Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Teestä on moneksi

Sanonta, että arjen onni koostuu pienistä asioista on mielestäni niin totta.  Yksi tärkeimmistä päivittäisistä onnen hetkistäni on, kun nautin teekupposeni.  Pidän isoista teemukeista ja itselläni on yksi lahjaksi saatu luottomuki, josta juomani aina nautin! Suosin haudutettua teetä huomattavasti pussiteetä täyteläisemmän makunsa takia. Ennen join aina mustia laatuja, mutta viime aikoina olen tykästynyt myös vihreään teehen.

Teen juonnissa mahtavinta mielestäni on se, ettei sitä voi tehdä kiireessä. Mikäli teetä yrittää hörppiä nopeasti, sen hienous katoaa välittömästi. Ainakin minulle se on juoma, joka kuuluu levollisiin hetkiin ja auttaa rentoutumisessa. Teen yksi suurimpia etuja on mielestäni se, että makuja ja laatuja löytyy niin monenlaisia, että jokaiselle löytyy varmasti oma suosikki . On rooibos teetä kofeiinia kaihtaville, vihreätä herkkävatsaisille, mustaa uneliaille ja hedelmäteetä herkuttelioille. Teetä voi myös maustaa mielensä mukaan vaikka hunajalla.

Paras muistoni teen parissa on vuosien takaa, kun isoisäni tapasi tarjota minulle ja serkuilleni itse kasvattamistaan mintunlehdistä tehtyä teetä. Tähän minttuteehen oli sekoitettu paljon sokeria ja sillä oli voimakas maku (sama ei ikävä kyllä onnistu kaupasta ostetuilla mintunlehdillä, kokeiltu on). Muistot näistä herkullisista hetkistä tulvivat mieleeni, kun olin viime kesänä reissussa Berliinissä. Ruokailimme poikaystäväni kanssa Kreuzbergissä sijaitsevassa egyptiläis-marokkolaisessa Baraka-ravintolassa. Paikka oli todella vaikuttavasti sisustettu itämaisine seinäkoristeluineen ja huonekaluineen. Myös musiikki oli arabihenkistä eikä paikassa tarjottu alkoholia. Teetä puolestaan oli listalla monenlaisia laatuja. Me tilasimme tietysti minttuteetä ja se oli juuri samanlaista, kuin miltä vaarini tarjoama tee maistui. Jos itse joskus saan oman puutarhan, aloitan oitis mintunlehtien kasvatuksen!

Teen etu on kahviin nähden se, että se on juomana vastaystävällisempi ja vähäkofeiinisempi. Huono puoli lempijuomassani taas on, että se pistää ainakin minut juoksemaan paljon vessassa. Ihan iltatuimaan en siis teetä koskaan juo, vaikka tiedän, että jotkut vannovat kamomillateen nimeen tehokkaana unen tuojana.

Meillä Suomessa ei mielestäni vahvaa teekulttuuria ole, enkä ole vielä koskaan saanut täällä ravintolassa oikein maukasta teetä (kahvilat ovat asia erikseen). Pohjoismaissa suositaan halpoja pussiteelaatuja ja teen juontiin ei hiljennytä porukalla samalla tavalla kuin monissa muissa maissa. Onneksi Helsinkiin on ilmestynyt viime vuosina useampi teekauppa ja esimerkiksi Töölöössä on laatuteetä myyvä Teehuone Pieni Kilpikonna.

Blogikirjoituksen päätteeksi vielä omat suosikkiaatuni:

 - vanha kunnon Earl Grey (klassikko, jonka pehmeän hienostunut maku toimii esim jälkiruokajuomana)
- Inkivääri Sen Cha, merkki.Forsman (sain tätä joululahjaksi, todella pehmeän makuinen vihreä tee)
-Rooibos suklaa, merkki. Forsman (erittäin herkullista ja tyrehdyttää pahimman makeannälän)
-Mustikka Superior, merkki.Forsman (ihanan raikas tee, jossa paljon kofeiinia - tukee keskittymiskykyä)


                        Lemppari maut rivissä! Erilaisia makuja kannattaa kokeilla rohkeasti.


            On jännä miten muki vaikuttaa makuelämykseen! Tätä ei huomaa ellei juo teetä tosi paljon.

      Tällainen teesihti on tosi kätevä teen haudutuksessa ja sisään jäävät pienetkin hiput.                    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti