Ajattelin lisätä blogiini oman osion kirjoille, koska tietyillä kirjoilla on ollut keskeinen rooli siinä, miten nyky-yhteiskunnasta ajattelen =) Päätin aloittaa kirjaosion esittelemällä Juliet B Shcorin bestseller teoksen, The Overworked American; The Unexpected Decline of Leisure.
Kirja on merkittävä mielestäni siksi, koska se kykenee avaamaan selkeästi ja ymmärrettävästi länsimaalaisen talouskulttuurin toimintamekanismeja. Schor on opettanut 17 vuotta Harvardin yliopiston taloustieteen laitoksella, joten hänellä on vahva teoreettinen pohja taloustieteen alalta. Nykyään Schor toimii Bostonin yliopiston sosiologian professorina. Kirja on kirjoitettu sosiologin silmin, mutta lukiessa huomaa myös Schorin taloustieteellisen taustan. The Overworked American on ollut oman ajatteluni kannalta tärkeä ja se on entisestään vahvistanut omia käsityksiäni länsimaalaisen talouskulttuurin heikkouksista. Kirja avaa monia taloustieteeseen kohdistuvia myyttejä selkeästi ja analyyttisesti, ja olen vakuuttunut siitä, että teos on helppolukuinen kenelle tahansa.
Kuten nimestä voi päätellä, kirjan näkökulma on amerikkalaisessa työkulttuurissa ja siinä miten ihmisten keskimääräinen työaika on 1900-luvulla käyttäytynyt. Schorin tekemien tutkimusten mukaan käsitys siitä, että kapitalismi olisi merkittävästi lisännyt ihmisten vapaa-aikaa on väärä! Hän on sitä mieltä, että väite pätee vain hyvin kapealla aikavälillä ja, että esimerkiksi keskiajalla ihmisten keskimääräinen viikottainen työpäivä vastasi nykyistä neljän päivän pituista työviikkoa, kun kotityö on otettu laskelmissa huomioon. Kun mennään taas metsästäjäkeräilijä aikakauteen vähenee ihmisten työaika merkittävästi entisestään.
Schor kyseenalaistaa kirjassaan tutkimukset, jotka väittävät keskimääräisen työajan vähentyneen Yhdysvalloissa 1900-luvulla, kun tarkastelu kohditetaan työtä tekevien ihmisten keskimääräiseen työtuntimäärään. Hänen laskelmiensa mukaan työllisten vuosittainen työaika on itseasiassa kasvanut kuukaudella 60-luvun jälkeen. Schorin tekemien ajankäyttötutkimusten perusteella työttömyyden kasvun lisääntyminen Jenkeissä aiheuttaa vääristymän ihmisten vapaa-ajan määrää koskeviin tutkimuksiin ja peittää alleen epätasaisen tulonjaon rinnalla kulkevan lieveilmiön - nimittäin vapaa-ajan keskittymisen tietyille henkilöille!
Schor on tehnyt tutkimuksensa 90-luvulla, joten aiheesta kiinnostuneena minun täytyi etsiä tietoa asiasta myös muista lähteistä. Löysinkin The Quarterly Journal of Economicks -lehdessä julkaistun artikkelin "Measuring trends in Leisure: The Allocation of Time Over Five Decades", joka on kahden ekonmistin tekemä julkaisu. Mark Aguiar ja Erik Hurst ovat vuonna 2007 tekemissä tutkimuksissaan päätyneet siinä suhteessa samaan tulokseen Schorin kanssa, että työtä tekevien ihmisten vapaa-aika on kasvanut 60-luvun jälkeen korkeintaan 10 %. Toisaalta työtä vailla olevien ihmisten vapaa-aika on kasvanut merkittävästi. Hekin pitävät vapaa-ajan epätasaista jakautumista yhteiskunnallisena ongelmana.
Mitä syitä Schor sitten vapaa-ajan epätasaiselle jakaantumiselle esittää? Yksi keskeinen syy on Amerikkalaisten työmarkkinoiden luontaisetujärjestelmä, joka vääristää markkinoita. Luontaisedut eivät kasva enää tietyn työtuntimäärän jälkeen, jolloin työnantajalle syntyy kannustin teettää lisätyötä alaisilleen sen sijaaan, että palkattaisiin uusia henkilöitä. Tästä seuraa selkeä yhteiskunnallinen hyvinvointiongelma; toisilla on työtä liikaa, kun taas toiset eivät saa työtä edes sen verran, että voisivat elättää itsensä!
Toinen syy työajan epätasaiselle jakautumiselle on Schorin mielestä se, että tuottavuuden kasvu on suunnattu lähes täysin materiaalisen kasvun kerryttämiseen. Työn tuottavuuden kasvu voidaan joko kanavoida siihen, että tehdään yhtä paljon töitä kuin enenn, mutta kulutetaan enemmän, tai että kulutetaan saman verran kuin ennen, mutta tehdään vähemmän työtä. On sanomattakin selvää, että länsimaissa on noudatettu ensin mainittua toimintatapaa! Schorin mielestä talouden tuottavuuden kohdistaminen lisäkulutukseen aiheuttaa oravanpyörän, josta on vaikea hypätä pois. Tämä johtuu siitä, että ihmisten on vaikea vaihtaa kulutustottumuksiaan, kun niihin kerran on otuttu. Toisin sanoen uusista tarpeista todella tulee ajan myötä välttämättömyyksiä ja ihmisten vaatimukset elintasolle kasvavat - ja ne todella kasvavat loputtomasti.
Kolmas syy vapaa-ajan yllättävän hitaalle kasvulle on Schorin mukaan nykypäivän kulttuurirooleissa, joiden mukaan ihminen on tärkeä ja merkityksellinen silloin, kun hän tekee pitkää työviikkoa. Kiireisestä aikataulusta on tullut menestyneen ihmisen keskeisin tunnusmerkki ja tämä koskee Schorin mukaan erityisesti miehiin kohdistuvia odotuksia.
Neljäs yhteiskunnallisen epätasaisen työnjaon syy on Schorin mielestä se, että Amerikassa ammattijärjestöt ovat paljon pienempiä ja vaikutusvallaltaan heikompia kuin Euroopassa. Lisäksi ne ovat laiskasti ajaneet 90-luvun alun jälkeen työaikoja koskevia asioita. Schorin mielestä Yhdysvalloilla olisi paljon opittavaa Euroopasta tässä mielessä. Schor esittää myös muita tärkeitä työmarkkinoita muuttaneita tekijöitä, kuten kansainvälisen kilpailun kasvu sekä naisten yhä vankempi siirtyminen työvoiman piiriin. Työmarkkinoiden tasa-arvoistuminen on ilman muuta yksi nyky-työmarkkinoiden positiivisista puolista, jota ei myöskään sovi unohtaa.
Schorin kirjaa lukiessa mietin paljon, mikähän mahtaa olla tilanne meillä Suomessa. Oma havaintoni on, että työ on jakautumassa entistä epätasaisemmin myös täällä, mitä työttömyystilastot puoltavat. Meillä on ehkä syntymässä kaksi ääripää joukkoa: ne ihmiset ketkä eivät meinaa saada työtä ja toisaalta ne, ketkä painavat pitkää viikkoa ja unelmoivat lisäajasta vaikkapa omien lastensa parissa.
Mielestäni tärkein nyky-yhteiskuntaa koskeva kysymys on se, kuinka taloudellinen tuottavuus voitaisiin hyödyntää niin, ettei järjestelmä saata meitä entistä vakavampiin ongelmiin (ja aikaisempien ongelmien ratkaisemiseksi). Se, että talouden lisätuottavuus kanavoidaan kulutuksen ja tarpeiden ikuiseen kasvuun, ei missään valossa voi olla oikea tie. Toisaalta päitäisi kiinnittää huomiota siihen, että lähtökohdiltaan erilaisille ihmisille löytyisi paikka ja tehtävä yhteiskunnassa. On selvää, etteivät ihmisten preferenssit ole samanlaisia. Toiset tarvitsevat esimerkiksi heikon terveydentilansa takia vapaa-aikaa enemmän kuin toiset. Olisi tärkeää pystyä hyödyntämään myös tällaisten ihmisten potentiaali. Talous ei ole juna, joka etenee ilman, että voimme siihen vaikuttaa. Meidän tulee uskaltaa katsoa talousjärjestelmäämme uusin silmin, jotta ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin paraneminen voidaan taata. Schorin kirja The Overworked American luo tällaiselle uudenlaiselle ajattelulle mitä parhaimman pohjan.
Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti ihmisillä on aikaa nauttia tästä upeasta säästä ulkona ilman aikapaineita ;) Jos jotakuta kyseinen kirja kiinnostaa, voi sen mielihyvin saada minulta lainaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti