja vaihtaa myös netissä. Facebookissa suursuosion saavuttaneet kierrätyssivustot ovat oivia paikkoja lahjoittaa ja myydä vaatteita ilman välistävetäjiä.

Oikein menestyksekkäitä ostosreissuja kierrätyskaupoissa ja kirppareilla!

Kun teet löytöjä, niin olisi mahtavaa saada niistä viestikenttään vaikka kuvia. Muutenkin olen kaivannut kovasti kommentteja teksteihini liittyen, sillä kävijöitä blogilla jonkin verran on. Ihan pienikin kommentti on minulle ilo ja motivoi blogin kirjoittamiseen. =)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Eläinten asialla voi olla muukin kuin vegaani




Veganismi on jälleen ajankohtainen aihe, sillä tänä keväänä perustettu Suomen Eläinoikeuspuolue (EOP) on ollut otsikoissa. Yksi puolueen tavoitteista on saattaa ihmiset ja eläimet oikeuksiltaan tasa-arvoiseen asemaan. Näin myös eläimillä on  mahdollisuus tulevaisuuteen, jossa ne voivat olla "oman elämänsä keskipisteitä", eikä ihmisten vallankäytölle alistettuja vankeja. EOP puhuu lihanormista, minkä seurausta on käsitys, että ihmisellä on oikeus kohdella eläimiä mielensä mukaan, koska ihminen on "älyllisesti kyvykkäämpi" kuin muut eläinlajit. Eläinokeuspuolue kirjoittaa manifestissään seuraavasti:

"Eläinten hyväksikäyttö on moraalisesti ja eettisesti väärin, koska eläimillä on tuntevina olentoina ihmisestä riippumaton, rahassa mittaamaton itseisarvo. Lihanormi eli eläinten tappamisen ja käyttämisen hyväksyminen perustuu vanhentuneille ja väärille käsityksille ihmisen ainutlaatuisuudesta ja ylempiarvoisuudesta. Ihmisen kyky moraaliseen ja rationaaliseen ajatteluun ei tee ihmisestä arvokkaampaa muihin eläimiin verrattuna, päinvastoin, suuremmat kyvyt pikemminkin velvoittavat vastuuseen muusta olevasta."

Allekirjoitan Eläinoikeuspuolueen perusajatuksen siitä, että taloudelliset intressit eivät oikeuta aiheuttamaan eläimille kärsimystä. Pidän hyvin mahdollisena, että uudet sukupolvet saattavat hämmästellä eläinten julmaa kohtelua, aivan kuten me ihmettelemme orjien ihmisarvon kieltämistä vajaa sata vuotta sitten. Itse kannatan siis liha- ja maitotuotannon asteittaista lopettamista Suomessa. Lisäksi kiinnittäisin huomiota myös kulutukseen siten, että vegaanisten ruokien tarjoamista tulisi lisätä valtion tukemissa ruokaloissa, kuten yliopistolla, kouluissa ja päiväkodeissa. Tarvitsemme myös lisää yritysten ja järjestöjen vaikutuksesta riippumatonta tietoa siitä, miten terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on mahdollista koostaa niin, ettei eläinperäisiä tuotteita tarvita.  Kaipaisin myös  tarkennusta siihen, mihin eri ihmisryhmiin kasvisruokavalion terveellisyys pätee, vai päteekö kaikkiin. Jos aikuinen ihminen voi elää terveänä ilman maitoa tai lihaa, onko tämä yleistettävissä sairaisiin, raskaana oleviin ja lapsiin? Tutkimustietoa on varmasti aiheesta paljon saatavilla, mutta itseäni haittaa se, että tätä tietoa tarjoavat tyypillisesti tahot, joita ei voi pitää riittävän neutraaleina. Siksi tarvitsisimme eri asiantuntijoista koostuvan ja asenteiltaan mahdollisimman neutraalin työryhmän tutkimaan veganismin terveysvaikutuksista tehtyjä tutkimuksia ja selvittämään monipuolisesti lihanormin purusta seuraavia hyötyjä ja haittoja. Tämä kerätty tieto tulisi julkaista kaikkien luettavaksi ja käytettäväksi esimerkiksi kouluissa. Yhteiskunnan pitäisi siis mielestäni tavoitella mahdollisimman vähäistä tarpeiden tyydyttämistä eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, mutta tietyissä rajoissa.

Olen sen verran oman lajini hyvinvoinnin etusijalle asettava, että minusta eläinten pito ja hyväksikäyttö on joissain tilanteissa ok, jos ihmisten fyysinen terveys sitä "välttämättä" edellyttää. Muun muassa allergiat voivat rajoittaa yksilön mahdollisuuksia siirtyä täysipäiväiseksi vegaaniksi. Toisaalta esimerkiksi lääkkeiden testaaminen eläimillä on minusta hyvin ikävää, mutta hyväksyttävää. Kuitenkin eläinkokeet tulisi toteuttaa mahdollisimman vähän kärsiymystä tuottaen ja niitä pitäisi välttää aina kun koe on mahdollista toteuttaa eri tavoin. Tämä varmasti nostaa esimerkiksi lääkkeiden hintoja, mutta myös eläinten tuntemuksille pitää antaa arvoa, vaikkei eläintä kaikissa tilanteissa kohdeltaisikaan ihmisten vertaisena.

Olen siis jossain määrin eri mieltä Eläinoikeuspoulueen linjausten kanssa, koska puolueen mielestä eläinten oikeudet tulee nähdä ihmisoikeuksien vertaisina! Kuitenkin puolue on erittäin tärkeällä asialla ja esimerkiksi tuotantoeläinten kohtelussa näkyy ihmisen julma puoli. Suurin osa meistä pärjäisi varmasti huomattavasti pienemmällä määrällä eläinperäisiä tuotteita. Moni kuluttaja haluaa kuitenkin nauttia suuria määriä maito- ja lihaelintarvikkeita, ja niin kauan kuin tähän ei tule muutosta, on todennäköistä, ettei asiaan saada parannusta.

Toisaalta yksilön on mielestäni lihanormia noudattavassa yhteiskunnassa varsin hankala elää vegaanina. Itse olen ollut kymmenen vuotta kasvissyöjä ja olen asteittain vähentänyt eläinperäisten tuotteiden kuluttamista. Juon nykyään aamukahvin soijamaidon kanssa, ostan vegaanista margariinia ja valmistan kotona ruoan sekä leivonnaiset kasviperäisesti. Vegaanina elämisen helppous tyssää kuitenkin siihen, kun haluaa ruokailla oman kodin ulkopuolella. Esimerkiksi työpaikkaruokalassamme ei ole aina vegaanilounasvaihtoehtoa tarjolla. Tällöin minun pitäisi käytännössä joko valmistaa ruoka itse kotona tai sitten matkustaa ydinkeskustaan, missä tiedän paikkoja, joissa vegaanilounasta on yleensä tajolla. Tässä tulee vastaan oma laiskuuteni ja toisaalta haluni kuulua siihen yhteisöön missä elän. Tahdon lounastaa työkavereitteni kanssa ja koska en erityisemmin pidä ruoanlaitosta, löhöän iltaisin mielummin sohvalla, kuin valmistan itselleni ruokaa. Väitän kuitenkin, että jos vegaaniruokaa olisi työpaikkaravintolassa aina tarjolla, ruokatottumukseni olisivat jo aika lähellä veganismia.

Minusta olisi siis tärkeää, että Suomikin saisi oman eläinoikeuspuolueen ajamaan eläinten oikeuksia ja siksi aion ensi tilassa tulostaa puolueen kannattajakortin. Puolue tarvitsee 5000 kannattajaa, jotta se voi rekisteröityä puoluerekisteriin. Kannattajakortin allekirjoittaminen ei velvoita sinua äänestämään puoluetta.

Radikaaleja muutoksia tarvitaan ja kun pelkät kasvisruokapäivät kouluissa saavat niin monet harmistumaan, tarvitaan vastapainoksi niitä eläinten puolesta puhujia, jotka muistuttavat, että viime kädessä eläinten hyväksikäyttö on valintakysymys. Yhteiskunnan päättäjät voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, että ihmisille olisi helpompaa tehdä eläinystävällisiä valintoja. Olen myös sitä mieltä, että julkisessa keskustelussa veganismiin siirtymisen painottamisen sijaan tulisi korostaa, että jokainen teko eläinten puolesta on askel oikeaan suuntaan. Jos ihminen vaikkapa kerran viikossa valitsee lihapaketin sijaan tofunakit ja kokee voivansa olla ylpeä tästä, voi se avata kuluttajan silmät sille, että maukas ja ravitseva ruoka on mahdollista koostaa eettisemminkin. Kenties kuluttaja rohkaistuu kyseisen kokemuksen myötä tekemään kasvisruokavalinnan seuraavalla viikolla kahdesti ja positiivinen kierre on valmis.

Oikein mukavaa ja eläimellistä sunnuntaipäivää kaikille :)



Viime tiistaina esitettiin televisiossa erittäin mielenkiintoinen Ajankohtainen kakkonen, missä käsiteltiin eläinten asemaa Suomalaisessa yhteiskunnassa. Ajattelemisen aihetta ohjelma antoi itsellenikin, sillä minulla on kolme kesyrottaa. Suosittelen katsomaan pätkän Yle Areenasta.

Eläinten vallankumous

Ps. Kirjoitukseni lähteet löydät tekstiin syötetyistä linkeistä!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sorkkia, saparoita ja uusia ystäviä

Late nauttii rapsutuksista.

Ollessani kymmenen vuotta sitten vaihto-oppilaana Saksassa, kävin usein navetassa, koska host-vanhempani olivat maanviljelijöitä. Järkytyin syvästi nautojen elinolosuhteista, koska ne oli kytketty ketjuihin, eikä rakennuksessa pidetty edes valoja päällä. Tämä kokemus muutti paljon omaa suhtautumistani maito- ja lihatuotantoon. Viikko sitten pääsin katselemaan lehmiä hyvin erilaisessa elinympäristössä, kun reissasin avomieheni ja "avoanoppini" kanssa eläinsuojelukeskus Tuulispäähän.

Tuulispää on alun perin yhden naisen projektina vuonna 2013 perustettu kotieläintila, minne sen eläinasukkaat ovat päätyneet eri käänteiden kautta. Kaikkia sen asukkaita yhdistää kuitenkin se, ettei eläimillä ollut muuta paikkaa minne mennä; tai ainakaan turvallista sellaista. Tuulispäässä asustelee muun muassa rescue koiria, kahden naisen pelastama Lauri-härkä ja rapsutuksia rakastava Aamu-lammas. Kaikki eläimet eivät ole nähtävissä yleisölle, koska osa arastaa vieraita. Voin kuitenkin luvata, että Tuulispäässä on rapsuteltavaa molemmille käsille! Tila sijaitsee Someron kunnassa, peltojen keskellä, kaukana liikenteen hälinästä.

Luin Tuulispäästä ensimmäisen kerran jo vuosi sitten vegaaniblogeilta, mutta vierailu onnistui vasta tänä kesänä. Saavuttuamme Tuulispäähän, ihastelimme heti paikan idyllisyyttä. Eläinpihaton vieressä on kaunis puutarha suurine omenapuineen ja kauniine kukkineen. Hevoset käyskentelivät aitauksessaan ja rapsuttelivat itseään puihin. Osku villisika tepasteli nurmikolla ja lampaat, kilit, lehmät sekä minipossu Sulo liikkuivat ihmisten seassa suurimmassa pihatossa.

Tuulispäässä on neljä hevosta ja yksi poni. Rapsutan kuvastta Casteria.
Kun astuimme pihattoon, kiinnitin ensimmäiseksi huomiota lehmiin, joita ei Suomessa ihan joka päivä näe ihmisten ja muiden eläinten seuraan sulautuneina. Samalla kun vapaaehtoisena tilalla toimiva oppaamme kertoi lehmien elämäntapahtumista, seurasimme sivusilmällä, kun yksi lehmistä lähestyi kahta naista, jotka maalasivat pihalla. Lehmä meni tutkimaan maalaustelineitä ja lopulta kaatoi ne kumoon niin että kolisi. "Lehmät ovat luonteeltaan hyvin uteliaita", oppaamme totesi naureskellen.

Tilan kolme nautaa ovat kaikki päätyneet Tuulispäähän tuotantotiloilta. Jennifer oli liian pieni siemennettäväksi ja Nunnu härkä taas annettiin eläinsuojelukeskukseen, koska omistaja ei halunnut luovuttaa sitä teuraaksi. Laurin pelastuminen, on puolestaan erään naisen ansiota, joka näki sen syntyvän laitumella. Synnytys oli vaikea ja nainen hälytti lehmälle apua. Pelastajaa jäi vaivaamaan eläimen kohtalo teuraseläimenä ja hän osti Laurin itselleen. Sonni annettiin Tuulispäähän, missä sitä juotetaan tuttipullosta maidonkorvikkeella.

Kiinitimme tilalla huomiota siihen, että Jenniferin utareet olivat niin pienet, että niitä tuskin huomaa. Oppaamme kertoi monien Tuulispäässä virailevien yllättyvän siitä, etteivät lehmien utareet ole luonnonstaan kuin maitoa pursuvat kanisterit.


Late halusi tehdä tuttavuutta koiran kanssa (ylempi kuva). Alemmassa kuvassa rapsuttelen Latea itseään. 
Lehmien jälkeen kierros jatkui Sulo nimisen minipossun luokse, joka kääntyi heti kyljelleen saadakseen rapsutuksia. Sulo on ylipainoinen, vaikka Tuulispäässä se on ollut jatkuvalla dieetillä. Minipossut on jalostettu pieniksi ja pyöreiksi, mikä rasittaa niiden jalkoja ja selkää. Sulo rakastaa selvästi ruokaa, sillä sen kärsä oli melkein kokoajan maassa, mistä se etsi uusia herkkupaloja. Toivottavasti Sulon dieetti kuitenkin onnistuu, koska sen masu oli kyllä valtava, ulottuen melkein maahan asti.



Tuulispään neljä lammasta ovat myös peräisin lihatilalta ja sen omistaja antoi lampaat eläinsuojelukeskukseen, vaikka niiden piti alun perin päätyä teuraaksi. Lampaat olivat hassuja seuratessan jonossa vapaahetoistyöntekijöitä pihatossa. Erityisen hyvin minulle jäi mieleen Aamu niminen yksilö,  joka kerjäsi vierailijoilta rapsutuksia. 

Aamu on hurmaava rouva!
Emme päässeet tällä kertaa näkemään tilalla asustelevia entisiä tuotantotilakanoja, koska ne olivat väliaikaisessa karanteenissa jonkin epidemian takia. Näimme kuitenkin lasin läpi erään aivan erityisen eläinsuojelukeskuksen asukkaan -nimittäin kanana syntyneen Agdan, joka nykyisin ilmeisesti munasarjavaurion takia näyttää kukolta. Sen aiempi omistaja oli antanut Agdan Tuulispäähän, koska muut kanat hyljeksivät sitä. Tuulispään nettisivujen mukaan Agda tulee luokse kutsuttaessa ja tykkää olla sylissä.

Kanojen lisäksi emme myöskään nähdeet jo melkein some-julkkiksena tunnettua villisika Oskua,  jota ei haluttu häiritä sen iltapäiväunilta. Tämä sopi meille mainiosti, sillä nyt saimme hyvän syyn palata eläinystäviemme luokse vielä tänä kesänä.


Ostin Tuulispäästä kuvassa näkyvät maalaukset. Maalauksia on lisää myynnissä ravintolapäivänä 16.8 ja niiden tuotto menee eläinsuojelukeskuksen hyväksi.

Suosittelen kaikkia käymään tässä ihanassa paikassa, jossa vierailu on maksutona ja jonne ajoaikaa kertyy noin kaksi tuntia pk-seudulta. Eläinsuojelukeskuksen yhteydessä toimii pieni vegaanikahvila, missä voi nauttia suussa sulavia leivoksia ja jäätelöitä.

Esimakua Tuulispäästä voi saada tämän viikkoisesta Ajankohtaisesta kakkosesta (14.7), missä mietitään, tulisiko asioita ajatella enemmän eläinten näkökulmasta.

Terveisiä kesämökiltä ja leppoisaa heinäkuuta kaikille :)

Siru ja Aamu <3

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Nötön saari on täydellinen kesämatkakohde


Viikko siiten lähdin ystävieni kanssa kolmen päivän reissulle Turun saaristoon. Nauvon kuntaan kuuluva Nötön saari ei yllättänyt minua kauneudellaan, koska vierailin siellä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Jo tuolloin saaren merellinen ilmasto, vanha aarniometsä ja punaiset puutalot tekivät minuun suuren vaikutuksen.


Nötö on Saaristonmeren kansallispuiston suurimpia saaria ja 392 hehtaarin kokoinen. Sinne päästäkseen pitää ensin matkustaa lossilla Nauvoon, minkä jälkeen täytyy reissata noin kahden tunnin mittainen merimatka (M/S Eivor). Vaikka Berliiniinkin päsee nopeammin kuin Nötööseen, on saarella vietetty aika ollut molemmilla reissukerroilla vaivan arvoista.

Saaren taloissa on aistittavissa historian havinaa. Nötö asutettiin todennäköisesti 1000 vuotta sitten ja suurimmillaan asutus on tiettävästi ollut toisen maailmansodan aikana. Nykyään Nötössä asuu ympärivuotisesti enää viisi henkilöä, jotka ovat kaikki miehiä.



Yövyimme kohteessa pienessä Backaro –nimisessä majatalossa ja yksi yö kustansi 40 euroa per henkilö sisältäen aamiaisen. Halutessaan majatalon asukkaat saavat käyttää grilliä ja saunaa lisämaksua vastaan. Backaron majatalo on suuri vanha puurakennus, joka toi mieleeni Jane Austinin romaanit kukkatapetteineen ja seurustelutiloineen.



Saaren asukkaat ja mökkiläiset vaikuttavat arvostavan maalaiselämää ja luontoa. Nötöössä ei kovaäänisiä moottoriveneitä kuulu ja esimerkiksi Backarossa osa ulkotöistä tehdään yhä 50-luvun työkaluilla. Backaron majatalon emäntä kertoi minulle ylpeänä, että hänen tavoitteensa on osoittaa ihmisille, että viisikymmentä luvun tavaroilla pärjää vallan hyvin. ”Ihmisillä on nykyään aivan liikaa roinaa”, hän toteaa.



Saarella on paljon annettavaa luontoihmisille, koska siellä on uniikki aarniometsä, jonka lyhytkasvuinen puusto on erilaista kuin rannikolla. Myös eläinihmisille saari on mainio matkakohde, koska paikallisilla mökkiläisillä ja asukkailla on hoidettavinaan esimerkiksi ylämään karjaa, lampaita sekä kanoja. Backaro-majataloa vartioi puolestaan jääkarhua muistuttava Jaffa-koira, joka ottaa mielellään vastaan rapsutuksia majatalon vierailijoilta.



Vaikka Nötön saari sijaitseekin Etelä-Suomessa, tunsin itseni siellä turistiksi. Kyläkaupan myyjä ymmärsi parhaiten ruotsia ja muutoinkin saarella  ei paljoa suomea kuulunut.

Mukavia matkakohteita ei aina tarvitse hakea ulkomailta, vaan myös Suomesta löytyy hienoja paikkoja. Majatalon emäntä kertoi, että tälle kesälle on vielä jonkin verran tilaa Backarossa. Laivamatkat saarelle ovat ilmaisia, joten ainoat kustannukset tulevat majoituksesta ja ruoasta. Saarella on pieni kesäkauppa, mutta omia eväitä kannattaa myös ottaa mukaan.

Mukavaa heinäkuun jatkoa Mailiksen Maailmassa.  Ensi viikolla on luvassa vielä eräs toinenkin kesäretkikohde-postaus Suomesta. :) 



ps. Olin unohtanut miten kivaa keinuminen on! Jäin siihen ihan koukkuun. Ei ehkä aivan normaalia melkein kolmekymppiseltä... :D

Lähteet:

wikipedia.org/wiki/Nötö