Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

torstai 29. lokakuuta 2015

Koska yksi sadastakin on liikaa

Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi jälleen järkyttävää kuvamateriaalia tuotantoeläinten kohtelusta. Materiaali muistuttaa taas siitä, miten eläimiä saatetaan kohdella silloin kun viranomainen tai kuluttaja ei ole näkemässä. Eilisessä A-studion lähetyksessä suomalaisilta sikatiloilta kuvatut videoklipit yllättivät minut, sillä ne sisälsivät "tarpeetonta" kärsimyksen tuottamista. Videot paljastavat kuinka tilalliset pieksevät harjoilla ja muilla esineillä muun muassa sairasta sikaa, joka ei voi kävellä. Videoilla myös näytetään miten porsivat emakot pakotetaan seisomaan ahtaissa karsinoissaan jalkoihin lyömällä ja kuinka pieniä porsaita sterilisoidaan teräesineillä, jottei "liha maistuisi kitkerältä".  Sikoja koskevat videot ovat mielestäni osittain niin järkyttäviä siksi, että tiedämme hyvin miten älykäs eläin sika on. Ainakin itsessäni tällaiset videot herättävät yhtä vahvoja tunteita, kuin kertomukset keskitysleireillä ihmisten kokemista kärsimyksistä.

Vaikka Oikeutta Eläimille -järjestön kuvamateriaali on helppo laittaa muutaman henkilön empatian kyvyn puutteen piikkiin, itse tulkitsen videoita niin, että ne ovat oire hyvin talouskeskeisestä kulttuurista. Mitä seurannaisvaikutuksia voimme odottaa, jos talouden tarpeet, kuten yritysten voitto ja jatkuvan talouskasvun pakko, asetetaan muiden asioiden yläpuolelle? Uskon, että tällaisessa kulttuurissa ihmisen pimein puoli tulee myötätuntoa helpommin esille. Kun ajatellaan, että talouden on pakko kasvaa, koska muuten koko yhteiskuntajärjestys leviää käsiin, on helppo järkeillä, ettei esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan ole nyt varaa, tai ettei maatalouden työpaikkoja voida riskeerata edellyttämällä investointeja eläinten hyvinvointiin. Talouskeskeisessä kulttuurissa valtio on menettänyt valtaansa ohjata yhteiskuntaa eettisempään suuntaan ja valta on siirtynyt yrityksille ja kuluttajille. Mutta vastuun sysäämisessä yksilöille on aina läsnä vangin ongelma. Miksi minä vähentäisin lihan syömistä, jos moni muu ei kuitenkaan niin tee ja oma ponnisteluni on merkityksetöntä? Tätä kysymystä on varmasti moni pyöritellyt mielessään pohtiessaan "mitä tänään syötäisiin". Näin voi ajatella myös eläinten parissa työskentelevä tilallinen. Miksi minä tekisin kalliita investointeja, jos muutama alan toimija kuitenkin pilaa koko elinkeinon maineen? Tuloksena tällaisesta järkeilystä on todellisuus, jossa kukin ajattelee vain itseään.

Kukaan ei pysty yksin muuttamaan maailmaa, mutta jokainen voi vaikuttaa asioiden  tolaan omassa elinympäristössään. Itse uskon, että eläinten julma kohtelu vahingoittaa jossain määrin myös ihmistä, vaikkemme sitä aina tiedostaisikaan. Negatiivisilla asioilla kun on tapana synnyttää lisää negatiivista ja toisin päin. Mitä jos yrittäisimme luovuttamisen sijaan omaksua eräänlaista modernia buddhalaista asennetta, missä pyrkisimme jakamaan positiivista "energiaa" ympäristöömme eettisten valintojen kautta? Tämä ei ehkä muuttaisi maailmaa, mutta se voi tehdä omasta kodistamme, koulustamme tai työpaikastamme hieman eettisemmän paikan, jossa eläimiä ja ihmisiä kunnioitetaan.

Joku voisi sanoa, että lihan- ja maidonsyönti on ihmiselle terveellistä, eikä ihmsiä siksi voi vaatia vegaaniksi ryhtymistä. Itselläni ei ole riittävästi tietoa, että voisin sanoa väitteen olevan oikein tai väärin. Uskon kuitenkin, ettei ihmisen tarvitsisi syödä lihaa tai maitotuotteita ainakaan niin paljon kuin mitä niitä syödään. Itse olen ollut melkein kymmenen vuotta kasvissyöjä ja veriarvoni ovat aina olleet ideaalilla tasolla. Käytän kuitenkin maitotuotteita jonkin verran, vaikka kokkaankin kotona vegaanisesti ja suosin eläinperättömiä tuotteita. Silloin kun käytän maitotuotteita, pyrin panostamaan laatuun ostamalla luomua. Vähempi kulutus mahdollistaa pienituloisellekin eettisempien valintojen teon.

 Vaikka eläinten saamat lyönnit heijastelevat tilanteen vakavuutta, uskon että eläinten itsensä kannalta isoin tragedia eivät ole satunnaiset iskut, vaan virikkeiden puute ja laajityypillisen käyttäytymisen estyminen. Tiesitkö muuten, etteivät siat tule tiineiksi parittelun seurauksena, vaan niin, että ihminen tunkee putken sian toosaan ja tekee hedelmöityksen näin? Aika sairasta. Toivottavasti videot saavat kuluttajat vähentämään lihan kulutusta ja ostamaan vegaanisia elintarvikkeita. Uskon, että tämä ohjaisi myös elintarvikealaa uuteen suuntaan markkinatalouden logiikan mukaisesti. Kun yksi ala muuttuu tai tuhoutuu, toinen ala syntyy.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kasvispainotteista viikon jatkoa. :)

Tilaa kasvissyöjän infopaketti täältä.



tiistai 27. lokakuuta 2015

Vegaanisia marjavälipaloja







































Tein taannoin ensimmäistä kertaa puolukkasmoothieta ja se oli minusta ehkä herkullisin smoothie, mitä ikinä olen tehnyt. Alla ohje sen ja parin muun marjaisen vegaanivälipalan tekoon.

Kirpsakka puolukkasmoothie

Ainekset:
- 3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
- 200 g suomalaisia puolukoita
- 1 Reilun Kaupan banaani
- 2 dl soijajogurttia
- 2 ruokalusikallista fariniinisokeria
- 1 tl vaniljasokeria

Ohje: Laita ainekset blenderiin ja sekoita. Itse pysäytin tehosekoittimen kerran ja sekoitin lusikalla seosta jotta juoma  valmistuisi nopeammin. Kun marjat, banskut ja muut ovat sekoittuneet juomaan, smoothie on valmis nautittavaksi. Itse valmistan smoothiet aina puolijäisiin marjoihin, koska silloin
juomasta tulee raikkaan viileää.

Juoma on melko makea, joten se soveltuu hyvin esimerkiksi jälkiruoaksi. Fariniinisokerin voi korvata tavallisella sokerilla (tai jättää kokonaan pois), mutta minusta se sopii erityisen hyvin puolukoiden kaveriksi. :)




























Puolukkavalkosuklaamuffinssit

Ainekset:

- 1 dl soija-, kaura- tai riisimaitoa
- 80 g riisimaitovalkosuklaata
- 5 dl suomalaisia puolukoita
-  1 dl vaahterasiirappia
- 2dl rypsiöljyä
- 5 dl jauhoja (itse käytin spelttijauhoja)
- 2 tl leivinjauhoja
- 0,5 tl suolaa

Ohje: Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.  Sekoita siirappi, kasvismaito ja öljy kulhossa . Sen jälkeen sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Yhdistä sitten jauhot nesteen kanssa ja sekoita hyvin. Lisää taikinaan tuoreet tai kuivatut puolukat ja pieneksi pilkotut tai kokonaiset suklaapalat. Jaa taikina noin 12 keskikokoiselle muffinivuoalle ja paista tasalämmöllä noin puoli tuntia.

Tämä muffiniresepti oli muunnons Gwyneth Paltrowin mustikkamuffinireseptistä. Siirappi sopi omasta mielestäni muffineihin erittäin hyvin. Riisimaitovalkosuklaata voi ostaa esim. Ruohonjuuri-myymälöistä.

Huvittavan helppo marjakeksiherkku

Ainekset:
- vegaanisia digestive-keksejä (esim. Pirkka)
- vispautuvaa soijakermavaahtoa
- marjoja (itse käytin marjasekoitusta)
- fariniinisokeria tai siirappia



Eräs ystäväni kävi meillä taannoin kylässä ja loihti viidessä minuutissa tämän hymyilyttävän helpon, mutta herkullisen jälkiruoan, joka maistui ihan piirakalta. Keksiä, marjoja ja kermavaahtoa kipossa. Miksi en ole keksinyt tätä itse. :D



























Pakko lisätä tähän loppuun vielä kuva viime viikonlopun ruoasta: söimme perinteistä kaalilaatikkoa soijalla höystettynä ja se maistui taivaalliselta puolukoiden kanssa. Kaalilaatikko onkin helppo perinneruoka eläinperättömästi valmistettavaksi ja on niin kevyttä, että sitä on kiva syödä ilta- tai välipalana.

ps. Olen aloittanut tänä syksynä graduni kirjoittamisen, jonka aiheena on ekologisen jalanjäljen ja bruttokansantuotteen välinen korrelaatio. Tutustuttuani suomalaisten ekologiseen jalanjälkeen, olin hieman yllättynyt siitä, että hiilidioksidipäästöt ovat niin suuressa osassa ekologista jalanjälkeämme. En muista enää miten ison osan ympäristökuormituksestamme ne aiheuttavat, mutta taisi olla reippaasti yli puolet. Syömällä kasvisruokaa on helppo vähentää omaa hiilijalanjälkeä ja se on itse valmistettuna halpaa, herkullista ja helppoa.


Mukavaa syksyn jatkoa <3

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

"Saippuapalan kokoisia unelmia"


Tänään vietetään YK:n tyttöjen oikeuksien päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa tyttöjen kohtaamista vaikeuksista eri puolilla maailmaa. Teemapäivänä painotetaan naisten oikeutta käydä koulua ja elää ilman syrjintää ja väkivaltaa, kirjoittaa YLE-uutiset.

Yksi maa, jossa naisten oikeudet ovat erittäin poljettuja, on Keski-Afrikan Kongo. Naisten Pankin nuorten aikuisten ryhmä, Next Generation, järjesti 11.10 tyttöjen illan Helsingin Kampissa, joka kantoi nimeä "Kummallinen Kongo". Tilaisuudessa esitettiin Jukka Gröndahlin ottamia valokuvia hänen ja toimittaja Katja Hedbergin tekemiltä reportaasimatkoilta. Kuvissa esiintyvien naisten elämäntarinat olivat pääasiassa hyvin karuja.

Kongossa on yhä alueita, joissa jopa 90 prosenttia naisista on joutunut raiskauksen uhriksi. Maa on Gröhndahlin mukaan aivan sekasorron partaalla, koska useat aseelliset ryhmittymät taistelevat vallasta Kongossa. Myös monet Kongon naapurivaltioista ovat hamunneet maan rikkauksia itselleen aina sen jälkeen kun maa itsenäistyi Belgian siirtomaavallasta vuonna 1960.

Kongo on luonnonvaroiltaan ehkä maailman rikkain valtio,  jossa ei ole ollut puutetta arvokkaista mineraaleista ja metalleista kuten kullasta, timanteista tai uraanista. Nykyään maan yksi arvokkaimmista vientituotteista on kolttaani, mitä käytetään esimerkiksi kännyköiden mikrosiruissa. Kongolla on myös erittäin rikas ja ainutlaatuinen luonto, jonka tunnetuin symboli on Virungan luonnonpuisto ja siellä elävät 800 vuorigorillaa. Kongolaiset itse eivät kuitenkaan juuri ole luonnonvaroistaan päässeet hyötymään. Kongo on henkeä kohti lasketulta bruttokansantuotteeltaan vasta sijalla 119 ja maan asukkaista 90 prosenttia elää absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella (1,25 dollaria).

Muut kansat - länsimaat ja Kiina - ovat sen sijaan päässeet kuluttamaan Kongon luonnonvaroja. Esimerkiksi Belgian upeat rakennukset ovat Hedbergin mukaan pitkälti rahoitettu kongolaisten rikkauksilla -tai karummin sanottuna verellä. Belgian kuningas Leopold toinen miehitti maan1800-luvun lopulla, motiviinaan hyödyntää Kongon luonnonvaroja. Leopold lypsi ensin Kongosta norsunluuta, minkä jälkeen belgialaiset keskittyivät kumin tuotannon kasvattamiseen. Maassa tuotetusta kumista tulikin tärkeä teollistuvan lännen raaka-aine, mikä maksoi arviolta 10 miljoonan kongolaisen hengen. Kumin keräämiseen oli asetettu kiintiöt ja ne kongolaiset maataloustyöntekijät, jotka eivät kyenneet kiintiöitä täyttämään, piestiin tai heiltä katkottiin käsiä.

Kongon tarina on siis hyvin karu ja herätti ainakin omassa mielessäni epämiellyttävän kysymyksen siitä, mikä osa omasta taloudellisesta hyvinvoinnistani perustuu Kongolaisten luonnonvarojen riistämiseen? Onko tämän tietokoneenkin jokin osa tehty kolttaanista? Mitenköhän paljon kyseisen raaka-aneen tuloista on päätynyt tavallisille kongolaisille, vai onko mitään? Entä kultaiset korvakorut, jotka ostin vuosi sitten. Onko kulta kaivettu Kongosta?

Gröhndahlin esityksen lopussa kävi onneksi ilmi, ettei maailmassa ole niin pimeää kolkkaa, etteikö siellä olisi toivoa. Maassa elää lukuisia vahvoja kongolaisia naisia ja miehiä, jotka pyrkivät pääsemään elämässään eteenpäin sydäntä särkevistä kokemuksista huolimatta. Esityksessä yleisölle kerrottiin muun muassa kahdesta asianajajanaisesta, jotka ovat määrätietoisesti vieneet naisten raiskausjuttuja oikeuteen. Lisäksi kuulimme köyhiä operoivasta paikallisesta mieskirurgista Denis Mukwegesta ja Mama Eevasta, joka oli vapaahetoisena vuosia väkivallan uhrien turvakodissa. Parasta oli kuulla niiden sinnikkäiden naisten elämäntarinoita, jotka ovat saaneet Naisten Pankin rahoittaman yrityskoulutuksen avulla uuden alun elämälleen.

Naisten Pankin tukemassa ammattikoulutuskeskuksessa opetellaan kädentaitoja ja suunnitellaan oman yritystoiminnan perustamista. Koulun motivoituneimmat opiskelijat pääsevät jatkokoulutukseen, missä he saavat pieniä lainoja yritystoiminnan aloittamiseen. Paikalliset ihmiset myöntävät lainat haluamilleen oppilaille ja määrittelevät lainanmaksuehdot. Masisi nimisestä naisesta on tullut maanviljelijä, Evelin oli perustanut kahdeksan muun yrittäjän kanssa leipä- ja makkarayrityksen ja yhdellä naisista on oma vaatekauppa.

Kongon toivo elää siis pitkälti naisissa, joilla on meistä suomalaisista ehkä pieniä, mutta kongolaisittain suuria unelmia. Yksi tyttö toivoi kovasti saavansa hieman rahaa voidakseen ostaa itselleen saippuaa ja maissiolutta, mitä hän voisi myydä elättääkseen itsensä. Monet Gröhndahlin kongolaiset ystävättäret unelmoivat myös siitä, että he voisivat saada lapsensa kouluun. Kaikkia toimittajan tapaamia naisia yhdisti kuulemma silti eniten se, että he halusivat tulla arvostetuiksi omassa yhteisössään. Gröhndahlilta kysyttiin Kongossa, miltä tuntuu olla itsenäinen nainen? En muista mitä Gröhndahl siihen kertoi vastanneensa, sillä vaivuin ajatuksiini miettien asiaa itse. En kai osaisi siihen vastata, sillä en tiedä, miltä oman itsenäisyyden menettäminen tuntuu.

Valitettavasti Naisten Pankin tukema työ Kongossa loppuu kehitysvarojen leikkaamisen vuoksi. Mikäli haluat kuitenkin itse olla mukana Kongolaisten tulevaisuuden tukemisessa, niin Naisten Pankki ottaa mielellään riveihinsä uusia vapaaehtoisia. Myös Kongolaisten naisten tarinan kertominen ja sen ymmärtäminen, että kulutusvalinnoillamme on kauaskantoisia seurauksia on tärkeää.

Mukavaa naisten ja tyttöjen päivää Mailiksen Maailmasta!

Lue lisää Naisten Pankin toiminnasta Itä-Kongossa. Hedberg ja Gröndahl kertovat Kongosta uudelleen marraskuun 2015 alussa Helsingin kymppikirjastossa.

Katja Hedberg (oik) keskustelee esityksen loputtua Next Generation -tiimin vapaaehtoistyöntekijän kanssa.



tiistai 6. lokakuuta 2015

Vegan Restoran V Tallinnassa


Olin toissa viikonloppuna syysretkellä Tallinnassa, missä viivyimme kaksi yötä. Oli hienoa kerrankin viettää Eestissä enemmän aikaa pikaisen maissa piipahtamisen sijaan. ;) Kävimme muun muassa miehitysmuseossa (engl. Occupation museum), Viron vanhimmassa kahvilassa Maiasmokkissa- sekä vanhan kaupungin käsityöliikkeissä. Koko reissun ehdoton kohokohta oli kuitenkin Vegan Restoran V, jonka herkulliset kasvisruoka-annokset sulattivat sydämemme.


Vegaaniravintola V on verrattain uusi ravintola vanhassa kaupungissa. Olin todella iloinen, kun avomieheni äkkäsi netistä, että Tallinnassa on vegaaniravintola! Meillä oli nimittäin ensimmäisenä iltana vaikeuksia löytää ravintolaa, jossa olisi kasvisruokavaihtoehtoja. Niimpä suuntasimme seuraavana iltana V:hen, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Rataskaevu-kadulla, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä satamasta. Ravintola on kooltaan melko pieini ja meillä kävi tuuri, että paikassa oli yksi pöytä vapaana. Moni meidän jälkeemme herkuttelemaan tullut pettyi nähdessään, että ravintola oli aivan täynnä. Tunnelma V:ssä oli lämmin ja palvelu erittäin ystävällistä. Ravintolan suosio on siis helppo ymmärtää. :)



Itse otin alkupalaksi pähkinäkeittoa (Vegetable soup with chestnuts and spinach, 3.7 €), joka oli todella maukasta ja toi mieleeni lihakeiton, vaikka soppa oli tietysti kaukana lihaisasta. Itseäni ei vegaaniruoassa lihan tyyppinen maku kuitenkaan haittaa, sillä olen kasvissyöjä eettisistä syistä, enkä siksi, ettenkö pitäisi lihasta.

Puolisoni puolestaan nautti alkupalaksi 2. kuvassa näkyvät kurkkurullat (Cucumber rolls with spicy carrot cashew creme, 4.8 €), jotka olivat tosi herkullisia nekin.


Kumppanini veti pääruoassa pidemmän korren ja tilasi kokin päivän erikoisen (yllä oleva kuva), mikä oli grillattua kurpitsaa lisukkeineen. Sain maistaa kyseisestä annoksesta ja se oli niiiin hyvää. Itse otin currylla maustetun riisiruoan (Sweet potato peanut curry with broccoli and basmati rice, 7.6 €), koska rakastan currya! Oma ruokani oli tosi hyvää myös, mutta kadehdin silti hieman seuralaiseni annosta. Jälkkäriksi tilasin mangosuklaa-cup caken, mikä oli taivaallisen makuista.

Oltiin molemmat kyllä vatsat aivan pinkeinä ravintola V:n jälkeen :D


Kolmen ruokalajin menu viinilasillisella kustansi Ravintola V:ssä noin 20 euroa/hnklö. Vain vähän laadukkaammasta kolmen ruokalajin setistä maksaa Helsingin Farangissa yli 50 euroa. Ihmettelin V:n tarjoilijattarelle sitä, miten halvat hinnat heillä on. Tarjoilijatar sanoi, että koska vegaaneja on erityisesti opiskelijoiden joukossa, hintoja ei voi nostaa pilviin. Ravintolaan oli kuitenkin niin kova tunku, että varmasti he voisivat halutessaan pulittaa annoksista euron tai pari enemmän. Ehkä on kuitenkin niin, että ravintola haluaa antaa mahtavan makuelämyksen lisäksi ahaa-elämyksen eettisen ruoan monipuolisuudesta.

Kuulin kuinka suomalaisnainen naapuripöydässä ihmetteli, että Helsingistä puuttuu vielä 100 % vegaaniruokaa tarjoava ravintola. Koskakohan joku bisnesraon haistava yrittäjä ryhtyy toimiin ja perustaa Ravintola V:n tyyppisen vegaaniravintolan Helsinkiin?

Toivottavasti mahdollisimman pian <3


Matkalla hotellille ihailimme vanhan kaupungin torilla esiintyvien tulennielijöiden temppuja. Tallinna on sympaattinen kaupunki ja haluan palata sinne pian uudelleen :)

ps. Ravintola V:stä kannattaa ehdottomasti varata pöytä, jos sinne aikoo mennä herkuttelemaan. Pöydän voi varata esim täältä; http://www.vonkrahl.ee/en/vegan-restoran-v/

Mukavaa viikon jatkoa :)