Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Ao Nangin rannalla joulukuun puolivälissä.
Uuden vuoden aatto on tänään ja jet lagistä huolimatta ajattelin mennä juhlistamaan sitä keskustaan. Tämä vuosi on ollut itselleni onnellinen. Olen vihdoin alkanut menestyä opinnoissani mikä on ollut kovan työn takana. Valmistuminen yliopistosta ei enää ole kovin kaukana ja olisi ihanaa saada todistus kouraan tänä keväänä.

Oma opiskelupolkuni taloustieteen laitoksella on ollut kivinen. Olin lapsena ja teini-ikäisenä melko laiska oppilas koulussa, joka kokeili paljon rajoja eikä halunnut juuri tehdä sitä mitä vanhemmat tai opettajat toivoivat. Täten luulen, että olen joutunut ottamaan muita kiinni yliopistolla ja oppinut vasta siellä opiskelemaan. Se, että olen kuitenkin päässyt suht hyvillä arvosanoilla monia tutkintoni loppuvaiheen kursseja läpi, on auttanut minua oivaltamaan, että kovalla työllä voi saavuttaa asioita, joihin luulee ettei pystyisi. Uskon itse siihen, että menestykseen vaikuttaa Suomen kaltaiessa maassa suurimmaksi osaksi motivaatio ja pitkäjänteisyys. Joillekin menestyminen voi olla helpompaa kuin toisille, jos läheisiltä saa paljon tukea ja jos on terve ja lahjakas, mutta veikkaan silti, että tärkeintä on kuitenkin juuri halu saavuttaa jotakin.  

Taloustiede on aika matemaattinen tutkinto ja lukiossa pitkän matematiikan opettajani kehoitti minua vaihtamaan lyhyen matematiikan ryhmään huonojen arvosanojen vuoksi. En suostunut ja lopulta kirjoitin pitkästä matematiikasta b:n, mikä oli ihan hyvä tulos, koska omassa lukiossani moni ei päässyt pitkän matematiikan yo-koetta läpi. Näin eräänä päivänä yliopistolla entisen matematiikan opettajani ja minun olisi niin tehnyt mieli mennä kertomaan hänelle, että olen paria kurssia ja gradua vaille valmis ekonomi. Uskon, että hän olisi ollut onnellinen puolestani, mutta saanut myös opetuksen, ettei kenenkään kehitysmahdollisuuksia kannata arvioida pelkkien arvosanojen perusteella.

Suomen näkökulmasta itselleni tästä vuodesta on jäänyt pääasiassa mieleen eduskuntavaalit, kesän monikulttuurisuuskeskustelu, sekä Sipilän hallituksen kilpailukykypaketti. Kun toissapäivänä palasin kahden viikon Thaimaan matkalta Suomeen ja avasin Helsingin Sanomat, huomasin, etteivät keskustelunaiheet kotimaassa juurikaan ole muuttuneet. Ne pyörivät edelleen hallituksen "pakkolakien" arvostelun, sekä maahanmuuton ympärillä. Thaimaassa pohdin paljon omaa kotimaatani, jossa on paljon syrjäytyneitä ja työttömiä, mutta kansainvälisesti mitattuna antelias sosiaaliturva. Thaimaassa en nähnyt kahden viikon aikana yhtään alkoholistia ja kaikki ihmiset näyttivät olevan töissä, eikä siellä ole kuulemma minkäänlaita sosiaaliturvajärjestelmää. Ulkopuolisesta tuntui, että Thaimassa on Suomea enemmän tekemisen meiniki ja todella moni ihminen toimi pienyrittäjänä. En väitä, että Thaimaassa ihmisillä menisi kaiken kaikkiaan paremmin kuin Suomessa. Thaimaalaisilla vaikutti olevan vähän vapaa-aikaa, sillä he olivat aina töissä. Silti Thaimaan kokemus vahvisti taas omaa käsitystäni siitä, että vastikkeeton raha vähentää ihmisten halua tehdä töitä. Mielestäni Thaimaalaiset pienyrittäjät vaikuttivat onnellisemmilta ja hyvinvoivemmilta, kuin Suomessa ne ihmiset, jotka ovat tipahtaneet köyhyysloukkuun. Mutta miten Suomen mallia pystytään uudistamaan paremmin ihmisiä työllistäväksi, kun suurissa uudistuksissa aina joku häviää valtaa tai rahaa?

Tämä mies myi rannalla maissia ja hedelmiä.

Noh, uskon kyllä, että suomalainen yhteiskunta uudistuu ajan kanssa ja toivottavasti se tapahtuu niin, että siitä hyötyvät kaikki, vaikkeivat ihmiset sitä heti niin kokisikaan. Toivottavasti uudistukset ovat myös sellaisia, että ne ottavat huomioon hyvinvoinnin monet ulottuvuudet; ympäristön hyvinvoinnin, ihmisten terveyden, sosiaaliset suhteet, tasa-arvon, vapaa-ajan ja materiaaliset tarpeet, Toivonkin seuraavalle vuodelle sitä, että Suomi menisi eteenpäin siten, että sellaisia uudistuksia vietäisiin läpi, jotka lisäävät työttömien kannustimia tehdä töitä, sekä laskevat työn hintaa, mikä lisää yritysten halua palkata työvoimaa. Toivon myös, että talouskasvun ja rahajärjestelmän rakenteista jo tänä vuonna käyty keskustelu viestimissä ja kansalaisjärjestöissä jatkuu vilkkaana.

Itse en ajatellut tehdä sen suurempia lupauksia uudelle vuodelle, kuin että aion yrittää elää enemmän hetkessä ja stressata vähemmän. Moniin asioihin kun ei voi pieni ihminen yksin vaikuttaa ja elämä on tässä ja nyt. Haluan ottaa sen vastaan sellaisena kuin se tulee ja nähdä asioissa aina ensin sen positiivisen puolen. 

Yhden konkreettisen uuden vuoden lupauksen aion kuitenkin tehdä. Lupaan, etten käytä enää kertakäyttöisiä kahvimukeja. Siispä ostin Ruohonjuuresta tämän ihanan ecoffee cup kestokahvimukin. Se on niin kivan näköinen, että tulen aina hyvälle tuulelle sitä katsoessani. Mukin voi aikanaan hävittää keittämällä sen kuumassa vedessä ja laittamalla pehmentyneen mukin bioroskikseen.





Oikein hyvää uutta vuotta Mailiksesta! <3



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tofupinaattipiirakka mantelipohjalla (vegaaninen)

Minulla oli eilen pientä stressin poikasta koulu- joulukiireiden takia. Illalla päätin sen vuoksi leipoa, koska olen huomannut miten kaikki luova ja aktiivinen tekeminen on mitä parhainta lääkettä stressiin. Niinpä hain kaupasta piirakkatarvikkeet + muita herkkuja ja pistin hihat heilumaan. Alla resepti tämän vegaaniseen sekä vähähiilihydraattiseen pinaattitofumantelipiirakan valmistamiseksi, joka (vaikka itse sanonkin) oli aika hitsin hyvän makuinen. :)


Ainekset

Pohja

- 100 grammaa voita (Keiju-sininen)
- 4 dl mantelijauhoa
- 1 tl suolaa

Täyte


- 170 g tuoretta pinaattia 

- 1 sipuli
- 180 g maustamatonta tofua
- 225 g maidotonta tuorejuustoa (Toffutti)
- 6 rkl perunajauhoja
- 1/2 dl soija-, kaura-, tai riisimaitoa

- 1 tl muskottipähkinää
- 2 tl suolaa
- runsaasti mustapippuria

Koristeluun esim auringonkukansiemeniä!


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita mantelijauho sulatetun rasvan kanssa ja levitä sitten taikina piirakkavuoalle. Itse käytin halkaisijalta 28 cm kokoista vuokaa. 

Pilko sipuli ja tofu, sekä pese pinaatinlehdet viileässä vedessä. Kuullota sitten sipuli rapsi- tai oliiviöljyssä. Lisää sekaan tofukuutiot ja paista hetki korkeammalla lämmöllä. Lisää seuraavaksi pinaatinlehdet ja paista seosta kunnes pinaatti on pehmeää ja tofu on saanut vähän väriä. Mausta seos lopuksi pippurilla, suolalla ja muskottipähkinällä. Maista tofua ja varmista, että makua on tarpeaksi. Sammuta hella ja lisää seokseen tuorejuusto, perunajauhot sekä 1/2 dl kasvimaitoa. Kaada sitten täyte piirakkapohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Ripottele päälle vielä pinjan- tai auringonkukansiemeniä ja laita piirakka esilämmitettyyn uuniin. Paista piirakkaa noin 30 - 40 minuuttia, kunnes piirakan reuna on vähän ruskistunut. 

Ja herkuttelu alkakoon!


Sain äidiltäni tällaisen joulukalenterin, johon ripustetaan joka päivä uusi koriste ja lopulta kalenteri on kaunis ikkunakoriste. Eikö olekin hieno :)

Mukavaa joulun odotusta <3

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Racing Extinction - Venäläistä rulettia tulevaisuudella


Kuva: Aki Blomqvist, Viikin luonnonsuojelualue.


























Viimeisen viikon aikana eri televisiokanavat ovat näyttäneet Louie Psihoyosin tuoretta dokumenttia "Racing Extinction", joka paljastaa miltä eläinlajien häviäminen numeroiden takana näyttää ja kuulostaa. Dokumentissa vieraillaan esimerkiksi Cornellin yliopiston bioakustisella äänivarastolla, mikä sisältää maailman kattavimman kokoelman nauhoituksia eri eläinlajien äänistä. Monien eläinten äänet eivät enää muualla soikkaan, sillä käynnissä oleva kuudes sukupuuttoaalto on vienyt lukuisia lajeja mukanaan ja tahti näyttää vain kiihtyvän.

Aiemmin historiassa on tapahtunut viisi sukupuuttoaaltoa, joiden syyt ovat vaihdelleet. Tutkijat uskovat, että dinosaurukset tappoi meteoriitin iskeytyminen maapalloon noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen sijaan planeetan historian suurimman joukkotuhon 245-300 miljoonaa vuotta sitten aiheutti todennäköisesti tulivuorten purkautuminen, mikä vapautti syvänmeren metaaniklatraattien metaanin ilmakehään. Metaanin hapettuminen hiilidioksidiksi ilmakehässä imi ilmasta happea, mikä suosi rikkibakteereja, joiden tuottama rikkivety myrkytti osaltaan ilmaa. Näin maa muuttui joksikin aikaa hyvin epäsuotuisaksi paikaksi elämälle. Racing Extinction - dokumentissa haastatellun tutkijan mukaan, kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen on ollut todennäköinen kaikkia sukupuuttoaaltoja yhdistävä tekijä.

Nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos on antanut lisävauhtia ihmisen aiheuttamalle sukupuuttoaallolle. Esimerkiksi Suomessa keskilämpötila on noussut jo yli asteen ennen esiteollista aikaa, mutta ilmasto ei ole ainoa mikä kasvihuonepäästöjen vuoksi lämpenee. Myös merten kemiallinen koostumus muuttuu väistämättä ilmastonmuutoksen mukana. Kun päästämme hiilidioksidia ilmakehään, noin kolmasosa siitä päätyy meriin. Meri happamoituu hiilidioksidin vuoksi, mikä vahingoittaa meren ekosysteemejä. Dokumentissa näytetään kuvamateriaalia Galapakos-saaren läheltä, minkä vedet kuhisivat vielä 1960-luvulla koralleja ja elämää. Valokuvaaja Jerry Greenberg, otti ensimmäiset kuvat merenalaisista koralliriutoista 60-luvulla, mutta kun hän palasi sinne vuonna 1989, koko koralliriutta oli surkastunut. Ilmastonmuutos tappaa myös merten kasviplanktonia, mikä on iso ongelma myös ihmiselle, sillä plankton tuottaa happea planeetan ilmakehään.

Shawn Heiricks on yksi dokumenttielokuvassa esiintyvistä aktivisteista. Hän on tehnyt kovasti töitä uhanalaisten eläinten salametsästyksen vähentämiseksi kuvajournalisti Paul Hiltonin kanssa. Dokumentissa näytettiin, kun he vierailevat Indonesiassa pienessä kalastuskylässä, jossa ennen pyydettiin uhanalaisia paholaisrauskuja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Paholaisrauskuja metsästetään niiden kidusten takia, koska kiinalaiset uskovat niiden parantavan esim syöpää. Sukupuuton partaalle metsästetyt rauskut rauhoitettiin vuonna 2013.

Krabin Phi Phi saarilla Thaimaassa oli esillä näitä hainhampaita. Myyjä pyysi etten kuvaisi.



























Miehet näyttävät myös sydäntä särkevää vedenalaista videokuvaa ruosteviiksihaista, jonka evät oli leikattu pois. Hai yritti uida muttei pystynyt. Haineväkeitto on sekin suosittua Kiinassa ja vuosittain tapetaan kymmeniä miljoonia haikaloja Aasian markkinoille. Onkin vähintään hassua, että ihminen on tehnyt Tappjahai elokuvia.

Dokumentin viesti on, että sukupuuttoaalto on täydessä vauhdissa ja ilmastonmuutos uhkaa nopeuttaa sitä entisestään. Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja toisaalta lisää myös absoluuttista köyhyyttä. Esimerkiksi aavikoituminen vähentää lukuisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksia, jolloin ainoa rahan lähde saattaa olla uhanalaisten eläinten metsästys. Kun Heinrics ja Hilton vierailivat paholaisrauskujen pyyntiä harjoittavassa kylässä, viranomaiset penäsivät miehiltä vaihtoehtoja paikallisille tienata toimeentulonsa. 

Minun on helppo ymmärtää, että absoluuttisessa köyhyydessä elävät ihmiset metsästävät uhanalaisia eläimiä. He ovat pahoinvoivien yhteiskuntien ja epäeettisen maailmantalouden uhreja siinä missä eläimetkin. Kuitenkin sitä minun on vaikeaa käsittää, että hyvinvointiyhteiskunnassa kuten Suomessa, ei täälläkään usein löydy riittävää tahtoa uhanalaisten eläinten suojelemiseksi. Noin 200 yksilön susipopulaatio on monelle ongelma (Susi on uhanalainen Suomessa), eikä verkkokalastuksesta norppavesillä tahdota luopua. Nämä yksilönoikeudet ajavat alituiseen kestävän kehityksen periaatteiden ohi ja todistaa, ettei täällä osata hoitaa asioita sen fiksummin kuin kehitysmaissakaan. 

Dokumentin "hätähuuto" biodiversiteetin häviämisen nopeuden vuoksi on linjassa WWF:n Living Planet Indexin kanssa, jonka mukaan 1960-luvun jälkeen LPI-indeksiluku on laskenut noin 50 prosenttia. Living Planet Indexiä varten mitataan yli 10 000 eläinpopulaation kokoa. lmastoneuvottelut Pariisissa ovat nyt täydessä höyryssä. Sopimus voi olla viimeinen mahdollisuus planeetan ekosysteemille ja ihmisille. Yksilöiden teot ovat tärkeitä, mutta ainoastaan sopimukset, jotka tapahtuvat makrotasolla, ovat riittävän tehokkaita näin mittavien ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta ilmastonmuutoksen lisäksi pitäisi puhua paljon enemmän myös väestönkasvusta. Ihmispopulaatio on viisinkertaistunut sadan vuoden aikana.

 Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja salametsästys ovat kuitenkin kaikki asioita, joihin olisi mahdollista puuttua, jos ihminen on valmis muuttamaan arvojaan. Toissaviikolla joogaopettaja uni-sportilla lausui sanat, jotka ovat pyörineet ajoittain mielessäni siitä lähtien:

"Kun tulee vanhemmaksi ja ryppyiseksi, niin kuin minä, huomaa, että kaikki pinnallinen ja materiaalinen muuttuu vähemmän merkitykselliseksi, emmekä enää muista mitä tavaroita olemme joskus omistaneet, vaan muistamme sen, mitä olemme saaneet aikaiseksi tässä elämässä."

Kuva: Aki Blomqvist. Berliinin Eläintarha. 

Linkit:

Tsekkaa elokuvan traileri

Living Planet Report 2014

ps. Oli pakko tehdä vielä yksi blogi ennen joulua, vaikka luulin, etten ehtisi. :)