Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Unelmieni yhteiskunta

Edellisessä yhteiskuntaa käsittelevässä blogikirjoituksessani kyseenalaistin jatkuvan kasvun välttämättömyyden. Tämän viikkoisessa kirjoituksessani ajattelin jatkaa aihetta kertomalla millaisena sellainen yhteiskunta haavekuvissani näyttäytyy, missä ei tavoitella ikuista kasvua.

Unelmieni yhteiskunnassa on paljon samoja piirteitä kuin siinä missä nyt elän. Tässä yhteiskunnassa vallitsee sananvapaus ja demokratia. Tosin demokraattista järjestelmää on kehitetty niin, että yksi hallitus istuu aina kymmenen vuotta kerrallaan. Tämä johtuu siitä, että pidemmällä virkakaudella poliitikot uskaltavat tehdä enemmän ratkaisuja, mitkä hyödyttävät ihmisiä pitkällä aikavälillä. Toki tämäkin hallitus voidaan kaataa kesken kauden, mutta lähtökohtaisesti virkakausi olisi siis pidempi kuin mitä se tällä hetkellä on.

Tässä haaveyhteiskunnassa vallitsee myös markkinatalous, mutta taloutta kehitetään erilaiselta arvopohjalta käsin kuin nyt. Talouskehityksen tavoitteena ei ole saada yhteiskunnalle määrällisesti enemmän kulutettavaa, vaan laadukkaampia ja ekologisempia tuotteita. Tässä yhteiskunnassa talouskasvusta ajateltaisiin kenties tähän tapaan: tiettyyn pisteeseen asti kasvu oli tarpeen ja hyvä asia, mutta jossain vaiheessa jokainen yhteiskunta tässä rajallisten resurssien todellisuudessa saavuttaa pisteen, jonka jälkeen lisäkasvu ennemminkin vähentää hyvinvointia eikä lisää sitä. Tämä johtuu siitä, että kasvu tuo mukanaan ulkoisvaikutuksia kuten ympäristöongelmia ja kiireen tuntua.

 Kuvaamani ei kasvuvetoinen talous heilahtelee kuten tavallinenkin markkinatalous, mutta vähemmän. Usein käy niin, että tässä unelmataloudessa kehitetään vaikkapa joku huippuhyvä teknologia, millä voidaan tuottaa esimerkiksi enemmän viljaa pienemmällä peltoalalla. Pian koko maailma tahtoo hyödyntää kyseistä teknologiaa ja unelmayhteiskunan talous kasvaa. Jossain vaiheessa kasvu saattaa kuitenkin pysähtyä, mutta siitä ei hätäännytä vaan muistetaan, ettei kasvu ole yhtä kuin hyvinvointi. Haaveitteni yhteiskunnassa vallitsee siis pohjoismainen hyvinvointimalli, mutta suurin ero nykyiseen on siinä, että jatkuvan talouskasvun tavoitteesta on luovuttu niin yksilöiden kuin yhteiskunnallisten päättäjien tasolla. Suurin muutos entiseen on tapahtunut kulttuurissa. Kulutuskulttuuri on vaihtunut monipuolisen hyvinvoinnin tavoittelun kulttuuriksi, jossa kerskakulutusta vieroksutaan. Näiden asioiden sijaan ihmissuhteet, harrastukset, luonnossa liikkuminen ja vapaa-aika ovat muodostuneet entistä tärkeämmiksi hyvinvoinnin rakennuspalikoiksi.

Unelmieni yhteiskunnassa yksilö ymmärtää vapaan markkinatalouden tuoman vastuun. Hän on valveutunut kuluttaja, joka pyrkii valitsemaan kaupassa tuotteita, mitkä sisältävät mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia. Hän ostaa harkitusti ja luopuu sellaisesta kulutuksesta, mikä ei ole hänelle erityisen tärkeää, mutta kaikesta "turhasta" kulutuksesta ei haaveitteni yhteiskunnassakaan tarvitse luopua. Tämä vastuullinen kuluttaja syö lihaa vain harvoin ja yhteiskunnassa on olemassa luotettava tuotantoeläinten hyvinvoinnin takaava sertifiointijärjestelmä. Koulussa lapsille opetetaan ekologisten valintojen tekemistä kaupassa. Tuotteiden kylkeen on kaloritaulukon viereen ilmestynyt myös ns. hyödykkeen ekologisen kaaren paljastava taulukko, missä on eritelty kuinka ympäristöystävällinen hyödyke on kyseessä (mikä on hiilijalanjälki, paljonko kuljetuksiin meni bensaa yhtä tuotetta kohti, onko pakkausmateriaali ympäristöystävällistä). Jokaisessa hyödykkeessä voisi olla vaikkapa hymiö sen mukaan kuinka luontoystävällinen tuote on kyseessä, niin että kuluttajan olisi helppoa tarkastaa tuotteen ympäristöystävällisyys.

Ihmisten arvot nollakasvun yhteiskunnassa ovat monin tavoin samanlaiset kuin ne nykyäänkin ovat: perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Näiden arvojen rinnalle on tullut luonto. Ihmiset arvostavat ja kunnioittavat luontoa, eivätkä luule olevansa siitä irrallisia, vaan haluavat elää sen kanssa tasapainossa. Luonnosta haetaan rauhaa ja hiljentymistä vaikeissa elämäntilanteissa.

Unelmieni yhteiskunnassa on myös tuloeroja. Tämä johtuu siitä, että tulojen tasapäistäminen vähentää innovatiivisuutta. On myös selvää, etteivät preferenssimme ole samanlaisia ja ahkerasta työstä tulee palkita sen mukaisesti. Tuloerojen ei kuitenkaan anneta revähtää suuriksi ja siksi myös tässä yhteiskunnassa olisi progressiivinen verotus. Myös koulutukseen panostettaisiin samalla tavalla, kuin tälläkin hetkellä. Koulutus ei ole muuttunut maksulliseksi ja valmennuskurssit korkeakouluihin on kielletty, koska ne asettavat kalliin hintansa tähden hakijat eriarvoiseen asemaan.

Ihmisten tekemä kokonaistyöaika on tässä yhteiskunnassa joustavampi, kuin mitä se tänä päivänä on eikä haaveyhteiskunnassani ei ole mitään 37 tunnin standardia. Näin työmaailma ottaa paremmin huomioon ihmisten eritasoiset voimavarat ja mahdollistaa myös voimavaroiltaan heikompien ihmisten siirtymisen työvoiman piiriin. Haaveyhteiskunnassani työnteko on siis tasaisemmin jakautunut ihmisten kesken kuin tänä päivänä. Keskimäärin ihmiset tekevät kuitenkin tässä yhteiskunnassa vähemmän töitä kuin nyt.

Sosiaalisella medialla on oma paikkansa unelmieni yhteiskunnassa, koska se parantaa yhteisöjen ja yksilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa ja välittää tietoa. Yhteiskunnallista vuoropuhelua yritetään lisätä myös valtion keskustassa ylläpitämillä kahviloilla, missä järjestetään avoimia keskustelutilaisuuksia eri talojen toimesta - vähän niin kuin Helsingin yliopiston uudessa Gaudeamuksen-kirjastokahvilassa.

Unelmieni yhteiskunnassa talouden tuottavuutta siis suunnataan enemmänkin ihmisten vapaa-ajan lisäämiseen ja luonnon säästeliäämpään käyttöön. Taloutta kehitetään ympäristön ehdoilla ja jatkuvan kasvun tavoite on menneen talven lumia, koska se havaittiin ekologisesti ja inhimillisesti kestämättömäksi.

Kerro millaisesta yhteiskunnasta sinä haaveilet? Onko se sellainen kuin Suomi nyt on, vai olisiko joku asia toisin, jos sinä saisit päättää? =)

3 kommenttia:

  1. Kiti Müller: Minun unelmieni yhteiskunnassa ihmiset ajattelevat Minun unelmieni yhteiskunnassa ihmiset ajattelevat yhdessä ja muuttavat tämän myötä syntyvät ideat, ratkaisuiksi, teoiksi ja toiminnaksi, jonka kautta ihmiset omalla toiminnallaan rakentavat yhteiskuntaa. Ihmiset eivät loputtomasti istu seminaareissa viisastelemassa ja kinastelemassa siitä, onko yhtälö hyvinvointivaltio ja kestävä talous mahdollinen. Tähän menee tällä hetkellä aivan liian paljon "paukkuja". Ihmisten elämän tärkeät peruspilarit (kaikki ne tarvitsevat) tiedetään: katto pään päällä, perusturva (ruoka, terveydenhoito, mahdollisuus koulutukseen, kontakti toiseen ihmiseen) tiedetään. Kun ne on turvattu, ihminen voi olla "oman elämänsä seppä".
    Työ on tärkeätä sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Eräs unelmani on, että yhteiskunta arvostaisi myös käytännöllisiä, rehellisiä, arkijärjellä varustettuja työhaluisia ihmisiä. Sekatyömies ja -nainen ammatit kunniaan! Talonmiehet ja -naiset takaisin, samoin kotiapulaiset! Juttuseuralainen voisi olls yksi tulevaisuuden ammatti!

    VastaaPoista
  2. Hei. Kiitos paljon ajatustesi jakamisesta. Olen aivan samaa mieltä siinä, että kaikenlaista työtä pitäisi kunnioittaa. Katselin juuri eilen työpaikkoja ja en voinut olla huomaamatta kuinka arkisimmillekin työpaikoille oli annettu hienot tittelit: esim lentokoneiden ruokien pakkaaja kantoi nimeä elintarvikevastaava. Kulttuurimme on mennyt siihen, että kaikkien pitäisi olla jotain todella erikoista, muuten olet epäonnistuja!
    Katson tottakai yhteiskuntaa eri näkövinkkelistä kuin sinä, mutta minusta taas puhutaan aivan liian vähän siitä onko kestävä talous mahdollista nykymenolla saavuttaa. Toki mielestäni näissä keskusteluissa pitäisi syvemmin mennä siihen, mitä sana hyvinvointivaltio kellekin tarkoittaa. Jollekin se varmasti tarkoittaa maksimaalista kulutusta, mutta hyvin monille se tarkoittaa paljon muutakin. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa vastuuta (kuten tekstissäkin kirjoitin) yhteisistä asioista. Omilla valinnoilla on väliä, koska ne ovat mukana rakentamassa kehitystä ja loppujen lopuksi kehitys on aina yksittäisten ihmisten valinnoista riippuvainen asia :)

    VastaaPoista
  3. Heh...Kirjoitin kuin mikäkin kehitystutkija! Tietenkin nämä ovat vain omia mielipiteitäni, mutta itse siis uskon muutoksen lähtevän yksilöistä, koska yksilöiden toiminnasta muodostuu kulttuuri. Erityisesti vapaassa markkinademokratiassa olen vakuuttunut yksittäisten ihmisten valintojen merkityksen tärkeydestä :)

    VastaaPoista