"A beautiful lie"

Thirty Seconds to Marsin kappale, "A beautiful lie", oli teini-ikäisenä yksi lempi kappaleistani. Laulun teon innoittajana bändillä oli ilmastonmuutos, mikä näkyy erityisesti biisin musiikkivideolla. Kappaleen kertosäe raikuu näin:

It's a beautiful lie

It's a perfect denial

Such a beautiful lie to believe in

So beautiful, beautiful it makes me

Lie...

Laulun sanat muistuivat mieleeni, kun luin metrossa Helsingin Sanomia viime viikon lauantaina 23.1. Päivän Hesarissa oli artikkeli "Länsi katsoo uusiutuviin, ja musta kulta hukkasi arvonsa -onko öljyn aika ohi?", jossa Barack Obama sekä Nesteen energia-asiantuntija Lauri Kärnä väittivät, että "kyllä talous voi kasvaa vaikka hiilidioksidipäästöt vähenisivät". He eivät kuitenkaan perustelleet väitettään muuten kuin uusiutuvan energian kulutuksen kasvulla teollisuusmaissa. Eniten minua harmittaa kuitenkin se, että artikkelissa sanottiin sellaista, mikä ei pidä paikkaansa; jutussa väitettiin, että "sittemmin on osoitettu, että maailmantalous voi kasvaa, vaikka päästöt eivät kasva." Tämä ei ole totta, minkä vahvistavat globaaleja hiilidioksidipäästöjä kuvaavat tilastot. Toisaalta myös artikkelissa haastatellun energia- ja teknologia-asiantuntijan Mark Millsin kommentti siitä, että globaali öljyn kulutus tulee kasvamaan vielä pitkään, oli artikkelissa julkaistun väitteen kanssa ristiriidassa. Se millainen hiilidioksidipäästöjen ja taloudellisen kasvun suhde tulevaisuudessa on, näyttäytyy siis yhä hyvin epävarmana. Toinen yhtä tärkeä epäselvyys koskee sitä, voidaanko ympäristön kuormitusta oleellisesti vähentää, samalla kun talous kasvaa. Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja jo nyt yli kestävän tason usealla eri osa-alueella, vahvistaa WWF:n Living Planet Report 2014. Ympäristön kantokyvyn näkökulmasta pelkkä talouden ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkentä eivät siis riitä, vaan taloudellisen hyvän kasvattamiselle ja luonnonvarojen kulutukselle tarvitaan negatiivinen riippuvuus ainakin joiksikin vuosikymmeniksi tilanteen tasapainottamiseksi.

Talouskasvun ja ympäristön välistä suhdetta käsittelevän lehtijutun faktavirheet ja puutteellinen väitteiden argumentointi eivät sinänsä yllättäneet minua. Talouskasvun ongelmia käsittelevät kirjoitukset mediassa eivät tyypillisesti ole analyyttisia saatikka sitten informatiivisia! Sama pätee lähes poikkeuksetta taloustieteilijöiden lausuntoihin ympäristön ja talouskasvun välisestä suhteesta. Esimerkiksi taloustieteilijä Tuomas Malinen väitti blogissaan, että ympäristön tila on parantunut verrattuna 1900-luvun alkuun. Väitehän on aivan absurdi, minkä näkee lukuisista luonnontieteellisistä tutkimuksista, jotka mallintavat ympäristön tilaa laajasti, kuten mittaamalla hiilidioksidipäästöjen määrää tai biodiversiteetin tilaa.

Minullakaan ei luonnollisesti ole 100 prosentin varmaa vastausta annettavana kysymykselle; voiko talouskasvu olla jatkuvaa, ilman, että tuhoamme samalla ympäristömme. Kuitenkin sen voin varmuudella kertoa, ettei asia ole lainkaan niin yksinkertainen, kuin päättäjät ja taloustieteilijät lausunnoissaan mielellään antavat ymmärtää. Minkä tahansa ilmiön kasvu tarvitsee kokoajan absoluuttisesti enemmän kapasiteetin lisäämistä. Suomen bkt on tällä hektellä noin 205 miljardin kokoinen ja prosentin kasvu tarkoittaa 2,05 miljardin absoluuttista kasvua kansantalouden tuottamassa arvonlisässä. Matemaattisen lain mukaan vuosittaisen kasvun pysysessä vakiona, 70 vuoden kuluttua Suomen kansantalous on tuplannut kokonsa ja 1 prosentin kasvu tarkoittaisi vuonna 2086 siksi absoluuttisesti mitattuna 5 miljardia suurempaa bruttokansantuotetta. Jos samalla oletetaan, että Suomen käytettävissä olevat luonnonresurssit ovat vakio, luonnonvarojen ja kansantalouden koon välinen suhde lähestyy talouden kasvaessa nollaa ja olisi ajan mennessä äärettömiin käytännössä nolla. Tätähän jatkuvan kasvun ideologia pitää täysin mahdollisena! Kyseessä on kuitenkin ilmiselvä matemaattinen ristiriita, koska on aika mahdotonta, että bkt:hen ei sisältyisi luonnovaroja ollenkaan.

Varmasti jotkut taloustieteilijät aidosti uskovat (huom uskovat), että kasvu on mahdollista irtikytkeä absoluuttisesti niukoista resursseista. Kuitenkin, jos asiaa perusteltaessa turvautuu argumentteihin, mitkä eivät osoitetusti pidä paikkaansa, kyse on valehtelusta: tietoisesta tai tiedostamattomasta. Joidenkin ihmisten kohdalla tilanne taas voi olla sellainen, että kun jotakin toistetaan tarpeaksi paljon ja kun tämä toistelu tulee sellaisten ihmisten suusta ketkä voisi olettaa luotettavaksi lähteeksi, kuulija lakkaa kyseenalaistamasta asiaa  ja siitä tulee "a beautiful lie".

Katso kappaleen vaikuttava musiikkivideo YouTubesta:

A Beautiful Lie

Tämän postauksen loppuun sopii hyvin lainaus Henry David Thoreauta, jonka pitäisi mielestäni heijastella jokaisen tutkijan ja toimittajan arvomaailmaa;

Rather than love, than money, than fame, give me truth.

Vaikka kirjoitukseni perusteella moni varmaan leimaisi minut pessimistiksi, uskon silti, että ihmiskunta voi muuttaa talousjärjestelmänsä luontoa sekä hyvivnointia paremmin palvelevaksi. Voimme tehdä asioita fiksummin ja kasvattaa elintasoamme olemalla säästeliäämpiä. Kuitenkin se, ylläpitävätkö nämä toimet talouskasvua, ei mielestäni ole lainkaan itsestään selvää.

Ensi kerralla kirjoitan jostain rennommasta :)

Aasian antimet osa 1: Tulinen cookoscurrykeitto

Minulla on ilo esitellä tänään uusi lempiruokani; eli thaimaalainen cookoscurrykeitto, joka on siis gluteeniton, laktoositon ja vegaaninen. Teimme hyvin saman tyyppistä keittoa Auntie Moonin kokkikoulussa  Thaimaassa ja se oli rakkautta ensi lusikalla. Palattuamme Suomeen menin ensimmäistä kertaa ostoksille Hakaniemen itämaisia elintarvikkeita myyvään Vii Voan -ruokakauppaan. Sieltä löysin sopivat ainekset tämän maukkaan, tulisen ja terveellisen ruoan valmistukseen. Keitto on mielestäni älyttömän hyvä talvella ja avaa varmasti flunssaisenkin ruokailijan röörit!

Tämä ruoka sisältää joitakin keskivertosuomalaiselle vieraita mausteita; galangajuurta, Kaffir-lime-lehtiä ja "sitrusruohon juurta" (eng. lemon grass). Eksoottisista aineksista huolimatta keitto on todella helppo valmistaa, joten erikoisia ruoka-aineita ei kannata pelätä. Galangajuurta, Kaffir-lime-lehtiä ja sitrusheinän juurta ei ole tarkoitettu syötäväksi, vaan antamaan liemelle makua. Luonnollisesti kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta asioida Helsingin etnisissä ruokakaupoissa ja tällöin korvaisin galangajuuren inkiväärillä, Kaffir-lime-lehdet laakerinlehdillä (jotka maistuvat kuitenkin aika erilaisilta) ja sitrusheinän juuren raastetulla limen kuorella. Kuitenkin esimerkiksi galangajuuri on kuulemma Thaimaalaisen keiton maun salaisuus, joten suosittelen reseptissä mainittujen ainesten käyttöä, jos vain mahdollista. :)

Kuvassa keskellä galangajuuri, jota ostin paketillisen parilla eurolla Vii Voan -ruokakaupasta.

Ainekset

(2 annosta)

- 100 g vihreitä papuja (esim. Yard Long Bean -papua)
- 100 g kiinankaalia
-1 porkkana
- 1 sipuli

- noin 0.6 litraa vettä
- 400 ml cookosmaitoa

- 20 g sitrusheinän juurta (lemon grass)
- 20 g grammaa galangajuurta 
- 1 tuore chili

- vihreää currytahnaa, suolaa ja pippuria maun mukaan

Ohje alla!

Ostin myös nämä söpöt lusikat Vii Voanista ja ne maksoivat muistaakseni 1,5  € kpl.

Ohje: Leikkaa vihannekset, juurekset ja chili sopivan kokoisiksi paloiksi. Thaimaassa on tapana leikata monet ohuet vihannekset ja juurekset (kuten pavut ja sitrusruohon juuri) veitsellä sivuttain, jolloin palojen kärjet ovat keskiosaa ohuemmat. Tästä videosta voit katsoa miten vihannekset voi thailaisittain esimerkiksi leikata: Tom Yum Soup, Rajshri Food. 

Laita hella kuumenemaan ja kaada loraus öljyä kattilaan. Kun öljy alkaa poreilla, lisää currytahna sekä suola ja pippuri. Lisää sen jälkeen myös galangajuuri, pieneksi pilkottu chili, sitrusruohon juuren palat ja pilkottu sipuli kuullottumaan.  Kun ainekset ovat kuullottuneet, lisää kattilaan noin 0,6 litraa vettä. Kun liemi alkaa kiehua, lisää siihen Kaffir lime -lehdet, pavut, porkkana ja hieman myöhemmin kiinankaali ja anna vihannesten pehementyä liemessä (ehkä noin vartti). Lisää lopuksi kookosmaito, minkä kuumennettua on hyvä hetki maistaa keittoa ja tarkistaa, että mausteita on riittävästi ja vihannekset kypsyneet. Jos keitto maistuu hyvältä niin se on nyt valmis nautittavaksi. :)

Lisähuomio: Keittoon voi lisätä myös esim. riisinuudeleita tai tofua. Itse valmistimme jasminiriisiä keiton kanssa ja dippailimme sitä keittoon.

Mielestäni on virkistävää kokeilla uusia ruokajuomia. Eilen joimme keiton kanssa tätä alkoholitonta Alkosta saatavaa Ginger Brause -mallasjuomaa. Se oli kyllä tosi hyvää ja yhdestä pullosta riitti hyvin kahdelle hengelle. Kannattaa kokeilla tätä keiton kanssa, jos alkoholi ei ole ihan must.

Ensi ruokapostaus tulee olemaan myös Thaimaan innoittamana! Luvassa ainakin ohje mausteiseen papaijasalaattiin sekä itämaisen jälkkärin tekoon. :)

Hyvää viikonloppua!

Ahaa-elämyksiä kauneudenhoidosta talven varrelta

Viime viikon aikana pakkanen on paukkunut Helsingissäkin ja miinus asteita on paikoitellen ollut jopa 25. Tämä sopii minulle hyvin, koska pidän kovasti talvesta. Mikään ei ole niin tunnelmallista kuin kävellä kotiin suurten lumihiutaleiden leijaillessa maahan ja oman hengityksen huurtuessa ilmassa. Toisaalta kyllä pakkasessa on myös omat nurjat puolensa. Yksi niistä on, että kylmä ilma on usein kuivaa, mikä rasittaa sekä ihoa että hiuksia. Viime viikkojen aikana olen onneksi löytänyt muutamia hyviä ihon- ja hiustenhoitoon sopivia talvituotteita, sekä oppinut pari hyvää niksiä kauneudenhoidosta pakkasilmoilla. Siispä ajattelin jakaa ne myös täällä. Kaikissa suosittelemissani tuotteissa täytyy täyttyä seuraavat kriteerit; hyvä hintalaatusuhde ja ekologisuus. 

Tuotelöytö 1.

Macin Mineralize-meikkivoide, hinta 36,5 €

Tämä meikkivoide on erittäin kosteuttava ja siksi sopii hyvin talvikäyttöön. Olen viime aikoina jättänyt kosteusvoiteen aamuisin kokonaan laittamatta ja levittänyt sen sijaan tätä meikkivoidetta, joka kosteuttaa ja suojaa ihoa pakkaselta koko päivän. On ekologista, taloudellista ja kätevää ostaa tuote, jossa yhdistyy monta ominaisuutta. Myös meikin lopputulos on Mineralizella hyvä ja luonnollinen.

Lisäplussa Macille siitä, että firman myyjä antoi minulle pienen purkin meikkivoidetta ihan pyytämättä ensin kokeiluun, joten pystyin itse testaamaan kolmen päivän ajan sitä miten hyvin tuote minulle sopii. 

Minä aamulla ennen päivämeikkiä. :)

Ja sitten meikkivoiteen sekä muun ehostuksen jälkeen :P

Tuotelöytö 2.
Lushin Catastrophe Cosmetic -tuorenaamio, hinta 13,5 €

Kävin Lushilla tässä yksi päivä palauttamassa viisi tyhjää pakkauskäärettä kierrätykseen. Tästä firma palkitsee asiakastaan ilmaisella tuorenaamiolla ja sain siis valita sellaisen kaupan laajasta valikoimasta. Sanoin myyjälle, että haluaisin naamion, joka kosteuttaa, mutta samalla torjuu epäpuhtauksia. Myyjä suositteli Catastrophe Cosmetic -nimistä naamiota, jossa on virkistävää mustikkaa, kosteuttavaa ruusuöljyä ja ravitsevaa irlanninsammalta. Näin selvän eron ihon raikkaudessa naamion käytön jälkeen! Kuiva talvikuononi on suorastaan herännyt eloon. :D

Tuotelöydöt 3. ja 4.

OLIVA-saippua 2,5 €, VITALIS-rasva 4 €(molempia saa K-kaupasta)

Eräs päivä ollessani ostoksilla K-kaupassa, bongasin alla olevassa kuvassa näkyvän OLIVA-oliiviöljysaippuan. Vanhat meikinpoistovoiteeni ovat tämän tuotteen johdosta joutuneet väistymään. Saippua on ihanan pehmeää ja pesen sillä aina aamuisin ja iltaisin kasvoni. Se poistaa hyvin kasvomeikin (mutta ei silmämeikkiä) ja jättää pehmeän fiiliksen iholle. Eipä ihme sillä tuotteen ainekset ovat aika vakuuttavat: tuote sisältää vain oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa. 

Pakko mainita tässä yhteydessä vielä vanha kunnon Vitalis-rasva. Omat käteni ovat näin talvisin tosi kuivat ja samoin jalkapohjat tarvitsevat säännöllistä rasvausta - eikä mikään toimi niin kuin Vitalis! <3

ps. Ekologiset näistä kahdesta tuotteesta tekee sen, että molempien pakkausmateriaalit voi kierrättää. Vitalis-purkki menee  metallinkeräykseen ja OLIVA-saippuan kääre pahvin keräykseen.

Tuotelöytö 5.

Erittäin hieno suomalainen tehohoito, 2,7 €

Kuten aikaisemmin olen sivustolla kertonut, tykkään suomalaisesta Erittäin hieno -hiustenhoitosarjasta. Tuotteen ovat laadukkaita ja edullisia. Viime syksynä tuotemerkki toi ilokseni kauppoihin uuden tuotesarjan nimittäin vehnänalkioöljyä ja omenaa sisältävät tuotteet. Olen aiemmin käyttänyt kyseisen sarjan hoitoainetta, mutta bongasin taannoin kaupassa sarjaan kuuluvan tehohoidon. Nyt olenkin luopunut kokonaan hoitoaineen käytöstä ja sen sijaan laittanut suihkussa ainoastaan tätä tehohoitoa kuiviin hiustenlatvoihin. Toimii loistavasti! 

Ekologista niin miksi? Purkki kestää tosi kauan, kun tuotetta laittaa vai latvoihin. Näin pakkausmateriaalia ei synny niin paljon, eikä tuotetta kulu yhtä runsaasti. Kukkaro ja luonto kiittävät!

Lisävinkki: Kun hiukset tuntuvat näin talviaikaan kuivilta, olen levittänyt tukanpesua edeltävänä iltana kookosöljyä ohuelti hiuksiini ja pessyt sen seuraavana päivänä shampoolla pois. Tämä tekee hiuksistani ihanan pehemeät ja puhtaan tuntuiset pitkäksi aikaa. 

Tämmösiä naistenjuttuja tänään :) 

Mitä mahtavinta sunnuntaita!

Vastuullinen turisti ei ratsasta elefantilla

Turisti SEF:n ylläpitämässä norsujen turvakodissa. Kuva: Save Elephants Foundation. "Elephant Living in Sanctuary" -kirja.

Noin viisitoista vuotta sitten matkustin sukuni kanssa Intiassa ja menimme norsusafarille useissa eri kohteissa. Muistiini on piirtynyt vahvasti tilanne, jossa eräällä norsusafarilla eläimen otsa oli vahingoittunut sen omistajan, mahoutin, lyönneistä piikkikepillä. Mahout oli myös norsuretkellä ankara eläintä kohtaan ja löi sitä usein sen vaurioituneeseen päähän. 

Tämä muisto oli mielessäni, kun matkustimme joulukuussa Thaimaaseen. Norsu on Thaimaan kansalliseläin ja maassa elää noin 4000 norsua vankeudessa ja 2000 villiä elefanttia. Koska tykkään kovasti puuhastella eläinten kanssa, mieleni olisi kovasti tehnyt mennä Thaimaassakin norsusafarille.  Kuitenkin muisto Intian matkalta kalvoi mieltäni. Siispä kysyin Tjäreborgin oppaaltamme voiko vastuullinen turisti hypätä kevein mielin norsun selkään. Oppaamme vastasi, että valitettavasti norsuja kohdellaan usein turismibisneksessä kaltoin, eikä Tjäreborg enää tämän vuoksi tarjoa norsusafareita retkillään. Oppaan huomatessa kiinnostukseni norsuja kohtaan, hän kehotti minua ottamaan asian tiimoilta yhteyttä eläinaktivisti Henrik Enevoldseniin, joka tuntee norsuturismin reaaliteetit. Tartuin ideaan ja tapasin sekä haastattelin Enevoldsenia Thaimaan norsuista.

Enevoldsen on kotoisin Tanskan Tjäreborgista ja muutti Thaimaaseen 25 vuotta sitten.  Hän ihastui elefantteihin jo pienenä nähdessään niitä eläintarhoissa ja sirkusesityksissä. Elefantit näyttivät pienen pojan silmin niin valtavan suurilta ja niiden silmissä oli jotain inhimillistä. Enevoldsenin mukaan elefantti on hyvin älykäs ja sosiaalinen eläin, joka pystyy ilmaisemaan tunteitaan aina surusta onneen.

Thaimaassa Enevoldsen pääsi lähikontaktiin ihailemiensa eläinten kanssa työskennellessään vapaaehtoisena Save Elephants Foundation-järjestön ylläpitämässä elefanttien turvakodissa Chiang Maissa. Järjestö on voittoa tavoittelematon thaimaalainen organisaatio, joka pyrkii edistämään elefanttien hyvinvointia lukuisin eri tavoin. SEF muun muassa tarjoaa turvallisen ja luonnonmukaisen ympäristön norsuille, kuntouttaa elefantteja, kouluttaa mahouteja ja tarjoaa ekoturismipalveluita. Save Elephants Foundation pyrkii integroimaan toimintaansa paikallisyhteisöjä ja puuttumaan sitä kautta syihin, joiden vuoksi elefantteja hyväksikäytetään. Mutta mikä sitten tekee elefanttisafareista ja -sirkusesityksistä sen epäeettisempiä kuin vaikkapa hevosilla ratsastamisen tai rottakoripalloesitykset? Tähän kysymykseen halusin saada vastauksen Enevoldsenilta.

Ihmisen vahingoittama nuori elefantti. Kuva: Save Elephants Foundation. "Elephant Living in Sanctuary" -kirja.

Syitä elefanttiturismin julmuuteen on Enevoldsenin mukaan useita. Yksi isoista ongelmista ovat selkäongelmat, joita eläimille ajan myötä kehittyy ihmisten kantamisesta. Enevoldsen kertoo kuulleensa lukuisista tapauksista, joissa eläimen selkä on vahingoittunut liian suuren kuorman kantamisesta. "Vaikka elefantti näyttää voimakkaalta, sen selkä ei itse asiassa ole kovin vahva ja ennen pitkää elefanteille kehittyy selkävaivoja", Endevoldsen sanoo. Toinen ongelma elefanttiturismissa on se mitä eläimille tehdään ennen kuin ne alkavat esiintyä turisteille sirkusesityksissä tai kantamaan ihmisiä safareilla. Enevoldsenin mukaan elefantit käyvät läpi hyvin rankan rituaalin, jonka tarkoituksena on muuttaa elefantin villi luonne ihmistä tottelevaksi. Elefanttipoikasia kuulemma lyödään, pelotellaan tulella ja nälkiinnytetään. Enevoldsen kiistää joidenkin tahojen väitteet "moderneista" elefanttien koulutusmetodeista riittävinä elefanttien kouluttamiseksi ihmisten uskollisiksi palvelijoiksi. "Elefantille ei ole ollenkaan luontaista kantaa ihmistä, tehdä maalauksia kärsällään tai pyörittää hula-hula-vannetta", Enevoldsen sanoo. Kolmas merkittävä eettinen ongelmakohta elefanttiturismissa on tosiasia, että elefantit otetaan hyvin varhain niiden emoilta. Asiasta tekee entistä ikävämmän se, että osa poikasista on napattu luonnosta. Enevoldsenin mukaan elefantinpoikasen ja sen emon välinen side on erittäin vahva ja niin poikanen kuin sen emo kärsivät siitä, että poikanen erotetaan emostaan. Thaimaassa uhanalaisten elefanttien pyydystäminen on laitonta, mutta korruption vuoksi salapyytäjät voivat toisinaan ostaa viralliset paperit luonnosta pyydystetyille elefantinpoikasille.

Enevoldsenin pääasiallinen rooli SEF:ssä on rahoittaa kaltoin kohdeltujen elefanttien ostamista pois turismibisneksestä. Muun muassa Krabilla on vangittuna tällä hetkellä vain 15 kuukauden ikäinen elefantti, jonka vapauttamisesta Enevoldsen on tarjonnut 1 000 000 batia, mutta sen omistaja ei halua myydä eläintä. Eräs toinen elefantti, nimeltään Mee Sok, pelastettiin vastikään Krabilta kiitos turistien, jotka huomasivat elefanttisafarilla eläimen jalan olevan vahingoittunut. He ottivat yhteyttä Save Elephant Foundation järjestön perustajaan Sangduen "Lek" Chailertiin, joka matkusti Krabille tapaamaan elefanttia ja sen omistajaa. Omistaja ei aluksi suostunut myymään elefanttia, mutta pitkien suostuttelujen jälkeen osapuolet pääsivät sopimukseen 450 000 batista ja Mee Sok kuljetettiin vapaaehtoisten avustuksella Elephant National Parkiin. Mee Sokia kuulemma kuntoutetaan tällä hetkellä parhaiden elefanttispesialistien toimesta ja ajan myötä se on toivottavasti hyväkuntoinen ja pystyy elämään muiden elefanttien kanssa vapaana luonnonpuistossa.

Vaikka elefanttiturismi on yhä supersuosittua turistien keskuudessa, asiat menevät Enevoldsenin mukaan silti oikeaan suuntaan. Vuonna 1989 Thaimaa kielsi puiden kaatamisen, missä käytettiin ennen kantoapuna paljon elefantteja. Toisaalta monet juuri näistä elefanteista päätyivät turismibisnekseen. Vuonna 2013 Thaimaa kielsi norsunluun ostamisen ja myynnin, mikä oli tärkeä askel kohti luonnonvaraisten elefanttien parempaa suojelua.

Enevoldsen elefanttien turvakodissa. Kuva: Henrik Enevoldsen.

Kysyin Enevoldsenilta, mikä on suomalaiselle turistille paras tapa auttaa elefantteja. Hänen mielestään Thaimaan elefantit tarvitsevat ekoturismia, jossa käytetään eettisiä elefanttipalveluja, koska elefantteja on niin paljon, ettei niille kaikille ole tilaa elää luonnonvaraisissa metsissä. Kuitenkin elefanttisafarit ja sirkusesitykset pitäisi hänestä kieltää. Enevoldsenin suurin toive onkin, että mahdollisimman moni elefanttiyrittäjä kopioisi Save Elephants Foundationin mallin. SEF:n elfanttipuistoissa eläimellä ei voi ratsastaa ja emot hoitavat poikasensa itse, mutta eläimiä voi silittää ja niitä ruokitaan sekä kylvetetään yhdessä turistien kanssa. Emme päässeet matkallamme tällä kertaa käymään jollakin Thaimaan eettisistä elefanttifarmeista, koska ne olivat liian kaukanan Krabin provinssista, missä vietimme lomamme. Olikin ilo kuulla, että Endevorsenilla on tarkoitus perustaa oma elefanttipuisto Krabille lähitulevaisuudessa.

Kuten me kaikki tiedämme, elefantit ovat upeita ja älykkäitä eläimiä. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni suomalainen osallistuisi elefanttien paremman tulevaisuuden rakentamiseen informoimalla omaa lähipiiriään elefanttiturismin varjopuolista ja tekemällä elefanttien hyvinvointia tukevia kulutusvalintoja matkustaessaan ulkomailla. Suomalaiset ovat Thaimaan Krabissa, jossa elefanttiturismia on erityisen paljon, ruotsalaisten jälkeen suurin turistiryhmä, joten meillä on myös mahdollisuus (ja velvollisuus) edistää parempaa elefanttien kohtelua.

Kuva: Save Elephants Foundation. "Elephant Living in Sanctuary" -kirja.

Katso video 15 kk vanhasta vangitusta elefantinpoikasesta:

Vangittu elefantinpoikanen Krabilla

Katso myös video vangitun elefantin vapauttamisesta elefanttipuistoon:

Mahout vapauttaa ystävänsä ketjuista lajitoverin luokse

Thaimaan eettisiä elefanttifarmeja:

Elephant Nature Park: Noin tunnin automatkan päässä Chiang Maista Pohjois Thaimaasta. Päivävisitti kustantaa noin 65 euroa. Buukkaa retkesi täältä.

Boon Lotts Elephant Sanctuary: Sukhotainin lähellä Pohjois Thaimaassa. Varattavissa ainoastaan yli yön vierailuja, joka maksaa kokonaisuudessaan noin 130 euroa ja sisältää kaikki matkaan liittyvät palvelut. Varaa reissusi hyvissä ajoin täältä.

Taas kerran tällaista eläimellistä menoa Mailiksessa <3

Aurinkoista tammikuun alkua!

Päivitetty: 10.01.2016

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Ao Nangin rannalla joulukuun puolivälissä.

Uuden vuoden aatto on tänään ja jet lagistä huolimatta ajattelin mennä juhlistamaan sitä keskustaan. Tämä vuosi on ollut itselleni onnellinen. Olen vihdoin alkanut menestyä opinnoissani mikä on ollut kovan työn takana. Valmistuminen yliopistosta ei enää ole kovin kaukana ja olisi ihanaa saada todistus kouraan tänä keväänä.

Oma opiskelupolkuni taloustieteen laitoksella on ollut kivinen. Olin lapsena ja teini-ikäisenä melko laiska oppilas koulussa, joka kokeili paljon rajoja eikä halunnut juuri tehdä sitä mitä vanhemmat tai opettajat toivoivat. Täten luulen, että olen joutunut ottamaan muita kiinni yliopistolla ja oppinut vasta siellä opiskelemaan. Se, että olen kuitenkin päässyt suht hyvillä arvosanoilla monia tutkintoni loppuvaiheen kursseja läpi, on auttanut minua oivaltamaan, että kovalla työllä voi saavuttaa asioita, joihin luulee ettei pystyisi. Uskon itse siihen, että menestykseen vaikuttaa Suomen kaltaiessa maassa suurimmaksi osaksi motivaatio ja pitkäjänteisyys. Joillekin menestyminen voi olla helpompaa kuin toisille, jos läheisiltä saa paljon tukea ja jos on terve ja lahjakas, mutta veikkaan silti, että tärkeintä on kuitenkin juuri halu saavuttaa jotakin.  

Taloustiede on aika matemaattinen tutkinto ja lukiossa pitkän matematiikan opettajani kehoitti minua vaihtamaan lyhyen matematiikan ryhmään huonojen arvosanojen vuoksi. En suostunut ja lopulta kirjoitin pitkästä matematiikasta b:n, mikä oli ihan hyvä tulos, koska omassa lukiossani moni ei päässyt pitkän matematiikan yo-koetta läpi. Näin eräänä päivänä yliopistolla entisen matematiikan opettajani ja minun olisi niin tehnyt mieli mennä kertomaan hänelle, että olen paria kurssia ja gradua vaille valmis ekonomi. Uskon, että hän olisi ollut onnellinen puolestani, mutta saanut myös opetuksen, ettei kenenkään kehitysmahdollisuuksia kannata arvioida pelkkien arvosanojen perusteella.

Suomen näkökulmasta itselleni tästä vuodesta on jäänyt pääasiassa mieleen eduskuntavaalit, kesän monikulttuurisuuskeskustelu, sekä Sipilän hallituksen kilpailukykypaketti. Kun toissapäivänä palasin kahden viikon Thaimaan matkalta Suomeen ja avasin Helsingin Sanomat, huomasin, etteivät keskustelunaiheet kotimaassa juurikaan ole muuttuneet. Ne pyörivät edelleen hallituksen "pakkolakien" arvostelun, sekä maahanmuuton ympärillä. Thaimaassa pohdin paljon omaa kotimaatani, jossa on paljon syrjäytyneitä ja työttömiä, mutta kansainvälisesti mitattuna antelias sosiaaliturva. Thaimaassa en nähnyt kahden viikon aikana yhtään alkoholistia ja kaikki ihmiset näyttivät olevan töissä, eikä siellä ole kuulemma minkäänlaita sosiaaliturvajärjestelmää. Ulkopuolisesta tuntui, että Thaimassa on Suomea enemmän tekemisen meiniki ja todella moni ihminen toimi pienyrittäjänä. En väitä, että Thaimaassa ihmisillä menisi kaiken kaikkiaan paremmin kuin Suomessa. Thaimaalaisilla vaikutti olevan vähän vapaa-aikaa, sillä he olivat aina töissä. Silti Thaimaan kokemus vahvisti taas omaa käsitystäni siitä, että vastikkeeton raha vähentää ihmisten halua tehdä töitä. Mielestäni Thaimaalaiset pienyrittäjät vaikuttivat onnellisemmilta ja hyvinvoivemmilta, kuin Suomessa ne ihmiset, jotka ovat tipahtaneet köyhyysloukkuun. Mutta miten Suomen mallia pystytään uudistamaan paremmin ihmisiä työllistäväksi, kun suurissa uudistuksissa aina joku häviää valtaa tai rahaa?

Tämä mies myi rannalla maissia ja hedelmiä.

Noh, uskon kyllä, että suomalainen yhteiskunta uudistuu ajan kanssa ja toivottavasti se tapahtuu niin, että siitä hyötyvät kaikki, vaikkeivat ihmiset sitä heti niin kokisikaan. Toivottavasti uudistukset ovat myös sellaisia, että ne ottavat huomioon hyvinvoinnin monet ulottuvuudet; ympäristön hyvinvoinnin, ihmisten terveyden, sosiaaliset suhteet, tasa-arvon, vapaa-ajan ja materiaaliset tarpeet, Toivonkin seuraavalle vuodelle sitä, että Suomi menisi eteenpäin siten, että sellaisia uudistuksia vietäisiin läpi, jotka lisäävät työttömien kannustimia tehdä töitä, sekä laskevat työn hintaa, mikä lisää yritysten halua palkata työvoimaa. Toivon myös, että talouskasvun ja rahajärjestelmän rakenteista jo tänä vuonna käyty keskustelu viestimissä ja kansalaisjärjestöissä jatkuu vilkkaana.

Itse en ajatellut tehdä sen suurempia lupauksia uudelle vuodelle, kuin että aion yrittää elää enemmän hetkessä ja stressata vähemmän. Moniin asioihin kun ei voi pieni ihminen yksin vaikuttaa ja elämä on tässä ja nyt. Haluan ottaa sen vastaan sellaisena kuin se tulee ja nähdä asioissa aina ensin sen positiivisen puolen. 

Yhden konkreettisen uuden vuoden lupauksen aion kuitenkin tehdä. Lupaan, etten käytä enää kertakäyttöisiä kahvimukeja. Siispä ostin Ruohonjuuresta tämän ihanan ecoffee cup kestokahvimukin. Se on niin kivan näköinen, että tulen aina hyvälle tuulelle sitä katsoessani. Mukin voi aikanaan hävittää keittämällä sen kuumassa vedessä ja laittamalla pehmentyneen mukin bioroskikseen.

Oikein hyvää uutta vuotta Mailiksesta! <3

Tofupinaattipiirakka mantelipohjalla (vegaaninen)

Minulla oli eilen pientä stressin poikasta koulu- joulukiireiden takia. Illalla päätin sen vuoksi leipoa, koska olen huomannut miten kaikki luova ja aktiivinen tekeminen on mitä parhainta lääkettä stressiin. Niinpä hain kaupasta piirakkatarvikkeet + muita herkkuja ja pistin hihat heilumaan. Alla resepti tämän vegaaniseen sekä vähähiilihydraattiseen pinaattitofumantelipiirakan valmistamiseksi, joka (vaikka itse sanonkin) oli aika hitsin hyvän makuinen. :)

Ainekset

Pohja
- 100 grammaa voita (Keiju-sininen)
- 4 dl mantelijauhoa
- 1 tl suolaa

Täyte

- 170 g tuoretta pinaattia 
- 1 sipuli
- 180 g maustamatonta tofua
- 225 g maidotonta tuorejuustoa (Toffutti)
- 6 rkl perunajauhoja
- 1/2 dl soija-, kaura-, tai riisimaitoa

- 1 tl muskottipähkinää
- 2 tl suolaa
- runsaasti mustapippuria

Koristeluun esim auringonkukansiemeniä!

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita mantelijauho sulatetun rasvan kanssa ja levitä sitten taikina piirakkavuoalle. Itse käytin halkaisijalta 28 cm kokoista vuokaa. 

Pilko sipuli ja tofu, sekä pese pinaatinlehdet viileässä vedessä. Kuullota sitten sipuli rapsi- tai oliiviöljyssä. Lisää sekaan tofukuutiot ja paista hetki korkeammalla lämmöllä. Lisää seuraavaksi pinaatinlehdet ja paista seosta kunnes pinaatti on pehmeää ja tofu on saanut vähän väriä. Mausta seos lopuksi pippurilla, suolalla ja muskottipähkinällä. Maista tofua ja varmista, että makua on tarpeaksi. Sammuta hella ja lisää seokseen tuorejuusto, perunajauhot sekä 1/2 dl kasvimaitoa. Kaada sitten täyte piirakkapohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Ripottele päälle vielä pinjan- tai auringonkukansiemeniä ja laita piirakka esilämmitettyyn uuniin. Paista piirakkaa noin 30 - 40 minuuttia, kunnes piirakan reuna on vähän ruskistunut. 

Ja herkuttelu alkakoon!

Sain äidiltäni tällaisen joulukalenterin, johon ripustetaan joka päivä uusi koriste ja lopulta kalenteri on kaunis ikkunakoriste. Eikö olekin hieno :)

Mukavaa joulun odotusta <3

Racing Extinction - Venäläistä rulettia tulevaisuudella

Kuva: Aki Blomqvist, Viikin luonnonsuojelualue.

Viimeisen viikon aikana eri televisiokanavat ovat näyttäneet Louie Psihoyosin tuoretta dokumenttia "Racing Extinction", joka paljastaa miltä eläinlajien häviäminen numeroiden takana näyttää ja kuulostaa. Dokumentissa vieraillaan esimerkiksi Cornellin yliopiston bioakustisella äänivarastolla, mikä sisältää maailman kattavimman kokoelman nauhoituksia eri eläinlajien äänistä. Monien eläinten äänet eivät enää muualla soikkaan, sillä käynnissä oleva kuudes sukupuuttoaalto on vienyt lukuisia lajeja mukanaan ja tahti näyttää vain kiihtyvän.

Aiemmin historiassa on tapahtunut viisi sukupuuttoaaltoa, joiden syyt ovat vaihdelleet. Tutkijat uskovat, että dinosaurukset tappoi meteoriitin iskeytyminen maapalloon noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen sijaan planeetan historian suurimman joukkotuhon 245-300 miljoonaa vuotta sitten aiheutti todennäköisesti tulivuorten purkautuminen, mikä vapautti syvänmeren metaaniklatraattien metaanin ilmakehään. Metaanin hapettuminen hiilidioksidiksi ilmakehässä imi ilmasta happea, mikä suosi rikkibakteereja, joiden tuottama rikkivety myrkytti osaltaan ilmaa. Näin maa muuttui joksikin aikaa hyvin epäsuotuisaksi paikaksi elämälle. Racing Extinction - dokumentissa haastatellun tutkijan mukaan, kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen on ollut todennäköinen kaikkia sukupuuttoaaltoja yhdistävä tekijä.

Nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos on antanut lisävauhtia ihmisen aiheuttamalle sukupuuttoaallolle. Esimerkiksi Suomessa keskilämpötila on noussut jo yli asteen ennen esiteollista aikaa, mutta ilmasto ei ole ainoa mikä kasvihuonepäästöjen vuoksi lämpenee. Myös merten kemiallinen koostumus muuttuu väistämättä ilmastonmuutoksen mukana. Kun päästämme hiilidioksidia ilmakehään, noin kolmasosa siitä päätyy meriin. Meri happamoituu hiilidioksidin vuoksi, mikä vahingoittaa meren ekosysteemejä. Dokumentissa näytetään kuvamateriaalia Galapakos-saaren läheltä, minkä vedet kuhisivat vielä 1960-luvulla koralleja ja elämää. Valokuvaaja Jerry Greenberg, otti ensimmäiset kuvat merenalaisista koralliriutoista 60-luvulla, mutta kun hän palasi sinne vuonna 1989, koko koralliriutta oli surkastunut. Ilmastonmuutos tappaa myös merten kasviplanktonia, mikä on iso ongelma myös ihmiselle, sillä plankton tuottaa happea planeetan ilmakehään.

Shawn Heiricks on yksi dokumenttielokuvassa esiintyvistä aktivisteista. Hän on tehnyt kovasti töitä uhanalaisten eläinten salametsästyksen vähentämiseksi kuvajournalisti Paul Hiltonin kanssa. Dokumentissa näytettiin, kun he vierailevat Indonesiassa pienessä kalastuskylässä, jossa ennen pyydettiin uhanalaisia paholaisrauskuja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Paholaisrauskuja metsästetään niiden kidusten takia, koska kiinalaiset uskovat niiden parantavan esim syöpää. Sukupuuton partaalle metsästetyt rauskut rauhoitettiin vuonna 2013.

Krabin Phi Phi saarilla Thaimaassa oli esillä näitä hainhampaita. Myyjä pyysi etten kuvaisi.

Miehet näyttävät myös sydäntä särkevää vedenalaista videokuvaa ruosteviiksihaista, jonka evät oli leikattu pois. Hai yritti uida muttei pystynyt. Haineväkeitto on sekin suosittua Kiinassa ja vuosittain tapetaan kymmeniä miljoonia haikaloja Aasian markkinoille. Onkin vähintään hassua, että ihminen on tehnyt Tappjahai elokuvia.

Dokumentin viesti on, että sukupuuttoaalto on täydessä vauhdissa ja ilmastonmuutos uhkaa nopeuttaa sitä entisestään. Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja toisaalta lisää myös absoluuttista köyhyyttä. Esimerkiksi aavikoituminen vähentää lukuisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksia, jolloin ainoa rahan lähde saattaa olla uhanalaisten eläinten metsästys. Kun Heinrics ja Hilton vierailivat paholaisrauskujen pyyntiä harjoittavassa kylässä, viranomaiset penäsivät miehiltä vaihtoehtoja paikallisille tienata toimeentulonsa. 

Minun on helppo ymmärtää, että absoluuttisessa köyhyydessä elävät ihmiset metsästävät uhanalaisia eläimiä. He ovat pahoinvoivien yhteiskuntien ja epäeettisen maailmantalouden uhreja siinä missä eläimetkin. Kuitenkin sitä minun on vaikeaa käsittää, että hyvinvointiyhteiskunnassa kuten Suomessa, ei täälläkään usein löydy riittävää tahtoa uhanalaisten eläinten suojelemiseksi. Noin 200 yksilön susipopulaatio on monelle ongelma (Susi on uhanalainen Suomessa), eikä verkkokalastuksesta norppavesillä tahdota luopua. Nämä yksilönoikeudet ajavat alituiseen kestävän kehityksen periaatteiden ohi ja todistaa, ettei täällä osata hoitaa asioita sen fiksummin kuin kehitysmaissakaan. 

Dokumentin "hätähuuto" biodiversiteetin häviämisen nopeuden vuoksi on linjassa WWF:n Living Planet Indexin kanssa, jonka mukaan 1960-luvun jälkeen LPI-indeksiluku on laskenut noin 50 prosenttia. Living Planet Indexiä varten mitataan yli 10 000 eläinpopulaation kokoa. lmastoneuvottelut Pariisissa ovat nyt täydessä höyryssä. Sopimus voi olla viimeinen mahdollisuus planeetan ekosysteemille ja ihmisille. Yksilöiden teot ovat tärkeitä, mutta ainoastaan sopimukset, jotka tapahtuvat makrotasolla, ovat riittävän tehokkaita näin mittavien ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta ilmastonmuutoksen lisäksi pitäisi puhua paljon enemmän myös väestönkasvusta. Ihmispopulaatio on viisinkertaistunut sadan vuoden aikana.

 Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja salametsästys ovat kuitenkin kaikki asioita, joihin olisi mahdollista puuttua, jos ihminen on valmis muuttamaan arvojaan. Toissaviikolla joogaopettaja uni-sportilla lausui sanat, jotka ovat pyörineet ajoittain mielessäni siitä lähtien:

"Kun tulee vanhemmaksi ja ryppyiseksi, niin kuin minä, huomaa, että kaikki pinnallinen ja materiaalinen muuttuu vähemmän merkitykselliseksi, emmekä enää muista mitä tavaroita olemme joskus omistaneet, vaan muistamme sen, mitä olemme saaneet aikaiseksi tässä elämässä."

Kuva: Aki Blomqvist. Berliinin Eläintarha. 

Linkit:

Tsekkaa elokuvan traileri

Living Planet Report 2014

ps. Oli pakko tehdä vielä yksi blogi ennen joulua, vaikka luulin, etten ehtisi. :)