Racing Extinction - Venäläistä rulettia tulevaisuudella

Kuva: Aki Blomqvist, Viikin luonnonsuojelualue.

Viimeisen viikon aikana eri televisiokanavat ovat näyttäneet Louie Psihoyosin tuoretta dokumenttia "Racing Extinction", joka paljastaa miltä eläinlajien häviäminen numeroiden takana näyttää ja kuulostaa. Dokumentissa vieraillaan esimerkiksi Cornellin yliopiston bioakustisella äänivarastolla, mikä sisältää maailman kattavimman kokoelman nauhoituksia eri eläinlajien äänistä. Monien eläinten äänet eivät enää muualla soikkaan, sillä käynnissä oleva kuudes sukupuuttoaalto on vienyt lukuisia lajeja mukanaan ja tahti näyttää vain kiihtyvän.

Aiemmin historiassa on tapahtunut viisi sukupuuttoaaltoa, joiden syyt ovat vaihdelleet. Tutkijat uskovat, että dinosaurukset tappoi meteoriitin iskeytyminen maapalloon noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen sijaan planeetan historian suurimman joukkotuhon 245-300 miljoonaa vuotta sitten aiheutti todennäköisesti tulivuorten purkautuminen, mikä vapautti syvänmeren metaaniklatraattien metaanin ilmakehään. Metaanin hapettuminen hiilidioksidiksi ilmakehässä imi ilmasta happea, mikä suosi rikkibakteereja, joiden tuottama rikkivety myrkytti osaltaan ilmaa. Näin maa muuttui joksikin aikaa hyvin epäsuotuisaksi paikaksi elämälle. Racing Extinction - dokumentissa haastatellun tutkijan mukaan, kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen on ollut todennäköinen kaikkia sukupuuttoaaltoja yhdistävä tekijä.

Nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos on antanut lisävauhtia ihmisen aiheuttamalle sukupuuttoaallolle. Esimerkiksi Suomessa keskilämpötila on noussut jo yli asteen ennen esiteollista aikaa, mutta ilmasto ei ole ainoa mikä kasvihuonepäästöjen vuoksi lämpenee. Myös merten kemiallinen koostumus muuttuu väistämättä ilmastonmuutoksen mukana. Kun päästämme hiilidioksidia ilmakehään, noin kolmasosa siitä päätyy meriin. Meri happamoituu hiilidioksidin vuoksi, mikä vahingoittaa meren ekosysteemejä. Dokumentissa näytetään kuvamateriaalia Galapakos-saaren läheltä, minkä vedet kuhisivat vielä 1960-luvulla koralleja ja elämää. Valokuvaaja Jerry Greenberg, otti ensimmäiset kuvat merenalaisista koralliriutoista 60-luvulla, mutta kun hän palasi sinne vuonna 1989, koko koralliriutta oli surkastunut. Ilmastonmuutos tappaa myös merten kasviplanktonia, mikä on iso ongelma myös ihmiselle, sillä plankton tuottaa happea planeetan ilmakehään.

Shawn Heiricks on yksi dokumenttielokuvassa esiintyvistä aktivisteista. Hän on tehnyt kovasti töitä uhanalaisten eläinten salametsästyksen vähentämiseksi kuvajournalisti Paul Hiltonin kanssa. Dokumentissa näytettiin, kun he vierailevat Indonesiassa pienessä kalastuskylässä, jossa ennen pyydettiin uhanalaisia paholaisrauskuja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Paholaisrauskuja metsästetään niiden kidusten takia, koska kiinalaiset uskovat niiden parantavan esim syöpää. Sukupuuton partaalle metsästetyt rauskut rauhoitettiin vuonna 2013.

Krabin Phi Phi saarilla Thaimaassa oli esillä näitä hainhampaita. Myyjä pyysi etten kuvaisi.

Miehet näyttävät myös sydäntä särkevää vedenalaista videokuvaa ruosteviiksihaista, jonka evät oli leikattu pois. Hai yritti uida muttei pystynyt. Haineväkeitto on sekin suosittua Kiinassa ja vuosittain tapetaan kymmeniä miljoonia haikaloja Aasian markkinoille. Onkin vähintään hassua, että ihminen on tehnyt Tappjahai elokuvia.

Dokumentin viesti on, että sukupuuttoaalto on täydessä vauhdissa ja ilmastonmuutos uhkaa nopeuttaa sitä entisestään. Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja toisaalta lisää myös absoluuttista köyhyyttä. Esimerkiksi aavikoituminen vähentää lukuisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksia, jolloin ainoa rahan lähde saattaa olla uhanalaisten eläinten metsästys. Kun Heinrics ja Hilton vierailivat paholaisrauskujen pyyntiä harjoittavassa kylässä, viranomaiset penäsivät miehiltä vaihtoehtoja paikallisille tienata toimeentulonsa. 

Minun on helppo ymmärtää, että absoluuttisessa köyhyydessä elävät ihmiset metsästävät uhanalaisia eläimiä. He ovat pahoinvoivien yhteiskuntien ja epäeettisen maailmantalouden uhreja siinä missä eläimetkin. Kuitenkin sitä minun on vaikeaa käsittää, että hyvinvointiyhteiskunnassa kuten Suomessa, ei täälläkään usein löydy riittävää tahtoa uhanalaisten eläinten suojelemiseksi. Noin 200 yksilön susipopulaatio on monelle ongelma (Susi on uhanalainen Suomessa), eikä verkkokalastuksesta norppavesillä tahdota luopua. Nämä yksilönoikeudet ajavat alituiseen kestävän kehityksen periaatteiden ohi ja todistaa, ettei täällä osata hoitaa asioita sen fiksummin kuin kehitysmaissakaan. 

Dokumentin "hätähuuto" biodiversiteetin häviämisen nopeuden vuoksi on linjassa WWF:n Living Planet Indexin kanssa, jonka mukaan 1960-luvun jälkeen LPI-indeksiluku on laskenut noin 50 prosenttia. Living Planet Indexiä varten mitataan yli 10 000 eläinpopulaation kokoa. lmastoneuvottelut Pariisissa ovat nyt täydessä höyryssä. Sopimus voi olla viimeinen mahdollisuus planeetan ekosysteemille ja ihmisille. Yksilöiden teot ovat tärkeitä, mutta ainoastaan sopimukset, jotka tapahtuvat makrotasolla, ovat riittävän tehokkaita näin mittavien ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta ilmastonmuutoksen lisäksi pitäisi puhua paljon enemmän myös väestönkasvusta. Ihmispopulaatio on viisinkertaistunut sadan vuoden aikana.

 Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja salametsästys ovat kuitenkin kaikki asioita, joihin olisi mahdollista puuttua, jos ihminen on valmis muuttamaan arvojaan. Toissaviikolla joogaopettaja uni-sportilla lausui sanat, jotka ovat pyörineet ajoittain mielessäni siitä lähtien:

"Kun tulee vanhemmaksi ja ryppyiseksi, niin kuin minä, huomaa, että kaikki pinnallinen ja materiaalinen muuttuu vähemmän merkitykselliseksi, emmekä enää muista mitä tavaroita olemme joskus omistaneet, vaan muistamme sen, mitä olemme saaneet aikaiseksi tässä elämässä."

Kuva: Aki Blomqvist. Berliinin Eläintarha. 

Linkit:

Tsekkaa elokuvan traileri

Living Planet Report 2014

ps. Oli pakko tehdä vielä yksi blogi ennen joulua, vaikka luulin, etten ehtisi. :)