Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Talouskasvun ja teknologisen kehityksen välinen korrelaatio on epätäydellinen

Talouskasvusta on käyty viime aikoina toivottua keskustelua. Helsingin Sanomissa julkaistiin pääsiäisen aikaan vieraskynä otsikolla "Hyvinvointi pitää kytkeä irti talouskasvun ihanteesta" (HS 19.4), jossa tutkijat Tuula Helne ja Maria Joutsenvirta kyseenalaistavat talouskasvun kyvyn luoda tehokasta kulutusta. He kirjoittavat aiheesta  näin

"Aitoa tehokkuutta syntyy luonnonvaroja säästämällä. Ihmisiä kannustetaan yhteiskuluttamiseen – esimerkiksi autojen, tavaroiden ja tilojen kimppakäyttöön – sekä pärjäämään vähemmällä palkkatyöllä."

Olen samaa mieltä, että talouskasvun ja hyvinvoinnin välinen suhde katkeaa pahasti jo siinä vaiheessa, kun yritetään edistää ekologisesti kestävää kulutusta. Kasvutavoitteen yhteydessä luonnonvaroja ei kannata käyttää säästellen, koska tämä ei yleensä näy kasvuluvuissa (paitsi ehkä turismin kautta), kimppakäyttöä ei kannata edistää  koska se vaikuttaa kasvukäyriin negatiivisesti ja mikä tärkeintä, kestäviä tuotteita ei kannata valmistaa.

Seurasin Helnen ja Joutsenvirran vieraskynästä käytyä keskustelua Hesarin verkkosivuilla, ja huomioni kiinnitti erityisesti seuraava kommentti, mikä oli kirjoitettu nimimerkillä Juha-Matti K

"On hitusen huolestuttavaa lukea tällaisia kommentteja, joissa vaaditaan talouskasvun lopettamista hyvinvoinnin parantamiseksi. Ongelma on se, että teknologioiden kehitys ratkoo ihmiskunnan ongelmia ja luo hyvinvoointia, mutta se on täydellisesti yhteydessä talouskasvuun. Jos ei ole talouskasvua, ei synny uusia teknologioita. Jos ei synny uusia teknologioita, jatkamme ympäristömme tuhoamista, emme lisää hyvinvointia."

Tämä kommentti sisältää mielestäni hyvin tyypillisen talouskasvun hillitsemistä koskevan pelon siitä, että jos kasvutavoitteesta luovutaan, se johtaisi teknologisen kehityksen tyssäämiseen. Uskon itsekin siihen, että teknologinen kehitys edellyttää taloudellisia kannustimia. Hyvien tuotteiden kehittäjille tulee maksaa innovaatiosta asianmukaisesti, se on selvä. Usein teknologian kehitys edellyttää nimittäin jo itsessään suuria investointeja, joten olisi epätodennäköistä että kovinkaan moni haluaisi kehittää ideoitaan tuotteiksi asti, jos siitä ei makseta korvausta. Kuitenkin tässä on kyse mielestäni markkinataloudesta eikä talouskasvusta. Se, että teknologinen kehitys ja talouskasvu olisivat täydellisessä positiivisessa korrelaatiosuhteessa keskenään, ei mielestäni pidä paikkaansa. Teknologinen kehitys on täydellisesti linkittynyt tuottavuuden kasvuun, mutta talouskasvu voi kiihtyä tai hidastua teknologisen innovaation myötä. Jos esimerkiksi sinä kehittäisit jonkun huippukestävän pesukoneen - mikä ei koskaan menisi rikki - pysähtyisi pesukoneiden kauppa ajan mittaan täysin. Suvut voisivat kierrättää pesukoneitaan aina sukupolvelta toiselle, eikä kenenkään tarvitsisi ostaa enää uutta Whirlpoolia (olen kommentoinutkin asiasta viestiketjuun iänikuisen vanhalla nimimerkilläni cassie23 :*D). Yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta tämä innovaatio olisi tietysti hyvä. Kenenkään ei tarvitsisi syytää enää rahaa pesukoneisiin, mutta talouskasvun kannalta keksintö ei olisi yhtä ruusuinen. Pesukonekaupan taantumisen myötä talouskasvu nimittäin hidastuisi. Tässä on mielestäni kasvutavoitteen ongelman ydin. Kasvutavoite ei kannusta ekologisen teknologian kehittämiseen. Todennäköisesti ihmiskunnalla olisi jo olemassa kaikki tarpeellinen teknologia ekologisesti kestävien tuotteiden tuottamiseksi, mutta niitä ei kannata tuoda markkinoille, koska ne hidastaisivat talouskasvua ja vähentäisivät yritysten voittoja.

Koko talouskasvua kritisoidessa, mielestäni on aiheellista pitää mielessä myös se, että Suomi on jo osa globaaleja markkinoita, mikä antaa meille rajallisesti pelivaraa muuttaa omaa taloudellista järjestelmäämme. Uskon silti siihen, että jos talouskasvutavoitteesta luovuttaisiin edes ajatustasolla, olisi se omiaan rakentamaan uudenlaista kulttuuria. Tässä kulttuurissa hyvinvointia tavoiteltaisiin monipuolisemmin, mikä jo itsessään edistäisi sellaisten yritysten ja innovaatioiden syntymistä maassamme, mitkä olisivat askeleen edellä: täällä ehkä ryhdyttäisiin tuottamaan hyödykkeitä, mitkä eivät olisi talouskasvutavoitteen kannalta tehokkaita, mutta lisäisivät muutoin hyvinvointia. Ekologisiin tuotantotapoihin ja todelliseen säästämiseen siirtyminen tulee ajan myötä olemaan käytännön pakko. Eikö olisi hienoa, jos Suomi olisi tässä asiassa jo muita edellä?

Joutsenvirran ja Helnen vieraskynä poiki Hesarin verkkosivuilla myös muita mielenkiintoisia kommentteja. Muutama henkilö piti artikkelin puutteena sitä, ettei jutussa avattu syitä talouskasvun välttämättömyydelle.  Tähän vastasi eräs kommentoija nimimerkillä Bad seuraavasti

"Olen käsittänyt, että ongelma olisi ainakin jossain määrin systeeminen, siten että yksi keskeinen tekijä olisi velka/velkaan perustuva talous, jossa selviytyäksemme pankkien koroista ja veloista, pitäisi jatkuvasti synnyttää ns. lisäarvoa, eli onnistua jalostamaan tuotteita ja myymään niitä kalliimalla, eli käyttää velkaraha järkevästi."

Itse olen Badin kanssa samoilla linjoilla. Velanotto lisää tarvetta talouskasvulle ja tuskin siis on sattumaa, että monet  valtiot ovat niin järkyttävissä veloissa samaan aikaan, kun talouskasvun välttämättömyyttä painotetaan.

Toisaalta uskon siihen, että teknologinen kehitys synnyttää tarvetta talouskasvun ylläpitämiseksi. Kuten Juliet B Schor "The Overworked American" kirjassaan totesi, niin aina kun taloudellinen tuottavuus kasvaa, on yhteiskunta seuraavan valinnan edessä: kulutammeko enemmän ja käytämme yhtä paljon työvoimaa kuin ennen, vai vähennämmekö työnteon määrää ja kulutamme yhtä paljon kuin ennen. Toisin sanoen taloudellisen tuottavuuden kasvaessa ihmisillä on käytännössä mahdollisuus saavuttaa alkuperäinen kulutustasonsa vähemmällä työpanoksella. Tämä synnyttää työttömyyttä silloin, kun tuottavuuden kasvu tarkoittaa irtisanomisia, eikä sitä, että kaikki tekisivät vastaavasti lyhyempää työpäivää. Jos ihmisten työkuormaa ei haluta tuottavuuden seurauksesta vähentää, täytyy kulutusta lisätä, jotta taloudellisen tuottavuuden kasvusta aiheutuva työvoiman vähempi tarve ei johtaisi työttömyyteen.

Ihmisten tulisi siis suunnata taloudellisen tuottavuuden lisääntyminen toisin, kuin mikä nykypäivän trendi on. Helne ja Joutsenvirta kirjoittavat asiasta seuraavalla tavalla: "

"Teknologisen kehityksen tehokkuushyötyjä voidaan käyttää työajan lyhentämiseen tuotannon ja kulutuksen lisäämisen sijaan. Työtä jaetaan useampien ihmisten kesken, mikä vapauttaa aikaa mielekkääseen sekä sosiaalisesti ja ekologisesti hyödylliseen tekemiseen."

Lopuksi; en olisi voinut olla iloisempi nähdessäni miten paljon hyvää keskustelua Helnen ja Joutsenvirran artikkeli herätti. Kriittinen näkökulma on muutoksen alku ja uskon, että Suomi on jo oikealla tiellä kohti ekologisesti ja inhimillisesti kestävämpää taloutta ja kulttuuria. Se talouskasvun osa, joka lisää määrällisesti raaka-aineiden kulutusta ei tähän kestävään talouteen mielestäni kuulu. Talouskasvua ei pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä, jo tämän ymmärtäminen on mielestäni hyvä alku.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Helppoja kasvisruokavaihtoehtoja pääsiäispöytään

Pitkäperjantain pääsiäisruoka

Ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen kahdesta herkullisesta ja edullisesta vegaanisesta ruokalajista, joita olen tykästynyt laittamaan. Itse en ole mikään kummoinen kokki, mutta tämä reseptit ovat niin helppoja, että niiden tekeminen onnistuua allekirjoittaneeltakin ;)

Söimme pitkän perjantain kunniaksi soijasuikale-sokeriherne-paistosta, joka oli maustettu curryllä. Kyseinen resepti on muunnos eräästä KG-lehdessä julkaistusta vastaaavanlaisesta reseptistä, jossa oli kuitenkin käytetty soijan sijaan kanaa ja ehkä hieman eri mausteita.


Teimme ensin soijasuikalepaistoksen vokkipannussa. Hyvältä maistuvan soijan juju on riittävä maustaminen ja oikea (ei liian vetinen) koostumus. Soijaa kannattaa siis maustaa ronskisti ja liian vetisyyden voi välttää puristamalla veden pois esimerkiksi talouspaperin avulla.

Tämän jälkeen soijaa voi paistaa pannussa aivan samaan tapaan kuin vaikkapa kanaa.  Syömämme riisi oli curryssä keitettyä basmattiriisiä ja porkkanat paistoin myös rasvassa, ennen kuin kaadoin niiden päälle hasselpähkinärouhetta. Alla vielä tarkempi ohje tämän terveellisen ja herkullisen ruoan valmistuksesta. =)

Curry-soijasuikalepaistos

- keitä soijasuikaleita 5-10 minuuttia ohjeen mukaan kattilassa
-purista soijista ylimääräinen vesi pois käsillä tai talouspaperia apuna käyttäen
- kuumenna rypsiöljyä wokkipannulla ja lisää makusi mukaan suolaa ja curryä ( itse laitoimme 1 teelusikallisen curryä ja runsaasti suolaa)
- lisää soijat ja lsitten sokeriherneet
- kaada paistokseen vielä ruokalusikallinen sitrunaamehua  
- tarkista maku

Hasselpähkinäporkkanat

- kuori ja pese porkkanat
- keitä niitä noin 15 minuuttia kattilassa runsaassa Keiju-rasvassa (vegaaninen)
- kun porkkanat alkavat tuntua pehmeiltä, kaada joukkkoon vielä makusi mukaan hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
- halutessasi voit maustaa porkkanoita vielä siirapilla ja sitruunalla

Tämä ruoka on taatusti sellainen, jota uskaltaa tarjota isommallekin väelle kyselemättä ihmisten ruokatottumuksista, koska se sopii niin monille ruokarajoitteisille! Ruoka on siis vegaaninen, maidoton ja gluteeniton. 

Kevyt hedelmäherkku

Jälkkäriksi tein vielä hedelmäsalaatin, joka sopii mielestäni hyvin pääsiäis-teemaan, mutta on kevyempi vaihtoehto esim paschalle ja niille, jotka eivät mämmistä välitä (itsehän en heihin lukeudu) ;)

Rahkakermalla terästetty hedelmäsalaatti!

Kyseinen hedelmäsalaatti on tehty pääsiäisen innoittamana banaanista ja mandariineista. Päälle laitoin rahkaa, mihin sekoitin kermaa. Maustin rahkakerman stevia-sokerilla, joka on luonnonmukainen makeutusaine. Herkun päälle laitoin vielä porkkanapaistoksesta yli jääneet pähkinärouheet. Pohdin ruokaseuralaiseni kanssa, että jälkkärin pohjalle olisi sopinut hyvin vaikka kinuskikastike, vaikka se toimi hyvin ilmankin.


Astetta raskaampaa kasvisruokaa

Kävin viime keväänä Berliinissä ja maistoin paikallisella snägärillä (nim. Burgermeister) todella hyvää tofuhampurilaista. Tämän makukokemuksen jälkeen olen pitkään haaveillut samanlaisen kokeilemisesta itsekin ja tänään vihdoin rohkaistun. Hyvin tehty tofu ei ole liian vetistä ja tässä voi käyttää samaa kikkaa kuin soijasuikaleiden valmistuksessa. Tofupala kannattaa siis puristella suht kuivaksi talouspaperin avulla ennen paistamista. Tofu kannattaa maustaa todella voimakkaasti, koska sekin on itsessään täysin mautonta. Koostumukseltaan tofu on silti mielestäni erittäin maistuvaa oikein valmistettuna. Alla kuva hampurilaisesta :P


Tofuhampurilainen

- purista maustamaton tofupala kuivaksi talouspaperin avulla
- halkaise tofu keskeltä kahdeksi suikaleeksi
-paista tofuviipaleet pannulla mausteiden ja sipulien kanssa (itse käytimme soijaa ja mustapippuria)
-paista haluamasi määrä kesäkurpitsan viipaleita öljyssä ja mausta makusi mukaan
- pistä hampurilassämpylät uuniin ja laita niiden väliin haluamasi herkut, joita et paistanut pannulla (itse laitoin suolakurkkua ja tomaattia)
- paista hampurilaisia 200 asteessa muutama minuutti
-lisää väliin vielä haluamasi kastikkeet (itse laitoin ketsuppia)

Lisävinkki: Hampurilaisen kanssa söimme lohkoperunoita, jotka sivelimme rosmaariinilla ja suolalla maustetulla oliiviöljyllä. Halpaa, maukasta ja melkein kaloritonta!


Herukkaista herkkujuomaa

Juhlajuomana nautimme Alkosta ostettua (hinta 13.34 €) Lehtikuohu nimistä herukkajuomaa, joka on alkoholiton ja vähän hienompi vaihtoehto Pommakille. Suosittelen maistamaan, koska juoma on tosi herkullista!


Kivaa pääsiäistä  =)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Jokaisen pitäisi elää yksi päivä poliitikkona

Jyrki Katainen ilmoitti sunnuntaina jättävänsä pääministerin tehtävän ja pyrkivänsä muihin hommiin - mieluiten ulkomaille. Rehellisesti sanottuna, en ollut kovin ylllättynyt päätöksestä. Eihän kukaan voi olla kiinnittämättä huomiota kärkipoliitikkojen väsyneisiin kasvoihin hallituksen räpiköidessä läpi ongelmasta toiseen. Voi vain kuvitella minkälaisen jatkuvan paineen alla ministerit elävät ja millaisella unen määrällä pitkää päivää painetaan.

Itse en ole ikinä ollut mukana politiikassa ylä-asteen oppilashallitusta lukuun ottamatta (mihin pääsin "mehut takas" kampanajallani :D), mutta muistan elävästi erään tilanteen, mikä sai minut paremmin ymmärtämään poliittisen päätöksenteon vaikeutta. Osallistuin fuksivuotenani erään gradun-tekijän järjestämään keskustelutilaisuuteen, missä tavoitteena oli neuvotella ratkaisuista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Keskustelutilaisuuteen oli ilmaantunut neljä vapaahetoista opiskelijaa - minä ja kolme miestä. Juttelimme siis tunnin keinoista ratkaista ilmasto-ongelmia ja lopuksi meidän piti tiivistää keinomme yhteiseksi suunnitelmaksi...

Noh, keskustelioiden välillä ei meinannut löytyä yhteistä säveltä ensin lainkaan. Muistan, että itse kannatin nykyistä korkeampia haittaveroja päästöille ja alempia sisälämpötiloja Suomeen. Eräs toinen keskustelijoista taas vannoi valistuksen nimeen ja vastusti jyrkästi erilaisia veroja. Hänen mielestään kansalaisia ei saisi pakottaa mihinkään, vaan muutosta tulisi edistää valistuksen kautta. Kolmas keskustelijoista oli ydinvoiman puolella, mitä itse taas vastustan ja neljäs oli kaikkien kanssa vähän samaa mieltä.

Muistan, että mietin keskustelutilaisuuden jälkeen, että jos neljällä opiskelijalla on vaikeuksia löytää yhteiskunnallisessa keskustelussa yhteistä säveltä, niin millaisena virtana hikipisarat tippuvat oikeissa poliittisissa keskusteluissa? Sympatiapisteeni kaikkia poliitikkoja kohtaan nousivat kyseisen kokemuksen myötä entisestään.

Suomen poliittinen kulttuuri-ilmapiiri on mielestäni muotoutunut sellaiseksi, että poliitikot yrittävät lyödä läpi kompromisseja joista kansa sitten marisee. Poliitikko saa julkisessa keskustelussa usein laiskan roiston leiman, joka tavoittelee vain omaa etuaan! Tämä on surullista ja kiittämätöntä useimmissa tapauksissa, näin itse uskon.

On tietenkin hieno asia, että Suomi on niin vahva demokratia, että lehdistö voi kirjoittaa poliitikoista vapaasti ja kritisoida heitä. Toisaalta poliitikkoihin kohdistuva arvostelu on myös yksi niistä asioista, joissa pitäisi allekirjoittaneen mielestä löytyä se kuuluisa kohtuus. Herranjumala kuka fiksu ihminen oikeasti haluaa lähteä ajamaan Suomen asiaa, jos päättäjiin kohdistuva kritiikki on niin ankaraa kuin tähän mennessä? Poliitikkoihin suunnatut lähes mahdottomat odotukset voivat johtaa siihen, ettei fiksuja poliitikoksi haluavia ihmisiä enää löydy ja demokratia päätyy ikään kuin nakertamaan itse itseään.

Näistä sekoista johtuen olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen kansalaisen pitäisi joutua elämään päivä poliitikkona ja rutistamaan mielipiteiltään värikkään ihmisjoukon kanssa talousuudistus tai ilmastosopimus! Sen jälkeen pitäisi vielä vastata kuvitteelliselle toimittajajoukolle, kuinka pettynyt on saavutettuun tulokseen. Tämän jälkeen voisi käsitys siitä millaista vallanvalossa paistattelu oikeasti on muuttua itse kullakin.

 Tämän viikon hyvänmielenvinkki on, että kiitä jotakuta poliitikkoa edes omissa ajatuksissasi! Ei se todellakaan mitään helppoa työtä voi olla mitä ministerit tekevät, varsinkin, kun harvoin se kiitos siellä lopussa seisoo.

Kiitos siis kaikille poliitikoille ja erityisesti Jyrkille, kun jaksoit ajaa Suomen asioita edes näin pitkään enemmän tai vähemmän epäkiitollisessa ilmapiirissä. Vaikka teitkin myös virheitä, niin yritit varmasti parhaasi.

Hyvää alkavaa viikkoa :)