Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pari sanaa talouskasvusta

Ajattelin tällä viikolla kirjoittaa yhteiskuntakriittisen blogikirjoituksen. Tämä pienenä varoituksen sanana :D

En muista, koska viimeeksi olisin avannut päivän lehden ilman, että kurjaa taloustilannetta surkuteltaisiin jo ensimmäisellä aukeamalla. "Miten Suomi saadaan takaisin kasvu-uralle", "mistä uusi Nokia", "miten voimme kilpailla Aasialaisten kanssa tuottavuudessa".

Ymmärrän huolen taantumasta, mutta mielestäni nämä kysymykset eivät ole niitä, mitä länsimaiden pitäisi tällä hetkellä ensisijaisesti pohtia. Koen vahvavasti, että kasvuajattelusta on tullut ikään kuin eräänlainen uskonto. Tätä uskontoa palvotaan tarkastelemalla suurennuslasilla talouskehitystä, pörssikursseja ja vertailemalla oman maan kasvulukuja muiden lukemiin. Lehdet kirjoittavat näyttäviä kirjoituksia, aina kun talouskasvusta tehdään uusia ennusteita. Vaikka talouskasvu on jatkuvasti puheenaiheena, mennään siitä keskusteltaessa tuskin koskaan pintaa syvemmälle.  Kun kysyin taloustieteilijä Bengt Holmstörmiltä, mitä Suomen kaltaiselle yhteiskunnalle tapahtuisi, jos talous jäisi staattiselle tasolle, hän vastasi nöyrästi ettei osaa vastata kysymykseeni. Yhteiskunnassamme ajatelallaan laajalti, että kasvu on aivan välttämätöntä, mutta jos edes taloustieteilijä ei osaa tätä välttämättömyyttä perustella, kertoo se minusta siitä, että talouskasvusta on tullut yksi nykypäivän vahvimipia diskursseja (puhetapoja). Monet poliittiset ratkaisut tehdään talouskasvun kiihdyttämiseksi ja maailma pyörii tämän tavoitteen ympärillä. On vaarallista, että tästä huolimatta jatkuvan kasvun tarpeellisuudesta käydään niin vähän kriittistä keskustelua!

Onko talouskasvu ainoa tapa elää markkinataloudessa ja kaatuuko koko kapitalismi ilman talouskasvua? Onko jatkuva kasvu edes mahdollista? Onko olemassa kasvua, joka ei ympäristöä tuhoaisi?  Tarvitsevatko jo valmiiksi rikkaat maat todella kasvua? Näistä aiheista kaipaisin ainakin itse monipuolista keskustelua. Myös erittäin keskeinen talouskasvua koskeva kysysmys mielestäni on, että onko jatkuva talouskasvu ihmisen onnellisuutta lisäävä tekijä edes kuvitteellisessa maailmassa, missä ei ole rajalliset luonnovarat. Tämä liittyy siihen mistä kirjoitin toissa kerralla. Kun ihmisellä on hirveästi tarpeita – joita uudet hyödykkeet synnyttävät – kasautuu ihmisen arkeen enemmän ja enemmän kuormitusta, mikä voi aiheuttaa kiireen ja stressin tunnetta. Toisin sanoen tavara-tarvemaailmassa voi rentoutuminen olla hankalaa. Taloustieteessä ajatellaan, että näin käy ainakin yhden hyödykkeen kohdalla. Kun ihminen saa jotakin hyödykettä enemmän, alkaa hänen hyöytynsä yhtä yksikköä kohden vähentyä. Miksei tämä teoria pätisi kokonaishyödykemäärän tasolla?

Uusklassisen talousajattelun mukaan, tarjonnan vähentyessä markkinahinta nousee, mutta onko esimerkiksi puhdas ilma hinnoiteltavissa? Erään hyvään ystäväni sanoin markkintalousajattelu on ihan ok niin kauan kun muistamme, että loppujen lopuksi emme ole riippuvaisia kansantaloudesta, vaan luonnon resursseista, kuten puhtaasta ilmasta, vedestä ja hedelmällisestä peltomaasta.

Talous-suhdanteista huolehtiminen vähentyy varmasti siinä vaiheessa, kun myös meidän länsimaalaisten on kohdattava suuremmat huolet silmästä silmään. Jos ruokapula iskee myös maailman vauraimpiin, ilma on saastunutta ja puhdas vesi ei riitä täälläkään, alkaa talouskasvu näyttää varmasti toissijaiselta ongelmalta (vaikka näin pitäisi mielestäni olla jo nyt). Ihminen palaa luonnon armoille. Järjestelmämme on kestämättömällä pohjalla, tämän sentään monet myöntävät! Miksi tähän ei reagoida kovemmin? Mikä olisi tärkeämpää kuin taata telinolosuhteet itsellemme ja muille maailman asukkaille? Paljon asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että muuta ratkaisua ei tähän dilemmaan ole, kuin luopua jatkuvasta talouskasvusta. Kaikki muut tavat, kuten vihreän teknologian kehittäminen on hyödytöntä, jos ihmiskunnan ja olemassa olevien resurssien välistä epäsuhtaa ei saada tasapainotettua. Kehitysmailla on oikeus ja todellinen tarve kasvattaa talouttaan. Jotta tämä olisi heille mahdollista tulee länsimaiden vähentää omaa kulutustaan. Vastavuoroisesti kehitysmaiden pitäsi kiinnittää huomiota väestönkasvuun. Maailma lähtee uudelle kurssille, jos länsimaat ja kolmas maailma myöntävät omat ongelmansa ja ryhtyvät toimiin!

Uskon itse siihen, että paras talousjärjestelmä on hallittu markkinatalous, mutta ihmisten täytyy muuttaa arvomaailmaansa siten, että taloutta kehitetään täysin ympäristön ehdoilla, sillä luonnon resursseista olemme aina loppujen lopuksi riippuvaisia vaikka kuinka haluaisimme teknologialla itsemme tästä tosiasiasta vapauttaa. Hyvä alku tälle mielestäni olisi, että talouskasvun välttämättömyyttä pohdittaisiin monipuolisemmin yhteiskunnallisten vaikuttajien tasolla. Nyt tarvitaan ns. keskustelun herättelijöitä, jotka saavat ihmiset kyseenalaistamaan asiaa, mikä on tarjoiltu heille valmiina. Taloudellinen tuottavuus voi lisääntyä, mutta kulutuksen ei pidä enää kasvaa globaalilla tasolla!

Tämä blogiteksti oli aiheena aavistuksen masentava, mutta mielestäni niin tärkeä, että halusin siitä silti kirjoittaa =)




11 kommenttia:

  1. Käys kattoo kun keskustelemme blogistasi.

    VastaaPoista
  2. Hups, linkki unohtu https://www.facebook.com/mika.pantzar/posts/10202191551442875

    VastaaPoista
  3. tietty toi vapaa markkinatalous väistämättä polttaa viimeisenkin öljytipan ennen kuin luopuu, maksimoi muovikrääsän ja lentomatkailun.

    elikkä jos sitä luontoa meinataan ajatella, kyllä pitäisi olla kohtuullinen haittaverotus, jopa joitakin ehdottomia kieltoja.

    lisäksi tarvitaan tulonsiirtoja. eli selvityminen edellyttää jotakin muuta kuin vapaata markkinataloutta.

    auvo rouvinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.
      Olen samaa mieltä siitä, että markkinataloutta pitää sopivissa määrin ohjailla juuri haittaveroin ja tulonsiirroin. Kuitenkin liika on liikaa asiassa kuin asiassa ja siksi kulutuksen kasvuun pitäisi puuttua ja hyvinvointia tulisi lisätä muilla keinoilla - esim vapaa-aikaa lisäämällä.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus, kriittisiä näkökulmia kaivataan, sillä taloustiede on vain ihmisten keksimää - mutta jotenkin outo kun siitä puuttuu kaksi tärkeä elementtiä luonto ja ihminen. Tästä näkökulmasta parhaat keskusteluni olen käynyt Brian Arthurin, kanssa joka asiaan on perehtynyt jo vuosikymmenten ajan. Vihdoinkin nänen näkemyksiään myös valtavirta kuuntelee.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi ja olen samaa mieltä kanssasi, että taloustieteen teoriat perustuvat usein lukuisiin oletuksiin (jotka eivät vastaa reaalimaailmaa) ja siksi niitä ei voi pitää minään absoluuttisina totuuksina. Minun täytyy käydä etsimässä, jos löytäisin jotain Brian Arthurin tekstejä. Onko hän tehnyt julkaisuja aiheesta?

    VastaaPoista
  6. Brian Arthurin ja kumppanien Complexity economics haastaa perinteisen taloustieteen perusteellisesti. Complexity science proffa Thomas Homer Dixon torppaa oheisessa puheessaan uskottavasti Matti Pohjolan ajatuksen inhimillisen ja fysikaalisen pääoman rajattomasta substituutiomahdollisuudesta rajallisella planeetalla: http://ineteconomics.org/video/bretton-woods/exploring-complexity-economic-theory-4-5 . Katso myös Arthurin puhe, http://ineteconomics.org/bretton-woods/complexity-economic-theory.

    VastaaPoista
  7. Hei mahtavaa, käyn tänään katsomassa nuo puheet. Complexity economics on itselleni aivan uusi käsite! Opiskelen tosiaan taloustiedettä Helsingin valtsikassa ja olen ollut yllättynyt siitä, miten vähän opinahjossani kannustetaan kriittiseen ajatteluun. Etiikka ja talous kurssi oli aivan tupaten täynnä ja tiedän, että on paljon opiskelijoita, jotka olisivat kiinnostuneita pohtimaan taloustieteen teorioita kriittisesti. Kyse on kuitenkin yhteiskuntatieteestä muiden joukosta eikä mistään luonnontieteestä, joten teoriat ovat loppujen lopuksi vain teorioita, joita ainakin allekirjoittaneen mielestä pitäisi aina myös katsella useista eri näkökulmista.

    VastaaPoista