Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tarina kukkasista, jotka menettivät tuoksunsa

 "Koralliriutat, jäätiköt, lumihuippuiset vuoret, sademetsät ja pohjoisen erämaat ovat sykähdyttäviä kokemuksia, mutta nykyään käy liian usein niin, että kun palaa takaisin jonkin vanhan rakkaan luontokokemuksen luo, palanen siitä on murtunut, sulanut tai palanut."

-Elina Grundström kirjassaan Musta orkidea

Kuvassa Kolibriorkidea. Kuva Michael Müller
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valkoisista perhosorkideoista on tullut Suomen myydyin huonekasvi. Nykyään niitä voi ostaa ympäri maata paitsi kukkakaupoista niin myös tarjoustaloista hintaan "ysiysiviisi". Mutta mistä orkideat alunperin oikein tulevat? Entä mistä johtuu, että markettien orkideat eivät tuoksu millekään ja luonnon orkideat ovat alkaneet tuoksua savulta? Muun muassa näihin kysymyksiin toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström etsii vastauksia kirjassaan "Musta orkidea -Tositarina kukkasista, jotka menettivät tuoksunsa". 

Musta orkidea on suomalaiseksi kirjaksi poikkeuksellinen muun muassa siksi, että se edustaa kertomusmuotoista tietokirjatyyppiä, missä kirjassa esitettävät faktat ja tapahtumat ryhmittyvät tarinalliseen muotoon. Kuten Grundström kirjassaan toteaa, niin tietopohjaiset kirjat ovat usein luettelomaisia. Niinpä Grundström vältti tietokirjoille tyypillisen raskaan kerronnan kokoamalla orkideoiden kohtaloa koskevat yksityiskohdat tarinaksi, jonka pääosissa seikkailee joukko arjen sankareita, jotka käärivät hihansa ympäristön pelastamiseksi.

Grundström paljastaa Mustan orkidean kirjoittamisen motivaattoriksi halun etsiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Hänen mielestään Suomessa pohditaan aivan liian vähän sitä löytyykö maailmasta vielä mahdollisuuksia "suuriin tekoihin" ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Tämä tavoite johdatti Grundströmin orkideoiden luokse, jotka kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen erään tämän päivän suurimman ympäristökatastrofin kanssa.

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Borneon saari on tuhansien orkidealajien koti. Sen metsissä elää sellaisia harvinaisia kasvilajeja kuten musta orkidea,  Coleygne pandurata, jonka kukissa on ripaus puhdasta mustaa. Luonnonorkideoiden elinolosuhteet ovat viime vuosikymmeninä käyneet Aasiassa ahtaaksi. Vuonna 1996 Indonesian hallitus päätti presidentti Suharton johdolla toimeenpanna Mega Rice nimisen hankkeen, jonka tavoitteena oli muuttaa miljoona hehtaaria ainutlaatuista suosademetsää riisiviljelmiksi. Ihmiset kärsivät Indonesiassa ruokapulasta ja Mega-Rice-hankkeen tarkoituksena oli tuoda siihen helpotusta. Niinpä ympäristöalan asiantuntijoiden varoituksista huolimatta Borneon länsiosasan sademetsiä ryhdyttiin hävittämään systemaattisesti. Mega-Rice-aluetta myös ojitettiin metsän kaatamisen jälkeen maaperän kuivattamiseksi.

Mega Rice-hanke ei kuitenkaan onnistunut lievittämään ruokapulaa Indonesiassa, vaan hakattu alue osoittautui maaperältään kelvottomaksi riisin kasvatusta varten niin kuin tutkijat ennakoivat. Sen sijaan turvemaa pitää sisällään valtavan määrän hiilidioksidia, jota on sittemmin karannut ilmakehään kuivatetulla turvemaalla velloavien tulipalojen seurauksena. Näin ilmastonmuutosta kiihdyttävä ympräristökatastrofi oli valmis ja lukuisien harvinaisten lajien koti paloi kirjaimellisesti savuna ilmaan.

Sellaisten uhanalaisten lajien kuten sarvinokkalinnun, orangin ja Mustan Orkidean suurin uhka ei silti ole Mega-Rice, vaan joukko monikansallisia suuryrityksiä, jotka hamuavat Indonesian maaperästä kaistaleen itselleen öljypalmujen kasvattamiseksi. Yksi näistä yrityksistä on suomalainen Neste Oil.

Länsi-Borneolta on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hävitetty 25 miljonnasta hehtaarin metsäalasta 17 miljoonaa. Niinpä vietteleviä orkideoita kasvaa saarella enää vaikekulkuisilla vuoristoalueilla ja joenvarsilla. Öljypalmuviljelmät ja Mega Rice eivät ole saattaneet ainoastaan monia eläin- ja kasvilajeja ahdinkoon, vaan myös Borneon alkuperäiskansa, dajakit, ovat kärsineet metsän tuhoutumisesta. Dajakit elättivät alunperin itsensä keräilemällä. Nykyään metsän antimilla ei voi enää elää ja usein dajakeille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä öljypalmuplantaasien tai kaivosten työläisiksi.

Mutta onko Mustalla orkidealla, orangeilla, dajakeilla tai ihmiskunnalla enää toivoa? Tähän kirja ei anna suoraa vastausta, mutta antaa ymmärtää, että metsiensuojelulla on kiire. Niin kutsutut REDD-mekanismit olivat lähestulkoon ainoa asia, josta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 päästiin yksimielisyyteen. REDD- eli metsiensuojelun päästökauppamekanismeilla tarkoitetaan pyrkimystä hidastaa ilmastonmuutosta estämällä hiilnieluina toimivien metsien hävittämistä. Yritykset voivat ostaa itselleen päästöoikeuksia sijoittamalla REDD-hankkeisiin. Suosademetsien katoamisen arvioidaan aiheuttavan 20 kertaiset päästöt tavallisilla mineraalimailla tapahtuvaan metsäkatoon verrattuna. Niinpä monet uskovat, että esimerkiksi Mega Rice alueen ennallistamisella voitaisiin saavuttaa suuria päästövähennyksiä.

Tämä uskomus sai Grundströmin kiinnostumaan Mustan orkidean tarinasta, jonka kukkasten sisältämä musta väri symboloi osuvasti metsien hävittämisen herättämiä tunteita Borneolla. Niinpä Grundström matkusti ympäri maailmaa tapaamaan ihmisiä, jotka ovat mukana Mustan orkidean kohtalonkertomuksessa hieman vahvemmin kuin yksittäinen suomalainen, jonka ikkunalautaa koristaa perhosorkidea. Grundström vierailee suomalaisten orkideaharrastajien kotona, jututtaa kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita, haastattelee Neste Oilin työntekijää ja tapaa hennon borneolaisnaisen rouva Asihin, joka on ottanut elämäntehtäväkseen orkideoiden suojelemisen. 

Sillä aikaa kun rouva Asih on kerännyt kotipuutarhaansa 300 erilaista orkidealajia suojelutarkoituksessa ja tunnistanut niistä yli 200, länsimaiden ja ympäristöjärjestöjen Borneon metsänsuojeluun sijoittamat miljoonat ovat kadonneet kuin taivaan tuuliin. Vaikka Elina Grundström yrittää paikan päällä löytää konkreettisia merkkejä Mega-Rice-alueen ennallistamiseen käytettyjen varojen konkreettisista saavutuksista, ei hän onnistu löytämään muuta kuin joitakin vesien karkaamisen estämiseksi rakennettuja patoja.

Musta Orkidea tarjoaa elämyksellisen lukukokemuksen, jonka parissa yksittäinen ihminen tuntee itsensä varsin pieneksi. Silti samalla kirja voimistaa ainakin omaa uskoani siihen, että maapallon toivo piilee sittenkin yksittäisten ihmisten teoissa.

Kirjan voi halutessaan ostaa esimerkiksi Alibriksen nettikaupasta tai vaihtoehtoisesti pyytää allekirjoittaneelta lainaksi. =) Oikein hyvää sunnuntaita!

Tässä linkki Alibriksen nettikauppaan: Alibris

Musta orkidea. Elina Grundström, 2013.
Kustantanut Kustannusosakeyhtiö Nemo.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vaatteiden kierrättäminen kannattaa

Kuten taisin jo ensimmäisessä blogitekstissäni mainita, niin tykkään laittautua arjessa ja pukeutua mielestäni kivan näköisesti. Nämä mieltymykset ovat kuitenkin välillä ristiriidassa sen kanssa, että olen varsin huolissani ympäristön tilasta, jonka suurin uhka on mielestäni juuri ylenpalttinen kuluttaminen.

Nykyään vaatteet eivät tunnu kestävän enää mitään. Ympäristön näkökulmasta on ihan älytöntä ostaa vaatteita, jotka kulahtavat heti ensimmäisen pesun jälkeen. Aasian ompelutehtaissa työolot ovat tunnetusti myös vähintäänkin kyseenalaiset. Vuosi sitten Rana Plaza nimisessä vaatetehtaassa Bangladeshissa tapahtui suuronnettomuus, missä kuoli yli tuhat ihmistä. Onnettomuus toi Aasialaisten tehdastyöläisten olot jälleen kerran julkisen keskustelun keskiöön. Käytännön arjessa kehitysmaiden työntekijöiden oikeuksista huolestuminen ei kuitenkaan vielä näy. Helsinkiin rantautuu kokoajan uusia halpamuotia myyviä kauppaketjuja ja ostoskassit vilisevät katukuvassa.  Koska pidän vaatteiden kertakäyttökulttuuria huonona kulutstottumuksena olen pyrkinyt muuttamaan omia vaatehankintatapojani askeleen ympäristöystävällisempään suuntaan. Ilokseni voinkin todeta, että olen tämän vuoden puolella ostanut vaatteeni lähes yksinomaan Uffista. =)

Oman kokemukseni mukaan kierrätetyissä vaatteissa on niiden ekologisuuden lisäksi se etu, että ne ovat keskimääräistä kestävämpiä. Uskoakseni tämä johtuu siitä, että käytetyt vaattet ovat kauppoihin tullessaan jo kestäneet kulutusta, koska kierrätyskaupat eivät ota vastaan rikkinäisiä vaatteita. Tästä syystä ne pysyvät entisellään todennäköisemmin jatkossakin. Alla olevissa kuvissa esittelen löytöjä, joita olen Uffista ja kirppikseltä viimeisen vuoden aikana onnistunut tekemään.



Modan sininen paita (9€) ja sandaalit (5 €) ovat Uffista.


Tämä Espritin neule (14 €) on ehkä paras löytöni Uffista. Laukun olen saanut
kierrätettynä kaverilta.

Farkkutakin (12 €) ja vaaleanpunaisen "pitsipaidan" (6€) olen ostanut Helsingin
Tullinpuomin Uffista.

Strassitoppi (2 €) ja shortsit (3 €) ovat viime kesän löytöjä Helsingin Hietalahden kirppikseltä.  Molemmat ovat kestäneet hyvin ahkerassa käytössä.

Sen lisäksi, että ostan vaatteeni nykyään pääosin kierrätettyinä, olen kehittänyt myös muutamia muita tapoja kuluttaa vaatteita ympäristöystävällisemmin ja edullisesti. Alla pari vinkkiä.

- Teen hankintoja harvemmin, mutta kalliimpia.

- Kiinnitän huomiota materiaaleihin, joista laadukkaimpia ovat mielestäni puuvilla, villa, viskoosi sekä farkkukangas.

- Mietin aina tarkoin ennen kuin ostan jotakin

- Ostan vaatteita, jotka kestävät aikaa

- Kierrätän vaatteita ystäväpiirissäni. Olen huomannut, että tämä luo positiivisen kierteen missä kaverini antavat minulle myös omia vaatteitaan, joita eivät itse koskaan käytä. Kiitokset siskolleni ihanista mustista trikoohousuista ja Essille kätevästä urheilukassista!

- Heitän tuskin koskaan vanhoja vaatteita pois. Monet vaatteet voi korjata käyttökelpoisiksi, ja jos on ompelutaidoiltaan yhtä avuton kuin allekirjoittanut, niin kannattaa muistaa, että ompelimot ja suutarit on keksitty.  Alla vinkit hyvästä suutarista ja ompelimosta.

Lemppari suutarini, Taka-Töölö:
Jalkinekorjaamo Karttunen ky
Minna Canthin katu 20, 00250 Helsinki
puh. 09-479 584

Kenties Helsingin sympaattisin ompelimo,  Vanha Herttoniemi:
*Vaate* korjaamo Salminen
Hiihtomäentie 46
puh. 09-755 6340

Tässä vielä linkkivinkki heille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan lisää ekologisemmasta pukeutumisesta.


Kesä on kirpputorien parasta aikaa ja mikä onkaan sen kivempi tapa viettää kesäpäivää kuin kierrellä ulkoilmakirppiksen vilinässä.

Ihanaa kesäkuuta ja otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kesäkirppiksistä. =)

Lähteet:
-http://maailma.net/artikkelit, Simo Porola.
"Vaateyhtiöt osallistuneet nihkeästi Rana Plazan uhrien tukirahastoon".
Haettu 15.06.2014.