Talouskasvun ja teknologisen kehityksen välinen korrelaatio on epätäydellinen

Talouskasvusta on käyty viime aikoina toivottua keskustelua. Helsingin Sanomissa julkaistiin pääsiäisen aikaan vieraskynä otsikolla "Hyvinvointi pitää kytkeä irti talouskasvun ihanteesta" (HS 19.4), jossa tutkijat Tuula Helne ja Maria Joutsenvirta kyseenalaistavat talouskasvun kyvyn luoda tehokasta kulutusta. He kirjoittavat aiheesta  näin

"Aitoa tehokkuutta syntyy luonnonvaroja säästämällä. Ihmisiä kannustetaan yhteiskuluttamiseen – esimerkiksi autojen, tavaroiden ja tilojen kimppakäyttöön – sekä pärjäämään vähemmällä palkkatyöllä."

Olen samaa mieltä, että talouskasvun ja hyvinvoinnin välinen suhde katkeaa pahasti jo siinä vaiheessa, kun yritetään edistää ekologisesti kestävää kulutusta. Kasvutavoitteen yhteydessä luonnonvaroja ei kannata käyttää säästellen, koska tämä ei yleensä näy kasvuluvuissa (paitsi ehkä turismin kautta), kimppakäyttöä ei kannata edistää  koska se vaikuttaa kasvukäyriin negatiivisesti ja mikä tärkeintä, kestäviä tuotteita ei kannata valmistaa.

Seurasin Helnen ja Joutsenvirran vieraskynästä käytyä keskustelua Hesarin verkkosivuilla, ja huomioni kiinnitti erityisesti seuraava kommentti, mikä oli kirjoitettu nimimerkillä Juha-Matti K

"On hitusen huolestuttavaa lukea tällaisia kommentteja, joissa vaaditaan talouskasvun lopettamista hyvinvoinnin parantamiseksi. Ongelma on se, että teknologioiden kehitys ratkoo ihmiskunnan ongelmia ja luo hyvinvoointia, mutta se on täydellisesti yhteydessä talouskasvuun. Jos ei ole talouskasvua, ei synny uusia teknologioita. Jos ei synny uusia teknologioita, jatkamme ympäristömme tuhoamista, emme lisää hyvinvointia."

Tämä kommentti sisältää mielestäni hyvin tyypillisen talouskasvun hillitsemistä koskevan pelon siitä, että jos kasvutavoitteesta luovutaan, se johtaisi teknologisen kehityksen tyssäämiseen. Uskon itsekin siihen, että teknologinen kehitys edellyttää taloudellisia kannustimia. Hyvien tuotteiden kehittäjille tulee maksaa innovaatiosta asianmukaisesti, se on selvä. Usein teknologian kehitys edellyttää nimittäin jo itsessään suuria investointeja, joten olisi epätodennäköistä että kovinkaan moni haluaisi kehittää ideoitaan tuotteiksi asti, jos siitä ei makseta korvausta. Kuitenkin tässä on kyse mielestäni markkinataloudesta eikä talouskasvusta. Se, että teknologinen kehitys ja talouskasvu olisivat täydellisessä positiivisessa korrelaatiosuhteessa keskenään, ei mielestäni pidä paikkaansa. Teknologinen kehitys on täydellisesti linkittynyt tuottavuuden kasvuun, mutta talouskasvu voi kiihtyä tai hidastua teknologisen innovaation myötä. Jos esimerkiksi sinä kehittäisit jonkun huippukestävän pesukoneen - mikä ei koskaan menisi rikki - pysähtyisi pesukoneiden kauppa ajan mittaan täysin. Suvut voisivat kierrättää pesukoneitaan aina sukupolvelta toiselle, eikä kenenkään tarvitsisi ostaa enää uutta Whirlpoolia (olen kommentoinutkin asiasta viestiketjuun iänikuisen vanhalla nimimerkilläni cassie23 :*D). Yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta tämä innovaatio olisi tietysti hyvä. Kenenkään ei tarvitsisi syytää enää rahaa pesukoneisiin, mutta talouskasvun kannalta keksintö ei olisi yhtä ruusuinen. Pesukonekaupan taantumisen myötä talouskasvu nimittäin hidastuisi. Tässä on mielestäni kasvutavoitteen ongelman ydin. Kasvutavoite ei kannusta ekologisen teknologian kehittämiseen. Todennäköisesti ihmiskunnalla olisi jo olemassa kaikki tarpeellinen teknologia ekologisesti kestävien tuotteiden tuottamiseksi, mutta niitä ei kannata tuoda markkinoille, koska ne hidastaisivat talouskasvua ja vähentäisivät yritysten voittoja.

Koko talouskasvua kritisoidessa, mielestäni on aiheellista pitää mielessä myös se, että Suomi on jo osa globaaleja markkinoita, mikä antaa meille rajallisesti pelivaraa muuttaa omaa taloudellista järjestelmäämme. Uskon silti siihen, että jos talouskasvutavoitteesta luovuttaisiin edes ajatustasolla, olisi se omiaan rakentamaan uudenlaista kulttuuria. Tässä kulttuurissa hyvinvointia tavoiteltaisiin monipuolisemmin, mikä jo itsessään edistäisi sellaisten yritysten ja innovaatioiden syntymistä maassamme, mitkä olisivat askeleen edellä: täällä ehkä ryhdyttäisiin tuottamaan hyödykkeitä, mitkä eivät olisi talouskasvutavoitteen kannalta tehokkaita, mutta lisäisivät muutoin hyvinvointia. Ekologisiin tuotantotapoihin ja todelliseen säästämiseen siirtyminen tulee ajan myötä olemaan käytännön pakko. Eikö olisi hienoa, jos Suomi olisi tässä asiassa jo muita edellä?

Joutsenvirran ja Helnen vieraskynä poiki Hesarin verkkosivuilla myös muita mielenkiintoisia kommentteja. Muutama henkilö piti artikkelin puutteena sitä, ettei jutussa avattu syitä talouskasvun välttämättömyydelle.  Tähän vastasi eräs kommentoija nimimerkillä Bad seuraavasti

"Olen käsittänyt, että ongelma olisi ainakin jossain määrin systeeminen, siten että yksi keskeinen tekijä olisi velka/velkaan perustuva talous, jossa selviytyäksemme pankkien koroista ja veloista, pitäisi jatkuvasti synnyttää ns. lisäarvoa, eli onnistua jalostamaan tuotteita ja myymään niitä kalliimalla, eli käyttää velkaraha järkevästi."

Itse olen Badin kanssa samoilla linjoilla. Velanotto lisää tarvetta talouskasvulle ja tuskin siis on sattumaa, että monet  valtiot ovat niin järkyttävissä veloissa samaan aikaan, kun talouskasvun välttämättömyyttä painotetaan.

Toisaalta uskon siihen, että teknologinen kehitys synnyttää tarvetta talouskasvun ylläpitämiseksi. Kuten Juliet B Schor "The Overworked American" kirjassaan totesi, niin aina kun taloudellinen tuottavuus kasvaa, on yhteiskunta seuraavan valinnan edessä: kulutammeko enemmän ja käytämme yhtä paljon työvoimaa kuin ennen, vai vähennämmekö työnteon määrää ja kulutamme yhtä paljon kuin ennen. Toisin sanoen taloudellisen tuottavuuden kasvaessa ihmisillä on käytännössä mahdollisuus saavuttaa alkuperäinen kulutustasonsa vähemmällä työpanoksella. Tämä synnyttää työttömyyttä silloin, kun tuottavuuden kasvu tarkoittaa irtisanomisia, eikä sitä, että kaikki tekisivät vastaavasti lyhyempää työpäivää. Jos ihmisten työkuormaa ei haluta tuottavuuden seurauksesta vähentää, täytyy kulutusta lisätä, jotta taloudellisen tuottavuuden kasvusta aiheutuva työvoiman vähempi tarve ei johtaisi työttömyyteen.

Ihmisten tulisi siis suunnata taloudellisen tuottavuuden lisääntyminen toisin, kuin mikä nykypäivän trendi on. Helne ja Joutsenvirta kirjoittavat asiasta seuraavalla tavalla: "

"Teknologisen kehityksen tehokkuushyötyjä voidaan käyttää työajan lyhentämiseen tuotannon ja kulutuksen lisäämisen sijaan. Työtä jaetaan useampien ihmisten kesken, mikä vapauttaa aikaa mielekkääseen sekä sosiaalisesti ja ekologisesti hyödylliseen tekemiseen."

Lopuksi; en olisi voinut olla iloisempi nähdessäni miten paljon hyvää keskustelua Helnen ja Joutsenvirran artikkeli herätti. Kriittinen näkökulma on muutoksen alku ja uskon, että Suomi on jo oikealla tiellä kohti ekologisesti ja inhimillisesti kestävämpää taloutta ja kulttuuria. Se talouskasvun osa, joka lisää määrällisesti raaka-aineiden kulutusta ei tähän kestävään talouteen mielestäni kuulu. Talouskasvua ei pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä, jo tämän ymmärtäminen on mielestäni hyvä alku.