Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Maailma ei saa unohtaa Syyrialaisten hätää

Viime viikon vietin monien suomalaisten tavoin mökilä. Ilma oli mitä kaunein valmistaessani salaattia muun seurueen istuessa grillillä. Radio oli päällä ja siinä kevätsipulia leikatessani alettiin kanavalla yllättäen puhua Syyriasta. Odottamatonta tämä oli mielestäni siksi, ettei  Syyrian konflikti ole aikoihin päässyt pääuutisiin. Palstatilaa ovat vieneet muut tragediat: Ukrainan ilmatilassa alas ammuttu Boeing 777 sekä Israelin maahyökkäys.

Aiheena radiolähetyksessä oli Syyrian terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuus. Radiossa oli puhumassa terveydenhuollon asinatuntija, joka on perehtynyt Syyrian tilanteeseen. Nainen kertoi, että Syyriassa on tapettu niin paljon lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja sairaanhoitajia, että sairaanhoitohenkilökunta alkaa käydä vähiin. Monia lääkäreitä on myös kidutettu ja vangittu. Haastateltavan mukaan myös sairaalat on tuhottu Syyriassa niin kattavasti, että terveydenhuolojärjestelmän uudelleen rakentaminen tulee olemaan vaikeaa, sitten kun konflikti jonain päivänä loppuu. Radiolähetys kosketti, vaikken kiireessä tajunnutkaan katsoa mikä kanava oli kyseessä. Tästä syystä en löytänyt radiohaastattelua kuumeisista etsinnöistä huolimatta enää jälkikäteen. On erityisen järkyttävää kuulla, että Syyriassa tuhotaan ja kidutetaan systemaattisesti ihmisiä, jotka voisivat auttaa toisia! Vaikuttaa siltä, että sodan osapuolet käyttävät siviilien tuhoamista aseenaan.

Koska en löytänyt haluamaani radiohaastattelua seuraavana päivänä, etsin tietoa Syyrialaisten lääkärien kohtalosta muualta. Kansan Uutiset kirjoitti lääkäreiden vaarallisesta työstä 30.5 otsikolla"Lääkärin työ Syyriassa on vaikeaa ja vaarallista". Artikkelin mukaan Syyrian konfliktin aikana on tapettu ainakin 440 lääkintähenkilöstöön kuuluvaa henkilöä ja satoja viruu hallituksen vankiloissa. Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti 17.03, että noin puolet Syyrian lääkäreistä on poistunut maassa. Muun muassa Aleppossa työskenteli HS:n tietojen mukaan viime keväänä enää 36 lääkäriä.

Lääkärit ilman rajoja toimii yhä Syyriassa, mutta järjestö on vetänyt ulkomaalaiset joukkonsa pois sota-alueelta sen jälkeen, kun sen viisi työntekijää siepattiin kriisialueella viime tammikuussa. Sieppauksen seurauksena avustusjärjestö sulki myös yhden sairaalansa ja kaksi lääkintäkeskusta Pohjois-Syyriassa.  Tämä on jättänyt yli 150,000 syyrialaista vaille lääkintäapua uutistoimisto Reuters kirjoitti 15.05.

Viime kevään loppuun mennessä Syyrian sodassa oli kuollut Helsingin Sanomien mukaan jo 170,000 ihmistä  joista 10 000 on lapsia. Syyria on tällä hetkellä lapsille yksi maailman vaarallisimmista paikoista. Arviolta 6.5 miljoonaa ihmistä taas odottaa kohtaloaan pakolaisleireillä HS kirjoitti 17.03.  Pieni prosentti syyrialaisia on yrittänyt päästä myös Eurooppaan merten halki henkensä uhalla. On hyvä, että esimerkiksi Suomi päätti nostaa pakolaiskiintiöitään 300 henkilöllä Syyrian konfliktin takia, mutta keskustelua voitaisiin mielestäni käydä siitä, voisiko näitä kiintiöitä nostaa entisestään.

Vaikka syyrialaisten hätä onkin kestänyt kauan, eikä kriisialueelta ole kuulunut vähään aikaan mitään uutta,  eivät maailma ja media silti saa unohtaa syyrialaisten hätää. Tietoisuus kriisistä lisää avustusjärjestöjen saamia rahalahjoituksia ja poliittista painetta pakolaisten auttamiseksi.

Ne päivät  vuodessa, jotka vietän mökillä ovat minulle tavallisesti vuoden onnellisimpia. Suomalaisen järvimaiseman ääressä on helppo rauhoittua. Tällä kertaa olin kuitenkin paljon tietoisempi siitä, miten onnekas olen, kun saan kokea kyseistä rauhaa. Niin monessa maailmankolkassa tällä hetkellä soditaan aivan turhanpäiväisten asioiden takia; ahneuden, vallan ja uskonnon tähden.

Syyrian sodan käännekohdat:

16.01.2012 Hallituksen vastaiset mielenosoitukset Syyriassa alkavat, kun Hasan Ali Akleh sytyttää itsensä tuleen samalla tavoin kuin Mohamed Bouazizi teki Tunisiassa
29.07.2011 Syyrian armeijasta paenneet kokoontuvat Turkin Istandulissa ja perustavat Vapaan armeijan ryhmän (MSF) ja samaan aikaan mielenosoitukset Syyriassa laajenevat.
12.11.2011 Arabiliitto erottaa Syyrian järjestöstä ja asettaa maalle talouspakotteita
16.06.2012 YK:n alainen UNSMIS lopettaa säännöllisen partioinnin Syyriassa
02.03.2012 Kofi Annan eroaa tehtävästään Syyria-lähettliläänä, koska ei saa tarpeaksi tukea toimilleen turvallisuusneuvostolta
6.01.2013 Presidentti Bashar Al-Assad pitää ensimmäisen julkisen puheen kuukausiin ja sanoo, ettei suostu neuvottelemaan lännen tukeman nukkeopposition kanssa
touko- elokuussa 2013 Syyriassa havaitaan merkkejä kemiallisten aseiden käytöstä
 08.2013 Presidentti Obama kysyy kongressilta lupaa hyökätä Syyriaan kemiallisten aseiden käytön takia, josta epäillään Bashal Al-Asidin joukkoja. Kongressi kieltää sotilaallisen intervention.
09.09.2013 Syyrian hallitus hyväksyy kemiallisten aseiden valvonnan torjuakseen Yhdysvaltojen uhan
21.05.2014 Venäjän YK-lähettiläs ilmoittaa jälleen maan äänestävän Syyriaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan. Samaan aikaan lähes 60 maata on vedonnut asian käsittelyn puolesta YK:n turvallisuusneuvostossa.
16.07.2014 Bashar Al Assad vannoo virkavalan toiselle 7 vuoden presidenttikaudelle


Mitä sinä voit tehdä?
Voit antaa rahalahjoituksen Suomen Punaiselle Ristille, joka toimittaa ruokaa, suojaa ja lääkintätarpeita Syyrian pakolaisille.
 Tässä linkki rahalahjoituksen tekoon:
Lahjoita


Lähteet: 

Helsingin Sanomat, Verkkolehti: Syyrian sota jatkuu neljättä vuotta.
Toimittanut: Petteri Tuohinen
http://www.hs.fi/ulkomaat
Julkaistu 17.03.2014 ja haettu 24.07.2014.

Helsingin Sanomat, Verkkolehti: Syyrian Al-Assad vannoin virkalavan uudelle kaudelle.
http://www.hs.fi/ulkomaat
Julkaistu 16.07.2014 ja haettu 24.07.2014.

Kansan uutiset, Verkkolehti: Lääkärin työn Syyriassa on vaikeaa ja vaarallista.
Toimittanut: Shelly  Kittleson.
Julkaistu 30.05.2014 ja haettu 24.07.2014.

Reuters; Five MSF staff freed after being held months by kidnappers in Syria.
Toimittanut: Maya Nikolaeva
www.reuters.com
Julkaistu 15.05.2014 ja haettu 24.07.2014

Yle, Verkkouutiset: Suomi ottaa ensi vuonna 500 pakolaista Syyriasta
http://yle.fi/uutiset
Julkaistu 20.09.2013 ja haettu 25.07.2014

Wikipedia: Syyrian sisällissota
Haettu 24.07.2014. Huom. Tämä artikkeli todetaan wikipedian sivustolla puolueelliseksi, mutta keräsin sieltä tästä huolimatta joitakin tietoja, joista osan tarkistin muista lähteistä.



torstai 17. heinäkuuta 2014

Kesän festariantia

Itselläni festarit ovat kuuluneet kesään jo useamman vuoden ajan. Festareiden luomassa fiiliksessä on jotain aivan erityistä. Hyvä musiikki, rento tunnelma, suomen suvi ja uudet tuttavuudet tekevät näistä reissuista yleensä unohtumattomia. Itselleni festarit toimivat myös hyvänä motivaattorina tutustua Suomeen pk-alueen ulkopuolella. Tämän kesän festariantiini kuuluivat Turun Ruissalon Ruisrock, Joensuun Ilosaari sekä Helsingin Maailma kylässä -festivaali. Jokaisesta tapahtumasta jäi käteen mukavia muistoja itselle tärkeiden ihmisten parissa. Kuitenkin samalla opin itsestäni uusia asioita. Olen tajunnut tulleeni henkisesti vanhemmaksi, koska parin päivän festaribiletys otti kovasti voimille. Koin vasta eilen itseni topuneeksi viikonlopun hulinoista.

Ajattelin laittaa tähän blogipostaukseen muutaman kuvan Turun Ruisrockista ja Ilosaaresta. Maailma kylästä -festivaalista minulla ei valitettavasti ole kuvia. Kerrottakoon, että kaupunkifestarin parasta antia olivat tällä kertaa mielestäni meksikolainen Los de Abajo, jonka keikalla oli iloinen tunnelma ja yleisö tanssi vauhdikkaan musiikin mukana. Kävin myös kuuntelemassa muutamia kirjaesityksiä ja pidin varsinkin Salainen päiväkirja eläintiloilla -kirjan kirjoittajan Eveliina Lundqvistin luennosta, mikä johtuu varmaankin siitä, että tykkäsin niin kovasti hänen kirjastaan.

Ruisrockissa vierailin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Olimme kavereitteni kanssa Turussa ainoastaan perjantaina, jolloin esiintyi David Quetta, mikä oli pääsyy sille miksi festareille lähdimme. Kuitenkin parhaan keikan veti mielestäni perjantaina (niistä mitä katsoimme) ruotsalainen rockyhtye Mando Diao, joka oli kaikessa outoudessaan energinen ja mukaansa tempaava. Itselleni on käynyt monesti niin, että olen mennyt festareille odottaen jotakin tiettyä bändiä, mutta loppujen lopuksi mieluisimman keikan on vetänyt jokin muu yhtye; hassua. Kovasti odottamani David Quetta ei ollut niin erityinen, vaikka keikalla olikin hyvä meininki. Tulin siihen tulokseen, että house musiikki ei ehkä toimi niin hyvin festareilla, vaan sopii paremmin klubikeikoille.

Rusrockista sanottakoon sen verran, ettei festari yltänyt omassa rankkauksessani Ilosaari- tai Provinssirockin rinnalle. Ruississa etenkin juomat maksoivat paljon ja festarilla piti kävellä ja jonottaa pitkään, mikä vei aikaa musiikin kuuntelulta. Festarithan kokevat myös inflaatiota tullessaan erittäin suosituksi. Olen silti iloinen, että olen kokenut nyt myös Ruisrockin, sillä kaverini ovat hehkuttaneet sitä niin paljon.

David Quettan keikalla jotkut kiipesivät itsenä paraatipaikoille.

Ilosaari- veti jälleen kerran mielestäni voiton muista festareista. Tapahtuma oli todella hyvin järkätty ja palvelu oli sujuvaa. Pidin myös Ilosaaressa siitä, että se sijaitsee järven rannalla, joten kuumalla säällä on helppo päästä virkistäytymään. Festarilla oli myös tosi hyvin tarjolla vegeruokaa. Parhaan keikan Ilosaaressa veti mielestäni Haloo Helsinki. Bändin solisti Elli otti hyvin yleisön omakseen ja muistan vielä hyvin hänen ohjeensa, että vaikka maailmassa tapahtuu kamalia asioita, niin aina on parempi olla hieman naiivi kuin tulla kyyniseksi.

 Ainoa asia, mikä itseäni Ilosaaressa vähän harmitti oli roskaisuus. Itse en ymmärrä sitä, että mennään festareille ja sikaillaan heittämällä jätteet ympäristöön. Jos rakastat festareita, älä roskaa, sillä tämä voi vähentää paikkakunnan halua järjestää festareita jatkossa!


Tässä vielä kuvia Ilosaaresta.


Rento Diskossa oli aivan loistava meininki. Seuraavan kerran kun DJ-ryhmä Boom Shakalaka esiintyy Helsingissä haluaisin olla mestoilla.

Reilu brunssia voi lämpimästi suositella niin kasvis- kuin lihansyöjillekin. 


Tämä roskaisuus sunnuntaina Joensuussa herätti kukkahattutädin minussa jälleen eloon. Sain kaksi harmaata hiusta
lisää ;)

Eräs ystäväni opetti minut juomaan tätä taivaallista Etelä-Afrikassa valmistettavaa siideriä.
Juoma maksaa 2.99 euroa Alkossa.
Haloo Helsingin Elli oli säkenöivä symppis.

Oikein ihanaa festarikesän jatkoa!

Festarivinkkejä

- Jos on pulaa rahasta, mutta haluaa päästä festareille, kannattaa tiedustella hyvissä ajoin mahdollisuuksia päästä talkootyöläiseksi, minkä avulla tienaa ilmaisen festarilipun ja majoituksen ainakin Ruisrockissa.
- jos menee Ilosaarirockiin suosittelen lämpimästi Reilu brunssia, mikä maksoi tänä vuonna 12 euroa ja oli erittäin riittoisa sisältäen hyvin myös vegevaihtoehtoja
- Se juttu mikä unohtui itseltäni ottaa tänä vuonna festareille mukaan oli ämpäri. Useimmilla festareilla on tarjolla vesipisteitä mistä saa jääkylmää vettä. Täyttämällä ämpärin kylmällä vedellä voi sitä käyttää juomien kylmettäjänä.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Yksinkertaisia asioita?

Eilen televisiosta tuli dokumentti David Beckhamin moottoripyörämatkasta halki Amazonaksen sademetsän. Huokailin tylsistyneesti, kun kumppanini alkoi katsomaan ohjelmaa. Ajattelin, että itselläni olisi  parempaa tekemistä kuin katsella superjulkkiksen luksusreissailua mukamas riskialttiissa olosuhteissa. Seurasin kuitenkin netissä surffaillessani sivusilmällä dokkaria ja siirsin lopulta tietokoneen syrjään. David Beckham oli toden totta jättänyt ylellisyydet Yhdysvaltoihin ja lähtenyt vain pari reppua, kolme ystävää ja opas mukanaan ajamaan läpi Amazonaksen. Dokumentti oli mielenkiintoinen, koska se välitti kaltaiselleni tavalliselle pulliaiselle hyvin sen, miten ainakin jotkut superjulkkikset aidosti kaipaavat asioita, mitkä ovat suurimmalle osalle ihmisistä itsestäänselvyyksiä.

Kuva on Costa-Rican sademetsästä,  joka sijaitsee vähän Amazonia
pohjoisemmassa Väli-Amerikassa.
Beckham nauttii Brasilian sademetsässä siitä, ettei häntä tunnista juuri kukaan. Amazonasilla eläville ihmisille hän on vain yksi valkoihoinen muiden joukossa. Beckham törmäsi kyllä eräässä kalastajakylässä mieheen, joka tunnisti hänet jalkapallotähdeksi, mutta suurimmaksi osaksi Beckham sai olla pitkästä aikaa tavis. Amazonasin sademetsän kostea ja kuuma ilma teki moottoripyöräilystä haasteellista ja hikistä touhua. Reissun päällä miehet eivät voineet välittää liiaksi hygieniasta tai ulkonäöstään. Superjalkapalloilija näytti näissä olosuhteissa ainakin omaan silmääni paljon inhimillisemmältä kuin mainoskuvissa, joissa siloiteltu ja phoshopattu Beckham tyypillisesti komeilee.

Paikoissa joissa Beckham oppaansa ja ystäviensä seurassa reissasi, ei usein ollut verkkoa tai nettiyhteyttä. Yksi dokumentin hauskimmista kohdista oli mielestäni se kun "kultapojut" menivät yöpymään sademetsässä sijaitsevaan maalaistaloon, jonka katto oli rikki. Sadevettä tippui yhden retkikuntalaisen riippumattoon ja hän voivotteli sitä ääneen. Tähän Beckham totesi ystävälleen, ettei tämän pitäisi valittaa, sillä monet ihmiset sietävät kyseisiä olosuhteita päivittäin. Tähän mies totesi, että hänen mielestään on upeata, että jotkut kykenevät elämään samanlaisissa majoissa, mutta hän ei siihen pysty!

Hieno kohtaus dokumentissa on myös tilanne, missä Beckhamin seurue menee yöpymään riippumatoissa keskelle sademetsää ja kohtaavat paljon itselleen vieraita asioita. Vahvana ja nopealiikkeisenä pelaajana näkemään totuttu Beckham on yhtäkkiä epävarma ja pelokas. Hän ei selviytyisi sademetsässä, jos jotakin tapahtuisi toisin kuin retkikunnan mukana ollut brasilialainen sotilas, joka oli koulutettu selviämään tarvittaessa erämaassa. Sademetsän keskellä Beckham iloitsee tulessa grillatusta kanasta ja pienestä määrästä konjakkia, mitä retkikunta oli ottanut mukaansa. Beckham keskustelee sademetsän retkitulilla oppaansa kanssa elämästä. Opas kertoo asuvansa vaimonsa ja lastensa kanssa pienessä talossa ja olevansa hurjan onnellinen. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni elämän perustarpeista Beckham miettii ja paiskaa kättä oppaan kanssa.

Vielä syvällisemmäksi dokkari käy siinä vaiheessa, kun Beckham menee ystävineen vierailemaan Amazonaksella elävän alkuperäiskansan yanomamien luokse. Vierailun aikana miehet pääsevät tekemään yanomamien päivittäisiä askareita, kuten kantamaan ruokaa ja kuorimaan vihanneksia. Miehet tuntevat itsensä jälleen kömpelöiksi yanomamilapsienkin tekiessä työtä nopeammin kuin he. Retkikunta saa osallistua myös alkuperäiskansan vanhimpien jäsenten iltanuotiohetkeen, jossa Beckham pääsee puhumaan yanomamimiehen kanssa tulkin välityksellä. He keskustelevat siitä miten Brasilian sotilashallinto rakennutti 1970-luvulla alkuperäiskansan metsien halki tien, mikä mahdollisti yhteisön ulkopuolisten ihmisten saapumisen yanomamikyliin. Tutkimusmatkailijat toivat mukanaan lukuisia sairauksia ja noin 25 prosenttia alkuperäiskansasta kuoli. Tiehanke lopetettiin julkisen protestien takia, mutta viime aikoina sen jatkamisesta on keskusteltu edelleen.

 Beckham kertoo dokumentissaan siitä, miltä tuntuu olla kuuluisa. Hänen piti matkustaa mailman syrjäisimpiin kolkkiin kokeakseen olevansa tavallinen ihminen. Ex-jalkapalloilija kertoo yhdeksi matkan hienoimmista asioista sen miten hän on lähentynyt ystäviensä kanssa. Dokumentin lopussa Beckham sanoo oivaltaneensa matkansa aikana sen, että jokapuolella maailmaa onnen takaavat yksinkertaiset asiat - nimittäin perhe ja ystävät.

Suosittelen katsomaan tämän elämänmakuisen dokumentin yle-areenasta, mihin löytyy linkki tämän blogipostauksen lopusta!

Beckhamista kertovan dokkarin lisäksi haluan vinkata vielä toisesta ohjelmasta, mikä tuli eilen televisiosta- nimittäin A-Studiosta. Aiheena oli Saamenmaalle suunnitteilla olevat timanttikaivokset. Utsjoen kuntaan, jonka väestöstä 47 prosenttia on saamelaisia, on suunnitteilla perustaa mineraaleja hyödyntäviä kaivoksia. Suuri osa alueen saamalaisista vastustavat kaivostoiminnan aloittamista alueella, koska heidän tärkeimpiä arvojansa ovat puhdas luonto ja hiljaisuus, mihin timanttihanke ei heidän mielestään istu. Mielestäni dokumentti on erinomainen osoitus siitä, miten alkuperäiskansojen elinympäristöä ei uhata ainoastaan ulkomailla vaan myös kotimaassamme Suomessa. Dokumentin lopussa timanttiesiintymistä kiinnostuneen Karelian Diamonds Resources yrityksen toimihenkilö puhuu siitä, miten saamelaiset hyötyisivät timanttiesiintymistä itsekin, jos niitä löydetään. Tähän Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio toteaa, että puhtaat vesipisarat ovat heidän timanttejaan ja niistä tullaan todennäköisesti tulevaisuudessa käymään se suurin taistelu.

Kuva on Rukalta, joka sijaitsee hieman Utsjokea edempänä idässä.


Linkit kyseisiin ohjelmiin alla!  =)













David Beckham Brasiliassa
http://areena.yle.fi/tv/2256721

A-Studio
http://areena.yle.fi/tv/2160133

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sadepäivän iloja

Monien muiden tavoin vietän tällä hetkellä kesälomaa. Itselleni tämä kesä on poikkeuksellinen siksi, etten käy töissä. Minulla on siis useita viikkoja aikaa lomailla ja nauttia vapaa-ajasta. On kuitenkin harmillista, että kelit ovat olleet niin huonot ettei mieli tee mennä edes mökille. Niinpä olen kierrellyt paljon keskustassa; kävellyt, ihmetellyt, mietiskellyt ja nauttinut kiireettömyydestä. Olen myös lueskellut kirjoja ja niinpä aion tulevina kuukausina postata Mailiksen Maailmaan useampia kirja-arvosteluja... Että varokaa vaan ;) 

Koska itselläni ei pitkään aikaan ole ollut mahdollisuutta matkustella, olen pyrkinyt löytämään kivoja paikkoja rentoutumiselle omasta kotikaupungistani. Tämän postauksen idea on siis antaa vinkkejä parista mukavasta paikasta Helsingistä, joissa ainakin itse tykkään viettää aikaa.


Eräänä päivänä olin tapani mukaan kiertelemässä keskustassa etsien jotakin mukavaa paikkaa, missä voisin lukea kirjaa. Eksyin city-käytävän viereiselle sivukadulle, jonne on avattu uusi italialaishenkinen kahvio (La Crêperie Cafê). Nautin siellä teen, jonka jälkeen lähdin kävelemään kahvilan edessä olevaa Kolmen Sepän Käytävää pitkin kohti Suomalaista kirjakauppaa. Käytävällä havaitsin pienen Roberts Coffeen kahvion, joka oli erittäin kutsuva ja lämminhenkisesti sisustettu. Menin sisään ja jäin sinne pariksi tunniksi lueskelemaan ja teetä juomaan. ;)


Luulin, että kyseinen Roberts Coffeen toimipiste oli vasta-avattu ja hehkutin kahvion työntekijöille kuinka iloinen olen aina uusista kahviloista Helsingissä. Työntekijät kuitenkin infosivat minua, että kyseinen Roberts Coffee on ollut samalla paikalla jo kaksi vuotta. Olin yllättynyt, mutta toisaalta kahvila on niin piilossa Stockmannia vastapäätä olevan Suomalaisen kirjakaupan takaosassa, ettei sitä helposti huomaa. 



Aleksanterinkatu 23 Roberts Coffee on paahtimomyymälä, mistä on mahdollista ostaa kotiin kaikkia Robert's Coffeen tee- ja kahvilaatuja. Tiesitkö muuten, että Robets Coffee on suomalaisen Robert's Pauligin vuonna 1987 perustama yritys.  Paulig huomasi matkoillaan Yhdysvalloissa, että siellä oli erikoiskahviloita joka kadun kulmassa ja halusi tuoda konseptin myös Suomeen. Erikoiskahviloissa on oma kahvimenu ja asiantuntevaa palvelua. Robert's Coffeen nettisivuilla kerrotaan, että yritys otti ensimmäisten joukossa valikoimiinsa Reilun kaupan tuotteita ja panostavan jatkuvasti uusiin ympäristöystävällisempiin tuotantotapoihin. Roberts Coffee saa minulta pisteitä siitä, että palvelu on ketjun kahviloissa oman kokemukseni mukaan kiireettömämpää kuin Helsingin kahviloissa keskimäärin.



Robert's Coffeen paahtimomyymälän läheisyydessä sijaitsee myös suosikki kirjakauppani, joka on melkein yhtä syrjässä kuin edellä esitelty kahvio. Kaivopihan Yliopiston Apteekin vasemmalla puolella on ovi josta pääsee asematunneliin johtavaan käytävään. Heti sisäänkäynnin jälkeen vasemmalla puolella on Kolmen Sepän kirjakauppa, jonne mahtuu kaupan pienestä koosta huolimatta melkoinen määrä toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja.


 Palvelu Kolmen Sepän kirjakaupassa on asiantuntevaa ja opiskelijat saavat Lyyra-korttia vilauttamalla 20 prosenttia alennusta kaikista tuotteista. Itselleni ei tarttunut eilen matkaan yhtään kirjaa, mutta pistin merkille Elina Grundströmin teoksen "Alkuperämaa tuntematon", jonka aion todennäköisesti ostaa omakseni lähi tulevaisuudessa.

Hyvään kirjaan uppoutuminen on mitä parhainta tekemistä kesäisille sadepäiville. Jos omasta kaapista ei löydy mielenkiintoista luettavaa niin suosittelen lämpimästi vierailemaan Kolmen Sepän kirjakaupassa.

Rentouttavaa kesän jatkoa :)

Mestat:
Robert's Coffee
Aleksanterinkatu 23
Kolmen Sepän kirjakauppa
Mannerheimintie 5

Lähteet: