Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lämmittävä punajuurikeitto


Uusin suosikkivihannekseni on ehdottomasti punajuuri. Sitä onkin tullut käytettyä ruonlaitossa harvakseltaan sen jälkeen, kun äkkäsin, että punajuuria voi ostaa esikeitettynä (tiedän, en tajua, miten oivalsin tämän vasta nyt). Punajuuri on superhyvää esimerkiksi kasvispihveissä, pastoissa, keitoissa ja salaateissa.

Viime viikonloppuna tein vegaanisen borschkeiton, jonka resepti on jälleen kerran muunneltu versio toisesta reseptistä. En tiedä oliko se punajuuren sisältämien vitamiinien vai pirteän värin ansiota, mutta koin oloni astetta energisemmäksi niinä päivinä, joina nautin tätä soppaa aimoannoksen.


Raaka-aineet

4 punajuurta
1 porkkana
2 perunaa
1/2 valkokaalia
50 g juuriselleriä
1 sipuli
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl tummaa soijarouhetta

2 rkl valkoviinietikkaa
1 l kasvilientä

1 tl timjamia
1 laakerinlehti
suolaa
mustapippuria
valkopippuria

Lisukkeeksi

Oatlayn vegecreme fraichea



 Laita litra vettä kattilaan lämpimään ja lisää kasviliemikuutio. Sillä aikaa, kun liemi lämpenee, kuullota pilkottu sipuli, porkkana, valkokaali ja selleri öljyssä toisessa kattilassa. Lisää joukkoon mausteet, tomaattipyree ja etikka. Kun seos on hetken maustunut, kaada joukkoon pieneksi pilkotut punajuurikuutiot.

Kasvisliemen kiehuessa, kaada se kattilaan, jossa olet esipaistanut vihanneksia. Lisää keiton joukkoon kuoritut ja pieneksi pilkotut perunat. Ynnää keittoon vielä laakerinlehti ja keittele soppaa noin tunti miedolla lämmöllä. Muutamaa minuuttia ennen kuin otat keiton liedeltä, kaada joukkoon tumma soijarouhe. Tarkista maku.

Mikäli kaikki on kunnossa, keitto on valmis. Tarjoile keitto vegaanisen cremenfraichen kera.


Keitto on muunneltu versio Vege, tuoreita makuja kotikeittiössä -kirjasta (s. 109). En voi liikaa ylistää tätä Alex Niemisen ja Riikka Sukulan järkälettä, joka on pullollaan helppoja ja herkullisia kasvisruokia. Kirja olisi mielestäni loistava joululahjaidea ystävälle tai perheenjäsenelle, joka ymmärtää hyvän ruoan päälle. =)

Mukavaa joulun odotusta!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Helppo vegaaninen omenapiirakka


Sain vanhemmiltani pari viikkoa sitten suuren määrän herkullisia omenoita, mikä innoitti minua leipomaan pitkästä aikaa omenapiirakkaa. Piirakka onnistui hyvin, ja mietin, miksen leivo hedelmäpiirakoita useammin. Alla resepti kuvissa näkyvään omenapiirakkaan, joka on vegaaniversio Kotikokki.fi palvelussa julkaistusta "Kaikkien kehumasta omenapiirakasta."



Ainekset

Pohja

200 g kasvimargariinia
1.5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kauramaitoa

Täyte

4 omenaa
kanelia 
siirappia


Ohje: 

Sulata margariini pehmeäksi. Lisää rasvaan sokeri, vaniljasokeri, leivinjauho ja kauramaito. Lisää seuraavaksi pienissä erissä jauhot taikinaan. Vaivaa taikina tasaiseksi "klöntiksi" ja säästä sitä pieni pala täytettä varten. Painele taikina rasvattuun piirakkavuokaan (halkaisija 24 cm) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Esipaista piirakkapohjaa 5 minuuttia.

Leikkaa sillä aikaa omput viipaleiksi. Asettele omenanlohkot piirakkapohjalle ja ripottele päälle kanelia. Kaada omenien päälle myös hieman siirappia, ja murusta sivuun laittamasi taikina omenalohkojen päälle.

 Paista piirakkaa tasalämmöllä noin 35 minuuttia.

Tarjoile piirakka esim. kauravaniljajäätelön tai -kastikkeen (Oatlay) kanssa.



Vajaa kolme viikkoa sitten perheemme kasvoi jälleen yhdellä nokalla, kun 3-vuotias Lissu-koira muutti meille Liettuasta. Olemme hyvin onnellisia uudesta perheenjäsenestä. <3

Ihania herkkuhetkiä toivottaen

Mailis

perjantai 27. lokakuuta 2017

Hääpukuni tarina - mistä ostin ja miksi halusin käytetyn puvun


Olen ehdottomasti hääihminen, enkä olisi voinut olla enempää innoissani, kun päätimme viime talvena pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa mennä naimisiin. Kuten monelle muullekin morsiamelle, hääpäiväni yksi isoimmista kysymyksistä oli minkälaisessa puvussa haluan astella avioon. 

Melkein heti kihlautumisemme jälkeen menin äitini, siskoni ja kahden tyttökaverini kanssa sovittamaan häämekkoja morsiuspukuliikkeisiin. Oli ihanaa sovittaa toinen toistaan upeampia pukuja, mutta minun on myönnettävä, että häämekkojen hinta oli minulle järkytys. Useimmat näyttävät puvut kustantavat reippaasti yli tuhat euroa. Tämä on mielestäni aika suuri summa mekosta, jota käyttää vain kerran. Ajattelin, että voisin silti olla valmis sijoittamaan kyseisen summan hääpukuun, jos löytäisin unelmieni mekon, joka on myös eettisesti valmistettu. Eettisyydellä tarkoitan tässä asiayhteydessä sitä, ettei pukua ole tehty maassa, jossa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia, eikä se sisällä eläinperäisiä raaka-aineita kuten sulkia tai turkista.

Bongasin eräästä häälehdestä Lillian Westin mekon, johon ihastuin ikihyviksi. Menimme  äitini ja siskoni kanssa katsomaan pukua Porvoossa sijaitsevaan Valkoinen Kreivitär -hääpukuliikkeeseen. Pettymyksekseni mekko oli tosimaailmassa aivan erinäköinen kuin lehden kuvassa. Puku näytti halvalta, vaikka se kustansi 1300 euroa. Lisäksi mekko oli valmistettu Myanmarissa, missä tuskin kunnioitetaan työntekijöiden hyvinvointia. Tämän hääpukusovituksen jälkeen päätin, etten halua ostaa uutta hääpukua, joka on valmistettu matalin tuotantokustannuksin.

Kuva: MillaSini photography

Ryhdyin seuraavaksi etsimään unelmieni häämekkoa häätori.fi palvelusta, eikä siinä kestänyt kauaakaan kun törmäsin Kenneth Winstonin pitsiunelmaan. Sovin myyjän kanssa tapaamisen ja menin sovittamaan mekkoa myyjän kotiin. Vaikka mekossa oli joitakin asioita joista 
en pitänyt, näin heti, että taitava ompelija voisi muokata puvun mieleiseksini. Teimme siis kaupat.

Mekon oston jälkeen otin yhteyttä Helsingissä sijaitsevaan hääpukuliike Zazzabellaan, joka toimii myös ompelimona. Zazzabellan ompelija pienensi mekkoani, vaihtoi koristevyön yksinkertaiseen satiininauhaan ja lisäsi pukuun ohuet spagettiolkaimet. Mekkoon tehdyt muutokset maksoivat noin 280 euroa. Koska maksoin puvusta 600 euroa, tuli puvun kokonaishinnaksi 880 euroa. Säästin siis käytetyn häämekon ostamalla noin 300 euroa ja sain silti unelmieni hääpuvun.


Kuva: MillaSini photography

Tämän blogikirjoituksen viesti on, että kannattaa vakavasti  harkita myös käytetyn hääpuvun ostoa. :) Monet morsiamet myyvät uudenveroisia hääpukuja netissä ja käytetyn mekon osto on myös ekoteko! Kierrätyksen ansiosta mekot eivät ole kertakäyttökamaa, vaan siirtyvät morsiamelta toiselle. Puvusta voi kuitenkin tehdä uniikin teettämällä pukuun muutoksia.

Alla vielä muutamia esimerkkejä paikoista, joista voi hankkia Suomessa valmistetun morsiuspuvun ja pari suosikkiani häätori.fi palvelussa tällä hetkellä myynnissä olevista puvuista. :)

Kuva: MillaSini photography


Suomessa ommellun morsiusmekon voi hankkia ainakin seuraavista liikkeistä:




Suosikkini häätori.fi:ssä myytävissä olevista mekoista:





Onnea täydellisen morsiusmekon metsästykseen <3

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Helppo vegaaninen hillolla kuorrutettu juustokakku

Eilen meillä herkuteltiin tällaisella hillolla kuorrutetulla juustokakulla. Kakku muistuttaa isäni jo vuosia valmistamaa vadelmahillojuustokakkua, joka on lempi jälkiruokani. Isäni käyttämä resepti oli alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa. Kiitos nykyajan ruokateknologian, kakku on mahdollista valmistaa myös vegaanisesti, eikä se ole yhtään sen vaikeampaa kuin tavallisen juustokakun teko.



Ainekset

Pohja

15 Digestive keksiä
100 grammaa sulatettua sinistä Keiju-margariinia

Juustotäyte

1dl vaahtoutuvaa soijakermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
200 g vegaanista maustamatonta tuorejuustoa (Toffutti, S-Market)
1 dl perunajauhoja

Hillokuorrute

Mitä tahansa herkullista ja helposti levittyvää hilloa.

Huom: Ainesmäärät on mitoitettu piirakkavuoalle, jonka halkaisija on 20 cm.



Valmistus

Laita uuni lämpeämään tasalämpöohjelmalla 175 asteiseksi. Sulata voi pehmeäksi mikrossa tai hellalla. Murskaa joukkoon keksit. Painele keksi-voimössö tasaisesti piirakkavuoalle.

Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia 175 asteessa. Ota pohja muutamaksi minuutiksi jäähtymään esipaiston jälkeen.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon muut ainekset. Kaada juustotäyte piirakkapohjan päälle ja paista kakkua 175 asteessa alalämpöohjelmalla noin puoli tuntia.

Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä. Levitä päälle haluamaasi hilloa. 

Nyt kakkusi on valmis herkuteltavaksi. Eikö ollutkin helppoa?

PS: Mietin kakkua syödessäni, että se voisi olla tosi hyvä myös esim. lakkahillotäytteellä.



Ihanaa ja aurinkoista syyssunnuntain jatkoa <3

maanantai 18. syyskuuta 2017

Loistava luontaistuoteripsiväri

Vihdoin löysin sen. Olen etsinyt sitä jo pitkään ja välillä olen etsinnöissäni epäonnistunut. Tämän tuloksena ovat olleet turvoneet pandasilmät, sekä kymmenet hukkaan heitetyt eurot. Nyt minun ei tarvitse enää etsiä, koska löysin vihdoin etsimäni; eli loistavan luontaistuoteripsivärin. :D


Hyväksi luontaistuoteripsiväriksi osoittautui yllättäen benecos -tuotemerkin edullinen multi-effect maskara, jonka ostin Ruohonjuuresta hintaan 9,6 euroa. Benecosin maskaralla saa ihanan pitkät ripset joitka eivät paakkuunnu ja väri pysyy ripsissä tosi hyvin. Olen aiemmin kokeillut esim. Dr. Hauschkan huomattavasti kalliimpaa ripsiväriä, joka ei pysynyt ripsissäni ollenkaan, vaan levisi aina pitkin naamaa muutama tunti meikkaamisen jälkeen.



Miksi sitten hankkia luontaistuoteripsiväri tavallisen ripsivärin sijaan? Itselleni syy on yksinkertainen. Silmäni ovat hyvin herkät, joten haluan käyttää mahdollisimman hellävaraisia ja vähän ärsyttäviä meikkejä. Lisäksi pyrin vähentämään kaikenlaisten synteettisten aineiden kulutusta, koska uskon niiden olevan haitallisia myös luonnolle.


Postauksen loppuun minun on pakko vielä hehkuttaa tätä ihanaa syksyä. Rakastan sitä, kun ulkona on kirpsakka sää ja ilmassa leijailee lehtien tuoksu. Jatkuisipa tämä aurinkoinen syysilma mahdollisimman pitkään.

<3

maanantai 4. syyskuuta 2017

Taloudellisen voiton teko ei ole tieteen tehtävä

Etlan tutkijat Annu Kotiranta ja Antti-Jussi Tahvanainen sanoivat Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.9, että "kaupallistuminen on tieteen edun mukaista." He perustelevat näkökantansa sillä, että kaupallisuuden on nähty parantavan myös tieteen laatua. Kotiranta ja Tahvanainen eivät kuitenkaan mainitse missä tieteen laadun ja kaupallisuuden positiivinen kytkös on havaittu. Täten heidän väitteensä tieteen laadun paranemisesta kaupallisuuden seurauksena jää pelkäksi "korulauseeksi."

Kotirannan ja Tahvanaisen vieraskynän olisi voinut jättää omaan arvoonsa harvinaisen surkeana tutkijoiden ulostulona mediassa, jos se ei kertoisi samalla laajemmasta asennemuutoksesta. Hallituksen yliopistoihin kohdistamat leikkaukset, pääministeri Sipilän letkautukset kaikenmaailman dosenteista, sekä useat kannanotot tieteen kaupallistamisen puolesta todistavat, että tieteen riippumattomuuden vaalimista nähdä enää tärkeänä. Tämä huolestuttaa minua.

Mielestäni tieteen ydintehtävä on tuottaa sekä uutta että luotettavaa tietoa yhteiskunnalle, ja luotettavuuteen sisältyy oleellisesti myös tieteen riippumattomuus. Kaupallisesti tuotettu tieto voi olla uutta ja merkittävää, muttei koskaan riippumatonta. Vaikka kaupallisin tarkoitusperin tehty tutkimus voi ulkopuolisesta vaikuttaa täysin tieteellisin kriteerein tehdyltä, ei tieteen kuluttaja voi ikinä täysin tietää, mitä tutkimus esimerkiksi jättää kertomatta. Vaikka tämä koskee kaikkea tutkimusta, on selvää, että kaupallisten toimijoiden intressit ovat erilaiset kuin yhteiskunnan. Siksi kaupallisesti kerättyyn tietoon tulee aina suhtautua erityisellä varauksella. Kaupallisten toimijoiden motiivit tiedon tuottamisessa ovat kaupallisia, kun taas yhteiskunnan motiivi rahoittaa tutkimusta on usko laadukkaan tiedon tärkeään rooliin yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Väite siitä, että kaupallistuminen olisi tieteen edun mukaista sisältää väistämättä oletuksen, että kaikki tärkeä tieto olisi aina myös kaupallisesti arvokasta. Ei tarvitse olla professori jotta voisi ymmärtää, ettei näin suinkaan aina ole. On paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimusaiheita, jotka eivät kiinnosta kaupallisia rahoittajia. Joskus tieteellinen tieto saattaa myös olla kaupallisten intressien kanssa ristiriidassa. Hyviä esimerkkejä tällaisista tutkimusaiheista ovat esimerkiksi kehitysmaihin ja köyhyyteen liittyvät tutkimukset. Myös ympäristön hyvinvointia koskeva tutkimus ei välttämättä kiinnosta liikemaailman toimijoita. Entä onko talousjärjestelmäämme kriittisesti suhtautuva tutkimus sitten asia, joka voittoa tavoittelevia yrityksiä voisi kiinnostaa? Epäilen vahvasti, vaikka tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä tutkimusaiheita tässä ajassa.

Kotiranta ja Tahvanainen hämmästelevät artikkelissaan sitä, että tutkijat eivät käytä nykyistä enempää aikaa tuottamansa tiedon kaupallistamiseen. He ehdottavat ratkaisuksi esimerkiksi hallinnollisten työtehtävien karsimista ja muutaman kiky-minuutin lisäämistä työpäivään. Mielestäni tutkijoiden hallinnollisten työtehtävien karsinta on järkevää, mutta siitä vapautuva aika pitäisi käyttää kaupallisesti merkityksettömän tiedon keruuseen! Tämä muistuttaisi tutkijoita siitä, ettei heidän tehtävänsä ole rikastuttaa valtiota rahallisesti vaan tiedollisesti.

Loppuun minun on välttämätöntä todeta, että Etla:n uskottavuus karisi jutun seurauksena silmissäni merkittävästi. Kirjoitus todistaa jo itsessään sen, miten elinkeinoelämän tavoitteet eivät palvele laadukkaan tiedon tuottamista.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kukkaseppele kanervista (DIY)

Tänä kesänä olen ihastunut korviani myöten kukkaseppeleisiin. Innostukseni seppeleisiin sai kunnolla nostetta, kun ostin omiin häihini seppeleen. Se oli niin kaunis, että mietin, miksei aidoista kukista tehdyillä seppeleillä voisi koristaa itseään muulloinkin. Kukkaseppele on älyttömän helppo tehdä ja kun Suomen kesäniityt ovat pullollaan kukkia, niin mikä olisikaan kätevämpi asuste kuin itse tehty seppele. 

Alla ohje seppeleen tekoon, johon valitsin tällä kertaa kanervia. Kanervaseppele olisi minusta upea loppukesän morisamelle tai kaasoille, joilla on beiget tai mustat asut.


Seppeleen tekoon tarvitset ainakin kukkia, kukkateippiä, rautalankaa, rautalankaleikkurit ja mittanauhan. Kukkateippiä voi ostaa esim. kukkakaupoista.


Vaihe 1. Mittaa ensin pääsi ympärys, jotta tiedät kuinka paljon leikata rautalankaa. 

Vaihe 2. Tämän jälkeen mittaa rautalankaa tuplasti pääsi ympärysmitan verran ja summaa mittaan vielä muutamia senttejä koukkua varten. Taita leikkaamasi rautalanta kaksinkertaiseksi ja muotoile siitä tasainen ympyrä. Kieritä ympyrän päissä vapaana törröttävät rautalangan päät toistensa ympäri ja väännä siitä pieni koukku. Muodosta umpinaisesta päästä ympyrä (katso postauksen neljännestä kuvasta mallia).


Vaihe 2. Leikkaa kukkienvavarsia kanervoista. 


Vaihe 3. Ala kiinnittämään leikkaamiasi kukkia seppeleen runkoon kukkateipillä. Kiinnittämällä enemmän ja paksumpia kukkavarsia saat muhkeamman seppeleen. Itse halusin seppeleestä kuitenkin tällä kertaa siron, joten kiinnitin kukkia seppeleeseen vain sen verran, että rautalanka peittyi.

Vaihe 4. Halutessasi kiinnitä seppeleesi päähän satiininauhaa, jolla voit kiinnittää seppeleen päähäsi. Itse en tehnyt tätä, koska mökillämme ei ollut satiininauhaa.

Nyt herkkä ja kaunis seppeleesi on valmis :) 


Alla vielä kuvia seppeleestä päässäni ja erilaisista seppeletyyleistä. 





Herkkä seppele harsokukista.


Värikäs seppele pioneista ja ruusuista.


Morsiusseppele lehdistä ja ruusuista. Ostin seppeleeni Kukkakauppa Madonnasta ja se kustansi 60 euroa.

Mukavaa kesän jatkoa :)

maanantai 7. elokuuta 2017

Kesäisiä second-hand asuja

Kävin pari viikkoa sitten lomalla Budapestissä ja siellä oli niin lämmin, että sain kaivaa kaapistani kesämekot ym, joita Suomessa ei juuri ole tarvinnut. Alla kooste matkalla käyttämistäni second hand- asuista. =)


Asu 1. 
Hattu: Kirpputori Bruno, 10 €
Mekko: Hietalahden kirpputori, 1.5 €
Neule: Hietalahden kirpputori, 2 €


Asu 2.

Kesämekko: Joutsan kirpputori, 15 €. Lisäinfo: Mekko oli käyttämätön ja tehty käsityönä Suomessa kierrätyskankaasta. 
Bolero: Uff, noin 5 €.
Laukku: Saatu kierrätettynä ystävältä.



Asu 3.

Elefanttihousut: Hietalahden kirpputori, 3 €


Asu 4.

Kesämekko: Hietalahden kirpputori, 2 €



Asu 5.

Valkoinen mekko: Second hand -kauppa Cream Budapestissa; 3 €


Budapestissa oli yllättävän paljon erilaisia vintage- ja second hand kauppoja, joista suosikkini oli juuri tuo Cream -kauppa, joita oli Budapestissä ainakin pari kappaletta.

Tällaista kesämuotia tällä kertaa.

Ihanaa kesän jatkoa sinulle! <3

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kampausideoita kesän juhliin

Kesä on mielestäni mitä inspiroivinta aikaa hiuskampausten kehittelylle ja opettelulle, koska  erilaiset juhlat kannustavat laittamaan hiuksetkin kivasti. Olen koonnut alle kampauksia, joita tänä kesänä itselleni olen väkertänyt. Kaikki ovat todella helppoja ja ne on mahdollista tehdä niin lyhyille kuin pitkillekin hiuksille. :)


1. Half updo - kolmella mininutturalla

Tämä kampaus sopii mielestäni erinomaisesti esim. häihin. Kampaus tehdään seuraavasti

- kampaa noin puolet päälaen hiuksista erilleen muusta tukasta ja laita loput hiukset ponnarille

-Tee päälaen tukasta kolme ponihätää, niin että ne ovat vierekkäin (nyt päässäsi on neljä ponihäntää, kolme ylhäällä, yksi iso alhaalla).

- Kierittele pienet ponihännät mininutturoiksi ja kiinnitä ne pinneillä.

- Vapauta niskan hiukset ponnarista ja kiharra ne kihartimella. Vaihtoehtoisesti voit kostuttaa hiukset vedellä ja laittaa ne letille muutamaksi tunniksi, jolloin saat kauniit luonnolliset kiharat ilman, että joudut käyttämään kuumia rautoja.


2. Sivunuttura letillä

Tätä kampaustani kehui minulle eräs minulle tuntematon naishenkilö kauppareissulla ja omasta mielestänikin se on aika hieno. Kampaus tehdään niin, että 

- ensin tehdään sivujakaus suoriin hyvin kammattuihin hiuksiin

- sitten lähdetään letittämään sisäänpäin, jolloin letistä tulee näyttävästi ulkoneva
- kun letität, ota aina sivuilta hiuksia mukaan lettiin

- sitten kun olet päässyt niskan toiselle puolelle, letitä loput tukasta ilman, että otat lisää tukkaa lettiin mukaan

- päätä letti ponnarilla ja kierittele se nutturaksi

- kiinnitä nuttura napakasti pinneillä


3. Sivukampaus letillä

Omissa häissäni (ks. postauksen loppu) minulla oli tämän tyyppinen kampaus ja päässäni oli hunnun sijaan aidoista kukista tehty seppele.

- Tee sivujakaus

- Ota pieni määrä hiuksia ja lähde letittämään tukkaa sisäänpäin

- Kun pääset niskaan saakka, kiinnitä letti hiuslenkillä ja pinneillä, mikä takaa hyvän pysyvyyden

- Kiharra loput hiuksista kihartimella




4. Leteillä höystetty nutturakampaus

Tämän kampauksen innoittamana toimi Jessica Alban huikean hieno lettikampaus Oscar-gaalassa vuosia sitten. Kampaukseni on pikaversio siitä, mutta sopisi mielestäni hyvin esim. häävieraalle.

Tee näin

- Letitä niin vasemmalle kuin oikealle puolelle kasvoja ohuet letit sisäänpäin.

- Kiinnitä letit päälaen alapuolelle pinneillä.

- Jaa tukkasi kolmeen osaan, niin että kaksi osaa on vierekkäin ylhäällä ja yksi alhaalla.

- Kiinnitä alhaalla oleva tukka nipsuilla sivuun.

-  Kieritä kahdesta muusta osasta pienet nutturat niskaan (samanlaiset kuin tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa).

- Kierrä muu osa hiuksista nutturan ympärille. Levitä nutturaa ympäröivästä osasta hiuksia nutturan päälle ja kiinnitä ne pinneillä. Nämä hiukset peittävät alla olevat pikkunutturat joiden tarkoituksena on antaa nutturalle muhkeutta.

Kampaus on valmis!

Yllä oleva selitys on mielestäni myös epäselvä, eli voit tehdä minkälaisen nutturan tahansa taakse ja kampaus on tyylillisesti hyvin samanlainen. :)



Tässä vielä kuva hääkampauksestani. Kuvasta ei nää, mutta hiukseni oli kammattu sivukampaukseksi ja sivulle oli tehty letin sijaan eräänlainen kieputus. Tilasin seppeleeni muuten Kukkakauppa Madonnasta ja se oli mielestäni kyllä joka euron arvoinen.

Ihanaa ja rentouttavaa kesän jatkoa <3

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Nyky-yhteiskunta toimii kuin huumeaddikti

Ylen verkko- ja televisiouutiset uutisoivat 29.6.2017 Taloustutkimuksen tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa pyrittiin saamaan tietoa siitä miten tyytyväisiä suomalaiset ovat elintasoonsa. Tutkimuksen tulokset olivat häkellyttävän positiivisia, koska noin yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta vastasi olevansa ainakin melko tyytyväinen omaan elintasoonsa. Noin yksi kymmenestä oli tyytymätön elintasoonsa ja näiden ihmisten joukossa oli erityisesti työttömiä. Kyselyyn vastasi noin 1000 suomalaista.

Kyselytutkimuksen tulosta voi mielestäni pitää pelkästään positiivisena. Suomalaiset vaikuttavat olevan kykeneviä tyytymään siihen mitä heillä on, mikä tuntuu välillä olevan katoava ilmiö. Tietysti kehitysmaiden perspektiivistä gallup-tulosta voidaan pitää ymmärrettävänä. Onhan täällä materiaalisesti mitattuna asiat aika hyvin.

Kuitenkin Ylen toimittaja käänsi uutisen enemmänkin uhkakuvaksi, pohtimalla, onko Suomen talouskasvu vaarassa, kun täällä ollaan niin perhanan tyytyväisiä. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen toteaakin, että "tulokset ovat jopa huolestuttavan hyviä". Kun valtaosa väestöstä on elintasoonsa tyytyväisiä, niin riittääkö meillä enää paukkuja tavoitella parempaa, Rahkonen pohtii. Ylen toimittaja ei kuitenkaan viitsinyt, älynnyt tai kokenut tärkeäksi käsitellä jutussaan kysymystä, tarvitaanko Suomessa ylipäätään enää kasvua, jos valtaosa kansasta on elintasoonsa tyytyväinen.

Tämä uutinen ja siitä kirjoittelu eivät voisi kuvata paremmin sitä millaisessa kasvuloukussa ihmiskunta elää. Kasvun tarkoitus ei enää ole edes taata ihmisille parempaa elämää, vaan se on pikemminkin välttämättömyys! Kaikesta mikä uhkaa kasvua, oli se sitten positiivista tai negatiivista, kauhistutaan. Kuitenkaan itse taloudelliseen kasvuun nojaavaa talousjärjestelmää tutkijat tai toimittajat harvoin osaavat kyseenalaistaa, tai edes ajatella yhteiskuntaa ilman taloudellista kasvua.

Kasvun loppuminen Suomen kaltaisessa maassa ei ole pelottavaa, vaan taloudellisen kasvun tavoittelu keinolla millä hyvänsä on itsessään uhka, ja tästä olenkin paasannut blogillani usein. Se, että yhteiskunta on täysin riippuvainen jatkuvasta BKT:n kasvusta johtaa herkästi tilanteeseen, jossa muista – pitkällä aikavälillä tärkeämmistä – yhteiskunnallisista päämääristä tulee toissijaisia. Nyky-yhteiskunta vaikuttaakin tällä hetkellä toimivan kuin huumeaddikti.

Huumeaddikti on käyttänyt huumetta jo niin kauan, ettei osaa edes kuvitella tulevansa toimeen ilman sitä, koska huumeista vieroittautuminen aiheuttaisi vaikeita vieroitusoireita. Täten huumeidenkäyttäjä katsoo helpoimmaksi keksiä erilaisia keinoja huumeannoksiensa hankkimiseksi, vaikka se joskus vaatisikin omien arvojen vastaista toimintaa.

Kuin huumeaddikti, esimerkiksi ympäristöä tuhotaan talouskasvun jatkuvuuden ylläpitämiseksi kokoajan, ja näin on toimittu jo pitkään. Talouskasvun ja ympäristön hyvinvoinnin välillä on negatiivinen korrelaatio, ja olen tutkinut aihetta omassa gradussani. Ihmiskunta tulee kohtaamaan suuria uhkia talouskasvuedellä-toimintatapansa vuoksi niin kauan kuin tätä toimintamallia ei muuteta. Huumekäyttäjän toive siitä, että huumeannosta voi ikuisesti kasvattaa ilman vakavia seurauksia, ei tule johtamaan muuta kuin ennenaikaiseen kuolemaan.

Tällaista pohdintaa tänään! Kriittistä yhteiskunnalista keskustelua tarvitaan aiheesta kipeästi.



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Matkustaja Mosulista

Kuva Pixabay.
Tavallisesti päiväni ovat melko ennalta suunniteltuja, mutta joskus arki pääsee yllättämään, kuten eräänä kesäkuisena torstaina, jona olin suunnitellut viettäväni vapaapäivää. Aikeissani oli mennä erään sukulaisen luokse, käydä kiertelemässä kaupoissa ja viedä Lavi-koira pitkälle kävelylle. Toisin kuitenkin kävi. Kun olin matkalla sukulaiseni luokse, sain yllättäen tekstiviestin, jossa tarjottiin työvuoroa Kirkkonummelle kello kolmesta alkaen iltapäivällä. Oletin automaattisesti vuoron olevan vasta seuraavalle päivälle joten varasin vuoron. Pian sain kuitenkin tiedon, että vuoro alkaisi jo vajaan tunnin kuluttua. Täten jouduin hautaamaan alkuperäiset suunnitelmani ja suuntaamaan välittömästi Helsingin rautatieasemalle. Juna-asemalla tajusin, että minun pitäisi ostaa junalippu. Juna oli kuitenkin juuri lähdössä, enkä ehtinyt lippuautomaatille, mikä pisti jännittämään saisinko lippua ollenkaan ostettua. Minulla ei nimittäin ollut mobiililaitetta eikä käteistä, joten ainoa maksuvälineeni oli Visa Electron.

Sisällä junassa tajusin, että unohdin tarkastaa voiko kyseisessä vaunusta ylipäätään ostaa lippua (siis kuinka vaikeaa tämä voi olla). Vastapäätä minua istui kaksi muuta matkustajaa; suomalaisen näköinen keski-ikäinen nainen ja nuori maahanmuuttajataustainen mies. Päädyin kysymään naiselta pystyikö hänestä kyseisessä vaunussa ostamaan lippua. Keskustellessamme asiasta maahanmuuttajan näköinen nuori mies vastapäätä kysyi minulta englanniksi juttelimmeko lipuista. Ilmeisesti hän osasi hieman suomea tai sitten ymmärsi jotenkin elekielestä, että puhuimme matkalipuista. Kerroin hänelle, että olen huolestunut voisiko lippua kyseisestä vaunusta ostaa. Tähän hän totesi, että hänellä on ylimääräinen lippu Kirkkonummelle, jonka hän voi minulle antaa. Olin tietysti kiitollinen. Hän myös leimasi lippuni, koska en hölmönä edes tiennyt missä sen voi tehdä (avuton nainen hädässä :D). Istuessamme takaisin junan loosiin uteliaisuuteni tätä kanssamatkustajaa kohtaan heräsi. Kysyin mieheltä mistä hän on kotoisin. Olen kotoisin Irakin Mosulista mies vastasi. 


Irakin Mosul tuo mieleeni ensisijaisesti  ISIS-terroristijärjestön, pölyiset kadut ja luodinreidät töhrityissä betoniseinissä, itkevät vauvat naisten sylissä ja väsyneiden miesten kasvot. Näitä uutiskuvia olen monen muun suomalaisen tavoin seurannut jatkuvalla syötöllä televisiosta. Nyt Mosulin tilanne tuli hetkeksi hieman lähemmäksi minua. Aloimme keskustella miehen kanssa ja kävi ilmi, että hän työskenteli Irakissa toimittajana. Ilahduin tästä, koska toimittajan työ on jo pitkään ollut haaveeni ja olen aina innokas keskustelemaan alan ammattilaisten kanssa. Mies kertoi, ettei toimittajan työ Irakin Mosulissa ole monen paikallisen silmissä houkutteleva työ, koska se on erittäin vaarallista. Kuulemma lähes kaikki hänen irakilaiset toimittajaystävänsä on murhattu. Siksi hän katsoi parhaaksi paeta perheensä luota Eurooppaan.

Keskustelumme jatkui. Kerroin hänelle, että olen juuri valmistunut yliopistosta pääaineenani taloustiede, mutta monet alan työt eivät tunnu omalta. Tässä vaiheessa kanssamatkustajani alkoi hymyillä ja kertoi, että hänkin opiskeli taloustiedettä Irakissa, eikä myöskään kokenut tieteenalaa aivan omaksi jutukseen. Kuulemma Irakissa valtio voi päättää, mitä kukakin menee opiskelemaan ja hänet passitettiin lukemaan taloustiedettä. Mies kertoi, että hän haluaisi kovasti työskennellä toimittajana myös Suomessa, mutta on huolissaan oppiiko hän kielen ja onko alalla töitä.

Saadin matka Irakista Suomeen on ollut vaarallinen. Hän pakeni ensin Irakista sotaa käyvään Syyriaan, missä hän joutui toisinaan esittämään ISIS-terroristijärjestön tukijaa suojautuakseen ISIK:sen vainolta. Häntä yritettiin myös taivutella liittymään ISIS-terroristijärjestön riveihin. Kun Saad pakeni kolmen auton ryhmässä Syyriasta Turkkiin, jonon viimeinen auto pommitettiin maan tasalle ja kaikki autossa olleet siviilit kuolivat. Turkista hän pakeni Eurooppaan Välimeren yli kumiveneellä.

Kuva Pixabay.
Ennen kuin saavuimme Kirkkonummelle otin miehen nimen ylös, jotta voisin hyvittää hänelle jotenkin ilmaiseksi saamani lipun. Keskustelumme tuoksinnassa kävi ilmi, että Saad Assadista on kirjoittanut aiemmin myös ruotsinkielinen Yle. Saadin perhe asuu edelleen Irakin Mosulissa ja Saad on erittäin huolissaan perheensä turvallisuudesta. ISIS on kiduttanut Saadin perheenjäseniä, koska sai tietää, että perhe oli piilotellut Saadia. Saadin äiti on sydänsairas, mutta Irakin Mosulissa ei ole toimivaa terveydenhuoltoa tai edes postijärjestelmää, eikä äidille siksi voi lähettää lääkkeitä.  

Koen suunnatonta kunnioitusta Saadia kohtaan, joka kaikkien sodan kauhujen jälkeen jaksaa vielä yrittää uutta alkua Suomessa. Oli myös todella kasvattavaa tavata ihminen, jossa näkee niin paljon itseään, mutta kuka on läpikäynyt meidän aikamme suurimmat humanitääriset kriisit. Kun uutisissa seuraavan kerran puhutaan sodankäynnistä Irakin Mosulissa, sodan jaloissa kärsivät siviilit eivät ole minulle enää kasvottomia.

Haastattelin Saad Almoslyä Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomen Punaisella Ristillä on lahjoituskeräys Irakin Mosulin siviilien auttamiseksi. Rahalahjoituksen voi antaa tästä linkistä: Irakin apua tarvitsevat

Rauhaisaa viikon jatkoa!

Toivottavasti se aurinko sieltä taas pilkistäisi.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Suussa sulavat vadelma-valkosuklaamuffinssit


Tänään vietettiin äitienpäivää ja halusin leipoa omalle äidilleni jotakin herkullista. Toisaalta minulla ei ollut kovinkaan paljoa aikaa hääräillä aamulla keittiössä, joten päätin leipoa muffinsseja. Muffinssit ovat superhelppoja leivonnaisia valmistaa, koska niiden valmistus sisältää vain muutaman työvaiheen eli raaka-aineiden pilkkomisen ja sekoittamisen keskenään. Tein ensimmäistä kertaa tänään vadelma-maitosuklaamuffinsseja ja täytyy sanoa, että yhdistelmä oli mielestäni mitä herkullisin.


Ainekset

1 dl mitä tahansa kasvimaitoa
- noin 100 g valkoista riisimaitosuklaata (Bonvita Rice Milk, Ruohonjuuri)
- 100 g tuoreita vadelmia
- 1dl siirappia
- 2dl rypsiöjyä
- 2 banaania
- 5dl jauhoja
- 2tl leivinjauhoja
- 1tl vaniilinisokeria
- ripaus himalan suolaa

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kasvimaito, öljy ja siirappi keskenään kulhossa ja lisää vaniliinisokeri, leivinjauho ja suola. Soseuta banaanit haarukalla ja kaada sose taikinanesteeseen. Sekoita hyvin ja lisää kulhoon jauhot. Pilko valkosuklaa pieniksi paloiksi ja lisää suklaamurut sekä vadelmat taikinaan. 

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista muffinsseja noin 25 minuuttia uunissa. Anna muffinssien jäähtyä lautasella ainakin 15 minuuttia ennen tarjoilua.



Hyvää äitenpäivää kaikille maailman mammoille! 

Kannattaa muuten napata yllä oleva K Ruoka -lehti Keskon kaupassa vieraillessa, koska siinä on erinomaisia reseptejä kuten ohje vegaanisen juustokakun valmistukseen. :)


<3

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Maailman paras hajuvesi ja vartalovoide



Samettisen pehmeän tunteen iholle jättävä vegaaninen vartalovoide, joka tuoksuu taivaalliselta ja minkä tuotot annetaan lyhentämättöminä eläinsuojelutyöhön. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?  No aivan totta se on, sillä Lush kauppa myy Charity Pot nimistä vartalovoidetta, joka on kuulunut luottotuotteisiini jo pitkään. En kerta kaikkiaan keksi parempaa tapaa lahjoittaa rahaa eläinsuojelutyöhön kuin saada samalla ihana vartalovoide, jonka pakkausmateriaalinkin voi kierrättää Lush-kaupassa. 

 Charity Pot sisältää myös upeita ainesosia kuten vaniljaa, jojoba öljyä, aloe veraa, oliiviöljyä ja ylang ylang öljyä. Rasvan tuoksu on todella rauhoittava ja tykkään levittää sitä ennen nukkumaan menoa. Purkin hinta on varsin tyyris (n. 25 €), mutta se on todella riittoisa.


Toinen ihan loistotuote, joka tekee mieli myös täällä vinkata on Lush kaupan Vanillary-hajuvesi. Se on Charity Potin tavoin vegaaninen ja tietysti ihanan tuoksuinen. Vanillary on unisex tuote, eli sopii hyvin niin naisille kuin miehille. Olen aika herkkä hajusteille migreenitaipumuksen takia, joten en pysty todellakaan kaikkia hajuvesiä käyttämään. Vanillary ei kuitenkaan ikinä ole aiheuttanut minulle päänsärkyä, vaan päin vastoin. Tuote kustantaa about 36 €.



Tällaisia tuotesuosituksia tällä kertaa :)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!