Kesäisiä kampauksia

Kesän merkkejä on jo ilmassa. Aamuisin kaduilla voi haistaa puiden lehdistä tulevan raikkaan tuoksun ja lintujen karkelo kaikuu metsissä. Itse olen ryhtynyt jo suunnittelemaan kesälomani ohjelmaa. Tavoitteenani on mennä ainakin perinteiselle mökkireissulle kavereiden kanssa ja viikonloppumatkalle Turun saaristoon. Myös jotkut kaupunkifestarit olisi kiva taas kokea. ;) 

Itse tykkään laittaa hiuksiani vähän eri tavoin vuodenajasta riippuen. Kesäisin suosin enemmän lettejä ja kevyitä kiharoita, kun talvisin taas tykkään tehdä tiukkoja nutturoita. Opettelin viime päivinä muutaman kampauksen, joita voisi olla kiva väkertää esim. festareille tai juhannusjuhliin. Alle olen koonnut kampauksista koosteen.

Kampaus 1.

Ohje: Tee hiusten keskelle jakaus. Laita toinen puoli tukastasi pinneillä ylös sivuun ja ryhdy letittämään tiukasti sisäänpäin auki jätettyä puolta. Kun olet letittänyt tukkasi melkein loppuun asti, sido letti pienellä hiuslenkillä. Kieritä letin latva pieneksi nutturaksi ja kiinnitä se pinneillä. Tee sama toiselle puolelle. Tuloksena pitäisi olla tämä lettikampaus, joka on minusta söpö ja käytännöllinen kuumalle kesäpäivälle.

Kampaus 2.

Ohje: Sido hiuksesi puoliponnarille päälaelle ja kieritä ponnari nutturalle. Kiinnitä nuttura parilla pinnillä ja suihkauta hiuslakkaa. Tee sitten muutama ohut letti ja laita niihin halutessasi hieman muotoiluvahaa. Tuloksena sinulla on rento kampaus, joka on helppo loihtia vaikka festareilla.

Kampaus 3.

Ohje: Tee hiuksiin puoliponnari ja löysää sitä niin, että se roikkuu varsin alhaalla kuten kuvassa vasemmalla. Tätä puoliponnaria voi käyttää hiuspannan tapaan siten, että sen ympärille kierittää hiuksia. Itse tein kieputuskampauksen niin, että tein pieniä lettejä, jotka kieritin yksitellen arin puoliponnarin ympäri, minkä jälkeen kiinnitin ne pinnillä. Tuloksena oli oikean puoleisessa kuvassa näkyvä boheemi kampaus. Tämä hiustyyli sopisi allekirjoittaneesta täydellisesti vaikka juhannuskekkereihin.

Kampaus 4.

Ohje: Tein kampauksen noudattaen kovasti ihailemani hiusguru Kayley Melissan kampausvideota, mihin pääset tästä. Muokkasin Kayleyn ystävänpäiväkampausta kuitenkin niin, että kierittelin auki jäävät hiukset pikkunutturan ympärille ja kiinnitin ne pinneillä. Tein myös Kayleyn puolinutturan hieman alemmaksi kuin mitä videolla tehtiin. Eli seuraa siis Kayleyn videon ohjeita, mutta tee pikkunuttura vähän alemmalle ja jatka kampausta kierittämällä ensimmäisestä nutturasta pois jääneet hiukset pikkunutturan ympärille; ja vola olet valmis!

Lopputuloksena pitäisi siis olla tällainen kampaus (4), mikä on yksinkertainen tehdä vaikka kesähäihin. :)

Tähän loppuun minun on annettava vielä lisävinkki tarkan markan naisille. Tein pari päivää sitten kotona itse suolasuihkeen, joka on minusta toiminut erittäin hyvin hiuslakan korvikkeena. Valmistin hiuslakan seuraavasti: sekoitin puoleen litraan vettä viisi ruokalusikallista suolaa ja yhden desin muotoiluvaahtoa. Tein seoksen vanhaan ja huolellisesti pestyyn luomu yleispesusuihkepulloon. Tämä hiussuihke on hyvä vaihtoehto ekologisen, edullisen ja hajusteettoman hiussuihkeen haluavalle.

Oikein hyvää kesän alkua  <3

Muokattu 16.8.2015.

Kuka määrittelee sinun unelmasi?

En ollut suunnitellut kirjoittavani tänään blogitekstiä, mutta Tanja Aitamurron kolumni "Maailman tulevaisuutta ei rakenneta 40 tuntisella työviikolla"  HS.Fi:ssä, herätti minussa niin paljon ajatuksia, etten voinut muuta kuin kirjautua tänne niitä purkamaan.

Kolumnissaan Aitamurto pohtii pitkien työviikkojen vaikutusta työn tuottavuuteen ja toisaalta yksilön mahdollisuuksiin rakentaa maailman tulevaisuutta sekä edistää omia unelmiaan.

Kolumnisti aloittaa tekstin kertomalla anekdootin liukuhihnateollisuuden isän, Henry Fordin, kokemuksista tehdastayöläisten työtuntimäärän kasvattamisesta 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Ford havaitsi, että yrityksen kokonaistuottavuuden kannalta yli neljäkymmentätuntiset viikkotyötunnit olivat kannattamattomia.

Aitamurto kuitenkin kyseenalaistaa kolumnissaan väitteen, että työpanoksen aleneva rajatuottavuus pätisi "nykyaikaiseen tietotyöhön". Aitamurto kirjoittaa aiheesta seuraavasti:

" -- Fordin kaava pätee yksitoikkoiseen liukuhihnatyöhön tehtaissa, ei nykyaikaiseen tietotyöhön, joka on usein monipuolisempaa ja vaihtelevampaa kuin liukuhihan äärellä nököttäminen. Työ on itsenäisempää, ja tehtäviä voi rytmittää usein oman halunsa mukaan."

Itse rohkenen kyseenalaistaa Aitamurron uskon ihmisen kykyyn tehdä innovatiivista työtä tehokkaasti yli 40 tuntia viikossa. Asiakaspalvelua ja opiskelua monet vuodet tehneenä voin omalta osaltani todeta, että pystyin työskentelmään kassalla pidempiä aikoja putkeen kuin keskittymään saman ajan esimerkiksi tenttikirjan lukuun. Tästä huolimatta minusta työpanoksen tehokkuutta tärkeämpi kysymys onkin se, että onko hyvinvointimme kannalta todella toivottavaa, että ihmiset omistavat elämänsä entistä vahvemmin työlle?

Artikkelissaan Aitamurto puhuu työnteosta väylänä omien unelmien saavuttamiseen. Mitäpä jos unelmasi koskevatkin materaalisen hyvän sijaan vaikkapa hyvää terveydentilaa?  Onko tällöinkin hyvä istua koneen ääressä aamu seitsemästä iltakahdeksaan? Entä mitä jos unelmasi koskevat oman terveyden edistämisen lisäksi vaikkapa läheisten hyvää terveyttä? Onko kumppanille tai lapsille hyvä jos äiti tai isä on jatkuvasti töissä? Kuinka moni vanhempi toivoo itselleen kohtaloa, jossa vaikkapa oman lapsen ensimmäisiä askeleita ei ehdi nähdä, koska oli pakko vastata sähköpostiin!

Entä mitä jos unelmasi koskevat puolestaan ympräristön parempaa vointia tai yhteiskunnan rauhaa? Edistääkö näitä tavoitteita parhaiten työmaailma, jolle ihmiset omistavat niin paljon aikaa, että he joiden henkinen tai fyysinen terveys ei pysy oravanpyörässä mukana, tippuvat yhteiskunnan toiminnasta sosiaaliturvan piiriin? Entä onko ympäristön kannalta toivottava kehitys sellainen, että ihmisillä on käytettävissään niin vähän vapaa-aikaa, että kun sitä kerran vuodessa viikko tai kaksi tarjoutuu, on pakko päästä viettämään ne mahdollisimman kauaksi kotoa, esimerkiksi Thaimaahan?

Mielestäni tänä aikana, kun hallitusneuvottelijat miettivät Suomelle uutta suuntaa, näitä kysymyksiä on oikea hetki miettiä. Yritysmaailma mielellään kertoo lehtien välityksellä (jotka nekin ovat yrityksiä) mikä on arvokas tapa elää. Kuitenkin kukaan muu ei voi määritellä hyvää elämää toisen ihmisen näkökulmasta. Erilaisten unelmien tavoittelussa tarvitsemme joustavaa yhteiskuntaa, mikä katsoo työmaailman kehitystä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta.

Oikein hyvää viikonloppua täältä jaffapullon ja nessujen ihmemaasta :)


ps. Aikaisemmassa blogitekstissäni esitin huoleni Suomen velkaantumisesta ja sanoin, että palkkojen lasku olisi yksi mahdollisuus lisätä työllisyyttä velkaelvytyksen sijaan. On totta, että tällainen kehitys voisi lisätä ihmisten tarvetta lisätä työpanostaan tulovaikutuksen takia (ihmisillä on pienemmänt tulot, joten heidän tulee tehdä enemmän työtä). Toisaalta vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannus laskisi palkkojen alenemisen myötä, jolloin osa ihmisistä todennäköisesti tekisi vähemmän työtä. Tällöin töitä voisi riittää paremmin heille, joilla on suurin tarve parantaa tulotasoaan.

Vegaaninen piirakka illanistujaisiin

 Eilen meille tuli muutama kaveri kylään, joten ajattelin, että se on hyvä tekosyy leipoa jotakin uutta. Kuten olen blogillani jo kertonut, olen innostunut vegaanileivonnasta, joten päätin tehdä tällä kertaa maidottoman ja munattoman piirakan. Se onnistui ensimmäiseksi yritykseksi mielestäni hyvin, joskin suolaa allekirjoittaneen olisi pitänyt lisätä rohkeammin. No virheistähän aina oppii ja vähäsuolaisuudesta huolimatta koko piirakka meni kerralla parempiin suihin. ;) Ohje tämän helpon ja eläinsystävällisen leipomuksen tekoon on alla ja se on muunneltu versio Kinuskikissan blogilla julkaistusta piirakkareseptistä.

Ainekset:

Pohja

-4 1/2 dl vehnäjauhoja

- 175 g sinistä Keiju-margariinia

- 1/2 vettä

Täyte

- paprika

- pieni sipuli

- 15 kirsikkatomaattia

- 400 g maidotonta maustamatonta tuorejuustoa (Toffutti, S-Market)

- 3/4 dl kasvipohjaista ruokakermaa (esim. Oatlay)

- 6 ruokalusikallista perunajauhoja

- 1 tl mustapippuria

- 2 tl suolaa (tämän verran pitäisi riittää)

- 1 tl oreganoa

-basilikanlehtiä koristeluun

Vaihe 1.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen tasalämmöllä. Voitele piirakkavuoka keijumargariinilla (itse käytin halkaisijaltaan 28 cm kokoista vuokaa). Sekoita jauhot ja voi keskenään nyppien massaksi ja lisää lopuksi vielä vesi. Levitä taikina tasaisesti vuoan päälle ja esipaista pohjaa noin 10 minuuttia.

Vaihe 2.

Pohjan paistuessa voit pilkkoa sipulin ja paprikan pieniksi paloiksi. Kuullota vihannessilppua tämän jälkeen pannulla. Pilko myös kirsikkatomaatit, mutta älä paista niitä.

Vaihe 3.

Sekoita tuorejuusto ja kerma keskenään vadissa ja lisää mausteet sekä perunajauho. Koska tuorejuusto on niin paksua, käytin sekoituksessa apuna käsivatkainta.

Lisää myös tomaatit ja vihannesseos tuorejuustoon ja sekoita vielä hieman.

Vaihe 4. 

Ota esipaistettu piirakkapohja uunista ja anna sen jäähtyä viisi minuuttia. Levitä täyte tasaisesti piirakan päälle ja paista noin  puoli tuntia. Piirakka on valmista, kun se on ruskistunut pinnalta ja sen reuna on kovettunut.

Vaihe 5.

Koristele piirakka halutessasi esim. basilikanlehdillä.

Vegaanisen piirakan teko on minusta hyvä tapa juhlistaa vaikkapa äitienpäivää. Tehotuotantoeläimiltä riistetään oikeus toteuttaa äidillisiä vaistojaan, joten kasvipohjainen ruoka on hyvä tapa kunnioittaa kaikille kuuluvaa äitiyden identiteettiä. Esimerkiksi lehmät kaipaavat kovasti vasojaan, jotka riistetään niiltä muutaman päivän ikäisinä.

Ihanaa äitienpäivää kaikille niin eläin- kuin ihmismammoillekin <3

ps. Leivonnassa minua avustivat Sauli ja muut ;)

Velkaelvyttäminen ei edistä talousjärjestelmän tervettä muutosta

Länsimaat ovat ajatuneet talouskriisiin, jossa valtiot rahoittavat menojaan velalla. Tämä asettaa koko hyvinvointivaltion kestävyyden kyseenalaiseksi, sillä jos kompastumme hallitsemattomaan velkaantumiseen, on mahdollista, että totalitaariset valtiojärjestelmät lisäävät tulevaisuudessa valtaansa. Taloushistoriassa on esimerkkejä talousjärjestelmistä, joiden epäonnistumiset ovat vaikuttaneet nykypäivän käsityksiin siitä, mikä on oikea tapa kehittää taloutta. Markkinataloudelle vaihtoehtoiset järjestelmät, kuten merkantilismi tai kommunismi, nähdään pelottavina esimerkkeinä joissa ei ole mitään hyvää. On mahdollista, että tulevaisuudessa myös oma talousjärjestelmämme liittyy tähän epäonnistuneiden kokeilujen sarjaan.

Länsimaisissa markkinademokratioissa on paljon hyvää suhteessa epädemokraattisiin maihin, joissa taloudellinen kehitys ja ihmisoikeuksien toteutuminen on  monessa mielessä heikkoa. Tästä huolimatta länsimaiset taloudet kärsivät nekin suurista ongelmista, jotka liittyvät velkaantumisen lisäksi epäeettisiin tuotantotapoihin ja ympäristön kestämättömään hyödyntämiseen. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitut ilmiöt kietoutuvat toisiinsa sitä kautta, että vapaassa markkinataloudessa taloudelliset toimijat - siis ihmiset - hamuavat lyhyen tähtäimen voittoja.

Eduskuntavaalit häämöttävät muutaman viikon päässä ja vaalien suurimmaksi kysymykseksi näyttää muotoutuvan tulisiko Suomen talouden tilannetta helpottaa velkaelvytyksellä vaiko ei. Talouden elvytyksellä tarkoitetaan julkisen sektorin menojen lisäämistä kansantalouden supistumisen pysäyttämiseksi laskukaudella. Tämän ajattelu takana on Keynesiläisten näkemys siitä, että kokonaiskysyntä määrää kokonaistuotannon. Hyvin harva eduskuntavaaliehdas on uskaltanut ottaa selkeän kriittistä kantaa elvytykseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä lyhyellä aikavälillä velkaantumisen pysäyttäminen edellyttää valtion tarjoamien etuuksien supistamista, jota äänestäjät eivät haluaisi.

Elvyttämisestä puhuttaessa on keskeistä tehdä ero elvytyksen ja velkaelvytyksen välillä. Tavallisessa elvytyksessä valtiontalouden ylijäämää pienennetään kokonaiskysynnän kasvattamiseksi. Velkaelvytyksessä maa taas ottaa lainaa. Koska Suomen talous on alijäämäinen, voidaan Suomen kohdalla puhua ainaostaan velkaelvytyksestä. Valtion ylijäämän pienentämistä laskukaudella varmaan harva vastustaa, mutta velkaelvytykseen ainakin moni talousoppinut (Suomessa esim. Juhana Vartiainen) suhtautuu varauksella. Tämä johtuu siitä, että krooninen velkaantuminen on riskipeliä. Velkojen korkoihin ei ainoastaan vaikuta maiden keskuspankkien rahapolittiikka, vaan myös sijoittajien ennakko-odotukset maksukyvystä. Mikäli markkinoilla uskotaan, ettei kansantalous X kykene maksamaan velkojaan, voivat korkomenot nousta äkillisestikin. Näin on käynyt lähihistoriassa esimerkiksi Argentiinalle, Kreikalle ja Islannille.

Kun me Suomalaiset pohdimme velkaelvytyksen järkevyyttä, tulisi minusta miettiä sitä, tuoko kokonaiskysyntää lisäävä piristysruiske ratkaisua kansantaloutemme perusongelmiin, joita ovat alhainen pääoman tuottavuus ja menestyvien kotimaisten yritysten puute. Mikäli pääoman tuottavuutta ei saada lisättyä, tuo velkaelvytys talouteemme parhaimmillaan vain hetkellisen positiivisen hyppyliikkeen. Yritysten kustannuksia laskemalla voidaan oletettavasti lisätä investointeja ja pienyritysten kannattavuutta. Mikäli työvoiman kustannus säilyy maassamme työn tuottavuuteen nähden korkeana, ei tämä taloudellisen toimeliasiuuden lisääminen helpota tavallisia suomalaisia työntekijöitä. Tehtaiden siirtyessä halvemman tulotason maihin, taloutemme perusongelma, siis liian alhainen pääoman tuottavuus säilyy entisellään. Monet poliitikot haluavat uskoa siihen, että Suomessa voidaan säilyttää korkeat työvoimakustannukset, mikäli työtä tehdään täällä entistä tuottavammin. Mielessä herää kuitenkin epäilys siitä, että onko tämä realistista samalla kun monet Aasian maat investoivat huomattavasti koulutukseen, jonka lisäksi heillä on tarjolla paljon edullista työvoimaa.

Blogini sanoma on siis se, että velkaelvytys tuskin tuo ratkaisua Suomen talouden ongelmiin pitkällä tähtäimellä. Minusta velkaantuminen voi myös olla merkittävä uhka länsimaille, sillä jos järjestelmä ei ole kestävä, on markkinademokratioiden kollektiivinen tuho (kuten eräs läheiseni  asian ilmaisi) vain ajan kysymys. Myös kasvukriitikkona pidän velkaantumista vakavana ongelmana, sillä suuri velkataakka lisää painetta talouskasvulle. Maiden tulisi siis pyrkiä työnteon kannattavuuden lisäämiseen, millä tasapainotetaan taloutta. Talouden tasapainottamista tulisi kuitenkin tehdä ympäristön ehdoilla niin, että materiaalista kulutusta verotetaan kovemmin kuin palveluita. Näin on Suomessa jo nyt, mutta kulutusta tulisi verottaa suhteessa hyvinvointi- ja kulttuuripalveluihin entistä roimemmin. 

Demokraattisesti valittavilla poliitikoilla ja etujärjestöillä puuttuu tällä hetkellä rohkeus tehdä Suomen talouden kannalta tärkeitä uudistuksia, kuten palkkatason laskua. Helpompaa on pelata aikaa ja ottaa lainaa hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen. Markkinademokratiassa äänten ostaminen julkisia menoja lisäämällä vaikuttaa olevan hyvä strategia. Mitenköhän äänestäjät osaisivat arvostaa pitkän aikavälin hyvinvointia "hetken hyvän" asemasta? Tämä muutos äänestäjien käyttäytymisessä olisi markkinademokratioiden uskottavuuden kannalta keskeistä.

Lähteitä:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/12/argentiinan-talous-kriisista-toiseen

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/verotjarahat/verotus/arvonlisaverokannatsuomessa/

Vegaaninen mangojuustokakku pääsiäisjuhliin

Lupailin viime talvena, että tekisin vegaanisen juustokakun ja raportoisin sen onnistumista täällä blogin puolella. Eilen tartuin vihdoin tuumasta  toimeen ja tein palmusunnuntain kunniaksi tämän mangojuustokakun, jonka resepti pohjautuu Maijan Makia -blogin ohjeeseen. Tämän kakun haaste on agar agar jauheen onnistunut käyttö, mikä vaati nopeita liikkeitä sekä oikeata mangososeen ja jauheen suhdetta.

Ainekset:

Keksipohja

150 g pipareita tai maidottomia digestive-keksejä

50 g margariinia (laktoositon Keiju)

1/2 dl kasvismaitoa

Täyte

450 g soijatuorejuustoa (Tofutti)

3 rkl perunajauhoja
1,5 dl soijakermaa

loraus sitruunamehua

1 dl sokeria (itse käytin puoli desiä steviasokeria)

2 tl vaniljajauhetta

1 tl kaardemummaa

Kuorrutus

0,75 dl mangososetta

2 tl agar agar jauhetta

tummaa vegaanista suklaata (itse käytin Pirkan luomu suklaata)

Vaihe 1.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Murskaa keksit ja sekoita keksimurska rasvan sekä kasvimaidon kanssa. Levitä massa tasaisesti kakkupohjalle, jonka leveys tulisi olla noin 20 cm. Mikäli käytät 24 cm vuokaa, niin lisää jokaista ainetta 1/5 enemmän kuin tässä reseptissä on neuvottu.

Vaihe 2.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada seos tasaisesti kakkupohjan päälle. Paista  kakkua175 asteessa tasalämmöllä noin 20 minuuttia. Laske sitten lämpötilaa 150 asteeseen ja paista vielä 15 minuuttia.

Vaihe 3.

Kaada puoli desiä vettä kattilaan ja sekoita siihen kaksi teelusikallista agar agar jauhetta. Suosittelen, että käytät tässä "virallista" teelusikkaa, sillä jauhetta on erittäin tärkeä olla juuri oikea määrä. Anna agar-nesteen kiehahtaa ja sekoita se nopein liikkein mangososeen kanssa. Kaada seos heti kakun päälle ja anna hyytyä kylmässä yön yli. Koristele kakku mielesi mukaan ennen tarjoilua. Itse sulatin muutaman rivin tummaa suklaata voinokareen kanssa ja valutin suklaapisaroita haarukan avulla kakun päälle. Viimeistelin koristelun vielä kuvassa olevilla marjoilla joiden nimeä en nyt muista. Onpa noloa! Osaisikohan joku auttaa ja kertoa, että miksi noita kutsuttiinkaan?

Lopuksi

Kakku onnistui minusta hyvin ja testiryhmä, mikä koostui pääosin sekasyöjistä, ei edes tunnistanut sitä vegaaniseksi. Agar agar jauheen käytössä yllätyin siitä, että kakun kuorrute hyytyi juuri ja juuri, vaikka laitoin nestettä vähemmän kuin useimmilla blogeilla oli neuvottu. Kumppanini yritti leipoa minulle syntymäpäiväkakun agarin avulla, mutta kakku ei hyytynyt kunnolla. Siksi halusin itse pelata varman päälle ja laittaa jauhetta nesteeseen enemmän. Ehkä en tehnyt jotakin aivan oikein, mutta lopputulos oli silti hyvä ainakin maun puolesta. Agar-jauhetta voi ostaa ainakin suurista K-kaupoista ja apteekeista.


Vegaanisen kakun tekoon minua innoitti tällä kertaa Cowspiracy-niminen dokkari, jonka kävin eilen katsomassa Bio Rexissä. Dokkari oli ajatuksia herättävä ja sai minut jälleen vakavasti harkitsemaan täysipäiväiseksi vegaaniksi ryhtymistä. Dokkari avasi uskottavasti niitä monia eettisiä ongelmia, mitä lihantuotantoon liittyy. Maito ja lihatuotanto on dokkarin mukaan suurin hiilidioksipäästöjen aiheuttaja globaalilla tasolla ja eläinten kasvatus aiheuttaa laajamittaista metsien tuhoa varsinkin kehitysmaissa. Eläinten järkyttävä kohtelu on mielestäni silti suurin eettinen ongelma, joka teolliseen lihantuotantoon liittyy. Dokkarissa nähtiin tästä taas muutamia esimerkkejä ja vaikkei niitä olisikaan halunnut nähdä, niin on tärkeää etteivät ihmiset sulje eläinten kohtelulta silmiään.

Onneksi tätä kakkua voi kuitenkin nauttia ilman huonoa omaatuntoa. :) Oikein hyvää pääsiäisen odotusta!

Päivitetty: 20.05.2016

Hyviä yrityksiä!

Kuluttajalla ei ole helppoa. Markkinoilla on tarjolla niin paljon tuotteita, että kaupassa menee välillä pää pyöräille. Jos vielä haluaa omien tarpeittensa tyydyttämisen lisäksi tehdä eettisiä valintoja, tuntee itsensä entistä avuttomammaksi. Tämä johtuu siitä, että yksittäisiä yrityksiä koskevista reaaliteeteistä kuluttajilla on usein tarjolla hyvin vähän luotettavaa tietoa. 

Jotain hyödykkeen eettisyydestä voi silti päätellä, vaikka tuotanto tapahtuisikin merten takana. Ainakin se miten kestäviä hyödykkeitä yhtiö valmistaa ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa pakkausmateriaaliensa kierrättämiseen, kertoo jo jotain siitä, ottaako yritys vastuuta toiminnastaan. Paljon puhuvaa on mielestäni myös se, miten hyvää palvelua firma tarjoaa asiakkailleen. Uskon, että laadukas palvelu edellyttää sitä, että työntekijöitä palkataan riittävästi. Minusta eettisen hyödykkeen yksi ominaisuus on se, että sen valmistaminen tarjoaa ihmisille työtä, sen sijaan, että tavaraa tuotetaan mahdollisimman pienellä porukalla...

Seuraavaksi esittelen kaksi yritystä, jotka tekivät minuun vaikutuksen pyrkimyksillään lisätä tuotantonsa ympäristöystävällisyyttä. :) Pysykää siis kuulolla!

Kävin pari viikkoa sitten Stockalla, sillä halusin ostaa uuden meikkivoiteen. Mac nimisen kosmetiikkamerkin pisteellä kävi kuhina, mikä houkutteli myös minut tutustumaan yrityksen tuotteisiin. Erittäin palvelualtis myyjä esitteli minulle brändin meikkivoidevalikoiman ja suositteli herkästi rasvoittuvalle iholleni Studio Flix Fluid - nimistä peiteväriä. Siinä ostoksia tehdessäni, kävi ilmi, että kun palauttaa viisi tyhjää meikkihylsyä liikkseen, Mac palkitsee asiakkaan huulipunalla. Minusta on aivan mahtavaa, ettei Mac ainoastaan ota tyhjiä purkkeja vastaan, vaan jopa kannustaa asiakkaitaan kierrättämään. Loisto juttu!

Olen ollut todella tyytyväinen Macin meikkivoiteeseen, josta iholle jää varsin freesi fiilis. Tässä kuvassa olen juuri levittänyt sitä naamalleni...hah :D Sylissä minulla on uusi perheenjäsenemme Simo. <3

"We don't believe that throwaway and jeans are words that belong together"

Viime syksynä postilaatikostamme tipahti pieni paketti ja ajattelin, että mitäköhän pyöräilykamaa kumppanini on jälleen kerran tilannut. Todellisuudessa se olikin Nudie Jeans farkkumerkin "kotikorjauspaketti" (kuvassa), mikä sisälsi ainakin seuraavat asiat: farkkukankaan palasia paikkojen tekoa varten, neulan, lankaa sekä ohjevihkosen farkkujen korjaamisesta. Poikaystäväni paikkasi ilmaisen paketin välineillä repaleiset farkkunsa ja käyttää niitä edelleen.

Farkkujenkorjausvihkossa yritys kertoo arvoistaan seuraavasti:

Organic and/ or recycled cotton plus social responsibility; with these elements as cornerstones in Nudie Jeans' product development, we strive to reduce footprint, environmentally as well as socially."

Vihkosessa kerrotaan, että asiakas voi tuoda yrityksen liikkeeseen vanhat Nudie Farkkunsa, joita ei halua enää käyttää. Näin toimimalla saa uusista farkuista alennusta 20 %. Vanhoista housuista firma valmistaa uusia farkkuja myytäväksi ja päällystää esimerkiksi huonekaluja, eikä tässä vielä kaikki: Nudie kertoo korjaavansa asiakkaan vanhat farkut ilmaiseksi, jos asiakas ei viitsi/jaksa/halua korjata niitä itse.

Ohjelehtisessään Nudie sanoo välittävänsä myös työntekijöistään. Yritys kertoo kuuluvansa Fear Wear Foundation -järjestöön, joka pyrkii parantamaan vaatealan työntekijöiden oloja. Yhdistykseen kuuluu yli 80 Eurooppalaista yritystä joiden työntekiöiden olosuhteita valvotaan järjestön nettisivujen mukaan tarkasti. Fear Wear Foundation kertoo muun muassa haastattelevansa tehdastyöntekijöitä heidän työympäristönsä ulkopuolella.

On tärkeää, että myös kuluttajat ilmaisevat valinnoillaan (sekä suullisella palautteellaan) yrityksille, että tuotteiden eettisyys ja ympäristöystävällisyys painavat ostovalinnoissa. Tietysti aina jää pientä arvailunvaraa siitä, mitkä yritysten lupauksista paremmista työntekijöiden oloista tai luonnon säästämisestä todella lunastetaan! Tämän takia ostamatta jättäminen on monesti suurin ekoteko ja kannanotto, minkä voit tehdä. Kaikki me silti kulutamme ja mikään parannus ympäristön tilassa tai työntekijöiden oloissa ei ole merkityksetön.

Postauksen loppuun haluan vielä lisätä linkin Hesarissa julkaistuun kolumniin "Tavara ei ole likaa". Artikkeli muistuttaa, ettei kierrättäminen auta ympäristöä muuta kuin siinä tapauksessa, että se todella vähentää raaka-aineiden kulutusta nykytasosta.

Mukavaa viikon jatkoa <3


Lähteet:

HS.fi: Tavara ei ole likaa

Talousala on vielä miesten maailma

Helsingin Sanomat otti maanantaina 2.3 tärkeän teeman esille pääkirjoituksessaan "Tytöt myös talousguruiksi".  Juttu koski lukiolaisten vuoden 2015 Talousguru-kilpailua, jossa nuoret väittelevät pareittain ajankohtaisista talousaiheista. Tänä vuonna kaikki kymmenen  finalistia olivat miehiä. Kuten Helsingin Sanomat toteaa, tämä on merkille pantavaa, sillä yli puolet lukiolaisista on naisia.

Naisten vähyys talousgurukilpailun finaalissa tuskin ketään yllättää. Kun esimerkiksi uutisissa haastatellaan ekonomisteja, ovat nämä lähes poikkeuksetta miehiä. Vaikka itse opiskelen taloustiedettä, en osaa mainita yhtään naisekonomistia nimeltä, jota talousasioista usein kuultaisiin. Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani Hesarin artikkelin, vaikka olenkin toisinaan ihmetellyt talousalan miesvaltaisuutta.

Sukupuolesta puhuttaessa mielessä herää tietysti kysymys, että johtuuko naistaloustieteilijöiden vähyys naisten kiinnostuksen puutteesta alaa kohtaan, vai siitä, ettei heitä pidetä uskottavina? En ole naistutkija, joten en voi tässä muuta kuin spekuloida asiaa, mutta pidän mahdollisena, että molemmat asiat vaikuttavat.

Taloustieteen opetus painottuu tällä hetkellä uusklassisten makro- ja mikrotalousmallien opetteluun ja syvällisempi taloudellisten ilmiöiden ymmärtäminen jää (ainakin omassa opintahjossani) mekaanisen pänttäämisen jalkoihin. Alan tenttikirjat ovat  tyypillisesti vähemmän teoreettisia kuin luennot ja ne pyrkivät tuomaan mukaan opiskeluun käytännön esimerkkejä. Valitettavasti opiskelijoilla ei kuitenkaan aina ole aikaa tai motivaatiota lukea näitä kirjoja, sillä teoreettiset mallit painottuvat koekysymyksissä. Tästä itselleni tulee tunne, että talouden ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtäminen on jätetty liiaksi muille yhteiskuntatieteilijöille. Uskon, että tämä karkottaa taloustieteen luota erityisesti naisia!

Kyllä arvostettuja naisekonomisteja silti maailmasta löytyy ja yhden naisen tiedetään jopa voittaneen taloustieteen nobelin (Elinor Ostrom, 2009). Lukiolaisten talousgurukilpailun on puolestaan voittanut nainen kahdesti. Ehkä naisekonomistien poissaolo julkisuudesta johtuu osittain siitä, että hyvinvointi- ja väestötaloustiede, jotka uskoakseni kiinnostavat varsinkin naisia, eivät ole niitä teemoja joista ekonomisteja tavallisesti kuullaan. Hyvä kysymys onkin, että mistä tämä sitten johtuu?

On sanomattakin selvää, että kun talousmaailman suuret nimet ovat miehiä, voi ihmisille muodostua huomaamattakin asenne, että taloustieteilijän tulisi olla nimen omaan mies. Tämä tietysti vahvistaa entisestään ilmiötä, etteivät esimerkiksi lukiolaistytöt koe taloutta aihepiirinä omakseen. Jos taloustiedettä opetettaisiin enemmän käytännön kautta, veikkaan, että jo se lisäisi naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Toisaalta tämä muutos tarvitsee tuekseen todennäköisesti naisia, joten niin kauan kun taloustiede pysyy hyvin miesvaltaisena, on mahdollista, etteä tieteenalan kehittyminen on hitaampaa. Kaikki kunnioitukseni silti miestaloustieteilijöille. Tuntuu, että menin nyt kirjoituksessani vaarallisille vesille, joten parasta lopettaa!

Naisten eduksi minun on lopuksi mainittava, että itseäni taloustieen opiskeluun ovat motivoineet kaksi naista, vaikkei kumpikaan koulutustaustaltaan ekonomisti olekaan. Yhdysvaltalaiset Juliet Schor ja Naomi Klein ovat tunnettuja nykytalouden kriitikoita. He puhuvat taloutta koskettavista asioista, mutta näkökulmista, jotka eivät vielä ole päässeet taloustieteen ytimeen.

Aika näyttää viitoittavatko he suuntaa uudenlaiselle taloustieteelle!

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille! :)) Pidetään huolta siitä, että kumpaakin sukupuolta arvostetaan.


ps. Tiedän jo valmiiksi, että montaa varmaan kismittää tämä aihe, sillä jo kirjoitukseni alussa tuli ilmi, että myös miehillä on taipumus jäädä joistain asioista sivuun, kuten lukio-opetuksesta. Tällaisissa tilanteissa olisi mielestäni tärkeää tsekata mitä syitä tähän on olemassa ja olisiko opetustapaa esimerkiksi tarvetta monipuolistaa. Mielestäni taloustieteen kohdalla molempien sukupuolten kuuleminen on erityisen tärkeää, koska alan asiantuntijoilla on paljon valtaa.

Linkkejä:

Tämän vuoden talousgurukilpailun voittajan Otso Kirveskarin haastattelu:

Talousguru 2015