 |
| Ao Nangin rannalla joulukuun puolivälissä. |
Uuden vuoden aatto on tänään ja jet lagistä huolimatta ajattelin mennä juhlistamaan sitä keskustaan. Tämä vuosi on ollut itselleni onnellinen. Olen vihdoin alkanut menestyä opinnoissani mikä on ollut kovan työn takana. Valmistuminen yliopistosta ei enää ole kovin kaukana ja olisi ihanaa saada todistus kouraan tänä keväänä.
Oma opiskelupolkuni taloustieteen laitoksella on ollut kivinen. Olin lapsena ja teini-ikäisenä melko laiska oppilas koulussa, joka kokeili paljon rajoja eikä halunnut juuri tehdä sitä mitä vanhemmat tai opettajat toivoivat. Täten luulen, että olen joutunut ottamaan muita kiinni yliopistolla ja oppinut vasta siellä opiskelemaan. Se, että olen kuitenkin päässyt suht hyvillä arvosanoilla monia tutkintoni loppuvaiheen kursseja läpi, on auttanut minua oivaltamaan, että kovalla työllä voi saavuttaa asioita, joihin luulee ettei pystyisi. Uskon itse siihen, että menestykseen vaikuttaa Suomen kaltaiessa maassa suurimmaksi osaksi motivaatio ja pitkäjänteisyys. Joillekin menestyminen voi olla helpompaa kuin toisille, jos läheisiltä saa paljon tukea ja jos on terve ja lahjakas, mutta veikkaan silti, että tärkeintä on kuitenkin juuri halu saavuttaa jotakin.
Taloustiede on aika matemaattinen tutkinto ja lukiossa pitkän matematiikan opettajani kehoitti minua vaihtamaan lyhyen matematiikan ryhmään huonojen arvosanojen vuoksi. En suostunut ja lopulta kirjoitin pitkästä matematiikasta b:n, mikä oli ihan hyvä tulos, koska omassa lukiossani moni ei päässyt pitkän matematiikan yo-koetta läpi. Näin eräänä päivänä yliopistolla entisen matematiikan opettajani ja minun olisi niin tehnyt mieli mennä kertomaan hänelle, että olen paria kurssia ja gradua vaille valmis ekonomi. Uskon, että hän olisi ollut onnellinen puolestani, mutta saanut myös opetuksen, ettei kenenkään kehitysmahdollisuuksia kannata arvioida pelkkien arvosanojen perusteella.
Suomen näkökulmasta itselleni tästä vuodesta on jäänyt pääasiassa mieleen eduskuntavaalit, kesän monikulttuurisuuskeskustelu, sekä Sipilän hallituksen kilpailukykypaketti. Kun toissapäivänä palasin kahden viikon Thaimaan matkalta Suomeen ja avasin Helsingin Sanomat, huomasin, etteivät keskustelunaiheet kotimaassa juurikaan ole muuttuneet. Ne pyörivät edelleen hallituksen "pakkolakien" arvostelun, sekä maahanmuuton ympärillä. Thaimaassa pohdin paljon omaa kotimaatani, jossa on paljon syrjäytyneitä ja työttömiä, mutta kansainvälisesti mitattuna antelias sosiaaliturva. Thaimaassa en nähnyt kahden viikon aikana yhtään alkoholistia ja kaikki ihmiset näyttivät olevan töissä, eikä siellä ole kuulemma minkäänlaita sosiaaliturvajärjestelmää. Ulkopuolisesta tuntui, että Thaimassa on Suomea enemmän tekemisen meiniki ja todella moni ihminen toimi pienyrittäjänä. En väitä, että Thaimaassa ihmisillä menisi kaiken kaikkiaan paremmin kuin Suomessa. Thaimaalaisilla vaikutti olevan vähän vapaa-aikaa, sillä he olivat aina töissä. Silti Thaimaan kokemus vahvisti taas omaa käsitystäni siitä, että vastikkeeton raha vähentää ihmisten halua tehdä töitä. Mielestäni Thaimaalaiset pienyrittäjät vaikuttivat onnellisemmilta ja hyvinvoivemmilta, kuin Suomessa ne ihmiset, jotka ovat tipahtaneet köyhyysloukkuun. Mutta miten Suomen mallia pystytään uudistamaan paremmin ihmisiä työllistäväksi, kun suurissa uudistuksissa aina joku häviää valtaa tai rahaa?
 |
| Tämä mies myi rannalla maissia ja hedelmiä. |
Noh, uskon kyllä, että suomalainen yhteiskunta uudistuu ajan kanssa ja toivottavasti se tapahtuu niin, että siitä hyötyvät kaikki, vaikkeivat ihmiset sitä heti niin kokisikaan. Toivottavasti uudistukset ovat myös sellaisia, että ne ottavat huomioon hyvinvoinnin monet ulottuvuudet; ympäristön hyvinvoinnin, ihmisten terveyden, sosiaaliset suhteet, tasa-arvon, vapaa-ajan ja materiaaliset tarpeet, Toivonkin seuraavalle vuodelle sitä, että Suomi menisi eteenpäin siten, että sellaisia uudistuksia vietäisiin läpi, jotka lisäävät työttömien kannustimia tehdä töitä, sekä laskevat työn hintaa, mikä lisää yritysten halua palkata työvoimaa. Toivon myös, että talouskasvun ja rahajärjestelmän rakenteista jo tänä vuonna käyty keskustelu viestimissä ja kansalaisjärjestöissä jatkuu vilkkaana.
Itse en ajatellut tehdä sen suurempia lupauksia uudelle vuodelle, kuin että aion yrittää elää enemmän hetkessä ja stressata vähemmän. Moniin asioihin kun ei voi pieni ihminen yksin vaikuttaa ja elämä on tässä ja nyt. Haluan ottaa sen vastaan sellaisena kuin se tulee ja nähdä asioissa aina ensin sen positiivisen puolen.
Yhden konkreettisen uuden vuoden lupauksen aion kuitenkin tehdä. Lupaan, etten käytä enää kertakäyttöisiä kahvimukeja. Siispä ostin Ruohonjuuresta tämän ihanan ecoffee cup kestokahvimukin. Se on niin kivan näköinen, että tulen aina hyvälle tuulelle sitä katsoessani. Mukin voi aikanaan hävittää keittämällä sen kuumassa vedessä ja laittamalla pehmentyneen mukin bioroskikseen.
Oikein hyvää uutta vuotta Mailiksesta! <3
