Mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani, että suosikkikahvilani on Gaudeamus Kirja & Kahvi joka on rakennettu Helsingin yliopiston Kaisa-talon yhteyteen. Syy tykästymiseeni kyseiseen paikkaan ei ole ainoastaan sen herkulliset latet ja hyvä sijainti, vaan erinomainen palvelu ja kiireetön tunnelma.
Kyseisessä kahvilassa on eräs ulkomaalaistaustainen myyjä, joka on päivästä riippumatta ihailtavan hyväntuulinen. Noutaessani aamukahvini vaihdamme yleensä muutaman sanan jostain turhanpäiväisestä, kuten miten hyvä eväs banaani on. =D Silti tämä pieni keskustelu on minulle tärkeä aamurutiini ennen uppoutumista kirjaston hiljaisuuteen, missä seuran kipeyttäni lievittää korkeintaan muiden opiskelijoiden kirjoittamisesta kaikuva tasainen näpytys. Lempimyyjäni on aina ystävällinen ja läsnäoleva. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten hyvin hän huomioi muutkin asiakkaansa. Kerran erään miehen kortilla ei ollut rahaa ja lempparimyyjäni oli ehtinyt jo valmistaa hänelle erikoiskahvin. Asiakkaan etsiessä hätäisesti kolikoita laukkunsa pohjalta, myyjä totesi rennosti, että sitä sattuu ja kahvin voi hyvin maksaa myös seuraavana päivänä.
 |
| Gaudeamus-kahvilassa on väriä, valoa ja elämää. |
Vaikka latte maksaa lähes euron enemmän Gaudeamuksessa kuin toisessa lähikahvilassa, maksan tämän euron ilolla niin kauan kuin siellä on yhtä hyvä tunnelma kuin tähänkin asti. Gaudeamuksessa on tasaisin väliajoin kirjailijoita puhumassa teoksistaan ja siellä on miellyttävän keskusteleva ilmapiiri. Sitten kun tähän lisää vielä hyvän palvelun, on ideaali kahvilatunnelma taattu. On kyllä jännä miten jotkut ihmiset ovat olemukseltaan niin positiivisia, että levittävät sitä ympäriinsä pelkällä olemuksellaan. Onneksi näitä löytyy, vaikka sitä yleensä jaksaa muistaa vaan ne tyypit, ketkä tönäisivät ruuhkaisassa aamumetrossa tai hölöttävät kovaäänisesti kännykkäänsä lukusalissa ;)
Kyllä siitä tulee sellainen olo, että joku tavallaan tuntematon ihminen on itselle kuin kaveri, jos häntä säännöllisesti näkee vaikka kommunikointi olisikin varsin yksisuuntaista. Tällaisten kaverisuhteiden nurja puoli on, että sitten kun se yliopiston jumppa-ohjelma vaihtuu, tai kahvilanmyyjä päättää vaihtaa maisemia, jää kaveruus siihen. Mutta sellaista elämä on =D
Viime aikoina on käyty lehdissä paljon debattia siitä, miten esimerkiksi pankkipalveluita ajetaan alas ja kuinka vanhoilta ihmisiltä viedään sitä kautta viimeisetkin päivittäiset kontaktit. Tämä kehitys on ristiriidassa sen kanssa, miten monet kuittaavat huolen talouskasvusta sillä, että kasvu voi nojata palveluihin. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että henkilöstökustannuksista jatkuvasti leikataan ja siksi on kokoajan vaikeampi löytää paikkoja, joissa saa kiireetöntä palvelua. Monissa kalliissakin kahviloissa odotetaan asiakkaiden korjaavan likaiset astiansa itse ja Sokoksen S-Markettiin on jo ilmestynyt automaattikassoja. Uskon, että palveluiden kuluttaminen tukee yhteenkuuluvuudentunnetta, mutta on myös ekologista kulutusta. Mikäli palvelukustannuksista tingitään, on kyse kulutuksen siirtymisestä palveluista materiaan. Tämä ei tue ajatusta kestävästä kehityksestä luonnon tai ihmisten näkökulmasta. Ei tässä yksilönä oikein muu auta kuin yrittää suosia niitä paikkoja, joissa hyvää palvelua vielä on tarjolla.
Tämän blogipostauksen hyvänmielenvinkki on, että kannattaa muistaa omaa lemppariasiakaspalvelijaa vaikka hyvällä palautteella ja mieluiten niin, että pomo on vieressä kuulemassa =D
Oikein hyvää viikonloppua ihanat-tärkeät ihmiset ja hyvää ystävänpäivää!
kahvilavinkki: Gaudeamus Kirja & Kahvi Vuorikatu 7, 00100 Helsinki Avoinna ma–pe klo 9–20, la klo 10–16
 |
| Ystävänpäivälatet. Nam :-P |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti