Taloustieteen opetustavasta on käyty viime aikoina kuumaa keskustelua. Debatti leimahti liekkeihin, kun The Guardian julkaisi 9.5 artikkelin otsikolla "University Economics teaching isn't an education: it's a $9,000 lobotomy". Artikkelin mukaan opiskelijat 19 eri valtiosta ovat ryhtyneet vaatimaan monipuolisempaa taloustieteen opetusta kapeiden markkinatalouden toimintaa kuvaavien mallien rinnalle. Artikkelissa visioidaan synkkää tulevaisuutta, mikäli opetustapaa ei muuteta monipuolisemmaksi:
"The result is that the generation next in line to run our economy, from Whitehall departments or corporate corner-offices, discuss policy without touching on "broader social impacts and moral implications of economic decisions"."
Itse yhdyn taloustieteen opetuksen uudistamista vaativiin opiskelijoihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Helsingin yliopiston taloustieteen opetus olisi mielestäni yksinomaan huonoa. Meillä löytyy jo kursseja, jotka antavat hyvää pohjaa myös eettiselle ajattelulle. Kuitenkin se mikä mielestäni ainakin taloustieteen kandivaiheen opetuksesta oleellisesti puuttuu, on kriittisen tutkiva lähestymistapa opittaviin asioihin. Talousteorioita käydään läpi hyvin kapeista markkinatalouden ja uusklassien taloustieteen malleista käsin, eikä opiskelijoita rohkaista kyseenalaistamaan teorioita tai ajattelemaan itse.
Mielestäni iso kandivaiheen opetuksen ongelma on siis juuri kriittisen lähestymistavan puuttuminen. Tämä asia voitaisiin korjata lisäämällä opetustarjontaan ainakin yksi sellainen valinnainen kurssi, missä kävisi vierailevia luennoitsijoita muilta yhteiskuntatieteen aloilta. Mielestäni tämä olisi järkevää, koska kokonaisten johdantokurssien käyminen on varsin työlästä, eivätkä ne käsittele usein taloutta enempää, kuin yhden tai kahden luennon verran (nimimerkillä kokemusta on ;)). Moni kuittaa varmasti tämän ehdotuksen sanomalla, että opiskelijoiden tulee itse olla aktiivisia hankkimaan monipuolista tietoa alastaan. Itse olen sitä mieltä, että muutoksen tulee tulla myös laitoksen sisältä. Kurssi mikä sisältäisi luennoitsijoita eri aloilta, olisi laitokselta suora viesti opiskelijoille siitä, että muillakin yhteiskuntatieteen aloilla on ymmärrystä taloudesta ja myös heitä kannattaa kuunnella. Tällä hetkellä ainakin itse aistin jännitteitä taloustieteilijöiden ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden välillä. Puhumme eri kieltä ja molemmminupuoleinen arvostus on osittain hukassa. Tämä ei edistä minkään tieteenalan kehitystä!
Toinen asia mikä mielestäni kaipaa muutosta, on opetustapa luennoilla. Ainakin kandivaiheen luennot noudattavat tyypillisesti kaavaa, jossa opettaja yrittää käydä minuuttiaikataululla läpi kaiken kurssikirjassa selitetyn. Tämä ei mielestäni ole järkevää siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki opiskelijat osaavat lukea. Paljon hyödyllisempää opiskelijoiden oppimisen kannalta olisi se, että opettaja valikoisi joitakin kurssin kannalta keskeisimpiä ja vaikeatajuisimpia asioita ja keskittyisi luennoilla niihin. Jos luennoilta jätettäisiin kaikki turha jo kirjasta opitun asian läpikäyminen väliin, jäisi tunneilla varmasti enemmän aikaa myös opettajan ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Tunneilla voitaisiin myös enemmän keskustella reaalimaailman ilmiöistä ainakin silloin, jos ne liittyvät kurssin aihealueeseen.
Yllä mainittujen asioiden lisäksi muuttaisin suurimman osan taloustieen luennoista pakollisiksi. Perustelu ehdotukselleni on se, että nykyään taloustieteen kandivaiheen opiskelu painottuu pitkälti kurssikirjojen opiskelemiseen, sen sijaan, että opiskelijat kävisivät luennoilla. Omalla kohdallani itsenäinen neljän seinän siällä opiskelu menee helposti pänttäämiseksi, jonka tähtäimenä on pelkkä kurssilta läpipääsy. Tämäkään tyyli ei mielestäni ole hyvä taloustieteen syvällisen ymmärtämisen kannalta.
Tarvitsisimme luentoja joissa opiskelija kävisi luentojen itsensä takia. Nykyään monet opiskelijat eivät käy luennoilla, koska niillä ei opi uutta, eikä niillä ole pakko käydä. Jos kurssien opetustapaa kuitenkin muutettaisiin interaktiivisemmaksi ja niistä tehtäisiin pakollisia, uskon että kaikki hyötyisivät uudistuksesta. Kurssin suorittaminen voisikin osittain perustua luentoihin ja osittain tenttiin. Tiedän, että monet kanssaopiskelijoistani ovat varmasti luentojen pakollisuudesta kanssani eri mieltä. Suomalaiset opiskelijat ovat erittäin kiireisiä käydessään usein töissä opiskelujen ohella. Kuitenkin mielestäni laadukkaampaa ja reaalimaailman kysymyskiä monipuolisemmin käsittelevää opetusta on mahdollista lisätä vain siten, että myös opiskelijat panostavat opiskeluun aiempaa enemmän (minä itse mukaan lukien ;)).
Tässä olivat omat ehdotukseni taloustieteen opiskelun kehittämiseksi. Olen erittäin hyvilläni, jos joku taloustieteen opiskelijia viitsisi kommentoida blogillani ajatuksiaan aiheesta. Nämä ideat eivät ole täysin omiani vaan osa niistä on kanssaopiskelijoideni esittämiä.
Mielestäni maailma tarvitsee taloustieteilijöitä, jotka osaavat ottaa kantaa päivän polttaviin asioihin ja tuovat aktiivisesti taloustieteellistä näkökulmaa hyvinvoinnista käytäviin keskusteluihin. Tarvitsemme myös taloustieteilijöitä, jotka kuuntelevat muita tieteenaloja ja etsivät vastauksia taloustieteen kysymyksiin omien poteroidensa ulkopuolelta. Tarvitsemme taloustieteilijöitä, jotka eivät ota mitään tietoa annettuna, vaan miettivät vastaukset reaalimaailman ongelmiin viime kädessä itse. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijoiden omalle pohdinnalle annetaan tilaa ja siihen rohkaistaan sisällyttämällä opetukseen myös kirjoja, joihin professorit itse suhtautuvat varauksella. Taloustieteilijöiden pitäisi myös aktiivisemmin tuoda uusia teemoja julkiseen keskusteluun talouskriisin ja kasvuhypetyksen rinnalle. Taloustiede on hyvin laaja ala, jolla on paljon teoriaa, mitä voidaan hyödyntää myös eettisten kysymysten tarkastelussa. Kuitenkin tuntuu, että julkisessa keskustelussa taloustieteen oppeja siteerataan valikoivasti, mikä osisttain vaikuttaa siihen, että alasta muodostuu helposti monille kylmä kuva. Esimerkiksi julkisten palveluiden kilpailuttamista perustellaan usein markkinatalouden tehokkuutta selittävillä teorioilla, mutta kun taas on kyse siitä, pitäisikö esimerkiksi hyödykkeisiin lisätä tietoa tuotteen alkuperämaasta tai eläinten oloista, kukaan ei muistuta taloustieteen epäsymmetrisen informaation -ilmiöstä, missä tehokas markkinaratkaisu estyy, kun vaihdannan osapuolilla on tuotteesta eri määrä oleellista tietoa.
Seuraava blogini tuleekin käsittelemään juuri epäsymmetristä informaatiota vaihdannassa, mikä on mielestäni yksi taloustieteen hedelmällisimpiä teorioita juuri eettisen kuluttamisen näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti