Koska yksi sadastakin on liikaa

Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi jälleen järkyttävää kuvamateriaalia tuotantoeläinten kohtelusta. Materiaali muistuttaa taas siitä, miten eläimiä saatetaan kohdella silloin kun viranomainen tai kuluttaja ei ole näkemässä. Eilisessä A-studion lähetyksessä suomalaisilta sikatiloilta kuvatut videoklipit yllättivät minut, sillä ne sisälsivät "tarpeetonta" kärsimyksen tuottamista. Videot paljastavat kuinka tilalliset pieksevät harjoilla ja muilla esineillä muun muassa sairasta sikaa, joka ei voi kävellä. Videoilla myös näytetään miten porsivat emakot pakotetaan seisomaan ahtaissa karsinoissaan jalkoihin lyömällä ja kuinka pieniä porsaita sterilisoidaan teräesineillä, jottei "liha maistuisi kitkerältä".  Sikoja koskevat videot ovat mielestäni osittain niin järkyttäviä siksi, että tiedämme hyvin miten älykäs eläin sika on. Ainakin itsessäni tällaiset videot herättävät yhtä vahvoja tunteita, kuin kertomukset keskitysleireillä ihmisten kokemista kärsimyksistä.

Vaikka Oikeutta Eläimille -järjestön kuvamateriaali on helppo laittaa muutaman henkilön empatian kyvyn puutteen piikkiin, itse tulkitsen videoita niin, että ne ovat oire hyvin talouskeskeisestä kulttuurista. Mitä seurannaisvaikutuksia voimme odottaa, jos talouden tarpeet, kuten yritysten voitto ja jatkuvan talouskasvun pakko, asetetaan muiden asioiden yläpuolelle? Uskon, että tällaisessa kulttuurissa ihmisen pimein puoli tulee myötätuntoa helpommin esille. Kun ajatellaan, että talouden on pakko kasvaa, koska muuten koko yhteiskuntajärjestys leviää käsiin, on helppo järkeillä, ettei esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan ole nyt varaa, tai ettei maatalouden työpaikkoja voida riskeerata edellyttämällä investointeja eläinten hyvinvointiin. Talouskeskeisessä kulttuurissa valtio on menettänyt valtaansa ohjata yhteiskuntaa eettisempään suuntaan ja valta on siirtynyt yrityksille ja kuluttajille. Mutta vastuun sysäämisessä yksilöille on aina läsnä vangin ongelma. Miksi minä vähentäisin lihan syömistä, jos moni muu ei kuitenkaan niin tee ja oma ponnisteluni on merkityksetöntä? Tätä kysymystä on varmasti moni pyöritellyt mielessään pohtiessaan "mitä tänään syötäisiin". Näin voi ajatella myös eläinten parissa työskentelevä tilallinen. Miksi minä tekisin kalliita investointeja, jos muutama alan toimija kuitenkin pilaa koko elinkeinon maineen? Tuloksena tällaisesta järkeilystä on todellisuus, jossa kukin ajattelee vain itseään.

Kukaan ei pysty yksin muuttamaan maailmaa, mutta jokainen voi vaikuttaa asioiden  tolaan omassa elinympäristössään. Itse uskon, että eläinten julma kohtelu vahingoittaa jossain määrin myös ihmistä, vaikkemme sitä aina tiedostaisikaan. Negatiivisilla asioilla kun on tapana synnyttää lisää negatiivista ja toisin päin. Mitä jos yrittäisimme luovuttamisen sijaan omaksua eräänlaista modernia buddhalaista asennetta, missä pyrkisimme jakamaan positiivista "energiaa" ympäristöömme eettisten valintojen kautta? Tämä ei ehkä muuttaisi maailmaa, mutta se voi tehdä omasta kodistamme, koulustamme tai työpaikastamme hieman eettisemmän paikan, jossa eläimiä ja ihmisiä kunnioitetaan.

Joku voisi sanoa, että lihan- ja maidonsyönti on ihmiselle terveellistä, eikä ihmsiä siksi voi vaatia vegaaniksi ryhtymistä. Itselläni ei ole riittävästi tietoa, että voisin sanoa väitteen olevan oikein tai väärin. Uskon kuitenkin, ettei ihmisen tarvitsisi syödä lihaa tai maitotuotteita ainakaan niin paljon kuin mitä niitä syödään. Itse olen ollut melkein kymmenen vuotta kasvissyöjä ja veriarvoni ovat aina olleet ideaalilla tasolla. Käytän kuitenkin maitotuotteita jonkin verran, vaikka kokkaankin kotona vegaanisesti ja suosin eläinperättömiä tuotteita. Silloin kun käytän maitotuotteita, pyrin panostamaan laatuun ostamalla luomua. Vähempi kulutus mahdollistaa pienituloisellekin eettisempien valintojen teon.

 Vaikka eläinten saamat lyönnit heijastelevat tilanteen vakavuutta, uskon että eläinten itsensä kannalta isoin tragedia eivät ole satunnaiset iskut, vaan virikkeiden puute ja laajityypillisen käyttäytymisen estyminen. Tiesitkö muuten, etteivät siat tule tiineiksi parittelun seurauksena, vaan niin, että ihminen tunkee putken sian toosaan ja tekee hedelmöityksen näin? Aika sairasta. Toivottavasti videot saavat kuluttajat vähentämään lihan kulutusta ja ostamaan vegaanisia elintarvikkeita. Uskon, että tämä ohjaisi myös elintarvikealaa uuteen suuntaan markkinatalouden logiikan mukaisesti. Kun yksi ala muuttuu tai tuhoutuu, toinen ala syntyy.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kasvispainotteista viikon jatkoa. :)

Tilaa kasvissyöjän infopaketti täältä.

Vegaanisia marjavälipaloja

Tein taannoin ensimmäistä kertaa puolukkasmoothieta ja se oli minusta ehkä herkullisin smoothie, mitä ikinä olen tehnyt. Alla ohje sen ja parin muun marjaisen vegaanivälipalan tekoon.

Kirpsakka puolukkasmoothie

Ainekset:

- 3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

- 200 g suomalaisia puolukoita

- 1 Reilun Kaupan banaani

- 2 dl soijajogurttia

- 2 ruokalusikallista fariniinisokeria

- 1 tl vaniljasokeria

Ohje: Laita ainekset blenderiin ja sekoita. Itse pysäytin tehosekoittimen kerran ja sekoitin lusikalla seosta jotta juoma  valmistuisi nopeammin. Kun marjat, banskut ja muut ovat sekoittuneet juomaan, smoothie on valmis nautittavaksi. Itse valmistan smoothiet aina puolijäisiin marjoihin, koska silloin
juomasta tulee raikkaan viileää.

Juoma on melko makea, joten se soveltuu hyvin esimerkiksi jälkiruoaksi. Fariniinisokerin voi korvata tavallisella sokerilla (tai jättää kokonaan pois), mutta minusta se sopii erityisen hyvin puolukoiden kaveriksi. :)

Puolukkavalkosuklaamuffinssit

Ainekset:
- 1 dl soija-, kaura- tai riisimaitoa
- 80 g riisimaitovalkosuklaata
- 5 dl suomalaisia puolukoita
-  1 dl vaahterasiirappia
- 2dl rypsiöljyä
- 5 dl jauhoja (itse käytin spelttijauhoja)
- 2 tl leivinjauhoja
- 0,5 tl suolaa

Ohje: Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.  Sekoita siirappi, kasvismaito ja öljy kulhossa . Sen jälkeen sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Yhdistä sitten jauhot nesteen kanssa ja sekoita hyvin. Lisää taikinaan tuoreet tai kuivatut puolukat ja pieneksi pilkotut tai kokonaiset suklaapalat. Jaa taikina noin 12 keskikokoiselle muffinivuoalle ja paista tasalämmöllä noin puoli tuntia.

Tämä muffiniresepti oli muunnons Gwyneth Paltrowin mustikkamuffinireseptistä. Siirappi sopi omasta mielestäni muffineihin erittäin hyvin. Riisimaitovalkosuklaata voi ostaa esim. Ruohonjuuri-myymälöistä.

Huvittavan helppo marjakeksiherkku

Ainekset:
- vegaanisia digestive-keksejä (esim. Pirkka)
- vispautuvaa soijakermavaahtoa
- marjoja (itse käytin marjasekoitusta)
- fariniinisokeria tai siirappia

Eräs ystäväni kävi meillä taannoin kylässä ja loihti viidessä minuutissa tämän hymyilyttävän helpon, mutta herkullisen jälkiruoan, joka maistui ihan piirakalta. Keksiä, marjoja ja kermavaahtoa kipossa. Miksi en ole keksinyt tätä itse. :D

Pakko lisätä tähän loppuun vielä kuva viime viikonlopun ruoasta: söimme perinteistä kaalilaatikkoa soijalla höystettynä ja se maistui taivaalliselta puolukoiden kanssa. Kaalilaatikko onkin helppo perinneruoka eläinperättömästi valmistettavaksi ja on niin kevyttä, että sitä on kiva syödä ilta- tai välipalana.

ps. Olen aloittanut tänä syksynä graduni kirjoittamisen, jonka aiheena on ekologisen jalanjäljen ja bruttokansantuotteen välinen korrelaatio. Tutustuttuani suomalaisten ekologiseen jalanjälkeen, olin hieman yllättynyt siitä, että hiilidioksidipäästöt ovat niin suuressa osassa ekologista jalanjälkeämme. En muista enää miten ison osan ympäristökuormituksestamme ne aiheuttavat, mutta taisi olla reippaasti yli puolet. Syömällä kasvisruokaa on helppo vähentää omaa hiilijalanjälkeä ja se on itse valmistettuna halpaa, herkullista ja helppoa.


Mukavaa syksyn jatkoa <3

"Saippuapalan kokoisia unelmia"

Tänään vietetään YK:n tyttöjen oikeuksien päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa tyttöjen kohtaamista vaikeuksista eri puolilla maailmaa. Teemapäivänä painotetaan naisten oikeutta käydä koulua ja elää ilman syrjintää ja väkivaltaa, kirjoittaa YLE-uutiset.

Yksi maa, jossa naisten oikeudet ovat erittäin poljettuja, on Keski-Afrikan Kongo. Naisten Pankin nuorten aikuisten ryhmä, Next Generation, järjesti 11.10 tyttöjen illan Helsingin Kampissa, joka kantoi nimeä "Kummallinen Kongo". Tilaisuudessa esitettiin Jukka Gröndahlin ottamia valokuvia hänen ja toimittaja Katja Hedbergin tekemiltä reportaasimatkoilta. Kuvissa esiintyvien naisten elämäntarinat olivat pääasiassa hyvin karuja.

Kongossa on yhä alueita, joissa jopa 90 prosenttia naisista on joutunut raiskauksen uhriksi. Maa on Gröhndahlin mukaan aivan sekasorron partaalla, koska useat aseelliset ryhmittymät taistelevat vallasta Kongossa. Myös monet Kongon naapurivaltioista ovat hamunneet maan rikkauksia itselleen aina sen jälkeen kun maa itsenäistyi Belgian siirtomaavallasta vuonna 1960.

Kongo on luonnonvaroiltaan ehkä maailman rikkain valtio,  jossa ei ole ollut puutetta arvokkaista mineraaleista ja metalleista kuten kullasta, timanteista tai uraanista. Nykyään maan yksi arvokkaimmista vientituotteista on kolttaani, mitä käytetään esimerkiksi kännyköiden mikrosiruissa. Kongolla on myös erittäin rikas ja ainutlaatuinen luonto, jonka tunnetuin symboli on Virungan luonnonpuisto ja siellä elävät 800 vuorigorillaa. Kongolaiset itse eivät kuitenkaan juuri ole luonnonvaroistaan päässeet hyötymään. Kongo on henkeä kohti lasketulta bruttokansantuotteeltaan vasta sijalla 119 ja maan asukkaista 90 prosenttia elää absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella (1,25 dollaria).

Muut kansat - länsimaat ja Kiina - ovat sen sijaan päässeet kuluttamaan Kongon luonnonvaroja. Esimerkiksi Belgian upeat rakennukset ovat Hedbergin mukaan pitkälti rahoitettu kongolaisten rikkauksilla -tai karummin sanottuna verellä. Belgian kuningas Leopold toinen miehitti maan1800-luvun lopulla, motiviinaan hyödyntää Kongon luonnonvaroja. Leopold lypsi ensin Kongosta norsunluuta, minkä jälkeen belgialaiset keskittyivät kumin tuotannon kasvattamiseen. Maassa tuotetusta kumista tulikin tärkeä teollistuvan lännen raaka-aine, mikä maksoi arviolta 10 miljoonan kongolaisen hengen. Kumin keräämiseen oli asetettu kiintiöt ja ne kongolaiset maataloustyöntekijät, jotka eivät kyenneet kiintiöitä täyttämään, piestiin tai heiltä katkottiin käsiä.

Kongon tarina on siis hyvin karu ja herätti ainakin omassa mielessäni epämiellyttävän kysymyksen siitä, mikä osa omasta taloudellisesta hyvinvoinnistani perustuu Kongolaisten luonnonvarojen riistämiseen? Onko tämän tietokoneenkin jokin osa tehty kolttaanista? Mitenköhän paljon kyseisen raaka-aneen tuloista on päätynyt tavallisille kongolaisille, vai onko mitään? Entä kultaiset korvakorut, jotka ostin vuosi sitten. Onko kulta kaivettu Kongosta?

Gröhndahlin esityksen lopussa kävi onneksi ilmi, ettei maailmassa ole niin pimeää kolkkaa, etteikö siellä olisi toivoa. Maassa elää lukuisia vahvoja kongolaisia naisia ja miehiä, jotka pyrkivät pääsemään elämässään eteenpäin sydäntä särkevistä kokemuksista huolimatta. Esityksessä yleisölle kerrottiin muun muassa kahdesta asianajajanaisesta, jotka ovat määrätietoisesti vieneet naisten raiskausjuttuja oikeuteen. Lisäksi kuulimme köyhiä operoivasta paikallisesta mieskirurgista Denis Mukwegesta ja Mama Eevasta, joka oli vapaahetoisena vuosia väkivallan uhrien turvakodissa. Parasta oli kuulla niiden sinnikkäiden naisten elämäntarinoita, jotka ovat saaneet Naisten Pankin rahoittaman yrityskoulutuksen avulla uuden alun elämälleen.

Naisten Pankin tukemassa ammattikoulutuskeskuksessa opetellaan kädentaitoja ja suunnitellaan oman yritystoiminnan perustamista. Koulun motivoituneimmat opiskelijat pääsevät jatkokoulutukseen, missä he saavat pieniä lainoja yritystoiminnan aloittamiseen. Paikalliset ihmiset myöntävät lainat haluamilleen oppilaille ja määrittelevät lainanmaksuehdot. Masisi nimisestä naisesta on tullut maanviljelijä, Evelin oli perustanut kahdeksan muun yrittäjän kanssa leipä- ja makkarayrityksen ja yhdellä naisista on oma vaatekauppa.

Kongon toivo elää siis pitkälti naisissa, joilla on meistä suomalaisista ehkä pieniä, mutta kongolaisittain suuria unelmia. Yksi tyttö toivoi kovasti saavansa hieman rahaa voidakseen ostaa itselleen saippuaa ja maissiolutta, mitä hän voisi myydä elättääkseen itsensä. Monet Gröhndahlin kongolaiset ystävättäret unelmoivat myös siitä, että he voisivat saada lapsensa kouluun. Kaikkia toimittajan tapaamia naisia yhdisti kuulemma silti eniten se, että he halusivat tulla arvostetuiksi omassa yhteisössään. Gröhndahlilta kysyttiin Kongossa, miltä tuntuu olla itsenäinen nainen? En muista mitä Gröhndahl siihen kertoi vastanneensa, sillä vaivuin ajatuksiini miettien asiaa itse. En kai osaisi siihen vastata, sillä en tiedä, miltä oman itsenäisyyden menettäminen tuntuu.

Valitettavasti Naisten Pankin tukema työ Kongossa loppuu kehitysvarojen leikkaamisen vuoksi. Mikäli haluat kuitenkin itse olla mukana Kongolaisten tulevaisuuden tukemisessa, niin Naisten Pankki ottaa mielellään riveihinsä uusia vapaaehtoisia. Myös Kongolaisten naisten tarinan kertominen ja sen ymmärtäminen, että kulutusvalinnoillamme on kauaskantoisia seurauksia on tärkeää.

Mukavaa naisten ja tyttöjen päivää Mailiksen Maailmasta!

Lue lisää Naisten Pankin toiminnasta Itä-Kongossa. Hedberg ja Gröndahl kertovat Kongosta uudelleen marraskuun 2015 alussa Helsingin kymppikirjastossa.

Katja Hedberg (oik) keskustelee esityksen loputtua Next Generation -tiimin vapaaehtoistyöntekijän kanssa.

Vegan Restoran V Tallinnassa

Olin toissa viikonloppuna syysretkellä Tallinnassa, missä viivyimme kaksi yötä. Oli hienoa kerrankin viettää Eestissä enemmän aikaa pikaisen maissa piipahtamisen sijaan. ;) Kävimme muun muassa miehitysmuseossa (engl. Occupation museum), Viron vanhimmassa kahvilassa Maiasmokkissa- sekä vanhan kaupungin käsityöliikkeissä. Koko reissun ehdoton kohokohta oli kuitenkin Vegan Restoran V, jonka herkulliset kasvisruoka-annokset sulattivat sydämemme.

Vegaaniravintola V on verrattain uusi ravintola vanhassa kaupungissa. Olin todella iloinen, kun avomieheni äkkäsi netistä, että Tallinnassa on vegaaniravintola! Meillä oli nimittäin ensimmäisenä iltana vaikeuksia löytää ravintolaa, jossa olisi kasvisruokavaihtoehtoja. Niimpä suuntasimme seuraavana iltana V:hen, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Rataskaevu-kadulla, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä satamasta. Ravintola on kooltaan melko pieini ja meillä kävi tuuri, että paikassa oli yksi pöytä vapaana. Moni meidän jälkeemme herkuttelemaan tullut pettyi nähdessään, että ravintola oli aivan täynnä. Tunnelma V:ssä oli lämmin ja palvelu erittäin ystävällistä. Ravintolan suosio on siis helppo ymmärtää. :)

Itse otin alkupalaksi pähkinäkeittoa (Vegetable soup with chestnuts and spinach, 3.7 €), joka oli todella maukasta ja toi mieleeni lihakeiton, vaikka soppa oli tietysti kaukana lihaisasta. Itseäni ei vegaaniruoassa lihan tyyppinen maku kuitenkaan haittaa, sillä olen kasvissyöjä eettisistä syistä, enkä siksi, ettenkö pitäisi lihasta.

Puolisoni puolestaan nautti alkupalaksi 2. kuvassa näkyvät kurkkurullat (Cucumber rolls with spicy carrot cashew creme, 4.8 €), jotka olivat tosi herkullisia nekin.

Kumppanini veti pääruoassa pidemmän korren ja tilasi kokin päivän erikoisen (yllä oleva kuva), mikä oli grillattua kurpitsaa lisukkeineen. Sain maistaa kyseisestä annoksesta ja se oli niiiin hyvää. Itse otin currylla maustetun riisiruoan (Sweet potato peanut curry with broccoli and basmati rice, 7.6 €), koska rakastan currya! Oma ruokani oli tosi hyvää myös, mutta kadehdin silti hieman seuralaiseni annosta. Jälkkäriksi tilasin mangosuklaa-cup caken, mikä oli taivaallisen makuista.

Oltiin molemmat kyllä vatsat aivan pinkeinä ravintola V:n jälkeen :D

Kolmen ruokalajin menu viinilasillisella kustansi Ravintola V:ssä noin 20 euroa/hnklö. Vain vähän laadukkaammasta kolmen ruokalajin setistä maksaa Helsingin Farangissa yli 50 euroa. Ihmettelin V:n tarjoilijattarelle sitä, miten halvat hinnat heillä on. Tarjoilijatar sanoi, että koska vegaaneja on erityisesti opiskelijoiden joukossa, hintoja ei voi nostaa pilviin. Ravintolaan oli kuitenkin niin kova tunku, että varmasti he voisivat halutessaan pulittaa annoksista euron tai pari enemmän. Ehkä on kuitenkin niin, että ravintola haluaa antaa mahtavan makuelämyksen lisäksi ahaa-elämyksen eettisen ruoan monipuolisuudesta.

Kuulin kuinka suomalaisnainen naapuripöydässä ihmetteli, että Helsingistä puuttuu vielä 100 % vegaaniruokaa tarjoava ravintola. Koskakohan joku bisnesraon haistava yrittäjä ryhtyy toimiin ja perustaa Ravintola V:n tyyppisen vegaaniravintolan Helsinkiin?

Toivottavasti mahdollisimman pian <3

Matkalla hotellille ihailimme vanhan kaupungin torilla esiintyvien tulennielijöiden temppuja. Tallinna on sympaattinen kaupunki ja haluan palata sinne pian uudelleen :)

ps. Ravintola V:stä kannattaa ehdottomasti varata pöytä, jos sinne aikoo mennä herkuttelemaan. Pöydän voi varata esim täältä; http://www.vonkrahl.ee/en/vegan-restoran-v/

Mukavaa viikon jatkoa :)

Kampausideoita syksyyn

Syksy on taas täällä ja syystuulten mukana ovat tulleet kouluarki ja pimeät illat. Pitkä talvi on edessä päin, eikä lumi tuo valoa varmaan vielä pitkään aikaan. Itse tarvitsen syksyisin erityisen paljon arkea piristävää tekemistä.  Yksi juttu millä saan hyvää mieltä pitkiin opiskelupäiviin ovat kivat kampaukset. Kauneuden hoito ja itsestä huolta pitäminen ovat asioita, jotka vaikuttavat ainakin omaan mielialaani positiivisesti ja saavat ajatukset pois arjen stressitekijöistä. 

Tässä neljä kampausta, joita olen tehnyt itselleni syyskuun aikana. :)

Nuttura rusetilla

Ohje: Sido hiuksesi korkealle ponnarille päälaelle. Kiharra ponnarilla kiinnitetyt hiukset (kuten tämän Kayleyn videon viimeisessä metodissa) ja kierittele kukin kiharrettu hiussuortuva pinnillä ylös.  Koristele kampaus vaikka juhlavalla nauhalla tai kaulakorulla. Tuloksena on kuvassa oleva tyttömäinen nuttura. 

ps. Tiedän, että mainostin aikaisemmin, etten yleensä käytä kiharrinta, fööniä tms. Täytyy myöntää, että olen kuitenkin innostunut käyttämään uudelleen piikkikiharrintani, jonka hankin vuosia sitten. Syynä tähän on, että olen oppinut nopeat metodit hiustenkihartamiseen Kayleyn vinkkejä noudattamalla. 

Sivunuttura kalanruotoletillä

Ohje: Tee itsellesi sivujakaus vaikka pinniä apuna käyttämällä jommalle kummalle puolelle. Suihkuta hiuksiisi suolavettä ja sido hiuksesi kevyesti ohuella muovisoljella ponnarille. Letitä sitten hiuksesi kalanruotoletille ja sido letti hiusnauhalla. Kierittele letti sitten nutturalle ja kiinnitä parilla pinnillä. Dadaa! Tuloksena on kuvassa oleva 20-luku tyylinen kampaus.

Ranskalainen letti alhaalta ylös nutturalla höystettynä

Ohje: Erottele edessä olevat hiukset ylös puoliponnarille. Suihkuta auki oleville niskahiuksillesi vaikka suolavettä tai hiuskiinnettä. Kumarra sitten pää alaspäin eteen ja ala letittämään ylhäältä alas (siis niskasta ylöspäin). Itse tein ranskalaisen letin ja päästyäni edessä olevalle puoliponnarille saakka, otin ponnarilla olevat hiukset mukaan lettiin. Tämän jälkeen kieritin letin vapaana roikkuvan osan ylös nutturalle ja laitoin vielä hiuksiin donitsin, jotka ovat muuten taas muodissa, hah hah. :D 

Lettinutturakamapaus

Ohje: Tee keskijakaus hiuksiisi ja laita jomman kumman puolen tukka hainhampaalla tai hiuslenkillä pois tieltä. Tämän jälkeen ryhdy letittämään toista puolta sisäänpäin aina alas niskaan saakka. Sido sitten letti hiuslenksulla ja letitä toinen puoli. Sido toinenkin letti ponnarilla, minkä jälkeen sinulla on kaksi vapaana olevaa ponihäntää. Sido ne tyvistä keskenään, jolloin kolme hiusponnaria yhtyvät yhdeksi ponnariksi. Tämän jälkeen tee kalanruotoletti loppuihin hiuksiin ja sido sekin hiuslenkillä. Kierittele sitten kalanruotoletti taakse pienelle nutturalle. Pirteä lettikampaus on nyt valmis :) 

Huom. Tässä kampauksessa kannattaa käyttää muovisia hiuslenksuja, koska hiuslenksuja tulee kampaukseen niin monta. 

Pahoittelut, jos nämä ohjeet tuntuvat vaikeilta ymmärtää. Kysykää ihmeessä, jos jokin ohjeista ei auennut, niin neuvon lisää. :)

Pakko muuten mainostaa, että olen aivan rakastunut tähän "Erittäin hieno" -tuotesarjan hoitoaineeseen, mikä ei ole ainakaan hinnalla pilattu. Tuote tekee hiuksistani todella pehmeät ja kiiltävät. Suosittelen. Toinen hiustenhoitoniksi mikä tässä tekee mieli mainita, on että kun sekoittaa ruokasoodaa shampoon kanssa ja pesee hiukset seoksella, tukasta tulee todella helppo ja miellyttävä käsitellä.

Tämmöistä rennompaa meininkiä tällä kertaa Mailiksen Maailmassa  :) 

Mukavaa syksyn alkua! <3

Dynaaminen järjestelmä tarvitsee päätöksentekijänsä

Suomen työttömyysaste hipoo tällä hetkellä 10 prosenttia. Viimeisten viikkojen yhteiskuntasopimushässäkässä on puhuttu paljon naisista: erityisesti julkisella sektorilla työskentelevät naisvaltaiset alat kun joutuvat hallitusten kaavailemien leikkausten maksajiksi. Työn kustannusleikkausten liittäminen tasa-arvokysymykseen on kyllä perusteltu, mutta miehet on tässäkin asiayhteydessä jätetty tasa-arvokeskustelun ulkopuolelle. Ne ihmiset ketkä tällä hetkellä maksavat elämänlaadullaan ja elintasollaan Suomen liian korkeasta palkkatasosta ovat työttömät, joista noin 123 000 tuhatta on miehiä ja 109 000 naisia. 

Hallituksen ehdottamat ratkaisut suomalaisen työn kustannusten leikkaamisesta viidellä prosentilla ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua ja närää. Seitsemän vuotta kiskantätinä työskenneltyäni ymmärrän hyvin, että sunnuntailisien leikkaaminen 25 prosentilla tuntuu työntekijöistä ikävältä. Mielestäni kuitenkin sunnuntailisien ja ylityökorvausten laskeminen, julkisten sektorin lomien lyhentäminen, työnanatajan sosiaalimaksujen pienentäminen, ensimmäisen sairaspäivän  ja muutaman kansallisen lomapäivän muuttaminen palkattomiksi, ovat parempia ratkaisuja kuin odotella uutta Nokiaa tai työn tuottavuuden kasvua.

Olin eilen huomattavan pettynyt arvostamani vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön lausuntoihin Ylen A-Studiossa, missä hallituksen pyrkimys ajaa työelämän uudistukset työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta, eivät saaneet puoluejohtajalta ymmärrystä. Niinistö sanoi, että monet taloustieteilijät suhtautuvat varauksella siihen, voidaanko palkkojen alennuksella saada talous nousuun, koska palkanlasku vähentää kokonaiskysyntää. Talousasioista on mielipiteitä niin paljon kuin teorioitakin ja tässä tulee yksi lisää: Suomi ei tällä hetkellä ensisijaisesti tarvitse kotimaisen kysynnän kasvua, vaan viennin vilkastumista, koska valtion tase on alijäämäinen. Näin nopean velkaantumisen oloissa kotimaista kysyntää ei pidä ylläpitää velkarahalla. Viennin määrään vaikuttaa eniten hintataso suhteessa hyödykkeiden laatuun, ja nopeiten kotimaisen tuotannon kilpailukykyä voidaan lisätä juuri kustannusleikkauksilla. Tuottavuuden kasvattaminen on käytännössä paljon hankalampaa ja tavoitteen saavuttaminen poliittisilla toimenpiteillä, kuten koulutustason parantamisella on mahdollista, mutta epävarmaa. Lisäksi tuottavuuden pitäisi kasvaa enemmän kuin kilpailijamaissa, jotta sillä olisi merkittävä vaikutus suomalaisen työn kysyntään.

Olen joidenkin muiden asiaa kommentoineiden kanssa samoilla linjoilla siitä, että lomarahojen leikkaus olisi sunnuntailisien laskemista parempi ratkaisu työn kustannusten laskemiseksi, koska se jakautuisi tasaisemmin palkansaajien kesken. Lomarahojen osittainen leikkaus sopisikin pääministeri Sipilälle. Lauri Lyly totesi kuitenkin 17.9 Helsingin Sanomissa, että "emme ole valmiita neuvottelemaan viiden prosentin palkan alennuksesta." Lauri Lylyn ehdottomalla asenteella on se riski, ettei lomarahojen leikkauksista päästä ammattijärjestöjen kesken sopimukseen. Palkkojen alennus olisi kuitenkin ekologisesti ja poliittisesti paljon fiksumpi ratkaisu, kuin työajan pidennys! Ekologisemmassa yhteiskunnassa kulutetaan vähemmän, mutta nautitaan enemmän ajasta harrastusten, palveluiden ja läheisten parissa. Vapaa-ajan määrä jakautuu niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa erittäin epätasaisesti kansalaisten kesken. Osa ihmisistä kun on erittäin työllistettyjä, mikä voi aiheuttaa stressiä, kun taas toisilla vapaa-aikaa on liikaakin, kun työtä ei ole tarjolla. Kokonaisuuden kannalta olisi siis parempi jakaa työtä tasaisemmin palkanalennusten avulla. Se mihin puolestaan pitäisi mielestäni panostaa työssä olevien ihmisten aseman parantamiseksi, on lisätä riittävän henkilöstön palkkaamista koskevaa valvontaa esimerkiksi julkisella sektorilla. Myös työntekijöiden tauotusta koskevan lainsäädännön tarkempi valvonta erityisesti palvelualoilla olisi tärkeää.

Sipilän hallitusta on kritisoitu erityisesti siitä, että se on astunut ammattijärjestöjen tontille tekemällä "pakkopäätöksiä". Kuitenkin dynaamisen järjestelmän edellytys joskus on, että mikäli yksi osapuoli ei allekirjoita tavoitteita, päätökset voidaan silti viedä läpi. Ammattijärjestöt perustettiin alunperin siksi, etteivät työnantajat voisi riistää työntekijöitään. Tämän vuoksi ammattijärjestöillä tulee aina olla paikka yhteiskunnassamme! Kuitenkaan ammattijärjestöjä ei olla perustettu, jotta ne voisivat kyykyttää hallitusta. Hallitus on demokraattisesti valittu maamme korkein päätäntäelin, ja sillä tulee voida olla mandaatti tehdä tiukan paikan tullen myös työelämää koskevia päätöksiä.

Erityisesti tänä aikana, kun Suomeen pyrkii tuhansia pakolaisia, tarvitsemme työelämän, mikä pystyy työllistämään mahdollisimman monia. Työn teossa ei ole kyse ainoastaan palkasta, vaan myös kuulumisesta yhteiskuntaan, sosiaalisista suhteista ja omanarvontunteesta. Tämän vuoksi SAK:n vastahakoisuus selkeiden työn kustannustasoa koskevien tavoitteiden asettamista kohtaan ihmetyttävät kovasti.

Lähteeni näät tekstiin lisätyistä linkeistä :)

Kaikki irti kookosöljystä

Kun kookosöljystä tuli hitti Suomessa muutama vuosi sitten, innostuin itsekin ostamaan meille. Söin öljyä välillä jopa suoraan purkista, koska ajattelin mainosten uhrina sen olevan terveellistä superfoodia. Jälkikäteen eri kasvirasvojen terveysvaikutusten vertailuissa on kuitenkin todettu, että kookosöljy on kasviperäisistä rasvoista epäterveellisin ja se luetellaan ns. koviin rasvoihin. Nykyään en siis enää syö enää juurikaan kookosöljyä, lukuun ottamatta silloin, jos käytän sitä paistamiseen. Kookosöljy on kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaöljy ja vuosien varrella olenkin löytänyt sille lukuisia eri käyttötarkoituksia, joista osan olen oppinut ystäviltäni. Alla olen listannut kaiken, mihin tätä ihanaa luomutuotetta käytän. Ehkäpä listassa on jokin uusi käyttötarkoitus sinullekin. :)

1. Silmien kostuttaja

Kulutin muutamia vuosia sitten satoja euroja erilaisiin silmätippoihin, sillä kärsin erittäin kuivista silmistä. Juuri kaikki apteekin kostutustipat aiheuttivat kuitenkin silmissäni ärsytystä ja niiden käyttö siksi oikeastaan vain pahensi tilannetta. Lopulta olin niin epätoivoinen, että päätin kokeilla silmiini kookosöljyä. Se auttoi oireisiini erittäin hyvin ja siitä asti olen käyttänyt kookosöljyä silmien kostuttajana lähes päivittäin. Silmälääkärini ei pitänyt kovinkaan paljoa ideasta, sillä hän sanoi, ettei ole ikinä lukenut tutkimuksia kookosöljyn turvallisuudesta silmäoireiden hoidossa. Ainoa jäljellä oleva lääketieteellinen konsti silmäoireitteni helpottamiseen oli kuitenkin enää kortisonitippoihin siirtyminen, joten tein päätöksen jatkaa kookosöljyn käyttöä. Lisäksi yleislääkärini oli silmälääkärin kanssa eri mieltä ja sanoi kookosöljystä, että käytä vaan.

 Pesen aina kädet huolellisesti ennen öljyn laittamista silmiini ja silmiäni varten minulla on oma erillinen koookosöljypurkki.  Viime vastaanotolla silmälääkärini totesi, että silmäni näyttävät terveeltä, eikä silmissäni näkynyt mitään merkkejä siitä, että kookosöljy niitä jotenkin ärsyttäisi. Suosittelen siis kuivasilmäisyydestä kärsiville ehdottomasti kookosöljyn kokeilemista, mutta kannattaa tottakai keskustella asiasta ensin oman lääkärin kanssa.

2. Vartalovoide

Kookosöljy ei ole kovinkaan tehokas kosteuttaja, mutta se tuoksuu hyvälle ja antaa ihanan hehkun erityisesti sääriin ja dekolteehen.

3. Silmämeikin poistoaine

Kookosöljy poistaa tehokkaasti silmämeikin ja on taatusti halvempi kuin viralliset meikinpoistoaineet. Paluuta tavallisten meikinpoistoaineisiin ei meikäläisellä enää ole! Miksi maksaa erilaisia kemikaaleja sisältävästä kosmetiikasta, kun saman asian ajaa ekologinen ja edullinen luonnontuote?

4.  Hiuslatvojen kostuttaja

Tukkani latvat ovat kärsineet kovasti hiusten vaalentamisesta ja ne ovat usein kuivat sojottaen epämääräisesti joka suuntaan. Hieron aina suihkun jälkeen pienen nokareen kookosöljyä käsieni välissä ja levitän sitä latvoihin. Tämä on parantanut hiusteni kuntoa selvästi. Joskus levitän kookosöljyä iltaisin koko hiuksiin ja pesen shampoolla sen seuraavan aamuna pois ja tämä tekee hiuksistani todella pehmeät ja kiiltävät.

5. Hierontaöljy

No yllättäen tätäkin öljyä voi käyttää hierontaan! :D

6.  Suun purskutteluun

Kookosöljyllä väitetään olevan antiseptinen vaikutus, joten sitä voi käyttää esimerkiksi suun terveyden ylläpitoon. Oil-pullingista eli kookosöljyllä purskuttelusta voi lukea lisää esim. It ain't hard to tell -blogilta, missä aiheesta oli kattava postaus.

7. Kovilla muovi-, kaakeli- tai laminaattipinnoilla olevien tahrojen poistoon

Öljy poistaa tehokkaasti joitain sellaisia läikkiä, mitä tavallisella saippualla ei pysty pinnoilta puhdistamaan.

Kaiken kaikkiaan kookosöljy on minusta loistotuote, koska sitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen. Lisäksi se on ekologinen ja varsin edullinen luonnontuote. Kannattaa rohkeasti kokeilla jos et vielä ole ennättänyt sitä hankkimaan. Takaan, ettet tule pettymään. 

Päivitetty 14.3.2016