Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Toivelistalla valkoinen joulu

Kohta se taas koittaa: jouluaatto tuoksuineen, äänineen ja perinteineen. Monille joulu merkitsee hiljentymistä ja aikaa läheisten parissa. Kuten monet muut, olen alkanut iän myötä arvostamaan joulun tunnelmaa enemmän ja lahjoista on tullut vähemmän tärkeitä. Nykymaailma on niin hektinen, että yhteiskunnan pysähtyminen muutamaksi vuorokaudeksi tuntuu aivan erityiseltä! Rauhallinen mieli on jotain mitä ei voi ostaa tavaratalosta eikä edes alennusmyynneistä.

Vaikka lahjat minustakin kuuluvat jouluun, olen aina vierastanut niiden antamiseen liittyvää sosiaalista painetta. Ennen pyhiä kaduilla kuulee harvakseltaan kuinka ihmiset tuskailevat mitä ostavat sille tai tälle. Itsekin sorrun toisinaan stressaamaan moisista, mutta sisimmissäni ajattelen sen olevan turhaa. Miksi ottaa joulusta painetta, kun arjessa on sitä jo ihan tarpeaksi? Olenkin pyrkinyt siihen, että ostan lahjat vain muutamille läheisilleni, enkä kanna niistä huolta. Tiedän, että perheelleni- ja ystävillenikin merkitsee enemmän kiireetön yhdessäolo kuin ostetut lahjat. Olen myös pyrkinyt korvaamaan tavaralahjoja erilaisilla lahjakorteilla, sillä elämyslahjoissa yhdistyy minusta monta hyvää asiaa. Ensinnäkin ne voivat olla yhteistä tekemistä, ne eivät jää nurkkiin lojumaan ja suurempi osa niiden hinnasta tulee työpanoksesta.

Viime viikkolla Mtv3:en iltauutisista kävi ilmi, että moni  suomalainen suosii elämyslahjoja tavaralahjojen sijaan ja hoitolahjakortti on naisten ykkössuosikki joululahjaksi. Samassa televisiolähetyksessä päiviteltiin miten suomalaiset käyttävät joululahjoihin tänä vuonna vähemmän rahaa kuin viime vuonna. Joulukaupan supistumista käsiteltiin myös ylen nettiuutisissa 8.12. Artikkeliin yhdistetyssä haastattelussa kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala ja SAK:n kenttäjohtja Arttu Laine puhuvat ostamisen vähentymisestä koituvista "riskeistä". Pekkalan mielestä kaupanalan kysyntää pitää kehittää "kolmella v-sanalla". Nämä kolme sanaa ovat vastuu, verotus ja verkko. Vastuuseen Pekkalan mielestä kuuluu se, että muistetaan kaupanalan työllistävän huomattavan paljon ihmisiä. YLE:n mukaan alalta on ennustettu katoavan tänä ja ensi vuonna yhteensä 9000 työpaikkaa. Pekkalan mielestä on tärkeää, ettei tällainen kehitys jatku.

Itseäni kummastutti ettei joulukaupan hiipumista koskevassa uutisoinnissa huomioitu ostamisen ekologisia vaikutuksia. Kaikki me tiedeämme, että maailma suorastaan huutaa kulutuksen vähentämistä ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ehtymisen ja jätemäärän paisumisen takia. Vaikka Pekkalan ja Laineen haastattelusta saa kuvan, että joululahjoihin käytetyn rahamäärän väheneminen johtuu huonosta taloustilanteesta, itse en usko tämän olevan ainoa syy. Olen kuullut monelta tuttavaltani, etteivät he aio ostaa paljoa joululahjoja, koska haluavat viettää joulua vähemmän kulutuskeskeisesti. Itsekin voin rehellisesti sanoa, että ostaisin enemmän joululahjoja, jos en olisi tietoinen  kuluttamiseen liittyvistä eettisistä ja ekologisista ongelmista.

Ilmastonmuutoksesta koskevassa blogitekstissäni sanoin, että minusta median pitäisi ottaa vahvempi rooli ekologisesti kestävämmän kulttuurin edistämisessä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etteivät suurimmat viestimet ole tässä ainoastaan passiivisia, vaan peräti jarruttavat positiivista kehitystä. Juhani Pekkalan kolmeen v:hen tulisi minusta lisätä vihreys ja tätä kautta hänen ensimmäinen terminsä vastuu saisi sisällön, joka vastaisi sanan todellista merkitystä.

Jouluun on vielä vajaa viikko aikaa ja jännitys tiivistyy, että sataako aattona tänä vuonna lunta !!! <3 En malta odottaa, että ensimmäinen paksu lumikerros peittää Helsingin ja voin istua suuri glögimuki kädessä ikkunalaudalla ja nauttia hiljaisuudesta.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Lähteet:


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vegaaninen isänpäiväkakku

Tein isänpäivän kunniaksi tänä vuonna halva/aprikoosi -täytekakun, joka oli (vaikka itse sanonkin) mielestäni niin onnistunut, että se ansaitsee oman blogipostauksensa. Olen viimeisen vuoden aikana innostunut vegaanisesta leivonnasta. Itse en lukuisten ruoka-aineallergioiden takia ole voinut ryhtyä täysipäiväiseksi vegaaniksi, mutta valitsen kasvisvaihtoehdon aina kun se vain on mahdollista. Koska nykyään kaupoista saa myös vispautuvaa soijakermaa on vegaanisen täytekakun tekeminen mahdollista. Tämän kyseisen kakun ohje on helposti sovellettavissa kaikenlaisten vegaanisten täytekakkujen valmistukseen. Vegaanisten kakkujen etu on kasviperäisyyden lisäksi se, että valmisteet ovat aina samalla myös laktoosittomia, joten isolle porukalle leivottuna vegaaninen kakku on aika varma valinta. :)

Tänä viikonloppuna leipomastani halvatäytekakusta en voi ottaa itselleni täyttä kiitosta, koska sain siihen inspiraation Valion julkaisemasta reseptistä, mihin pääset tästä. Tein kakun muuten myös gluteenittomiin jauhoihin erään perheenjäseneni ruoka-aineallergian takia, joten kakku on melkoisen ruokarajoiteystävällinen. 


Halva/aprikoosi -täytekakku

Kakkupohja

pieni nokare sinistä keijulevitettä
4 dl omenasosetta (korvaa kananmunan)
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja (Oatlay)
2 dl perunajauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta

Kostutus

tölkkiaprikoosien neste

Täyte

2 tölkkiä aprikoosia
2/3 purkillista vaniljahalvaa
1 prk alpro vaniljasoijavanukasta
 1,25 dl vispautuvaa alpro -soijakermaa
1 1/2 dl aprikoosihilloa
2 banaania
1/2 dl sokeria

Kuorrutus

1,25 dl vispautuvaa alpro -soijakermaa
suklaaströsseliä

Vaihe 1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (itse käytin halkasijaltaan 24 cm teflonvuokaa, jossa on irrotettava pohja) vegaanittomalla levitteellä. 

Vaihe 2. Sekoita omenasose ja sokeri kulhossa vispilällä. Sekoita sitten jauhot toisessa kulhossa ja kaada ne omenasose/sokeri seokseen. Levitä taikina tasaiseksi ja kaada se kakkuvuokaan. Voitele taikina tasaiseksi veitsellä.

Vaihe 3. Paista kakkupohjaa ensin 20 minuuttia 175 asteessa ja sitten noin neljäkymmentä minuuttia 160 asteessa. Muista kuitenkin pitää kakkua silmällä, koska uunit ovat erilaisia. Itse sörkin pohjaa vähän väliä hammastikulla ennen kuin uskalsin ottaa kakun uunista. 


Vaihe 4. Samalla kun kakku on uunissa voit valmistaa täytteen. Vispaa soijakerma muovikulhossa ja erota puolet vaahdosta toiseen kulhoon odottamaan kakun koristelua. Kun vaahto on tanakkaa, lisää siihen kaksi pientä banaania, sokeri, soijavaniljavanukas ja 2/3 osaa halvapurkista. Banaanien tehtävä on tehdä täytteestä sen verran kiinteää, ettei se pursuisi liiaksi kakun välistä. Pilko myös noin tölkillinen aprikooseja pieniksi palasiksi ja lisää täyteeseen. Muista säästää tölkin neste kakkupohjan kostutusta varten! Ota kakkupoha uunista ja irrota se vuoasta.

Vaihe 5. Halkaise kakkupohja poikittain terävällä veitsellä kolmeen osaan. Kostuta kukin osista aprikoositölkkien nesteellä. Tämän jälkeen voitelle kaksi kakkupohjan osaa aprikoosihillolla ja lisää niiden päälle valmistamaasi täytettä. 

Itse käytin vain osan täytteestä, koska pelkäsin sen pursuamista pohjien välistä, mutta olisin voinut lisätä sitä ehkä hieman enemmän!


Vaihe 6. Kokoa kakkupohjat päällekäin. Tämän jälkeen voitele kakku lopulla kermalla kauttaaltaan valkoseksi. Tämän jälkeen pilko persikoita makusi mukaan koristeeksi ja ripottele loppu halvasta kakun päälle. Voit myös ehostaa kakkua esimerkiksi nomparelleilla, pähkinärouheella, maidottomalla suklaalla tai siirapilla.

Nyt kakun pitäisi olla valmis. Siirrä se odottamaan viileään tilaan juhlallisuuksia tai tarjoile heti! 

Kakku oli ainakin oman perheeni mieleen, vaikkei heidän joukossaan vegaaneja olekaan. Omenasose teki kakkupohjasta mehukkaan ja halva toi kivan "välimerellisen" vivahteen kakun makuun. Vegaanisesta leivonnasta voisin sanoa sen verran, että suurin haaste on mielestäni kananmunan ja liivatteen korvaaminen. Omenasose on oman kokemukseni mukaan toiminut parhaiten kananmunien korvikkeena. Agar agar -hiutaleet korvaavat liivatteen, mutta niiden käyttöä en vielä ole uskaltautunut kokeilemaan. Aion kuitenkin tehdä sen lähiaikoina ja raportoin sitten täällä miten onnistuin. :)



Hyviä blogeja vegaanileivonnasta kiinnostuneille:




Hyvää isänpäivää kaikille maailman isille <3

maanantai 3. marraskuuta 2014

Vastuu ilmastonmuutoksesta on kaikilla

Noin kuukausi sitten sain kirjeen kummilapseltani Chepkeneriltä. Kirjeessä Chepkenerin kotikylän kummivastaava kertoi, että sadekausi oli Keniassa tänä vuonna hyvin kuiva, minkä seurauksena suurin osa pienviljelijöistä ei viljellyt mitään. Nyt kummilapseni perhe kärsii ruoan puutteesta. Kirjettä lukiessa minussa heräsi epämiellyttävä tunne siitä, että ehkä kauhuskenaariot ilmastonmuutoksesta ovat totta jo nyt! Vai onko sattumaa, että Suomessa rikottiin viime kesänä useita lämpöennätyksiä  ja sadeakausi jäi Keniassa käytännössä väliin?

Samaan aikaan kun Chepkenerin perhe kamppailee selviytymisestään, maailman päättäjät vääntävät kättä uudesta ilmastosopimuksesta.  Viime syyskuussa Ban Ki Moonin isännöimään ilmastokokoukseen New Yorkiin osallistui poliittista johtoa 120 eri maasta. Kokouksen tavoitteena on luoda aikaisempaa kunnianhimoisemmat tavoitteet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Neuvottelut jatkuvat ensi kuussa Perun Limassa ja vuodenvaihteen jälkeen Pariisissa. Mutta miten lupaavalta käänteen tekevän ilmastosopimuksen syntyminen vaikuttaa?

Varmaan suurin osa ihmisistä suhtautuu ilmastoneuvotteluiden mahdollisuuksiin pessimistisesti. Globaali poliittinen ilmapiiri on tällä hetkellä niin talouskeskeinen, että uskoa johtajien kykyyn päästä päästöjen vähentämisestä yhteisymmärrykseenon vaikea ylläpitää. Niinpä Yle:n uutinen ilmastokokouksen suurista puheista ja vähäisisitä lupauksista 23.9 ei ainakaan allekirjoittanutta yllättänyt. Kiinan ja Intian johto ilmoitti jättävänsä ilmastoneuvottelut kokonaan väliin ja Yhdysvallat "ei voi olla mukana hankkeessa jossa hiilinieluille asetetaan hinta", koska kongressi vastustaa sitä. EU lupasi sitoutua vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia, mikä on merkittävä lupaus, jos sitoumus ei tarkoita päästöjen vähentämistä  suhteessa kansantuotteeseen. Kiina on luvannut vähentää omia päästöjään vuoteen 2020 suunnilleen saman verran, mutten tiedä miten uskottavana lupausta voi pitää, jos maa ei kerta osallistu virallisiin neuvotteluihin.

Vaikka EU onkin ottanut imastonmuutoksen tosissaan, ihmetyttää minua kehitysmaiden ilmastopolitiikkaa kummeksuva uutisointi. Esimerkiksi Taloussanomat nimitti 4.9 Intiaa ja Kiinaa jättisaastuttajiksi! Rikkailla vatioilla (kuten EU-mailla) ei mielestäni ole varaa nimitellä kasvavia talouksia ilmastonmuutoksen torjunnan vähäisyydestä. Vaikka Kiina ja Intia kuuluvat valtiotasolla globaalien saastuttajien kärkijoukkoon, ovat kuitenkin per capita (henkeä kohti lasketut) päästölukemat EU:ssa maailman suurimpia. Vuonna 2003 Suomen henkeä kohti laskettu ekologinen jalanjälki oli itseasiassa maailman kolmanneksi suurin (Tilastokeskus 2006). Lisäksi länsimaat kuluttavat huomattavia määriä Aasiassa tuotettuja hyödykkeitä, joten osa Kiinan ja Intian saasteista on itseasiassa "meidän" päästöjämme.

Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vaatii ennen kaikkea maailman vauraimpien ihmisten arvojen muutosta. Ihmiskunnan tulee luopua lyhyen tähtäimen ajattelusta ja talouden tarpeiden etusijalle asettamisesta. Asiat pitää laittaa uuteen tärkeysjärjestykseen ja pohtia kummalla on elämäämme dramaattisempia vaikutuksia -  kulutuksen vähentämisellä vai säätilan muutoksella?

Ilmapiirin muutos vaatii ponnisteluja yhtälaisesti niin yksilöiltä kuin poliitikoilta. Yksilöiden tulisi äänestää sellaisia ihmisiä valtaan, jotka ovat motivoituneita edistämään monipuolista hyvinvointia pelkän talouskasvun sijaan. Poliitikkojen tulisi puolestaan ajatella enemmän päätöstensä yhteiskunnallisia seurauksia kuin kannatuslukujensa kehitystä. Mielestäni myös median pitäisi ottaa vahvempi rooli uudenlaisen ilmapiirin luomisessa. Palstatilaa lehdissä pitäisi suoda aiempaa enemmän talouskriittiselle kirjoittelulle ja asioiden syvällisemmälle analyysille. Kansallista itsetuntoa ei pitäisi myöskään määritellä pelkästään talouden kautta, vaan lehtien pitäisi tuoda enemmän esille niitä monia hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita (esim. tasa-arvo, terveys, vapaa-aika, ympäristön tila), jotka eivät näy BKT luvuissa. 

Taas kävi niin, että blogiaihe oli hieman masentava, mutta koin TÄMÄNKIN aiheen niin tärkeäksi, että halusin siitä silti kirjoittaa. Pakko kuitenkin tähän loppuun sanoa, että olen viime aikoina ollut erittäin iloinen kierrätysinnon lisääntymisestä PK-seudulla. Tällaiset asiat antavat toivoa siitä, että kulutustottumusten muutos on mahdollista ja se voi olla ihan hauskaakin. :)

ps. Oletko muuten jo laskenut oman ekologisen jalanjälkesi? Jos et, sen voi tehdä kätevästi täällä: Ekologinen jalanjälki -laskuri


Lähteet:

Ilta-Sanomat:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288754518879.html

Taloussanomat:
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2014/09/04/jattisaastuttajat-jattavat-ilmastokokouksen-valiin/201412277/12

Tilastokeskus:
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_10_06_ekologinen_jalanjalki.html

YLE:

http://yle.fi/uutiset/ykn_ilmastokokous_alkoi__seuraa_niiniston_puhe_suorana_ylen_sivuilta/7486622
http://yle.fi/uutiset/ykn_ilmastokokouksessa_suuria_puheita_vahan_lupauksia/7488364

Muut:

http://biologi-jari.blogspot.fi/2014/08/kesan-2014-lampoennatykset-suomessa.html


maanantai 27. lokakuuta 2014

Herkuttelua Helsingin sydämessä

Viime perjantaina minulla oli alkusyksyn viimeinen tentti. Päätin ottaa viikonloppuna kouluhommien suhteen hieman rauhallisemmin ja palkita itseni edeltävien päivien työurakasta. Noin puoli vuotta sitten Helsingin Kaivopihalle avattiin sympaattinen La Crêperie Cafê. Olen kävellyt usein kyseisen kahvilan ohi ja haaveillut paikan suolaisista ja makeista crepeistä. 

Jälkiruoka-crepejä kahvila maustaa muun muassa nutellalla, marjoilla ja jäätelöllä. Suolaisia crepejä voi puolestaan tilata esimerkiksi mozzarella, halloumi tai feta täytteellä. Olen hulluna lettuihin ja kun ne täytetään herkuilla tulen vieläkin hullummaksi. Eilinen vierailu La Crêperie Cafêssa oli siis erittäin odotettu.


Kumppanini otti alkajaisiksi ison kupin lattea, joka tarjoiltiin juuri oikeanlaisesta kupista ja kahvi oli todella herkullista. Latteja saa kahvilasta kaksi annosta kuudella eurolla ja sama tarjous koskee nutella-caacaota. Saakohan mistään muualta Helsingin ydinkeskustasta yhtä hyvää erikoiskahvia näin edulliseen hintaan? Kahviossa ei ollut lauantaina viiden aikaan kuin yksi asiakas meidän lisäksemme. La Crêperie on sympaattisesti sisustettu, mutta ehkä paikan sijainti hieman levottomalla Kaivopihalla lasisine seinineen karkottaa asiakkaita?

Ei siinä ehtinyt kissaa sanoa, kun olimme istahtaneet kahvilaan ja hyväntuulinen omistaja toi meille alkusalaatit. Salaattien reunassa oli humusta ja kermaviilikastiketta, jotka kuulemma tehdään ravintolassa itse. Pitäjä kertoi meille ylpeänä, että La Crêperiellä on oma kokki ja ettei mitään osteta valmiina. Pistin ruokaillessamme merkille, että kahvila työllistää pieneen kokoonsa nähden varsin monta henkilöä. Tämä on aika harvinaista Helsingissä, missä monissa paikoissa palvelukustannuksista on tingitty roimasti.


Maukkaiden alkusalaattien jälkeen crepit tuotiin pöytään kuin sormia napsauttamalla. Itse otin mozzarella ja pestolla maustetun crepin, mihin lisättiin vielä pyynnöstäni paprikaa. Hintaa crepillä oli 9 euroa. Seuralaiseni otti feta, oliivi, paprika ja tomaatti crepin, joka oli saman hintainen. Alla oleva kuva on kumppanini crepistä.


La Crêperie saa minulta hyvät arvostelut hinta-laatu suhteesta, ystävällisestä palvelusta ja monipuolisesta ruokalistasta. Kahvilan tunnelmassa olisi kuitenkin vielä kehitettävää, mutta kaiken kaikkiaan paikassa on mielestäni paljon potentiaalia ja voin sitä kaikille suositella.

La Crêperien jälkeen suuntasimme City Centeriin, jonne on avattu uusi BeGood Wellness Bar. Paikka on konseptiltaan Helsingissä vielä harvinaisuus, koska drinkkilistan sijaan kahvila tarjoilee smoothieita ja raakaruokaa. Baari/kahvila tarjoilee myös orgaanista kahvia, terveellisiä välipaljoa ja virkistäviä mehuja. Mielestäni on kovin piristävää, että Helsingin pubiutumisen vastavoimaksi on ilmestynyt hyvänolon baari, joka erottuu joukosta. Mielenkiintoista tulee olemaan miten  konsepti tulee menestymään kaupungissamme ensihuuman jälkeen.





Valitsin Bee-tiful Body nimisen smoothien, jossa oli mausteena rakastamaani inkivääriä. Juoma oli hyvänmakuinen ja kustansi 5,9 euroa. Seuralaiseni otti Sweet Sixteen -nimisen chilillä maustetun smoothien, joka oli varsin maukas sekin. Kannattaa ehdottomasti käydä fiilistelmässä tätä paikkaa, mistä voi saada hyviä inspiraatoita oman keittiön smoothieisiin ja terveysvälipaloihin.

Namnam.

Hih. Tästä kuvasta taitaa näkyä, että allekirjoittaneella on rankka viikko takana.
Hyvä kun pysyin hereillä =D

Maistuvaa maanantaita =)