Noin kuukausi sitten sain kirjeen kummilapseltani Chepkeneriltä. Kirjeessä Chepkenerin kotikylän kummivastaava kertoi, että sadekausi oli Keniassa tänä vuonna hyvin kuiva, minkä seurauksena suurin osa pienviljelijöistä ei viljellyt mitään. Nyt kummilapseni perhe kärsii ruoan puutteesta. Kirjettä lukiessa minussa heräsi epämiellyttävä tunne siitä, että ehkä kauhuskenaariot ilmastonmuutoksesta ovat totta jo nyt! Vai onko sattumaa, että Suomessa rikottiin viime kesänä useita lämpöennätyksiä ja sadeakausi jäi Keniassa käytännössä väliin?
Samaan aikaan kun Chepkenerin perhe kamppailee selviytymisestään, maailman päättäjät vääntävät kättä uudesta ilmastosopimuksesta. Viime syyskuussa Ban Ki Moonin isännöimään ilmastokokoukseen New Yorkiin osallistui poliittista johtoa 120 eri maasta. Kokouksen tavoitteena on luoda aikaisempaa kunnianhimoisemmat tavoitteet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Neuvottelut jatkuvat ensi kuussa Perun Limassa ja vuodenvaihteen jälkeen Pariisissa. Mutta miten lupaavalta käänteen tekevän ilmastosopimuksen syntyminen vaikuttaa?
Varmaan suurin osa ihmisistä suhtautuu ilmastoneuvotteluiden mahdollisuuksiin pessimistisesti. Globaali poliittinen ilmapiiri on tällä hetkellä niin talouskeskeinen, että uskoa johtajien kykyyn päästä päästöjen vähentämisestä yhteisymmärrykseenon vaikea ylläpitää. Niinpä Yle:n uutinen ilmastokokouksen suurista puheista ja vähäisisitä lupauksista 23.9 ei ainakaan allekirjoittanutta yllättänyt. Kiinan ja Intian johto ilmoitti jättävänsä ilmastoneuvottelut kokonaan väliin ja Yhdysvallat "ei voi olla mukana hankkeessa jossa hiilinieluille asetetaan hinta", koska kongressi vastustaa sitä. EU lupasi sitoutua vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia, mikä on merkittävä lupaus, jos sitoumus ei tarkoita päästöjen vähentämistä suhteessa kansantuotteeseen. Kiina on luvannut vähentää omia päästöjään vuoteen 2020 suunnilleen saman verran, mutten tiedä miten uskottavana lupausta voi pitää, jos maa ei kerta osallistu virallisiin neuvotteluihin.
Vaikka EU onkin ottanut imastonmuutoksen tosissaan, ihmetyttää minua kehitysmaiden ilmastopolitiikkaa kummeksuva uutisointi. Esimerkiksi Taloussanomat nimitti 4.9 Intiaa ja Kiinaa jättisaastuttajiksi! Rikkailla vatioilla (kuten EU-mailla) ei mielestäni ole varaa nimitellä kasvavia talouksia ilmastonmuutoksen torjunnan vähäisyydestä. Vaikka Kiina ja Intia kuuluvat valtiotasolla globaalien saastuttajien kärkijoukkoon, ovat kuitenkin per capita (henkeä kohti lasketut) päästölukemat EU:ssa maailman suurimpia. Vuonna 2003 Suomen henkeä kohti laskettu ekologinen jalanjälki oli itseasiassa maailman kolmanneksi suurin (Tilastokeskus 2006). Lisäksi länsimaat kuluttavat huomattavia määriä Aasiassa tuotettuja hyödykkeitä, joten osa Kiinan ja Intian saasteista on itseasiassa "meidän" päästöjämme.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vaatii ennen kaikkea maailman vauraimpien ihmisten arvojen muutosta. Ihmiskunnan tulee luopua lyhyen tähtäimen ajattelusta ja talouden tarpeiden etusijalle asettamisesta. Asiat pitää laittaa uuteen tärkeysjärjestykseen ja pohtia kummalla on elämäämme dramaattisempia vaikutuksia - kulutuksen vähentämisellä vai säätilan muutoksella?
Ilmapiirin muutos vaatii ponnisteluja yhtälaisesti niin yksilöiltä kuin poliitikoilta. Yksilöiden tulisi äänestää sellaisia ihmisiä valtaan, jotka ovat motivoituneita edistämään monipuolista hyvinvointia pelkän talouskasvun sijaan. Poliitikkojen tulisi puolestaan ajatella enemmän päätöstensä yhteiskunnallisia seurauksia kuin kannatuslukujensa kehitystä. Mielestäni myös median pitäisi ottaa vahvempi rooli uudenlaisen ilmapiirin luomisessa. Palstatilaa lehdissä pitäisi suoda aiempaa enemmän talouskriittiselle kirjoittelulle ja asioiden syvällisemmälle analyysille. Kansallista itsetuntoa ei pitäisi myöskään määritellä pelkästään talouden kautta, vaan lehtien pitäisi tuoda enemmän esille niitä monia hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita (esim. tasa-arvo, terveys, vapaa-aika, ympäristön tila), jotka eivät näy BKT luvuissa.
Taas kävi niin, että blogiaihe oli hieman masentava, mutta koin TÄMÄNKIN aiheen niin tärkeäksi, että halusin siitä silti kirjoittaa. Pakko kuitenkin tähän loppuun sanoa, että olen viime aikoina ollut erittäin iloinen kierrätysinnon lisääntymisestä PK-seudulla. Tällaiset asiat antavat toivoa siitä, että kulutustottumusten muutos on mahdollista ja se voi olla ihan hauskaakin. :)
Lähteet:
Ilta-Sanomat:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288754518879.html
Taloussanomat:
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2014/09/04/jattisaastuttajat-jattavat-ilmastokokouksen-valiin/201412277/12
Tilastokeskus:
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_10_06_ekologinen_jalanjalki.html
YLE:
http://yle.fi/uutiset/ykn_ilmastokokous_alkoi__seuraa_niiniston_puhe_suorana_ylen_sivuilta/7486622
http://yle.fi/uutiset/ykn_ilmastokokouksessa_suuria_puheita_vahan_lupauksia/7488364
Muut:
http://biologi-jari.blogspot.fi/2014/08/kesan-2014-lampoennatykset-suomessa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti