Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sata lasissa

Oma haluni ymmärtää talouskasvua heräsi jo monta vuotta sitten, kun isäni kummeksui minulle jatkuvan kasvun logiikkaa. Olin juuri aloittamassa opintoni kansantaloustieteen laitoksella ja minustakin tuntui oudolta ajatus, ettei markkinatalous voisi toimia ilman jatkuvaa kasvua. Otin yhdeksi opiskelujeni tavoitteeksi selvittää itselleni tätä asiaa. Tavoitteenani olisi tulevissa blogiteksteissäni kertoa lisää ajatuksistani kulutuskulttuurista ja talouskasvusta.

Ajattelin jatkaa aihetta kertomalla omista kokemuksistani työelämästä, joilla on ollut oma vaikutuksensa maailmankuvaani.

Olen kokonaista kahdeksan vuotta työskennellyt palvelualalla ja huomannut, että  ala vaatii tekijältään koko ajan enemmän - eikä hyvässä mielessä. Olin esimerkiksi vähän aikaa töissä eräällä isolla kioskiketjulla. Ensimmäisenä työpäivänä, kun kummeksuin liikkeen pomolle sitä, miten helposti työpaikan sain, hän vastasi siihen, että "tämä nyt on sellaista paskaduunia, ettei tätä kukaan halua tehdä." Ihmettelin pomon sanoja, mutta ajattelin hänen olevan vain leipääntynyt työhönsä. Pian minulle kuitenkin selvisi, mitä hän tarkoitti. Toimipiste missä työskentelinmme sijaitsi Helsingin ydinkeskustassa ja kioskissa oli käytännössä aina asiakkaita. Tästä huolimatta kioskilla oltiin pääaisassa töissä yksin, ja asiakkaiden palvelemisen lisäksi piti hoitaa lukuisia muita tehtäviä.  Aamuvuorossa olevan täytyi muun muassa purkaa jopa kahdeksan nippua aikakauslehtiä, merkitä ne listaan ja asetella lehdet oikeille paikoilleen. Tämän lisäksi piti esimerkiksi paistaa pullia, tyhjentää pelikoneet, ottaa vastaan kuormia, tehdä lottoporukoita ja täyttää hyllyjä. Mitkään näistä hommista tuskin olisivat olleet kenellekään kioskin työntekijöistä ylivoimaisia, jos aikaa niiden tekemiseen olisi varattu kohtuullisesti. Tosiasiassa kiire työpaikalla oli painostava ja sain käytännössä juosta lehtihyllyn ja kassan välillä saadakseni kaikki lehdet laitettua. Vaikka työpäiväni oli kahdeksan tunnin mittainen, en ehtinyt sen aikana edes syödä ja olin töistä päästyäni aina ihan puhki. Kiire vaivasi myös muita työntekijöitä ja töissä oli huono ilmapiiri.

 Mielestäni jo koko lähtökohta, että sama työntekijä hoitaa asiakkaat ja muut tehtävät on itsessään outo, varsinkin, jos ylitöiden tekeminen on kielletty eikä siitä makseta palkkaa. Asiakkaiden määräähän ei voi ennustaa ja kiireisinä päivinä ei voi olettaa työntekijältä samaa suoritusta muiden töiden parissa. Kuitenkin kioskiesiemieheltä sai lähes poikkeuksetta negatiivista palautetta, jos jotain työtehtävää ei oltu ehditty tehdä, koska silloin ne jäivät hänen harteilleen. Tämän takia jäin usein palkattomasti ylitöihin ja jouduin tinkimään myös asiakaspalvelusta. Tämä vähensi työviihtyvyyttäni, koska jouduin usein tilanteisiin, missä en voinut palvella asiakkaita niin kuin olisin halunnut.

Olen huomannut, että kyseisen firman tyyli säästää työntekijäkustannuksista ja tehdä sitä kautta lisävoittoa on vallitseva trendi myös monissa muissa palvelualan yrityksissä. Monissa kahviloissa ja kaupoissa tuntuu, että työntekijän stressin aistii jo kassajonon hännillä. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihe, että asiakaspalvelijat hermostuvat herkästi jos asiakas on hitaan puoleinen. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, koska kuka jaksaa hymyillä ja olla aidosti ystävällinen jos hermoja raastaa sekuntiaikataulu! Muistan, että mainitsemani kioskiketjun esimies antoi minulle ensimmäisenä työpäivänäni neuvon, että "muista yhtä hommaa tehdessäsi aina miettiä jo seuraavaa moovia." Esimies oli työskennellessään kuin robotti, lausuessaan eleettömästi samat tokaisut asiakkaille ja säntäillessään tiskin takana kaksi kättä propellin lailla viuhuten. Pomo joskus valitti minulle, ettei hän ole saanut firmalta lisätyöntekijöitä, vaikka kuinka on pyytänyt. Niinpä hän yritti parhaansa mukaan sopeutua tilanteeseen.

Lopetin kyseisessä kioskissa työskenneltyäni siellä kaksi kuukautta. Soittaessani firman rekryosastolle kerroin työpisteen painostavan hektisestä työtahdista ja liian vähäisistä työtunneista. Hän vastasi kertomaani sanomalla, että "todella ikävää, että olet sellaista joutunut kokemaan." Yhteyshenkilön äänensävystä tuli kuitenkin sellainen olo, että hän on kuullut saman tarinan jo monesti aikaisemmin. Vaikutti myös siltä, ettei rekryhenkilöllä ollut mitään valtaa vaikuttaa työhyvinvointi asioihinvaan, vaan ne tyypit olivat jossain korkealla vallankahvassa työntekijöiden valitusvirsien ulottumattomissa. Monesti mietin, että mitäköhän kyseisen kioskin esimiehelleni kuuluu. Jaksaako hän yhä painaa kahdeksan tunnin työpäiviä ilman ruokataukoa...Itse en ainakaan jaksaisi.

Olen pistänyt merkille, että palvelualalle on hektisen työtahdin lisäksi ilmestynyt toinenkin työntekijöiden jaksamista koetteleva ilmiö - nimittäin lisämyynti. Nykyään kioskilla tai kahvilassa asioidessa myyjät ehdottavat lähes poikkeuksetta jotain lisäostosta. "Onko lauantailotto pelattu" tai "saisiko olla jotain syötävää". Tunnen aina suurta myötätuntoa lisämyyntiä tekevää asiakaspalvelijaa kohtaan.

Olin itsekin pitkään töissä eräässä firmassa, joka oli myös omaksunut saman toimintaperiaatteen. Koin lisämyynnin tekemisen kiusalliseksi, mutta tein sitä siitä huolimatta. Puolen vuoden välein työntekijät koottiin palaveriin, missä firman aluepäällikkö luennoi menneiden kuukausien tuloslaskelmista. Työntekijöitä syyllistettiin "huonoista" myynneistä, koska emme heistä olleet kyenneet tyrkyttämään lisäostoksia ihmisille tarpeaksi. Olen kuullut, että monissa palvelualan toimipaikoissa lisämyynnin harjoittamista vahdataan esimerkiksi "mysteeri shoppari" tarkastuskäynneillä. On myös toimipaikkoja, joissa työntekijöiden täytyy pitää kirjaa tilanteista, joissa lisäostosta on tarjottu asiakkaalle. Myyjille annetaan myös valmiita myyntilauseita, joita teippaillaan taukotilojen seinille.

Kuten jo mainitsin, olen mielestäni asiakaspalveluhenkinen. Vuosien varrelta itselleni on kertynyt paljon hyviä muistoja myyntitehtävistä, ja firma jossa viimeeksi olin, kohteli työntekijöitään tulospaineista huolimatta varsin hyvin. Kuitenkin kokonaisuudessaan oma kokemukseni palvelualasta on, että työn nautittavuus vähenee alalla kokoajan. Tuttaviltani kuulemien kertomusten perusteella palvelualalla vallitseva kiireinen työtahti on siirtymässä kasvaissa määrin myös muille aloille. Onko teillä vastaavia/tai päinvastasia kokemuksia työn kuormittavuuden kasvusta viime vuosina?

Työpaikkojen hektistä ilmapiiriä perustellaan usein sillä, että yrityksen on pakko kasvaa. Voi olla, että palvelualan vähenevät työntekijäkustannukset ja tuottavuuden kasvu siirtyvät hintoihin, minkä seurauksena voimme kuluttaa enemmän materiaa, mutta tällä kulutuksella on toinenkin hinta. Tämä vaihtoehtoiskustannus on ihmisten aleneva tyytyväisyys työssä ja yhteiskunnan hektinen ilmapiiri. En ole ainoa joka on tätä mieltä, sillä näin ajattelee myös entinen Harvard tutkija Juliet B. Schor, jonka bestseller kirjaa "The Overworked American" seuraava blogipostaukseni tulee käsittelemään.

Mukavaa viikonloppua =)

torstai 13. helmikuuta 2014

Tietämättään tärkeät ihmiset elämässäni

Tänään on ystävänpäivä. Tiedän, juhla on tosiaan "aika jenkki", mutta itse olen sitä aina viettänyt. Olen joko lähettänyt kavereilleni kortit, tai sitten yrittänyt järkätä jotain hauskaa yhteistä tekemistä. Mielestäni on kiva saada yksi syy lisää huomioida itselleen tärkeitä ihmisiä. Tässä blogitekstissä haluaisin kuitenkin muistaa niitä "kavereita", keiden muistaminen tuppaa jäämään arjessa liian vähille.

Mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani, että suosikkikahvilani on Gaudeamus Kirja & Kahvi joka on rakennettu Helsingin yliopiston Kaisa-talon yhteyteen. Syy tykästymiseeni kyseiseen paikkaan ei ole ainoastaan sen herkulliset latet ja hyvä sijainti, vaan erinomainen palvelu ja kiireetön tunnelma.

Kyseisessä kahvilassa on eräs ulkomaalaistaustainen myyjä, joka on päivästä riippumatta ihailtavan hyväntuulinen. Noutaessani aamukahvini vaihdamme yleensä muutaman sanan jostain turhanpäiväisestä, kuten miten hyvä eväs banaani on. =D Silti tämä pieni keskustelu on minulle tärkeä aamurutiini ennen uppoutumista kirjaston hiljaisuuteen, missä seuran kipeyttäni lievittää korkeintaan muiden opiskelijoiden kirjoittamisesta kaikuva tasainen näpytys. Lempimyyjäni on aina ystävällinen ja läsnäoleva. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten hyvin hän huomioi muutkin asiakkaansa. Kerran erään miehen kortilla ei ollut rahaa ja lempparimyyjäni oli ehtinyt jo valmistaa hänelle erikoiskahvin. Asiakkaan etsiessä hätäisesti kolikoita laukkunsa pohjalta, myyjä totesi rennosti, että sitä sattuu ja kahvin voi hyvin maksaa myös seuraavana päivänä.

Gaudeamus-kahvilassa on väriä, valoa ja elämää.
Vaikka latte maksaa lähes euron enemmän Gaudeamuksessa kuin toisessa lähikahvilassa, maksan tämän euron ilolla niin kauan kuin siellä on yhtä hyvä tunnelma kuin tähänkin asti. Gaudeamuksessa on tasaisin väliajoin kirjailijoita puhumassa teoksistaan ja siellä on miellyttävän keskusteleva ilmapiiri. Sitten kun tähän lisää vielä hyvän palvelun, on ideaali kahvilatunnelma taattu. On kyllä jännä miten jotkut ihmiset ovat olemukseltaan niin positiivisia, että levittävät sitä ympäriinsä pelkällä olemuksellaan. Onneksi näitä löytyy, vaikka sitä yleensä jaksaa muistaa vaan ne tyypit, ketkä tönäisivät ruuhkaisassa aamumetrossa tai hölöttävät kovaäänisesti kännykkäänsä lukusalissa ;)

Kahvilan myyjän lisäksi elämässäni on eräs toinenkin tietämättään minulle tärkeä ihminen.Yliopistoliikunnalla on yksi naisohjaaja, joka pitää body pump -tuntia ja venyttelyä aina lauantaisin. Näistä jumpista on tullut tärkeä energiapiikki omiin viikonloppuihini. Jumppaohjaaja on jo iäkkäämpi, mutta hän on fyysisesti todella kovassa kunnossa. Taisin sanoa kaverilleni, että tämä rautanainen on oma esikuvani jollaiseksi haluaisin vanhemmiten tulla (tosin siitä ollaan vielä kaukana, sohvaperuna kun olen). Nainen suhtautuu työhönsä äärimmäisen intohimoisesti. Venyttelytynnilla hän antaa hirveästi vinkkejä kehon hallinnasta ja eri liikkeistä. Olen saanut hänen ohjeistaan enemmän hyötyä niska-hartia-vaivoihini kuin parin kuukauden fysioterapiajaksosta. Jumppaohjaajani on paitsi ammattitaitoinen, myös todella iloinen tyyppi...ja tämäkin hyväntuulisuus tarttuu. Vaikka hän ohjaa liikkeiden teossa paljon, muistaa hän heittää sen lomassa aina myös hyvää läppää.

Kyllä siitä tulee sellainen olo, että joku tavallaan tuntematon ihminen on itselle kuin kaveri, jos häntä säännöllisesti näkee vaikka kommunikointi olisikin varsin yksisuuntaista. Tällaisten kaverisuhteiden nurja puoli on, että sitten kun se yliopiston jumppa-ohjelma vaihtuu, tai kahvilanmyyjä päättää vaihtaa maisemia, jää kaveruus siihen. Mutta sellaista elämä on =D

Viime aikoina on käyty lehdissä paljon debattia siitä, miten esimerkiksi pankkipalveluita ajetaan alas ja kuinka vanhoilta ihmisiltä viedään sitä kautta viimeisetkin päivittäiset kontaktit. Tämä kehitys on ristiriidassa sen kanssa, miten monet kuittaavat huolen talouskasvusta sillä, että kasvu voi nojata palveluihin. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että henkilöstökustannuksista jatkuvasti leikataan ja siksi on kokoajan vaikeampi löytää paikkoja, joissa saa kiireetöntä palvelua. Monissa kalliissakin kahviloissa odotetaan asiakkaiden korjaavan likaiset astiansa itse ja Sokoksen S-Markettiin on jo ilmestynyt automaattikassoja.  Uskon, että palveluiden kuluttaminen tukee yhteenkuuluvuudentunnetta, mutta on myös ekologista kulutusta. Mikäli palvelukustannuksista tingitään, on kyse kulutuksen siirtymisestä palveluista materiaan. Tämä ei tue ajatusta kestävästä kehityksestä luonnon tai ihmisten näkökulmasta. Ei tässä yksilönä oikein muu auta kuin yrittää suosia niitä paikkoja, joissa hyvää palvelua vielä on tarjolla.

Tämän blogipostauksen hyvänmielenvinkki on, että kannattaa muistaa omaa lemppariasiakaspalvelijaa vaikka hyvällä palautteella ja mieluiten niin, että pomo on vieressä kuulemassa =D

Oikein hyvää viikonloppua ihanat-tärkeät ihmiset ja hyvää ystävänpäivää!

kahvilavinkki: Gaudeamus Kirja & Kahvi Vuorikatu 7, 00100 Helsinki Avoinna ma–pe klo 9–20, la klo 10–16

Ystävänpäivälatet. Nam :-P
                           


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vähemmän on enemmän

Kaikista isoin ekoteko on ostamatta jättäminen. Tästä syystä itseäni ärsyttää monia tuotemerkkejä koskeva viherpesu. Mielestäni usein on vaikeaa arvioida onko tuote oikeasti ympäristöystävällinen, vai onko kyse vain taidokkaasta brändäyksestä. Olen testannut monia erilaisia ekotuotteita ja huomannut, että ikävä kyllä esimerkiksi monet kosmetiikkatuotteet (shamppoot, deodorantit jne) eivät ole kovin laadukkaita ja siksi niitä joutuu käyttämään enemmän. Tämän seurauksena joudun kyseenalaistamaan tuotteen ekologisuuden, koska sitä täytyy ostaa useammin ja tällöin myös esimerkiksi pakkausjätettä kertyy enemmän.

Itse olen näistä syistä päätynyt kiinnittämään ostopäätöksiä tehdessäni huomiota ensisijaisesti laatuun. Ostan nykyään vaatteita harvemmin, mutta laadukkaampia. Suosin myös tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia. Ilokseni Helsinkiin on ilmestynyt viime vuosina uusia kauppoja, jotka pyrkivät pakkausmateriaalin vähentämiseen. Yksi tällainen liike on päivittäiskosmetiikkaa myyvä Lush.

Ajattelin koota tähän blogipostaukseen kaikista parhaimmat ja samalla kukkaroa säästävät ekotuotteet, jotka itse olen löytänyt. =)


Pesupähkinät toimivat hyvänä pyykinpesuaineena ja ovat edullisia. Pähkinät täytyy ensin musertaa pieneksi, minkä jälkeen muruset laitetaan pieneen pesupussiin. Esimekiksi Ruohonjuuresta voi ostaa pähkinöitä 18.15 €/ kg ja pesupusseja 0.6 euron hintaan. Mielestäni pesupähkinöillä peseminen vähentää vaatteiden nukkaisuutta. Olen todennut tämän vanhojen neuleiden kohdalla monta kertaa :) 

Lisävinkkejä: Pesupähkinät pesevät huomattavasti tehokkaammin, kun niitä liottaa ensin kuumassa vedessä ja kaataa veden pyykin sekaan. Myös pesupähkinät kannattaa laittaa pesukoneeseen liuotinveden lisäksi.

Jos pesupähkönöitä käyttää säännöllisesti, saattavat vaatteet alkaa haista hieman hassuilta. Hyvän hajun voi kuitenkin taata pesupähkinöiden käytöstä huolimatta kaatamalla muutaman tipan eteeristä öljyä pesupussiin. Näitä öljyjä voi ostaa esimerkiksi Ruohonjuuresta. Alla olevasta linkistä voit tilata tuoksuöljyn vaikka kotiisi. Itselläni on käytössä laventeli.



Jos pyykki on tosi likaista, käytän Ole Hyvän tai Ecoverin pesunesteitä. Niitä voi myös ostaa Ruohonjuuresta, missä aineet voi pumpata aina samaan muoviastiaan. Itse olen herkkä hajusteille ja se on myös yksi syy, miksi suosin mielelläni kemikaalittomia pesuaineita. Yksi litra Ole Hyvä -pyykinpesunestettä maksaa Ruohonjuuressa noin 5 euroa. Myös isot S-Marketit myyvät nykyään Ecoverin tuotteita.


Lush-cosmetics on mielestäni mitä loistavin tuotemerkki siksi, että kauppa ottaa vastaan tyhjät muovipurkkinsa ja kierrättää ne uudelleen. Ostan meidän huushollin shamppoot aina Helsingin asematunnelin Lush-kaupasta. Olen tykästynyt erityisesti Squeaky Green - saippuaan, joka sopii muuten hyvin myös miehille. Vaikka yksi Lush- saippua maksaa 12.9 € uskon, että se tulee rittoisuutensa vuoksi halvemmaksi kuin tavallinen markettishampoo. Mitään Lushin tuotteita ei testata eläimillä.
Mitä parhain tapa vähentää kulutuksensa ympäristökuormitusta on kaikenlaisten muovipussien välttäminen! Tästä syystä saan aina yhden harmaan hiuksen lisää, kun kaupan kassa yrittää tarjota pakasteostoksilleni pussia =D Jokin aika sitten K-Kaupassa myytiin tällaisia Punaisen Ristin kestohedelmäkasseja, joita ostin pari kappaletta. Tänään niitä ei kaupassa enää ollut, mutta esimerkiksi alusvaatteille tarkoitettu pesupussi sopii yhtä hyvin tarkoitukseen!


Kuvassa pitelemäni pyyhkeet ovat puhdistusliinoja, jotka olen ostanut kestovaippakaupasta, josta voi tilata esimerkiksi ekologisia kankaita, kestovaippoja ja puhdistusliinoja. Itse käytän pyyhkeitä kasvojen puhdistukseen vanutuppojen sijaan. Eräs kaverini ompeli minulle joskus vanhasta pyyhkeestä leikatuista paloista pieniä puhdistusliinoja, jotka pikkuhiljaa hävisivät matkoilla ja käytössä tietämättömiin. Niinpä tilasin kestovaippakaupasta näitä pyyhkeitä.

Oletko sinä löytänyt jotain keinoja vähentää kulutuksesi ympäristökuormitusta hauskasti ja kukkaroa säästäen? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan hyvistä ekotuotteista :)